Nippe, voi kun mie jotenkin osaisin valaa sinuun uskoa tulevaisuuteen! :hug: Herranen aika, sie olet 3 vuotta nuorempi kuin minä, ei toivo ole todellakaan vielä heitetty!! Ei se 30 vuotta ole todellakaan mikään ikä, jolloin mahikset alenisivat radikaalisti. Vasta 35 v. jälkeen hedelmällisyys alkaa laskea nopeammin ja vielä senkin jälkeen raskautuminen on silti mahdollista. Minulle viime keväänä E. kerran sanoi polikäynnillä, kun olin toivoton ja epäilin hoitojen onnistumista, että "sinä olet vielä nuori". Siis
minulle, joka olen sinua 3 vuotta vanhempi. Ja minulla ei ole ollut yhden yhtä plussaa raskaustestissä ja eka ICSI tosiaan meni aika penkin alle. Minäkään en todellakaan halua väheksyä keskenmenojen aiheuttamia pettymyksiä ja traumoja, mutta raskautuminen on sinulle silti mahdollista ja se on hieno juttu. Vaikka kaavinnoilla olisi vaikutusta, te ette ole saaneet tuomiota, että ei onnistu. Sinä taidat kuulla vain ne huonot ja negatiiviset asiat, muista kuunnella myös ne positiiviset! Kuten nämä kommentit, mitä me sinua vahvistaaksemme täällä yritämme sanoa
. Ja eihän PASseja pidä jättää tekemättä vain siksi, että onnistumis% on alempi kuin tuoresiirroissa. Roskiinko sinä ne ylimääräiset sitten heittäisit? Mie olisin ollut ikiONNELLINEN, jos olisimme saaneet alkioita viime hoidossa pakkaseen ja olisimme tuoresiirron negan jälkeen päässeet PASsailemaan. Siksi en oikein voi ymmärtää tuota suhtautumista... Joka tapauksessa toivon nyt sinulle hurjasti tsemppiä ja jaksamista. Ihanaa kun menette Päivin luo, sieltä varmasti saat lisätoivoa tilanteeseen. Ja mie todellakin ymmärrän pohjamutafiilikset, oon ollu niissä niin monta kertaa ja vähän oon vielä nytkin. Mutta jotenkin pitää jossain vaiheessa yrittää myös toivoa. Eihän hoidoissa olisi mitään järkeä, jos olisi satavarma, ettei ikinä onnistu. Sit vasta kun sanotaan, että ei oo toivoa, niin sitä ei oikeesti ole. Minua on helpottanut se, että olen kertonut tästä ihmisille, joiden kanssa olen tekemisissä. Tiiän, että kaikki ei halua kertoa, mutta mulle se on ollut aika helpotus. Ei tarvii selitellä huonoja päiviä ja kukaan ei kysele niitä inhottavia kysymyksiä.
jauhopeukalolle tsempit ultraan :heart:! Ja sitten tänne kertomaan mitä siellä näkyi! Hienosti se menee!
Melargia, juu kyllä, vaikka rähmällään ja päällään seisten!
Ja siulle iiiisot tsemppihalit piinapäiviin. Thumbs up!
onnetonpulu ja
Mandeila, voih, en mie halua ketään teitä itkettää noilla synkkyysviesteilläni! Mutjoo, kyllähän meidän porukassa samaistumisen tunne voi olla niin voimakas, että väkisinkin niin käy. On mullekin usein käynyt kun on teidän muiden kertomuksia lukenut.
onnetonpulu, se on kuiteskin ihan älyttömän hyvä, kun sie käyt täällä meille jakamassa tunteitasi! Jos siusta tuntuu, ettet läheisillesi muuten halua kertoa, niin on hyvä olla joku paikka, jonne purkaa oloa
. Ja kävitkös sie muuten jo siellä P:n luona juttelemassa myös? Mutta siullekin sanon, että minua on kyllä helpottanut kun oon puhunut asiasta muillekin.
Mandeila, hienoa, että oli hyvä käynti
! Meillä myös miehessä havaittavissa turnausväsymystä eikä nyt jaksaisi näitä juttuja puida. Onneks olette te!
simpli, mie painin myös noiden painoasioiden kanssa. ICSI-hoitokierroksen aikana mulla lähti yhteensä n. 3,5 kg painoa pois. Nyt on vähän tullu taas takas. Monihan kerryttää painoa hormonihoitojen aikana, mutta miulla kävi päinvastoin. Mutta eihän miulle niitä follejakaan montaa tullu... Vaikka turvoksissa kyllä olin. Yhteensä oon pudottanut n. 35 kg, vielä kun lähtis semmonen 8 kg, olis BMI alle 25. Päivi tosin miulle sanoi, ettei miun tarvii stressata tuosta painonpudottamisesta, ei oo niin paljon ylipainoa, että vaikuttas hoitotuloksiin. Onhan tässä tsiljoona muutakin stressin aihetta, joten ollaanhan itsellemme nyt armeliaampia ainakin tämän suhteen!
Kati,
Mandeila,
Macy ja olikos muita leffaan mahdollisesti lähtijöitä keskiviikkona? Mie soitin kampaajalle ja se sanoi, että pitäs olla valmista 16 mennessä. Ehkäpä mie sit ehdin sinne, oisin ehkä keskustassa jotain vartin yli neljä. Ja näytöksen jälkeen mie ainakin oon kahvittelun kannalla. Olis hyvä varmaan vähän purkaa ajatuksia sitten.
ON: Meillä oli pe-iltana miehen kanssa keskustelut ja sovittiin, että ei vielä päätetä meenkö sinne suunnittelukäynnille ennen joulua vai tammikuussa. Mies on nyt aika kurkkuunsa myöten täynnä tätä ja sanoi, että katotaan mikä on fiilis parin viikon päästä. Muutenkin juteltiin meidän parisuhteesta ja kaikesta, ja se helpotti miun oloa kummasti! Nyt tuntuu taas paljon läheisemmiltä meidän välit. En oo enää niin synkässä tunnelissa, pikkusen valoa jo pilkottaa!
Mie vaan toivon, että mies tulee siihen tulokseen että ois ihan hyvä jo joulukuussa mennä. Jos se torppaa sen, saattaa vähän mieli taas mustua, kun sitten se hoitokin venyy pidemmälle keväälle. Mutta se nähdään sit parin viikon päästä. Nyt aion pakottaa itteni keskittymään opiskeluun. Pakko on saada tehtyä juttuja, tai ei kunnian kukko laula. Kun vaan pysyis mieli mukana!
Yrittäkäähän selvitä tästä isänpäivähössötyksestä... Mie ainakin äsken huomasin, että ei kannata Feispuukkiin mennä... :ashamed: