Ketään hoidoissa PKKS:ssä!!!

Jospa tää alakuloinen tunnelma vaihtuu pian iloksi. Toivotaan, että mahdollisimman moni plussaa ja haamut vahvistuvat! :)

Mie en oo omaa tilannettani tänne päivitelly, mutta lyhyesti näin: viime tiistaina kävin polilla --> yksi hyvänkokoinen munasolu oli kasvanut ja toinen pienempi. Kaikin puolin ultrassa näytti hyvältä. Keskiviikkona pistin Pregnylin ja lauantaina alotin Luget. Nyt vaan odotellaan reilu viikko, että pääsee testaamaan. Tuntuu, että ei oo varmasti tärpänny, mutta näin viime yönä sellasta unta, että plussa siihen testiin pärähti... Oisko enneuni?? :D
 
Jes, hienoa! Tarvittiinkin iloisia uutisia. :) Onnittelut ja vauvaliimat haamuille ja plussatuulta piinailijoille!

Kp2, aloitin Femarit ja soitin polille. Huonostihan tässä taas kävi, mutta osasin kyllä varautua. Merkit oli ilmassa ja lauantain tihkuilut enteili hanojen aukeamista. Vähäisempää on kyllä kuin kuvittelin, niukempaa kuin vähään aikaan. Kai tämä sitten vuotelee pitempään. Perjantaina on joka tapauksessa kontrolli, kun kp7 osuu lauantaille. Maanataillekin olisin ajan saanut, mutta aloitan pistelyt mieluummin jo viikonloppuna. Täytyykin katsoa vieläkö kynässä oleva ampulli on "hengissä". Koitan järjestää lapselle hoidon, niin päästään miehen kanssa viettämään polikäynnin jälkeen parisuhdeaikaa. Myöhään ei ole tarkoitus viipyä. Iltaa voi jatkaa sitten kotona, lapsen nukkumaan mentyä. Pieni kahdenkeskinen hetki kuitenkin tulee tarpeeseen, joten pistäkäähän peukut pystyyn.

Nyt en osaa muuta kommentoida vaikka mukavasti olikin tullut tekstiä. On aika tyhjä olo taas, mutta jospa tämä vielä iloksi muuttuisi.
 
wau, täällähän tapahtuu!!!:) Mukava lukea positiivisia uutisia välillä!!Plussat jaksaa antaa
toivoa meille kaikille:)

ON: Tänään meillä siis eka polikäynti :) Miehen kanssa saatiin eilen puhuttua ja teki tosi
hyvää ja siltäosin kaikki kunnossa :) Mut polikäynti, en siis tiedä mitä ajatella. Meissä
siis ei ole kummassakaan mitään vikaa!!!Tää kai pitäs olla positiivinen uutinen..no onhan
se toisaalta. Mutta miule tää selittämätön ei ole helppoa. Koitin kovasti pyytää että
jotain lisätutkimuksia voisi ottaa, mutta ne toiveet meni kun kuuroille korville :(
Ensi viikolla käyn labraan antamassa veret vielä progetestiä varten..en kyllä usko
että siinä vikaa olisi kun aina ovulaatio ja kierto toiminu hyvin. Ja ekaa kertaa
eläissäni määrättiin CLOMIT :D. Elikkäs niitä napsin heti seuraavsta kierrosta ja kp9
menen aukiolotutkimukseen ja samaan kiertoon myös inssi.

Muuten ultrassa kaikki hyvin, kuten aina. Limiskin oli tosi hyvä ja johtofollikkeli
juuri irtoamassa.

Nyt on niin sekavat tunteet etten tiedä mitä ajatella...
 
Kyllä se Macy siullakin vielä iloksi muuttuu jossain vaiheessa :)

Apteekissa käyty ja en ostanut yhtä enkä kahta vaan kolme r-testiä. Varmistustesti tehty ja kyllä siitä iha selvä plussa tuli, ei enää mikään haamu. Taisi olla siinä vanhassa tikussa vika :D

Tuli itseasiassa aika surullinen olo, että entä jos tämä nyt jatkuu niin mitäs sitte? Pitäisikö miun vaa väistyä takavasemmalle hiljaa hiipien? Ootte ollu iha huippuporukka ja luoneet uskoa silloin ku sitä vähiten on ollu. Toivon teille kaikille, että saisitte sen hartaimman toiveen toteutettua ja nyytin syliin. Itse en oikein tiedä vielä miten päin pitäisi olla, uskoakko vai olla uskomatta, saanko jo antaa luvan itselleni iloita vai vieläkö eletään varovaisesti...
 
jauhopeukalo ONNEA!! :flower: :heart: :D Siun kanssa ollaan menty nyt tässä niin yhtä matkaa, että oon niin innoissani teidän plussasta! Jes! Eläkä häivy yhtään mihinkään, kyllä mie ainakin haluun tietää jatkossakin mten menee! :) Iso halaus!

Kati, hienoa, että sielläkin on päästy eteenpäin! :) Piinailut siis menossa teilläkin. Kovasti tsemppiä odotteluun!

Macylle jaksamista uuteen kiertoon! :hug:

onnetonpulu, teilläkin alkaa vihdoin tapahtua! Hirmuisen paljon onnea matkaan! :)

Miulla alkaa rintojen pingotus hävitä, alan siis jo valmistautua negatulokseen. :( Turhauttaa niin kauheesti, kun ei siellä pakkasessakaan oo mitään...
 
Jauhopeukalo, suuren suuri onnitteluhalaus :flower: :heart: Ihanaa, tätä niin tarvittiin tänne, luot uskoa ja lohtua meihin muihin, että miks tätä kannattaa jaksaa! Nauti nyt tästä hetkestä ja kaikista seuraavista, etkä katoa mihinkään!

Macylle voimia uuteen kiertoon!

Piinailijoilla onkin jännät päivät edessä. Kunpa nyt jauhopeukalon vanavedessä saataisiin tänne oikein iso plussatuuli!

ON: Meillä oli polikäynti perjantaina. Luulen, että meidän kohdalla hidastelu johtui ihan vaan väärinkäsityksistä... Totesi Marjatta perjantaina kuitenkin, että mie tarvitsen lääkkeitä ovulaation aikaansaamiseksi (Ai jaa?). Niinpä aloitin silloin perjantaina (kp 8) menopurit, tänään ultrattiin taas (kp 11), ja oikealla puolella oli 1 johtofolli n. 14 mm, vasemmalla pienempiä. Joku uusi lääkäri (jota en aiemmin ollut tavannut, mutta vaikutti ihan mukavalta) sanoi follin olevan vielä melko pieni, vaikka ite oon kyllä tyytyväinen miun folliin, keväälläkin kasvoi hitaammin. Joka tapauksessa jatkan nyt menopurin piikittelyjä, torstaina katsotaan uudestaan ja sitten pe ois ehkä inssi. Nyt on taas toiveet täälläkin niin korkeella, ja mieskin totesi, kun valitin sille masukipua, että siellä se meidän vauvanpuolikas nyt kasvaa! :)
 
Macy; ikävä kuulla että kävi näin...:hug:

Vaihteeksi omaa napaa: pistin sunnuntaina aamulla mummotus piikin nahkaani ja eilen alkoi tuntua munasarjoissa jo, oikean puoleista munasarjaa särki hieman. Onko kenellekkään muulle tullut samoja oireita? Päivi kyllä sanoi että asiaan kuuluu homma, mutta onko se tätä koko ajan?

Ja muille haamuileville ja piinailijoille onnea ja plussa tuulia.
 
Viimeksi muokattu:
Jauhopeukalo ihanaa, onnea onnea:hug:!

Tänään, dpo9 aamupissasta enää roskishaamu/viivanpaikka..eli ilmeisesti taas koittanut kiinnittyä mutta ei onnistunut. Mut ekaa kertaa mua ei juurikaan harmita, koska nyt pääsen siihe leikkauksee ja ens kuussa mul on tulos hurjan hauskat pikkujoulut ja lähen kotoo pois koko v.lopuks=) joten aijon bilettää ja juoda ihan homonaan:D juon siis 2krt vuodes..viimeeks keväällä..nyt ootan tota pikkujoulureissua. Jos oisin nyt raskautunu en ois voinu niin vapaasti bilettää..toki plussa ois aina plussa, mut nyt mä en vaan jaksa masistella..kerranki näin=)
 
onneton pulu Pääsettekin jo eteenpäin, tsemppiä :)

Tsemppiä Katille piinailuun.

Rowan Pikkuinen ja tyty kiitos :)

Rowan Miulla loppu se rintojen turvotus kans mut mahaa kipristelee vieläkin samalla tavalla kuin menkkoja odotellessa, mutta se kulma kuuluu asiaan.

tyty Ehkä se etsii paremman paikan tarttua kiinni :D Älä menetä vielä toivoa. Olet näköjään yhtä huima juomaan ku mieki :D

Tsemppiä simpli hoitoihin.

Tein tänä aamuna vielä varmistuksen varmistustestin :D Ei se plussa sieltä lähe kulumallakaan pois :) Nyt kaks plussatestiä köllöttelee yöpöydällä, huomenna soittelen polille. Miehen vanhemmat on ollu näistä hoidoista tietoisia joten tottakai ilmoitin heillekkin plussatestin tehneeni nii voi miten lämmin vastaanotto sieltä tuli :) Hyvä etteivät hypänneet puhelimen läpi kaulaan :D Mutta pidetään vielä jalat maassa, mitä vaan voi tapahtua seuraavan kolmen kuukauden aikana, mutta toivotaan parasta. Alan itsekkin jo tajuta tilanteen todellisuuden pikkuhiljaa...
 
Onnea jauhopeukalo :flower: Iloitse nyt ja murehdi sitten jos murehdittavaa on, vaikka helppoa se ei varmaan ole :)

Voi harmi ettei se haamu vahvistunu tyty :( Mutta hyvä asenne sinulla ainakin on!!

simpli Siitä se alkaa, jei! Jospa tuo munasarjajomotus ois ainut ikävä haittapuoli siitä piikistä eikä tulis muuta. Millon sinulla on se nollaultra?

Pikkuinen Hienoa että teidän asia nyt selvis ja pääsitte eteenpäin! Oliko helppoo pistellä meopuria?

Rowan Kiitos sinulle lohdutuksesta :hug: Voi kun sinun ei tartteis pettyä ja se oiskin plussa huomenna..

onnetonpulu Hienoa että nyt miehen kanssa asiat on ok tämän tiimoilta! Se on kyllä jotenkin hämmentävää ja turhauttavaakin jos on selittämätön, kun periaatteessa kaikki on ok ja mitään ei ois esteenä, mutta silti ei vaan tapahu mitään eli kuitenkin jossain on vikaa... Mut ei voi kuin toivoo että joku auttaa asiaan..

Macy :hug: Ite kans ihan samalla laillaa junnaa ajatukset, että kaipa se tästä iloksi taas elämä muuttuu.. Pitäs vaan koittaa tsempata itteesä uuteen yritykseen.

Katille piinaonnea! Alkoko sujumaan pistelyt?


On: Kp 2 menossa ja lauantaina alkais taas menopurit ja tiistaina ultra. Tästä se lähtee, pakko se vaan on koittaa uuteen taistoon, Päivikin (L.) tsemppas että eihän me nyt luovuteta. Eikä luovutetakaan vaikka välillä heikkoja hetkiä onkin..

Minä varmaan nyt sohasen muurahaispesää, mut oonko ainut joka ei ihan koe että muiden onnistumiset luo toivoa itelle?!! Kun ei se vaan omaa tilannetta muuta miksikään jos toinen onnistuuki hoidoilla (siis hieno homma joilla näin käy!).. Lähinnä ajattelen, että itellä todennäköisyys kuulua siihen 20% joukkoon nousee, kun muut onnistuu..... Joo ihan tyhmää ajatella noin, mutta se on vaan fakta. Älkää nyt kukaan loukkaantuko tuosta!!
 
melargia ymmärrän ton matemaattisen puolen :) ja varmaan jokainen joskus aattelee noin! ja täällä on tilaa kaikille tunteille! itse osasin iloita toisten onnistumisista, meillä mies taas ei voinut sietää tuttuja joilla onnistui kun meillä ei vaan onnistunu.... mut enempi mie ainakin iloitsen niiden puolesta jotka tietää mitä tää paska voi olla.... mut eihän se niiden vika tietty oo joilla helposti (vahingossa) tärppää....
 
Melargia: Ensikuun puoli välissä taisi olla 15päivä. Ja siihen onnitteluun, niin koen että se on jokaisen kohdalla erilainen. Ne jotka ovat tulleet suht nopeasti ja luomuillen raskaaksi, ainakin omalla kohdallani, ovat niitä hankalimpia onnitella. Mutta sitten joku sellainen niin kun myö joka on yrittänyt pitkään ja ollut hoidoissakin jo tovin niin heidän puolesta itse koen että olen aidosti onnellinen. Luulen että lapsettomuus on sellainen kriisi että se jättää jälen ihmiseen vaikka niitä lapsia tulis ja se vaikuttaa myös siihen miten sitten kohtaa toisen lapsettoman, vaikka itse ei ole enää samassa tilanteessa.

Sitten jotain karmeaa; en käsitä tätä valkovuodon määrää, ei mulla ole ikinä olleet näin runsaat.
 
Melargia, mie en ole voinut olla kovin iloinen plussauutisista sellaisille, jotka helposti tulevat raskaaksi. Nyt kun itsellä on rankimmat hoidot vasta ekalla kierroksella, mulle tuo vielä tsemppiä muiden onnistumiset ja olen onnellinen jokaisen "meikäläisen" plussaajan puolesta. :) Mutta veikkaan, että jos siihen omaan plussaan (ja vauvaan) alkaa aikaa kulua eikä hoidot tepsi, saattaa olla, että kateus alkaa nostaa päätään myös muita hoitolaisia (onnistujia) kohtaan. Ja kyllähän nytkin käy mielessä, jos joku onnistuu inssillä, että miks me ei voitu..? Mutta luulenpa sen olevan ihan normaalia. Ja älkää nyt kullat luulko, ettenkö olis onnellinen teidän onnistumisista, jos se käy kevyemmällä hoidolla kuin IVF/ICSI, varmasti iloitsen vilpittömästi. Kaikki täällä ovat jo kärsineet vähintäänkin oman osansa lapsettomuudesta... kaikille :hug:

Muutes miten se 11.11. Hiljaa toivotut -ensi-ilta + treffit? Vieläkö olis lähtijöitä? Mie sain sovittua sen päivän töistä vapaaksi, eli pääsisin kuitenkin mukaan. :D En olis halunnut missata sitä, haluaisin niin paljon teidän kanssa tulla katsomaan sitä. Eli miulle käy silloin kaikki syömiset ja/tai kahvittelut sun muut, kun oon koko päivän vapaalla. :) Millonhan siitä sais tietää kellonaikaa, monelta se näytös on. Ja jos ollaan syömään menossa ja on isompi porukka ku viimeks, niin pitäsköhän pohtia sit ihan pöytävarausta.
 
Moi! Täällä olisi kanssa yksi tuonne lapsettomuuspolille "joutunut" Pohjois-Karjalasta. Vieläkö teidän kyytiin mahtuu mukaan? Eli meillä haasteena on ollut tuo raskaana pysyminen, mutta näiden kompastuskivien jälkeen tuo raskaaksi tuleminenkin on muuttunut ongelmaksi.

Hieman taustaa, eli esikoista ollaan toivottu hartaasti 02/10 alkaen ja eipä ole kuulunut eikä näkynyt muutamasta toivonkipinästä huolimatta. Eli voisko sanoa, että ekasta "yrityskerrasta" (jolloin oli mahdollista ajoittaa yritystä oikeaan aikaan) tärpääsi ja plussa tulikin täytenä yllärinä 06/10. No epäuskohan siitä iski ja ajattelin, että en usko tätä ennen kuin näen tuonne mahan sisään, kun oltiin ajatuksella tulee kun on tullakseen. Ekassa ultrassa sitten elokuussa rv 13+0 todettiin keskeytynyt keskenmeno (kehitys jäänyt rv 7+3) ->kaavinta. No uutta yritystä heti vuodon loputtua ja kun ei alkanut tärpätä enää, otettiin clomit avuksi 02/11. Toisesta clomikierrosta plussasin 03/11 ja tälläkertaa todettiin tuulimunaksi -> jälleen kaavintaan 04/11.

Yritin vaatia tutkimuksia, että mitä teen väärin, onko meissä jotain vikaa miksi aina käy näin, tuloksetta. Taistelujen jälkeen saimme lähetteen toukokuussa lapsettomuuspolille, jossa tietenkään ei mitään ennen kesää suostuttu tekemään. Puhelinkeskustelun perusteella lähettivät vain clomireseptin kesäksi. No clomeja popsittuani koko kesän ilman tulosta, kävin yksityisellä gynellä. No kyllähän folli kasvoi clomeilla, mutta nepä olivat ohentaneet limakalvon niin ohueksi, että eipä siihen mikään pystyisi kiinnittymään...

Elokuussa polin auettua vietiin simpat tutkittavaksi ja varattiin syyskuulle eka aika polille. No ei jäänyt siitäkään kovin hyvä kuva (meinattiin jo luovuttaa), koska meille sovittu aika siirrettiin lääkärin menon takia johonkin väliin ja parikäynnillä viivyttiin n. 20 min, kun molemmat oli tutkittu. Pää täynnä kysymyksiä, ei kerrottu hoidoista, hoitojen etenemisestä, tutkimuksista tms. Lääkkeitä ei edes suostuttu määräämään, vaikka oli selvää, että keskenmenot ja kaavinnat ovat sotkeneet kroppani. Eli miehessä ei mitään vikaa, mutta en enää ovuloi ilman lääkkeitä (tai se tapahtuu vaillinaisesti), limakalvo liian ohut ja luteaalivaihe liian lyhyt, kierto heittelehtii ilman lääkkeitä... Kuulemma lääkkeistä on enemmän haittaa kuin hyötyä (täällä taisi joku tuskailla saman ongelman kanssa). Seuraavassa kierrossa ei ollut lääkkeitä, mutta tutkittiin ruiskutustutkimuksella että molemmat munatorvet auki ja ei pitäisi olla kiinnikkeitä kohdussakaan.

Tähän kiertoon sitten peräti saatiin lääkkeet eli femarit 2 tbl/pv + fostimon piikit + irrotuspiikki ja inssikin tehtiin viime keskiviikkona (eli pp 7 menossa). Eli lopulta kun vauhtiin päästiin, niin sitten rupesikin jo tapahtumaan. Ja nyt sitten luget loppukierron ajan disperiinien kanssa. Mutta luulen luge annoksen olevan riittämätön koska jo tämän viikon maanantaina eli vajaa viikko inssistä alkoi tutut menkkakivut. Huomiseksi odottelen tiputteluvuodon alkua ja eiköhän ne menkatkin sieltä jo saavu.

Me huomattiin, että hirveesti ei voi itse vaikuttaa noihin hoitoihin, eikä potilasta kuunnella. Sillä olis toivottu heti pääsyä koeputkihoitoihin, koska siinä olisi parempi onnistumisprosentti ja pitkä matka tekee oman haasteensa saada simpat "ehjinä" labraan ym. En itse usko inssiin, vaikka kaksi palleroa sinne saatiin kasvamaan. Tosin lääkärin vaihduttua, lääkäri kirjasi toiveemme ivf:stä tietoihini ja sovittiin, että ei tarvitse enempää inssejä tehdä (koska simpat kunnossa, niin ei eroa kotiharjoituksilla tai inssillä), mutta tammikuulle joudutaan odottamaan sitä ivf:n aloitusta. Sinne asti mennään femareilla ja jos seurannassa mahdollista käydä, niin lisänä voin käyttää fostimonia. Mutta haasteellista, kun poliajat ovat mitä ovat...

En tiedä edes kumpaa pelkään enemmän, sitä että en enää koskaan tule raskaaksi, vai sitä että tulen raskaaksi, koska jos raskaudun, pelkään koko ajan sitä kolmatta keskenmenoa.

Muuttuuko polku vieläkin kivisemmäksi tulevaisuudessa? Uhmataanko me kohtaloa, kun yritämme vielä? Onko keskenmenot viesti, ettei meitä ole tarkoitettu vanhemmiksi?

Plussaonnea kaikille ja toivottavasti kaikille oma vauva suotaisiin syliin saakka!
 
Nippe82: Tervetuloaa joukkoomme, tänne kyllä mahtuu. Ja siitä että ei voi itse vaikuttaa hoitoihin tuntuu olevan aika yleistä. Mutta luulen että lääkärit haluaa siksi ottaa varovaisesti koska sinulla on kumminkin aiemmin tapahtunut kiinnittymiset ihan luonnollisesti (kunhan keho palautuu?) ja kun miehessä ei ole vikaa. Inseminaatio on normaali kaava jolla aloitetaan ellei sitten löydy jotain heikentävää tekijää joka vaikuttaa merkittävästi onnistumiseen (tai näin ainakin julkisella puolella). Toisaalta myös hoitojen ranketessa lääkekulut nousee. Päivi Luukkaseen, joka toimii seksuaaliterapeuttina PKKS:llä, kannattaa olla heti yhteydessä jos kaipaat/kaipaatte ihmistä jolle jutella ja joka osaa kertoa hoidoista ja vastailla teidän kysymyksiin tarkemmin. Suosittelen häntä lämpimästi.

Me päästin hoitoihin koska minun kuukautisten pois jääminen useaksi kuukaudeksi aiheittu tutkimukset, joista selvisi että minulla on PCOS. Sitten selvisi että miehen siemennesteen laatu ei ollut hyvä. Meillä hoitojen aluksi tehtiin sitten vain kaksi inseminaatiota ja nyt alkamassa koeputkihedelmöitykset. Me olemme olleet viisi vuotta ilman ehkäisyä ja takana on kemiallinen ja tuulimuna (molemmat ilman apuja). Meille hoitojen epäonnistuminen jopa inseminaatiossa oli raskasta. Ja näiden hormoonien heittelyiden vuoksi on usein parisuhde todella koetuksella, kun mies ei tiedä mitä tekisi kun välillä en muuta tee kuin itke ja kohta raivoan, toisinaan olen sitten yhtä auringonpaistetta.

Voimia siis sinulle tuleviin koitoksiin ja reippaasti vain mukaan jutustelemaan.
 
Tulin vain kertomaan, että raskaustesti näytti negatiivista, niinkuin uumoilinkin. Silti ihan järkyttävä pettymys, oon ihan hajalla... :'( Kun tietää, että se alkio on ollut olemassa ja laitettu kohtuun, tää tuntuu nyt tuhat kertaa pahemmalta kuin aiemmin. Ja kun ei pakkasessakaan oo mitään. Miten tästä nyt selviää? Oon vaan itkenyt koko aamun. Sain polille soitettua ja Päivi L. oli puhelimessa ja oli kyllä tosi ihana. Varasin jo ajan hänelle 2 viikon päähän, että pääsen keskustelemaan tästä kaikesta. Mulla on lugeja vielä huomisaamuun asti ja Päivi sanoi, että käytä ne loppuun ja jos vuoto ei ala, viikonloppuna uusi testi. Vaikka ei hänkään halunnut turhia toiveita elätellä ja oli sitä mieltä, että nega tämä on. Mutta kaiken varalta kumminkin. Onneks miulla on tänään vapaapäivä, en mie ois töihin voinut mennä tässä henkisessä tilassa mitenkään...

Meillä sitten hoito jatkuu vasta kevään puolella. Kyllä sinne tuntuu niin pitkältä ajalta vielä. Ja taitaa siis olla niin, ettei meille sitä vauvaa tuu vielä ensi vuonnakaan. :(
 
Lämmin halaus Rowanille:hug: Tuli niin elävästi mieleen miten pettynyt ja hajalla olin ekan tuore siirron jälkeen. Miekin olin silloin melko varma että nega tulee niin tein testin jo ennen testipäivää viikonloppuna ettei sitten tarvitse töihin mennä heti nega testauksen päälle:(.

Jauhopeukalolle kovasto onnea plussasta ja jaksamisia varhais ultran odotteluun:).
 
nippe82 onpas teillä ollut hankalaa... mutta saitkin tuossa jo ajatuksia miksi näin on voinu olla hidasta. ja tosiaan päiviin kannattaa olla yhteydessä. Tunnistan niin noi tunteet ja ahdistuksen, kun kuukaudet vaan kuluu... mutta se on totta, ettei näitä asioita voi määrättömästi jouduttaa. ja jokainen kierto lääkkeillä/ilman/eri yhdistelmillä on lääkäreillekin opettelua ja tutustumista kuhunkin hoidettavaan... me naiset kun toimitaan kaikki varmaan kuitenkin eritavalla. Mullakin aikanaan vasta 3.IVF toi tuloksen ja aina kokeiltiin eri koktaileja...

Jaksamista
 
Mukavaa, että kokemuksia voi jakaa toisten kanssa. Kävin kerran jo Päivin juttusilla kesällä, vaikka on mahtava tyyppi ja miten voikaan olla niin positiivinen ja kannustava tämän surkeuden keskellä?!?! Aivan loistotyyppi! Ja oikee henkilö oikeassa paikassa.

Rowan: Pahoittelut negasta. Meillä on eka ivf suunnitteilla ensi vuoden puolelle ja mietin kanssasi aivan samaa. Miten kestää sen tunteen, että "lapsi" on lähtenyt alulle ja jos ei tartukaan kiinni tai jokin menee pieleen. Ollaan jo kahdesta "lapsesta" jouduttu luopumaan keskenmenon muodossa ja melkein rinnastaisin asian keskenmenoon, koska hedelmöityshän on jo tapahtunut. Hyvä, että saat surra rauhassa, en tiedä mitään kamalampaa, kuin itse olin toisen keskenmenon jälkeen asiakaspalvelussa (aina iloinen ja nauravainen) viikon töissä ja odottelin sairaalalle kutsua tyhjennykseen. Olivat unohtaneet lähetteen käsittelyn, kunnes soitin naistentautien polille, että kauanko pitää olla töissä ja vetää iloista teatteria hymy naamalla vaikka oikeesti tekis mieli vaan itkeä...

Simpli: Onneksi minulla on maailman ihanin mies, vaikka kyllä täytyy sanoa, että monesti oon kyllä kysynyt jo haluaako varmasti olla mun kanssa, kun minä oon tää viallinen. En tiedä miten kestän sen ajatuksen, että jos toinen ei saa lasta takiani. Ei kumpikaan kyllä haluttais erota vaikka lasta ei koskaan saataisi, mutta en tiedä kestänkö katsoa itseäni peiliin, jos aiheutan toiselle lapsettomuuden. Onneksi lääkkeet ei oo vielä saaneet tunteita heittelehtimään, mutta ehkä sitten on enemmän itkua ja parkua, jos ivf epäonnistuu.

Välikierroista kysyisin, että onko kellään pelkoa välikiertojen aikana, että entäs jos juuri se välikierto lääkkeillä avustettuna oiskin juuri se ainoa koko elämän aikana, jolloin raskaus voisi onnistua. Itse pelkään noita välikiertoja, koska pelkään, että kun en tee asialle mitään (siis en syö lääkkeitä), niin se on menetetty mahdollisuus.
 
Rowan :hug: ja pahoittelut negasta. Älä vielä heitä kirvestä kaivoon ensi vuoden vauvan suhteen, ootte nopeita ja saatte sen alulle alkuvuodesta nii sieltähän se jo loppuvuodesta syntyyki :) Miulla oli kans keväällä aika romahuksen paikka ku tajusin ettei päästy edes siirtoon, iha hirveä tunne! Mut sieltä sitä noustiin. :)

Tervetuloa Nippe joukkoon mukaan! Ja tsemppiä hoitojen alkuun :)

Itse soitin eilen polille ja varhaisultra ois 15.11. hui... Nyt koko ajan takaraivossa takoo ajatus että entä jos sieltä ei löydykkää mitää, tyhjä kohtu vain : / Nälkä on kyllä jatkuva ystäväni ja jos en syö parin tunnin välein jotain pientä on paha olo taattu... Äiti onneks lohdutti ettei hänellä aikanaan ollut kenenkään kohalla mitää pahoinvointeja (minä ja kaksi siskoani), kiitos vain hetken jo luulin että olisin yhtä onnellinen, en vihaa mitään niin paljon ku oksentamista :x mutta en sittenkään...

Asiasta kukkaruukkuun...minuu ärsyttää ku joka puolella on jo joulujuttuja! Meijän pieni lähikauppaki on täynnä jo joulusuklaita ja muita karkkeja!
 
