Ketään hoidoissa PKKS:ssä!!!

Nyt sekin on sit koettu, eka inssi takana. Hyvin meni kaikki ja hyvältä vaikutti tarvikkeetkin, oviskin oli nähtävästi ihan kellontarkasti menossa. Nyt vaan piinailemaan sitten. Ja lapioimaan niitä iki-ihania lugeja kaikista mahdollisista ruumiinaukoista sisään

Garfield, juu kyllä pregnylin laitto onnistui ihan hyvin. "Harjoittelin" pistämistä fostimonilla neljänä iltana ennen tuota, ja niiden laittamisessa olikin vähän enemmän haparointia; pari kertaa hajosi ampulli ihan murusiksi ja kerran onnistuin roiskimaan valmiin nesteen minne sattuu, nahkan alle meni varman 1/10. Mutta onneksi lopputulos oli kuitenkin hyvä

Keräähän Garfield nyt voimia seuraavaan koitokseen. Hyvää ei malttaisi odottaa, mutta toivottavasti kärsivällisyydellä saa hyvän sijasta loistavan tuloksen

 

Onnea matkaan Niiskunen toivotaan että inssi olisi otollinen! Se on jotenkin niin ihanan euforinen tunne, kun tietää että kaikki voitava on tehty, eikä enempään olisi pystynyt. Nyt vaan malttia ja positiivista energiaa odotteluun. Millon sulla ois sitte virallinen testipäivä?

Samoten Garfieldille sinne toivotan nopeasti kuluvia ja mukavista asioista täyttyviä päiviä uuden ivf.n odotteluun. Että se aika osaa mennä hitaasti, tuntuu että välillä kadottaa ajantajun kokonaan kun se ei vaan tahdo kulua. Kaksi viikkoa ei ennen tuntunut pitkältä ajalta, mutta nyt tämän perheenperustamisprojektin myötä se on saanut aivan uudet mittasuhteet, sehän on hirvittävän pitkä aika. Sulla taitaa kuitenkin työhommat viedä niin vilkkaasti ympäriinsä, että muuta ajateltavaakin on sitä tarvitessa? Kerroit jossain viestissä töistäsi, ne kuulosti tosi mielenkiintosilta, taidat matkustella aikalailla! Hyvä niin, että sillä puolella elämää kuitenkin on sitten jotain sellaista, joka vie vamasti eteenpäin ja jossa varmasti tulee niitä hyviä fiiliksiä eteen.

Itsekin odotan virallista testipäivää, joka olisi parin päivän päästä. Ensimmäinen clomikierto siis vihdoin viimein takana ja hyvin toimivat, ovulaatio rapsahti kunnolla esiin ja se hyödynnettiin. Nyt sitten tutkitaan tuloksia ja odotellaan vastauksia. Nyt menossa kp 27/28-30 (luulen että clomit pitkittää kiertoa kun ovulaatio oli vasta kp 16)

Ei ole edes kovinkaan jännää tämä odotus, aika ahdistavaa suorastaan. En tykkää. Saataiskohan tänne Kaksplussan sivuille uudistuksen myötä lisättyä sellainen En tykkää-nappi? Sille tuntuisi olevan käyttöä aikalailla

 

Hei! Tulin kysymään millaista henkilökuntaa PKKS:ssa on. Itselläni lähtee sinne lähete, mikäli ei pian tärppää. Terolutkuurin sain tänään, mutta tähän kiertoon en sitä enää ehdi aloittaa. Mulla on pco, mutta tänään onnekseni todettiin normaalit munasarjat, joissa runsaasti follikkeleita. Ilmeisesti tehottomaksi luulemani (jo lopetettu) Metformin on sittenkin auttanut. Toivoa siis tällä hetkellä on, mutta tiedän kiinnittymisen olevan mulle kompastuskivi. Siksi suuntaan katseeni jo mahdolliseen tulevaan lapsettomuushoitoaikaan.

Palailen paremmalla ajalla lukemaan teidän juttuja ja toivottavasti saan myös vastauksia kysymykseeni. Yritän sitten kommentoidakin, jos suinkin osaan. Plussaonnea kaikille! :wave:

 

Moi

Tsemppiä Niiskunen piinailuun ja ei ollu miustakaan se odottaminen ihana...vaan kamalaa

Garfield mulla on eka käynti 13.9 eli suunnilleen kp 10. Riippuen millonka mul nyt alkaa menkat,otin eilen viimeisen teron tälle kierrolle. Viimeks mulle tehtiin ivf teroilla, ei sumuja. Nyt ei viel tietoo millä tavalla aletaan. Jänskään kyl tota eka käyntii kovastikkin.Pelkään et sanotaan painosta vaikka oon saanu nyt viimein painooki pois mut on sitä viel ylimääräistäki.

Marieclaire tsemppiä myös sinne,kuulosta hyvältä et clomit toimi ite en ole niillä koskaan mitään aikaan saanut

macy gray mie olen tykänny kaikista hoitajista ketä siel on Tosin en näitä uusimpia ole tavannutkaan vielä kun viimeksi ollu -08 keväällä siel asiakkaana. Lääkäritkin on asiallisia ja asiansa osaavia,tosin jokainen vähä eri tyylisiä

 

lääkärit kaikki hyviä, erilaisia persoonia ovat, mutta niinhän me kaikki ollaan hoitajista itse pidin kyllä kaikista, ei ongelmia.

Ehkä jotain kertoo henkilökunnasta se, että kun keväällä saimme pienokaisemme (syntyivät pikku keskosina) ja heidän luonaan joka päivä olin sairaalassa, niin AINA kun joku lapsettomuuspolin lääkäri/hoitaja tuli vastaan, tuli kyllä sydämelliset onnittelut ja kyselivät kuulumisia yms. Ja jopa useammat halaukset sain ihan lääkäreiltäkin:heart:

välillä tietenkin tympii kaikki ja ahdistaa kun tälläisiä asioita on, mutta ongelmat eivät kyllä henkilökunnan syytä olleet

 

mammy- ja soja > Kiitos vastauksista! :flower: Lääkärinikin sanoi, että siellä on osaavat lääkärit ja onnistumisprosentti hyvä. En vaan luota siihen lääkärin näkökulmaan, koska kollegat ovat usein toisilleen ihan jotain muuta kuin asiakkaille. Ihanaa kuulla postitiivisia juttuja kyseisestä paikasta!

 

minullakaan ei ole mitään kuin hyvää sanottavaa klinikan henkilökunnasta. Monet tuntuvat niin tutuilta jo, vaikka olen tavannut vain muutaman kerran. Hyvin "ihmisläheisiä" ja ihania kaikki. Ja varman oloisia.

M.C.: onko uutisia?

 

M C, päästä meidät jännityksestä, olihan se plussa, olihan?

Klinikan väestä ei ole muuta kuin positiivista sanottavaa, tosi ystävällisiä ja asiantuntevia ihmisiä kaikki. Toivottavasti me kaikki nostamme onnistumisprosenttia

).( pp4, ei kerrassaan mitään tuntemuksia, tai no ehkä jotain nippaisuja, mutta pistän ne lugejen piikkiin. Välillä melkein jopa unohdan ajatella asiaa. Aika kuluu kyllä käsittämättömän hitaasti, olen varma, että kello tikittää välillä taaksepäin, kun en sitä vahdi koko aikaa

Pitäkäähän oikein hyvää huolta itsestänne :hug:

 

Moi! Saapiko seuraan liittyä joensuulainen 24-vuotias rouva? Oon tätä ketjua seurannut viime talvesta, mutta nyt vasta ajattelin kirjoitella. Lapsettomuutta ja vauvan yritystä takana reilut 1,5 vuotta.

Tutkimukset ja hoidot alkoivat viime huhtikuussa. Meillä miehellä huonot simpat, tai pitäiskö sanoa surkeat. Minussa ei mitään vikaa. Ennen kesätaukoa tehtiin yks tulokseton inssi, nyt kun käytiin sitten polilla niin sanoivat että suoraan vaan ivf/icsi hoitoon. Marraskuulle menee tuo icsi, jännittää jo aika paljon.

Kertokeehan kanssasisaret millainen on se hormoonihoito ivf/icsi hoidoissa? Tiedän että kaikille ei tule samat lääkkeet, mutta kokemuksia, voipiko sitä edes käydä töissä normaalisti, vai huomaako kaikki että tuolla on nyt joku... En haluis töissä mitään kertoo.. kiitoksii jos vastailette.

 

Tervetuloa vain joukkoon Danita!

Voi tytöt, kun oliskin hyviä uutisia, vielä ei ole ... viime viikolla testattu yksi haamu ja yks nega. Sitten loppu hermot testeihin negan jälkeen ja elämässä tuli kiireinen vaihe, etten kerinny testata. Tänään heräsin todellisuuteen, että mennään kiertopäivää 31/28 ilman menkkoja alavatsavihlaisuilla, flunssaisella ololla ja lämmöillä (johtuen flunssasta).

En testaa ennenkuin viikon lopussa, koska olen parhaillaan työmatkalla. Hmph. Kaikki on vielä auki siis Toivotaan parasta, mutta kyllä se nega taitaa olla oikeassa tälläkin kertaa, eli padot aukeaa pian... Vielä toki on peli auki nin sanotusti

 

Huh M.C., voi se aika tuntua joskus pitkältä toistenkin uutisia odotellessa... Toivotaan parasta!

Danita. Tervetuloa pinoon. Jotain voin yrittää hahmotella, mutta toki kaikilla hoito räätälöidään yksilökohtaisesti. On olemassa pitkä ja lyhyt kaava. Julkisella taidetaan suosia tuota pitkää. Siinä aloitetaan oman hormonitoiminnan alasajolla. Esim. piikillä tai nenäsumutteilla. sen jälkeen alkaa munisten kasvatteluvaihe ja sitten punktio, siirto ja sitten piinaillaan.
Mulla menee näin: kierron 21 pv "jarrupiikki". Sitten 3 viikkoa odottelua, jonka aikana tulee vuoto. Voi olla lieviä vaihdevuosioireita, mutta olen selvinnyt huumorilla. Ei poissaoloja töistä. Sitten alkaa jokailtainen piikittely, jota kestää noin 10 vrk (hyvin yksilöllistä). Sitten on punktio, päivä/pari odottelua ja sitten siirto, jos on jotain siirettävää. 14 vrk täytyy odotella, ennen testausta. Tänä aikana laitellaan ihania lugeja.
Miten hankaloittaa työtä, riippuu ihan siun työstä ja omasta voinnista. Klinikkahan on auki vain päivisin, joten jos sulla on päivätyö, niin joudut kesken työpäivän käymään ultrassa tuolloin "kasvattelujakson" aikana noin 2-3 päivän välein. Punktion jälkeen saa pari päivää saikkua. Työnantajasta riippuu, saako päivärahaa vai ei. Joskus munasarjat voivat ärtyä niin, että pidempikin sairasloma on tarpeen. Itselläni on niin vapaa työ, etten ole tarvinnut pyydellä vapaita, vaan olen joustavasti voinut käydä klinikalla kesken työpäivän ja klinikka on lähellä, joten olen päässyt hyvin vähällä vaivalla. Se on sitten toinen juttu, miten jaksaa psykkisesti. Itse viime keväänä otin kaiken sissimeiningillä. Nyt aion ottaa rennommin ja pyytää saikkua jo kasvatteluvaiheessa, jos olo siltä tuntuu. Mulla on ollut kipuja tuossa vaiheessa, ehkä endometrioosista johtuen (monet eivät ole erityisen kipeitä kasvatteluvaiheessa, vaikka turvotusta ja paineen tuntua olisikin). Olin myös henkisesti aika loppu, joten nyt ekasta kerrasta viisastuneena, yritän ottaa rennommin.
Kaikki on niin yksilöllistä. Tämä vain miun tarina.
Käyhän kertoilemassa tunnelmiasi.

 

Minulla on aikaa siitä yhdestä ja viimeisimmästä ivf hoidosta nyt reilu kaksi vuotta,joten tarkkaan en muista noita miten monta päivää missäkin meni,mutta sen muistan et kipee en ollu missään vaiheessa ja töissä pystyin käydä normaalisti. Minulla tosin oli myös joustava työkaveri joka paikkaili mun hommia sen aikaa ko piipahdin ultrassa jne,,,Minulla saatiin vain kaksi munasolua joten se kasvattelu ei varmaan senkää takia aiheuttanu kipua.

Sumuja mulla ei alussa ollu, vaan teroludeilla kierto laitettiin "kohdalleen"...sen muistan että irrotuspiikki laitettiin vappuna hotellihuoneessa miehen kanssa suhraten

sit omaa napaa; kertokaas missä vaiheessa nollaultra tehdään?siis mulla kun on maanantaina se ensimmäinen tarkastus ja sillon on kp10. Ja jos ivf-hoitoja tehdään vasta viikolta 40 alkaen niin mihinkähän se mun hoidon alotus menee sit? mie en muista yhtään viime kerrasta mitään tommosia

 

mammy- : en osaa sanoa, miten sulla, jos sulla menee eri kaavalla kun mulla. Kun mulla alkaa hoidot jarrupiikillä, eli yksi piikki kierron 21 pv. ja sitten kolme viikkoa odottelua, ei piikkejä, sumuja ei mitään. Vuoto pitäis tulla tuona aikana ja nollaultra tehtäisiin kun tuo kolme viikkoa on kulunut. Siitä sitten alkaa piikittelyt.

Olen ollut alkusyksyn aika masis näiden hoitojen alkamisen takia, mutta nyt jostain syystä, kun klinikka-aika alkaa lähestyä (16.9), huomaan saavani jostain positiivista energiaa ja jännityksen tunnetta mielialoihin. Ehkäpä oli viisas päätös käydä tällainen surujakso tässä alkusyksyyn ja aloittaa hoidot vasta nyt tähän seuraavaan kiertoon. kannatti kuunnella omaa mieltä. Ja kroppaa. Olen ollut poskiontelo- ja keuhkoputkien tulehduksessa useita viikkoja ja lopulta tuntuu että antibioottikuuri (jonka vastointahtoisesti suostuin ottamaan) alkaa auttaa. Samoin sain kolme sairaslomapäivää,kun lekurin mielestä olin kai jotenkin "väsyneen olonen". Heh... joopa joo. Ehkäpä nyt sitten jaksaa paremmin hoitojakson. Toivon vain ettei antibiootit aloita mitään sairastelukierrettä, ne kun tuppaavat alentamaan vastustuskykyä. Tämä kuuri ainakin on niin laajakirjoinen, ettei yhtään elävää bakteeria jää elimistöön....

 

Vielä haluaisin laittaa teidän kommentoitavaksi tämä teeman, jota palstoilla paljon parjataan: "kun ystävä tulee raskaaksi". Olen lukenut paljon negatiivisista tuntemuksista ja siitä, kuinka ystäväsuhteet kariutuvat. Itse olen jotenkin härkäpäisesti ajatellut, etten anna tämän lapsettomuusasian pilata elämäni parhaita asioita, ja ystävät eittämättä kuuluvat niihin. Toistaiseksi olen pärjännyt hyvin. Jos joskus saan lopullisen tuomion etten koskaan tule lapsia saamaan tai luovun yrittämisestä, en tiedä miten sitten reagoisin. Niin kauan kun on toivoa, jaksan ajatella, ehkä minäkin joskus. Tämä ei tarkoita, ettenkö kokisi negatiivisia tuntemuksia, kateutta, mustasukkaisuutta ja vihaakin raskaana olevia tai lapsia jo saaneita ystäviäni kohtaan. Laitan tuohon lainauksen viestistä, jonka naputtelin kympin hoidot pinoon:

"vielä noista vauvauutisista täytyy kertoa toisentyyppinen kokemus. Mulla on tiivis ystäväporukka, kolme naista + minä. Kahdella heistä on jo pari lasta. Jotenkin siihen on tottunut, kun ne muksut ovat syntyneet jo ennen minun tätä hoitorumbaa. Mutta nyt vähän aikaa sitten se kolmaskin kertoi tulleensa raskaaksi... Ensin reagoin hirmuisella mustasukkaisuudella. Sain raivokohtauksen, kun en löytänyt kaupasta juuri sellaista grilliä kuin olin nähnyt kaverillani olevan. Kaverini mies kun sai aikaan sillä NIIN hyvät muurinpohjaletut... Raivosin autossa ja miesparkani yritti kuljettaa minua kaupasta toiseen grillinhakumatkalla. Voi mies parkaa... No, pari viikkoa sitten meillä oli "tyttöjen mökki-ilta" ja vähällä piti etten jäänyt pois, kun en tiennyt miten kestän raskaana olevaa ystävääni. Menin kuitenkin. Kuinka ollakaan tuo tapahtuma toi meidät yhä tiukemmin yhteen, kun koko illan kuuntelimme näiden kahden mamman valitusta lapsiperheen arjesta: Miten kamalaa se on ja miten ei ole lainkaan omaa aikaa, mitään ei ehdi harrastaa jne. jne. Olisipa heiltä tosiaan toivonut hieman hienovaraisempaa käytöstä kun yksi odottaa esikoistaan ja toinen on lapsettomuushoidoissa. No, tässä porukassa kävi nyt siis niin, että minä ja raskaana oleva ystäväni haemme lohtua toisistamme kun kumpikin haaveilemme esikoisesta, kumpikin omalla tavallaan ja haluamme laittaa luun kurkkuun näille valittaville negatiivisille mammoille. Nyt tavoitteeni on olla raskaana, ennen kuin ystäväni vauva syntyy. Jos näin ei käy, en tiedä kuinka reagoin. Se nähdään sitten. Uskon, että kaikista näistä kiemuroista huolimatta ystävyys säilyy, vuosien varrella on selvitty pahoista paikoista. Edellisen kerran koimme kriisin kun yksi näistä ystävistä sai toistuvia keskenmenoja ja toinen tuli raskaaksi samoihin aikoihin. Kaiken avain on ollut se, että jokainen saa sanoa just sen miltä tuntuu."

Tähän täydennyksenä vielä, että porukalla nauroimme omalle "grillinmetsästysraivokohtaukselle". Kaverini sitten vielä totesi: "ostettiin muuten hyvä lisävaruste siihen grilliin. Haluatko kuulla... " Ja eikun ostoksille taas.. ! Täytyy toivoa, ettei kaverini ala sisustaa kotiaan. Voipi tulla meille kalliiksi...

 

Garfield kiitti vastauksesta jotain tuohon suuntaan muistelinkin,paitsi että mulla varmaan ne terot sit kp15-25 ja sit vuodon jälkeen samaan suuntaan ko teil,,

Ja tuosta kaverihommasta...Mul kävi niin jokunen vuosi sitten,et kaveri yritti samaan aikaan kolmatta ko me yritettiin tätä toista,he lopetti hoidot ja tuli luomuksi raskaaksi..tää oli mulle tosi kova shokki, etenki ko kaveri ilmoitti sen mulle viestissä sanoin ;"ajatttelin ensin etten kerro sulle,mutta"...meni jonkin aikaa että en pystyny kohtaamaan tätä ihmistä ollenkaan
Kunnes yhtäkkiä tapahtu joku ihme välähdys ja soitin ja pyysin itkien anteeksi etten ole ottanu yhteyttä...sen jälkeen on nähny ja kaveerattu jälleen...Kyllä se edelleen pahalta tuntuu kun kaverit raskautuu,varsinkin tyyliin " ei me yritetty,mut näin vaan kävi"..mut osaan jo myös iloita heidän puolestaan

Nää on asioita joita ei oikein järjellä voi selittää, tunteet menee laidasta laitaan...olen saanu ihanan kummitytön puoli vuotta sitten ja joulukuussa näillä näkymis olis tulossa toinen kummityttö ja olen kyl tosi onnellinen näitä kummastakin <3

 

Ei tule äitienpäivävauvaa tänne siis. Nega oli nega ja clomit siirti kiertoa neljällä päivällä. Olin siis siellä työmatkalla, eikä clomiresepti sattunut mukaan eikä mieleen pakatessa kamoja joten tämä kierto mennään ilman lääkkeitä ja ilman tuloksia myös siis.

Olen nyt vähän niinkuin luovuttanut... En aloittanut uutta clomikierrosta, enkä laske enää kiertopäiviä. Kävi nimittäin vielä niinkin, että mies joutui ottamaan vastaan työn toiselta paikkakunnalta joten aika jännäksi vetää nyt nämä hommat kun ei edes olla aina samassa kaupungissa.

Olen lähdössä itsekin ulkomaille hetkeksi syksyn mittaan, joten nyt on oikea aika pitää vähän atukoa ennen kuin aloittaa järeiden aseiden käytön ja rumbaamisen asian ympärillä. Nyt olen ajatellut pitää hetken taukoa näistä lapsitouhuista ja nauttia syksyn tulosta. Onhan tämä mielessä koko ajan, haikeus ja suru päällimmäisenä, kyyneleet polttelee silmissä vielä monina päivinä, mutta yritän hymyillä niiden läpi.

Palaan jossain vaiheessa, mutta nyt on aika huokaista ja levätä. Kiitos tuestanne naiset! Ihanaa ja onnekasta syksyä!

 

MarieClaire tiedän tuon tunteen kovasti voimia syksyyn <3

Omaa napaa; kävin klinikalla tänään ja ihana Esahan siellä oli ihanasti ottamassa vastaan. Ja voi uskomaton kun kaikki gynet olis yhtä helläkätisiä kun Esa!!!!

Ahdistavaksi koin ilmottautumisen äitipolilla ja odotustilaan vauvan sydänäänien kuulumisien "käyrähuoneesta",kuten samat asian ahdisti myös reilu pari vuotta sitten. Jännäsin niin paljon et kävin 5 kertaa vessassa siinä odotellessa, jouduin odottamaan reilu 10 min

Kaikki meni kuitenkin hyvin,,verikokeet otettiin ja nyt sitten joudun odottamaan niiden tuloksia ilmeisesti max kuukauden, jonka jälkeen hoito alotetaan ilman erillistä käyntiä. Pakko soitella perään.kun eihän se Esa mitään munasarjojen tilasta kertonu, enkä jännitykseltäni älynny kysyä,kuten myös tämänhetkisestä lääkityksestä jäi kysymättä...no mut soittoaikaa odotellessa kohta siis rimpautan.

 

Hei, miten menee?

Onko Niiskusella uutisia? Miten kävi?

M.C.: Tauko tekee varmasti hyvää. Itseään tosiaan kannattaa kuunnella. Etenette sitten kun on sen aika.

Mulla huomenna klinikkakäynti. Pitäis olla rutiinijuttu (ultraus, reseptit yms.), mutta kuitenkin sitä nyt alkoi miettimään, että tuleekohan yllätyksiä. Mulla oli ovis tässä kierrossa kummallisen aikaisin kp9 tai kp10. Mutta ehkä se haittaa, kun pitkällä kaavalla mennään.

