Ketään hoidoissa PKKS:ssä!!!

Huomenta kaikille!

Löysin tämän ketjun kauan etsiskeltyäni. Jos nyt kaikki menee hyvin, niin toivottavasti kesän jälkeen päästään tarkempiin tutkimuksiin ja hoitoihin polille.
Meistä jonkun verran.

Minä -82, mies -77. Erittäin aktiivista yritystä takana jo 2 vuotta ja sinä aikana 2km, 1kemiallinen raskaus. Reilu vuosi on yritetty saada lähetettä tk:n kautta, mutta jostain kumman syystä ovat olleet kovin vastahakoisia. Nyt sain sitten aikaiseksi kerätä rohkeutta ja pitkällisten laskelmien jälkeen varasin ajan Suinuulle lähetettä varten ja kappas, huomenna sinne!
Minulla on ultrassa näkynyt PCO, kuinka "vaikea", en tiedä. Kierrot on aina olleet sekaisin ja on yritetty oviksiakin tikutella ilman tulosta.
Jotenkin oudolta tuntuu, että tk:ssa ei ole korvia lotkautettu edes sille, kun olen maininnut suvussa olevan lapsettomuutta. 2 tätiä molemmilta puolilta sekä miehen puolella myös muutama kenelle tämä on tuttua.
En sit tiiä vaikuttaako miten, mut loogisesti ajateltuna ei olisi ihme jos olisi joku ns.sukuvika. :/
Minulla tässä odotusta odotellessa on välillä iskenyt niin uskomattomat kriisit, varsinkin kun kaveripiirissä tupsahtelee jatkuvasti vauvauutisia, että yteydenpito on oikeastaan loppunut. Ja lisänä sukulaisten utelut meidän "lapsivastaisuudesta".
Tilanteestamme tietää vain pari läheisintä "turvallista" ystävää.Sekä miehen perhe.
Truvallista siksi, koska ovat sinkkuja, joten toivottavasti ei sieltä aivan heti ennen meitä kuulu plussauksista.

Kuinka kauan keskimäärin joutuu odottamaan ennen polille pääsyä lähetteen jälkeen? Nyt varmaan ovat kesätauolla, mutta milloin aukeaa taas?
Pelottaa jos kohdalle sattuu joku lääkäri kuka ei ota tosissaan.Tai laukoo niitä "Olette vielä niin nuoria, ei teillä kiire ole" tai "Olethan sie jo raskaaksi tullu,niin kyl sie uudestaankin".
Hurjalta tuntuu kuulla juttuja missä pari on päässyt tutkimuksiin jo 10kk yrityksen jälkeen.
Välillä iskee päähän, että valitaan hoitoihin pääsevät pärstäkertoimen perusteella tms......

Kauhiata, tästä sepustuksesta ei varmaan selvää saa kukaan, mutta on niin sekavat ajatukset itselläänkin...
Toivottavasti huominen tuo edes jotain positiivista mukanaan!Ja pääasia, että nyt ollaan päästy jopa tähän pisteeseen.

 

edlaonni jaksuja! yritä jaksaa taistella! miulla oli kans alkuun tunne, ettei otettu tosissaan.... :|

kertoileha miten huominen meni

 

Tulipas sitten käytyä siellä sedän vastaanotolla.
Ei sen kummempia, ultralla katteli ja sen sentään sain nyt tietää, että ei se miun pco diagnoosi niin pahalta nyt näytä, mitä tuolta julkisen puolelta on peloteltu.
Sitten sellainen outo juttu, mitä en oikein ymmärtänyt, oli että ei löytynyt jotain johtavaa follikkelia (?).
Menkathan miul on viimeks olleet tuolla toukokuun puolessa välissä, ja sen jälkeen ei mitään toimintaa. Jokunen hassu haaleata haaleampi viiva r.testissä, jotka ne kyl muuttunu tyylipuhtaaksi negaksi.
Kovasti antoi lupaa yrityksen jatkamiselle, ja häviävän pienen mahdollisuuden että josko olisin raskaana, mutta sen verran alussa, että ei viel näy.. (epäilen SUURESTI!)

Mutmut, nyt sitten odotellaan kutsua polille. Lähete laitettiin toistuvien keskenmenojen perusteella. Mutta varmaan jotain häikkää on tuossakin, että vaatii pitkän aikaa raskautua.
Toivottavasti ei tarvitsisi odotella aina sinne vuoden vaihteeseen saakka!

Voisiko joku teistä valaista hiukan, milloin kesätauon jälkeen taas aukeaa ovet siellä?
Ja kuinka pitkiä on teidän odotusajat silloin alussa olleet?
Mie varmaan heti sen auetessa rupean soittelemaan vähän väliä ja utelen vapaita aikoja.. :kieh:

 

hei! hyvä että sait lähetteen. Noihin kysymyksiin en juuri osaa vastata. Luulisin että poli aukee tossa elokuun puolivälin jälkeen, mutta sehän selvii jos soitat naistentaudeille ja kysyt. Toi johtofollikkelin puute liittynee PCO:hon, eli munasarjoissa paljon pientä rakkulaa, mut mikään niistä ei lähde kehittymään sitten kypsäksi munasoluksi ja siksipä varmaan siulla menkatkin puuttuu... ?

 

Taidanpas olla ainoa täällä tällä hetkellä...
Edelleenkään ei yhtään mitään havaintoa menkoista. kp 64/28-40. :/ . Ja testi näyttää negaa.
Malttamattomana odottelen, että pääsen soittelemaan ja ahdistelemaan polilaisia. :kieh:
Sitä en vaan käsitä, minkä takia ei miulle laitettu primoja/teroja, jos kerta raskaana en ole. Meinaan tässähän menee hukkaan arvokkaita tuhtaus viikkoja! :headwall: :headwall:

 

Poli aukeaa 23. elokuuta.
Meillä käynnistä Suinuulla kirjeen saapumiseen polilta kesti noin kuukauden, mutta kesto on tietysti kiinni siitä, miten kiireistä siel sattuu olemaan.
Itsekin tässä odottelen elokuun loppua kuin kuuta nousevaa, että pääsen varailemaan aikaa aukiolotutkimukseen ja mitä liekin sitten tulossa. Kesä onkin mennyt tikutellessa ovista, turhaan, ja ihmetellessä, et voiko menkat oikeesti kestää kuukauden, niinkuin nyt näyttää kestävän. :headwall:

 

Moi kaikki! Pitkä aika viimesestä (öö..kolme kuukautta!=)), vaikka olenkin silloin tällöin täällä käynyt lueskelemassa. Kesä on menny meillä ihan vaan kesäillessä, eikä olla asiaa ajateltu sen kummemmin. Meillä oli siis keväällä eka hoito, mutta siirretyistä kahdesta alkiosta ei kumpikaan kiinnittynyt. Luonnonvalintaa, toivon .

Tää kesän aika on toisaalta tehnyt ihan hyvää, on päässy tekemään kaikenlaista, jolloin ei mieti näitä juttuja; toisin kuin talven ja syksyn pimeinä iltoina.. On joutunu tekemään paljon passiivista ajatustyötä, sillä ihan vielä ei tätä kaikkea käsitä. Siltikin en malta odottaa että päästään taas punktioon ja siirtoihin - voi toivottavasti. Kuulin just että kolme kertaa tehdään julkisella punktio, ja jos ei siis saa pakkaseen ylimääräisiä, homma on siinä.
Eli realistisesti ajateltuna kaks kertaa saadaan yrittää, sit ei tiedä mitä tapahtuu. Yksityisellä menee nekin viimeset rahat, joten se on unohdettu jo aikapäiviä sitten...

Ikäväähän se on näin etukäteen miettiä, mut tuntuu että kun pitää realiteetit mielessä, ei sitten satukaan niin paljon kun osuu.. Liekö pessimismikin vähän iskenyt.

Mites muilla kesä on menny? Millä mielin syksyn hoitoihin??

 

Tauolla ollaan oltu, nyt sitten palaillaan vähitellen ajatukseen, että vauvatehtailu saa luvan jatkua.

En sitten edellisen postauksen jälkeen kuitenkaan alottanut clomeja,, vaan otin kesän "rennosti" ja kävin vyöhyketerapiassa kokeilemassa millaista hoitomuotoa se tarjoilee. Ihan ok, en nyt tiedä auttoiko se oikeastaan mitään mihinkään, mutta tulipahan nyt testattua ainakin.

Tein nyt viimeisten menkkojen alun jälkeen ison harppauksen eteenpäin aloittamalla Clomit, joka on mulle tosi suuri juttu kun olen sellainen onneton lääkekammoinen tapaus kaikinpuolin. Johtuu ilmeisesti kaikenmaailman lapsuusajan allergioista, että lääkkeisiin on jäänyt hirveä kammotus päälle. Nyt kuitenkin mennään kolmatta päivää clomeilla, ja katsotaan miten ne alkavat tehoamaan.

Mitä mieltä olette, voiko clomeja syödä ihan huoletta ilman seurantaultraa, nimittäin tähän hätään en sitä mistään enää saa varattua. Kaikki yksityiset täynnä ja julkisella puolella ei mitään mahkuja, soitin päivystykseen mutta eihän sieltä saa edes ketään kiinni. Kiva olisi jos edes eka kierto näillä clomeilla ultrattaisiin, että näkisi vähän sitä vastetta alkaako ne toimimaan vaiko eikö.

Matalalla on odotukset tämänkin clomikierron suhteen, alkaa olla jo sellainen olo että mikään ei tehoa. Tänä kesänä kuitenkin olen toivoa antavasti omin silmin ja korvin kuullut kahdesta tuttavapariskunnasta, jotka oikeasti olivat sieltä epätoivoisimmasta päästä perheenperustamisen suhteen ja nyt molemmat näistä pariskunnista ovat pitkällisten yritysten jälkeen onnistuneet. Se antaa toivoa, sillä oikeasti näytti siltä, ettei heidän kohdallaan asia voi koskaan ratketa! Mutta näin käy! Ei ne olleet mitään ihmeitä kylläkään, vaan ihan rankkojen selvitysten, hoitojen ja yritysten tulosta. Eli sielläpäässä ei ainakaan tapahtunut mitään "lopettivat yrittämästä"-ihmettä. En tajua miten tommoseen voi kukaan uskoa, minuta taas tuntuu että jos lakkaisi yrittämästä, ei onnistumisen mahdollisuuksia olisi sitäkään vähää mitä sentään nyt on olemassa.

Odotellaan siis malttamattomana kuun loppua, kun Poli aukeaa. Ihanaa. Tämä "rento" kesänvietto on ollut aika tuskaista. Olen tänä kesänä lueskellut hirveästi lapsettomuuteen liittyvää kirjallisuutta, joka on ollut aika terapeuttista. Hirmu jännää se, että oikeasti ajatukset menevät monilla naisilla aivan täsmälleen samaa rataa näissä asioissa. Aivan täsmälleen samoja reaktioita on ollut itsellä, mitä kirjoista on saanut lukea.

 

käyn täällä lueskelemassa teidän kuulumisia ja vastailen jotain kokeneena jos mihin osaan. Hienoa, että olette "rentoutuneet" kesällä.... se nyt kun ei oikeesti oo oikeen helppoa tässä vauvatehtailussa. Minäkään en usko mihinkään "kun lopettaa yrittämisen" ihmeeseen, kyllä meillä tarvittiin kaikki konstit ja sitten vielä lisäksi onnea että onnistui.

Niinhän se on tainnu poli yleensä elokuun lopulla aueta, sitäpä tässä itsekin odotetaan, pitää sieltä pyytää papereita ja mielipidettä, millaset mahdollisuudet meillä olisi jatkossa saada pikkusisaruksia... ja varovarovasti kysyä, voidaanko saada julkisella vielä hoitoa... varmaankin kyllä Kuopioon In-Tiimiin meidän tie sitten käy.

Tuosta henkisestä jaksamisesta, olin itse viime kesänä aivan rikki, sain apua sairaalasta Päivi L:n kanssa keskusteluista, kävin myös terveyskeskuksessa pari kertaa juttelemassa... ja sairaslomalla olin pari viikkoa unettomuuden takia. Olkaa naiset, ja miehet myös, armollisia itsellenne, kyllä tämän asian tiimoilta saa olla ahdistunut ja stressaantunut. Ne hyvää tarkoittavat kyllä se siitä-kommentit voi yrittää jättää omaan arvoonsa :headwall:

 

Jaahas, jaahas. Garfield is back.

Hellou kaikki vanhat ja uudet.

Olin jo ajatellut, että tällä kierroksella en enää kirjottele, kun tämä palsta pitää asiat mielessä ja saattaa lisätä stressaamista, mutta tässä kun teidän juttuja lueskelin, enpä VOI olla kirjoittamatta. Huoh. Näin sitä taas mennään. Mulla ei ole yhtään innokas olo uudesta hoitokierroksesta. Keväällä oli siis eka icsi ja vain yksi siirrettävä alkio, joka ei sitten kiinnittynyt. Olin niin kovin kipeä kasvattelujakson ajan ja punktio oli kuin suoraan helvetin esikartanosta, niin enpä voi sanoa kovin innokkaasti odottavani, että saan kokea sen kaiken uudelleen. Hormonitasot nostetaan tähän uuteen yritykseen, jotta soluja saataisiin enemmän. Toivottavasti kivut eivät lisäänny samaan tahtiin.

Täällä siis yksi yrittelijä, joka kaipaa kannustusta ja vertaistukea. Ehkäpä sittenkin on tarpeen tämä kirjoittelu. Jotkut kysyivät klinikan aukeamista. 23.8 kaipa aukeaa. Täytynee varata aika, jos sinne nyt alkuruuhkassa pääsee läpi mitään kautta.

Voimaa naiset!

Jaa, niin. Joku haastoi tuosta kolmen kerran säännöstä. Minäkin siitä kyselin ja mulle kerrottiin, että klinikkakohtaisia eroja on ja PKKS:llä ilmeisesti käytetään hieman harkintaa. Eli jos näyttää siltä, että toivoa ei ole, voidaan neuvoa lopettamaan jo aiemmin. Ja toisaalta, jos näyttää että toivoa saattaisi olla, voidaan koettaa vielä neljäskin kerta, vaikka tulosta ei olisi tullut. Joten tapauskohtaista harkintaa käytetään. Se on hyvä se.

 

Garfield, welcome Back!!! Ihanaa kuulla siustakin. Miten meni kesä?

Mie vedin napaan ne clomit ja päätin etten sen kummemmin stressaa, miten kävikään... Löysin itseni paniikissa soittelemassa ja varailemassa ultraa ja sain kuin sainkin yksityiseltä tänään ajan mieltäni rauhoittamaan/ lietsomaan. Nyt eletään kp 8:aa, eli No, kyllä siellä ihan elämää oli molemmilla puolilla munasarjoissa ja nyt sitten yritetään tätä kiertoa että lähteekö sieltä minkälaista tulosta tulemaan. Voi elämä, ei enää oikein tiedä mitä odottaa.

Lääkäri sanoi, että ihan hyvin voidaan kokeilla tätä kiertoa ilman ehkäisyä. Oikealla näkyi kolme follia ja vasemmalla yksi. Oikealla olevista oli yksi iso ja kaksi pientä ja vasemmalla vain yksi iso. Siis voiko olla totta, että voi ihan hyvin mennä näillä eväillä, itseäni jäi jotenkin huolestuttamaan se, että niitä oli tuolla kasvamassa kuitenkin noin useita? Toisaalta ilman ultraa en tietäisi tätäkään, eikähän ne varmaan kaikki edes varmuudella irtoa. Meikä on ihan sekaaaasin.

Kiitos Garfield voimatoivotuksesta! Tuli tarpeeseen todella. Voin vain kuvitella, miten tällä palstalla eletään pian niin yhtenevissä fiiliksissä, kun päästään taas eteenpäin syksyn hoidoissa. Jos sinne tosiaan puhelimella läpi pääsee ekaan viikkoon ... Toivottavasti uusintakierros sulla ei todellakaan olis yhtä tuskainen! Täällä myötäeletään kovasti.:heart:

Tuosta hoitojen määrästä vielä ... Tosi hyvä juttu että PKKS.ssa tehdään tapauskohtasia ratkasuja, eikä linja ole niin tiukka kun isommissa kaupungeissa saattaa olla. Sekin osaltaan vähentää taas tietynlaisen stressin määrää, kun tietää että jouston varaa saattaa olla eikä linja ole ihan hirveän tiukka.

Nyt lähen saunakahvin keittoon ja nauttimaan viikonlopusta! Ihanaa viikonloppua kaikille palstalaisille sekä aktiivisille, uusille, että taustalaisille jotka vähitellen palailevat kehiin!

 

Toivotan teille kaikille kovasti tsempiä tulevaan syksyyn ja paljon plussa tuulia

lumi-81 ja vaaveli 20+6 ( tai pieni neiti sieltä taitaisi olla tulossa)

 

Marie-claire: Folleja voi ultrassa näkyä useampiakin, mutta yleensä vaan ne isommat vaan irtoaa ja vaan niistä on mahdollisuus saada raskaus alkamaan. Eli kuulostaisi siltä että sulla ois kaksi isompaa follia sieltä irtoamassa. Mulla meni clomiella aikoinaan samalla tavalla kaksi isompaa follia aina kasvoi.

 

Garfield: vähän samoilla linjoilla täällä.. Sit kun on aika matala kipukynnys, miettii vaan miten paljon ens kerralla sattuu.

Olitko se sinä vai kuka joskus kirjoitti vaihtaneensa työpaikkaa??
Mulla vähän sama vaihe edessä ja mietiskelin, pitääkö tulevalle työnantajalle jotain näistä mainita, kun tulee kuitenkin reissupäiviä sairaalaan?

 

Moikka vaan.

Jokos saitte soitettua klinikalle, oli hieman ruuhkaa klo 8...

Hunter: Minä vaihdoin työpaikkaa huhtikuun alussa. Ja heti siihen samaan rytäkkään sattui tuo eka ivf. Ja tietysti heti eka ulkomaankeikka uuden työanantajan piikkiin. No, hyvin se kuitenkin meni. Ei tarvinnut piikkien kanssa sählätä reissun päällä, kun oli "jarruviikot" menossa. En kertonut työnantajalle kun ei ollut syytä.

Työt ja hoidot: Mie olen koko ajan jotenkin niin väsynyt, etten jaksa olla motivoitunut ja innostunut töistä kuin hetkittäin. Nyt tuntuu erityisen raskaalta aloittaa tätä uutta hoitoa ja yrittää yhteensovittaa sitä työhön. Tässä ollaan nyt jonkinlaisen uraputken päässä, jossa pitäisi mennä voimalla eteenpäin ja jaksaa olla koko ajan innostunut ja motivoitunut ja uusien asioiden äärellä. Uudet ihmiset, uudet kuviot, ei jaksa... Mitä isommaksi työkuviot muuttuvat ja mitä hastavammaksi työ muuttuu, sitä suurempi on kontrasti siihen, että olisinkin kotiäiti. Tämä ristiriita tuntuu monesti hajottavan pään ja masentavan kovasti.

Mulla on työssä paljon reissuja. Vaikea sanoa, mikä on oikea suhtautumistapa. Keväällä olin härkäpäisesti sitä mieltä, että hoitoja ei lykätä työasioiden takia, eli työ saa väistää. Silloin oli vielä energiaa. Nyt olen arvioinut asiaa uudelleen ja ajatellut niin, että parempi on itsellenikin, jos löytyy sellainen ajankohta, jossa työn ja hoitojen yhteensovittaminen sujuu mahdollisimman kivuttomasti. Joten nyt tein sen päätöksen, että varasin ajan klinikalle vasta seuraavaan kiertoon, kun tässä syksyn alussa on pari ulkomaanmatkaa. Työni on hyvin itsenäistä. Periaatteessa työnantaja vois määrätä noille matkoille jonkun muun, mutta käytännössä se aiheuttaisi hyvin hankalan ja kiusallisen tilanteen, kun työkeikka perustuu minun tekemiin valmisteluihin ja suunnitelmiin. Minun pitäisi siis "ajaa joku sisään", että siitä keikasta kukaan selviytyisi. Tämä tilanne herättäisi paljon keskustelua ja hämmennystä. Ja mulle stressiä. Eli mitä sujuvammin tämä yhteensovittaminen voi mennä, sitä parempi. Tällä hetkellä ajattelen näin.