Viimeksi muokattu:
Kiitos soja ymmärryksestäsi :hug:

Rowan Oon tosi pahoillani sinun puolesta :hug: Paljonpaljon voimia sinulle!
Olin tänään käymässä kaupungissa ja jos olis ollu aikaa ja sinulla halua niin oisin kyllä vieny sinut suklaakakkukahville..

Tervetuloa Nippe! paljon oot kovia jo kokenu :(


Pitäsköhän minun vähä selventää sitä edellistä kirjoitustani, ei ehkä ihan ymmärretty mitä ajoin takaa.. Olen oikeasti iloinen teidän toisten puolesta ja minusta on hieno asia että jotkut onnistuu hoidoissa, mutta en vaan itse pysty samaistumaan siihen, että saisin omaan tilanteeseeni toivoa toisten hoitojen onnistumisesta. Sitä on vaan niin omillaan tässä, että toisten onnistumiset ei vaikuta oman tilanteen parantumiseen. Ja ei, tämä ei ole katkeruutta, vaan pelkoa. Pelkoa siitä että itse ei kuulu niihin onnistujien joukkoon. :(
Ehkä minun pitäs vaan pitää jotkut ajatukset ominaan ettei aiheuta pahaa mieltä -itselle tai muille.. Nyt vaikenen!
 
Jauhopeukalo: Ja onnea sinulle raskauteen. Toivottavasti kaikki on hyvin tuossa varhaisultrassa! Onneksi tuolla lapsettomuuspolilla saa sen alkuraskauden ultran se varmasti tuo kaikille näiden rankkojen kokemusten (odotuksen ja pettymyksen) jälkeen varmuutta. Paljos sulla on viikkoja sitten kasassa tuossa alkuraskauden ultrassa? Kun en nyt enää muista mille viikolle se ultra tulee jos onnistuu...

Melargia: En minä ainakaan "ymmärtäny" siun aikaisempaa viestiä pahaksi. Siis saman tyyppisiä tunteita täälläkin. Eli oon onnellinen kyllä erityisesti lapsettomuushoidoissa käyvien raskaudesta. Koska ne jotka raskautuu helposti, eivät voi tietää mitä tämä odotuksen odotus ilman varmaa tietoa onnistumisesta on. Mutta puolituttuja tulee vähän niin kuin välteltyä, ainakin kun parillakin sellaisella on la aika samoihin aikoihin mitä meilläkin piti olla. Vaikka tiedän, että eihän toisten raskaus ole pois meiltä, mutta etenkin tämän viimeisimmän keskenmenon la aika lähestyy 1,5 kuukauden päästä, niin ehkä se vaan tekee nyt tilanteen vaikeemmaksi. Mutta toisaalta vois ajatella, että jos täällä aina joku raskautuu, niin kyllä kait ne sitten siellä polilla on ammattitaitoisia... Mutta ymmärrän myös tunteen, että jos inssissä on 15 %:n todennäköisyys onnistua ja mitä useampi onnistuu, niin omat mahdollisuudet kuulua tuohon 15 %:n joukkoon kait pienenee... Tosin on noista matikan tunneista jo aikaa, että ei kai tää mun todennäköisyyslaskenta oo ihan luotettavimmasta päästä ;)

Ja samaa mieltä joulutavaroista. Vaikka oon aina tykänny joulusta, niin nyt ahdistaa oikein paljon kun joulutavarat on jo esillä. Huhtikuussa vielä haaveiltiin vaaleenpunaisten lasien läpi, että ensi jouluna saadaankin ostaa omalle vauvalle joululahjoja, mutta... ei sitten sitä joulutonttua tullutkaan... Eikä taida tulla täksi jouluksi edes lupausta uudesta... Kaksi laskettua aikaa tältä vuodelta jo siis "peruttu"... Ois niin ihana ollu antaa appivanhemmille ja omalle äidille joulukorttina ultrakuva liimattuna punaiselle pahville. Kuvan päälle sit oisin liimannu kujeeksi viisi pientä tonttulakkia, niin ois olleet ihmeissään että mitähän tää esittää... Kun nyt saisi edes sen yhden...
 
Nippe jos mie nyt laskin oikein nii niitä ois ultrassa 7 tai 8, en nyt oikein ole itse perässä miten ne viikot lasketaan :D

Melargia En miekään ymmärtäny aikaisempaa kirjoitustasi pahalla. Toisaalta ymmärrän sen, koska itselläni oli myös alussa vaikeuksia samaistua muiden onnistumisiin. Ja ku oma tilanne oli muutenkin nii epävarmalla pohjalla jo alunalkaen nii seki tietty löi jarruja pojaan ettei pilvissä lentelisi ja toivoisi olemattomia...

Laskin vau.fi -sivun raskauslaskurilla niin la sattuisi mieheni ja siskoni syntymäpäivälle :) Oliskin aika mukava synttärilahja molemmille. Mutta nyt lähden unille...
 