 

MC, hengähdähän kunnolla, kerää voimia, olipa päätöksenne sitten mikä hyvänsä. :hug:

mammy-, itse myös kauhistelin ekoilla kerroilla sitä ilmoittautumispaikkaa. Jotenkin raastavaa mennä sinne isojen mahojen sekaan, kun itse on menossa - taas kerran - ilman mahaa, ja siinä väkisin tulee sellainen olo, että "minä en ikinä"

Garfield, Mitenkäs siulla meni klinikkakäynti?

Minulla ei ole uutisia, ainakaan hyviä Testailin toissapäivänä negan ja vielä tänään, virallisena testipäivänä varmistin saman.
Tänään soittelin polille jatkosuunnitelmista. Minulla on tullut jotenkin poikkeuksellisen hankalat sivuvaikutukset clomeista, ja nyt odotankin hoitajan soittoa. Hän lupasi keskustella lääkärin kanssa, että miten edetään. Clomeja en siis ainakaan jatkossa popsi, varmaan mennään sitten ihan piikitellen. Toivoisin kovasti, että päästäis vielä tämän kuun aikana tai viimeistään ensi kuun alussa uuteen inssiin.
Toivottavasti vuoto alkais pian, lugethan sitä tietty siirtää joitakin päiviä. Plaah tätä ainaista odottamista, kunpa pääsis jo Odottamaan

 

Tuli mieleen sellainen kysymys, että mitä laboratoriokokeita teille on tehty? Onkohan noiden kokeiden kanssa jokin "kaava' jolla mennään, siis esim. peruskokeet alussa ennen hoitoja (FSH, LH, TSH, prolaktiini) ja sitten ehkä myöhemmin jotain muuta.
Tuntuu vaan jotenkin hullulta pumpata itseensä hirvittävät määrät erilaisia hormoneja kierron aikana, kun ei ole edes testattu omia hormonitasoja, tai ne mitkä on testattu, on olleet täysin viitearvoissa, eikä siten ole tiedossa, tarvitseeko oikeasti mitään tukea millekään.
Onko teille, jotka olette käyneet esim. inssissä, määrätty automaattisesti clomit, tai jotain muuta?

 

Multa ei aikoinaan otettu juuri muuta kun nää mitkä aina eli hiv,klamydia,hepatiitti yms...Mut nyt eka kerran jotain hormoonikokeita mitä sit odotellaa hyvällä tuurilla kk...en tarkemmin tiedä mitä ne on mut jotenki mittaavat toimiiko mun munasarjat...


ja myös minä söin varmaan pari vuotta clomeja ilman seurantaa ja mitään kokeita...

 

Moikka,

niiskuselle myötätunnon tuulahduksia...

Klinikalle lähetettä varten otettiin nuo hiv, klamydia yms. testit. Ja sitten ennen ekaa ivf hoitoa multa otettiin kierron eri päivinä erilaisia kokeita, joissa juuri mitattiin hormonipitoisuuksia. Niiden perusteella yritettiin ennustaa irtoaako munasolu. Ja samalla nähdään toimiiko keltarauhanen sen jälkeen hyvin. Kaipa niissä jokin peruskaava on. Toisaalta lekuri kertoi, että ei niistä pitkälle voi päätellä, kun kierrot vaihtelevat. Jonkinlainen peruskuva saadaan. Sen jälkeen ei ole verikokeita otettu. Mutta esim. mulla alhainen keltarauhashormoni pitoisuus johti siihen, että lugesteronien määrä oli aika korkea siirron jälkeen.

En tiedä mitä testejä inseminaatiohoidoissa otetaan, kun meille ei niitä tehty.

