Moi! Täällä olisi kanssa yksi tuonne lapsettomuuspolille "joutunut" Pohjois-Karjalasta. Vieläkö teidän kyytiin mahtuu mukaan? Eli meillä haasteena on ollut tuo raskaana pysyminen, mutta näiden kompastuskivien jälkeen tuo raskaaksi tuleminenkin on muuttunut ongelmaksi.
Hieman taustaa, eli esikoista ollaan toivottu hartaasti 02/10 alkaen ja eipä ole kuulunut eikä näkynyt muutamasta toivonkipinästä huolimatta. Eli voisko sanoa, että ekasta "yrityskerrasta" (jolloin oli mahdollista ajoittaa yritystä oikeaan aikaan) tärpääsi ja plussa tulikin täytenä yllärinä 06/10. No epäuskohan siitä iski ja ajattelin, että en usko tätä ennen kuin näen tuonne mahan sisään, kun oltiin ajatuksella tulee kun on tullakseen. Ekassa ultrassa sitten elokuussa rv 13+0 todettiin keskeytynyt keskenmeno (kehitys jäänyt rv 7+3) ->kaavinta. No uutta yritystä heti vuodon loputtua ja kun ei alkanut tärpätä enää, otettiin clomit avuksi 02/11. Toisesta clomikierrosta plussasin 03/11 ja tälläkertaa todettiin tuulimunaksi -> jälleen kaavintaan 04/11.
Yritin vaatia tutkimuksia, että mitä teen väärin, onko meissä jotain vikaa miksi aina käy näin, tuloksetta. Taistelujen jälkeen saimme lähetteen toukokuussa lapsettomuuspolille, jossa tietenkään ei mitään ennen kesää suostuttu tekemään. Puhelinkeskustelun perusteella lähettivät vain clomireseptin kesäksi. No clomeja popsittuani koko kesän ilman tulosta, kävin yksityisellä gynellä. No kyllähän folli kasvoi clomeilla, mutta nepä olivat ohentaneet limakalvon niin ohueksi, että eipä siihen mikään pystyisi kiinnittymään...
Elokuussa polin auettua vietiin simpat tutkittavaksi ja varattiin syyskuulle eka aika polille. No ei jäänyt siitäkään kovin hyvä kuva (meinattiin jo luovuttaa), koska meille sovittu aika siirrettiin lääkärin menon takia johonkin väliin ja parikäynnillä viivyttiin n. 20 min, kun molemmat oli tutkittu. Pää täynnä kysymyksiä, ei kerrottu hoidoista, hoitojen etenemisestä, tutkimuksista tms. Lääkkeitä ei edes suostuttu määräämään, vaikka oli selvää, että keskenmenot ja kaavinnat ovat sotkeneet kroppani. Eli miehessä ei mitään vikaa, mutta en enää ovuloi ilman lääkkeitä (tai se tapahtuu vaillinaisesti), limakalvo liian ohut ja luteaalivaihe liian lyhyt, kierto heittelehtii ilman lääkkeitä... Kuulemma lääkkeistä on enemmän haittaa kuin hyötyä (täällä taisi joku tuskailla saman ongelman kanssa). Seuraavassa kierrossa ei ollut lääkkeitä, mutta tutkittiin ruiskutustutkimuksella että molemmat munatorvet auki ja ei pitäisi olla kiinnikkeitä kohdussakaan.
Tähän kiertoon sitten peräti saatiin lääkkeet eli femarit 2 tbl/pv + fostimon piikit + irrotuspiikki ja inssikin tehtiin viime keskiviikkona (eli pp 7 menossa). Eli lopulta kun vauhtiin päästiin, niin sitten rupesikin jo tapahtumaan. Ja nyt sitten luget loppukierron ajan disperiinien kanssa. Mutta luulen luge annoksen olevan riittämätön koska jo tämän viikon maanantaina eli vajaa viikko inssistä alkoi tutut menkkakivut. Huomiseksi odottelen tiputteluvuodon alkua ja eiköhän ne menkatkin sieltä jo saavu.
Me huomattiin, että hirveesti ei voi itse vaikuttaa noihin hoitoihin, eikä potilasta kuunnella. Sillä olis toivottu heti pääsyä koeputkihoitoihin, koska siinä olisi parempi onnistumisprosentti ja pitkä matka tekee oman haasteensa saada simpat "ehjinä" labraan ym. En itse usko inssiin, vaikka kaksi palleroa sinne saatiin kasvamaan. Tosin lääkärin vaihduttua, lääkäri kirjasi toiveemme ivf:stä tietoihini ja sovittiin, että ei tarvitse enempää inssejä tehdä (koska simpat kunnossa, niin ei eroa kotiharjoituksilla tai inssillä), mutta tammikuulle joudutaan odottamaan sitä ivf:n aloitusta. Sinne asti mennään femareilla ja jos seurannassa mahdollista käydä, niin lisänä voin käyttää fostimonia. Mutta haasteellista, kun poliajat ovat mitä ovat...
En tiedä edes kumpaa pelkään enemmän, sitä että en enää koskaan tule raskaaksi, vai sitä että tulen raskaaksi, koska jos raskaudun, pelkään koko ajan sitä kolmatta keskenmenoa.
Muuttuuko polku vieläkin kivisemmäksi tulevaisuudessa? Uhmataanko me kohtaloa, kun yritämme vielä? Onko keskenmenot viesti, ettei meitä ole tarkoitettu vanhemmiksi?
Plussaonnea kaikille ja toivottavasti kaikille oma vauva suotaisiin syliin saakka!