Viimeksi muokattu:
Rowanille lämpöinen halaus :hug:

Minä kyllä aidosti iloitsen niiden plussista, jotka tätä pitkää raskasta taivalta ovat joutuneet kulkemaan, ja saan itsellekin toivoa. Ne plussat muistuttaa siitä, miksi tätä kannattaa jaksaa. Minusta raskauden alkuminen ja jatkuminen tuntuu jo niin suurelta ihmeeltä, niin monimutkaiselta kokonaisuudelta, jossa kaiken täytyy onnistua, että tuntuu, voiko tässä ikinä onnistuakaan? Ehkä luovuttaisin helpommin. Mutta kun "nuokin" ja "nuo" onnistuvat, niin kyllä mekin. Ehkä ensikierrossa. Tai sitten seuraavassa. Mutta mekin onnistutaan.

Samaten tätä luottamusta minuun valaa ne polin vauvakuvat. Että toisetkin ovat tämän polun taittaneet, ja selvinneet! Kyllä mekin...

Todennäköisyyksistä. Minuun ne eivät vaikuta mitenkään, vaikka mieheni kanssa matemaatikkoja ollaan molemmat. Ensimmäinen raskauteni päättyi kohdunulkoisena, vaikka ku-raskaus ei ole kovinkaan todennäköinen, eteenkään jos ei kuulu mihinkään riskiryhmään. Toinen raskaus meni kesken 14+6, kriittiset viikot oltiin ylitetty, sykkeet nähty ja kaikki näyttäny hyvältä, niin että oli suuri todennäköisyys että raskaus jatkuisi loppuun asti hyvin. Jälleen kuuluimme siihen pieneen prosenttiin, jolle kävi huonosti. Joten minulle on ihan sama, millaisia lukuja todennäköisyydet antavat, ne ei kerro mitään siitä, miten juuri meille käy.


ON: Torstaina käytiin ultrassa, olin jo ihan varma ettei siellä mitään ole, kun ei ole ollut mitään tuntemuksiakaan, mutta: oikealla oli johtofolli 21mm! Kuulemma oli juuri puhkeamaisillaan. Lh-testeihin ei kuitenkaan plussia, joten pistin pregnylin silloin torstaina, ja pe meillä oli inssi. Kaikki meni muuten hyvin, mutta nyt pähkäilen, että irrottaako pregnyl varmasti sen muniksen? Nimittäin inssissä se ei ollut vielä irronnut. Päivi L. oli niin ihana, kun hän lopuksi vielä oikein halasi minnuu ja toivotti paljon onnea matkan! :)
 
Täällähän on ollut paljon taas actionia, kun olen joutunut hetken olemaan poissa koneen ääreltä...

Jauhopeukalo :heart: ONNEA :heart: Mitä mahtavuutta!!

Ja Rowan, :hug: Sain kyyneleet silmiin, kun ajattelin siun negaa. Voimia!

Melargia, hienoa, että otit tämänkin asian puheeksi. Kyllä tänne mahtuu ja pitääkin mahtua monenlaiset aatokset -ihan rohkeasti. Enkä minäkään ajatuksiasi pahalla ottanut. Olen samoilla linjoilla Simplin kanssa. Nieleskellen onnittelen niitä, jotka kertovat tulleensa raskaaksi, kun sukkia pesevät samassa koneessa. Oikeasti aidosti iloinen jaksan olla niiden puolesta, jotka ovat joutuneet kulkemaan kivisen tien tullakseen vanhemmiksi. Ehkä ei ole oikeutettua ajatella näinkään, mutta niin se vaan menee. Yksi ystäväni sai kolme keskenmenoa ennen onnistumista. Heidän ekasta raskaudestaan en jaksanut hirveästi ilostua, mutta toisella, kolmannella ja neljännellä kerralla olin kyllä täysillä mukana onnessa. Nyt heillä on 4vkon ikäinen tyttö ja olen kovin onnellinen heidän puolestaan. Jos heidän eka raskaus olisi tuonut tytön maailmaan, en tiedä olisinko pystynyt olemaan näin vilpittömästi onnellinen heidän puolestaan. Ilkeää tai ei, mutta ei tunteilleen mitään mahda. Ja kyllä minussa herää aina toivonkipinä, kun joku tässä pinossa tai ystäväpiirissä onnistuu hoitojen avulla. Ei se tilastollisesti tilannettani paranna, mutta hetken taas muistaa, että kaikki on mahdollista.

Pikkuinen
, polin vauvakuvat luovat minullekin uskoa ja toivoa, mutta se ohi lentävän haikaran kuva aulassa saa mut aina kyyneliin. Nykyään osaan jo odotella ja mennä huoneeseen ilman että vilkaisenkaan haikarataulua.

Nippe
, tervetuloa joukkoon ja tsempit hoitojen aloitukseen.

Sori, en nyt ehdi kommentoimaan kaikkien kirjoituksia. Lenkkikaveri tuli tuohon jo odottelemaan. Täytyy mennä...
 

Yhteistyössä