).( Tänään tosiaan kävin fertillä ja pääsin puoli tuntia myöhässä sisään, vaikka aika oli jo aamusta. Murr....:headwall: Esahan siellä oli ja päivitteli taas kerran uusien ohjelmien kanssa. On se vähän heikko niiden kanssa...
Ultranäkymistä hän sanoi, että miun munasarjojen pinnat ei ole kovin ehjät (molemmista on poistettu kasvaimet joskus vuosia sitten). Koska ehjää kudosta ei ole paljon jäljellä, se selittää, miksi viime hoidossa soluja saatiin niin vähän. Näillä sarjoilla ei kuulema saada paljoa aikaiseksi... :-( Mutta parempaan tulokseen kuitenkin yritetään suuremmilla annoksilla. Vielä hän oli sitä mieltä, että mulle jokin tietty sumutettava lääke olisi parempi kuin tuo jarrupiikki, mutta sitä tiettyä sumua (mikä ikinä se lieneekään) ei kuulema myydä tällä hetkellä, ei ole markkinoilla saatavilla. Hiisi sentään. Tuo jarrupiikki on kuulema niin tuju, että se laskee oman hormonitason liian alas. Sitä ei sitten saada stimuloitua niin herkästi takaisin ylös. Sumu olisi kuulema "hellempi". No, kun ei niin ei. Toisaalta tuo piikki on helpompi. Ei tarvii joka päivä sumutella.

Punktio oli tarkoitus olla vko 43, mutta silloin on klinikalla ruuhkaa (jotkut ehti ennen minua...!), joten punktio onkin vko 44. Marraskuun alku... on sinne piiiiiiitkä aika.

 

Garfield sie kuitenkin tiedät millon sulla se on Minulla on piina kk jopa siinä suhteessa et kykeneekö mun munasarjat enää mihinkään,jos kykene niin hoito suunnitellaan ilman käyntiä ja sit vasta selvii et millo punktio.....Odotus on piinaavaa joka tapauksessa,joten voimia siihen :heart:

Tuosta munasolujen määrästä,voin lohduttaa sen verran ettei siihen tarvita ko se yksi Mul saatiin viimeksi kaksi ja toinen ihanuus tuhisee tuol sängyssään <3

 

Moikka,
tottahan se on, että kaksi tai vaikka yksikin riittää. Meillä viime hoidossa saatiin 7 rakkulasta 5 (vai oliko se neljä) solua ja vain yksi niistä jakautui kunnolla. Sekään ei sitten kiinnittynyt. Tää ivf on niin rankkaa, että ois tosi kiva, jos nyt sais jotain pakkaseen, voisi sitten välillä tehdä kevyempiä hoitoja. Mutta pääasia toki on että päästään edes yrittämään.

Odottaminen, erityisesti silloin kun ei tiedä milloin se odottaminen loppuu, on kyllä todella karmeaa. Muistan sen viime keväältä, kun hoitoon menoa odotettiin ja odotettiin. Sitten kun sai päivämääriä lukkoon helpotti kummasti. Nytkin mieli on aika rauhallinen, odottelu on ikävää, mutta ei nyt ahdista, kun tietää, että homma on käynnissä.
Sympaattisia ajatuksia siis sulle mammy-. En edes aio sanoa, että yritä keskittyä johonkin muuhun... tiedän ettei se auta....

 

Kiitos ^ joo mie kans muistan sen kahden eka vuoden aikana sen et sillon se odottaminen vasta oliki kamalaa...ennen ko sit kahden vuoden jälkeen sitä ivf:ää ehdotettiin...sit ko sai selvyyden edes kuukaudesta millon se käynnistyy niin helpotti kovasti omaa oloa...nytkin toki se et jos munasarjat kestää hoidon alotus on viimeistään marraskuussa,mutta toi JOS mua siinä eniten nyt jännittää...onneks tässä on muutakin ajateltavaa ja harrastuksia jne...tulsi kyl höperöks jos koko aja olis aikaa tota miettiä!!