Työnantajalle tai työkavereille en ole kertonut. Yksi syy sihen, on se, että haluan pitää edes yhden paikan, jossa voin kohdata ihmisiä, joiden kanssa ei tarvitse tätä asiaa käsitellä. Menen töihin ikäänkuin "karkuun". Tämän toisaalta mahdollistaa tämä itsenäinen työ ja se ettei ole työajan seurantaa. Voi hyvin piipahtaa klinikalla kesken työpäivän ilmoittamatta kenellekään. Ihanaa luksusta! Jos olisi toisenlainen työ, varmaan kertoisin, jotta saisin tarvittavaa joustoa vaikeassa tilanteessa.

 

Moikka kiva että löysin tälläisen ketjun Oon siis mamma jolla on pojat -01 ja -09 ja nuorempi on aikaansattu ivf:llä joka onnistui ensimmäisellä yrittämällä!!(tästä muistan oll ajatkuvasti kiitollinen)
Klinikan asiakkaina ehdittiin olla noin kolme vuotta ennen kun kuopus sai alkunsa, jostain syystä pitkittivät ja pitkittivät meidän hoitoja tyyliin "syö nyt puoli vuotta clomeja" tai "katotaan vuoden päästä laparoskopiasta" jne..hoito tehtiin siis keväällä -08. Kaksi munasolua saatiin ja molemmat siirrettiin eli pakastimeen ei jäänyt mitään.Toinen todennäköisesti tuli pois rv5.

Nyt sitten tänään soittelin klinikalle jälleen. Pääsin läpi 20 yli 8 ja siihen asti oli varattua
Sain ajan 13.9 . Johon mennessä meidän tulis päättää aloitetaanko hoito nyt syksyllä vai siirretäänkö keväälle.
Meillä siis sellainen tausta että minulla on pco+tukkeessa olleet munatorvet joita avattu -06 keväällä. Miehellä onneks kaikki kunnossa. Oli ainakin vielä sillon pari vuotta sitten.

Mietin aisaa myös rahallisesti ja koen siitä huonoa omaatuntoa ei lapsia voi rahassa mitata!!!mietin siis sitä et jos kokeiltas keväällä,saatais syksyllä kokeilla "samaan rahaan" uudelleen koska kelan lääkekatto ylittyis...Ollaan kuitenkin kääntymässä siihen että lähdetään hoitoon nyt syksyllä ja tänä syksynä ivf-hoitoja kuulemma tehdään viikot 40-50.

Korkeelan Esa teki meille hoidon ja luotan häneen kuin kallioon. Toivon et sama lääkäri olis nytkin.

Kiva lukea muidenkin kokemuksia klinikalta.

 

Moikka mammy-

hyvä että on joku muukin, joka komppaa Esaa. Miun luottolääkäri myös, ollut jo kauan ennen tätä hullunmyllyä, jossa nyt ollaan. Ikävä kyllä tuolla klinikalla taitaa olla niin, että se hoitaa, joka sattuu olemaan vuorossa. Yhden hoitokierroksen aikana olen tullut "tutuksi" kaikkien lääkäreiden kanssa ja kaikki on hyviä ja asiantuntevia. Muukin henkilökunta aivan huippua.

Raha on arjen realiteetti, joka vaikuttaa, turha siitä on potea huonoa omaatuntoa. Kyllä minusta nyt tuntuu hyvältä, että tällä kertaa saa lääkkeet lähes ilmaiseksi. Polimaksuista ei vaan koskaan pääse eroon...

 

Miustakin Esa on kyllä asiansa osaava, vaikka välillä omissa ajatuksissaan onkin.... mut tosiaan hoitajat toimivat muistina

En ole vielä ollut polille yhteydessä, koitan nyt vielä muutaman kuukauden malttaa mieleni, pääsette te enemmän tarviivat alkuun.... ja tosiaan imetän siis vielä, joten ei mitään voitais kuitenkaan vielä tehdä. Ollaan kyllä ajateltu, että haluttas tuolla tammi-helmikuussa aloitella yritystä, jos ei onnistu täällä, niin sitten Kuopion In-Tiimi on hoito-osoite.

Noita raha-asioita mietitte, samahan se on täälläkin... siksikin ajateltiin aloitella mahdollisesti heti alkuvuodesta, niin ois sitten mahd. paljon aikaa hoidoille... sais edes lääkkeet edullisemmin.

Noi soittoajat on kyllä aina aikamoiset, ei millään meinaa päästä läpi, varsinkin kun töiden lomassa yrittää soittaa...: /

tästäpä se syksy lähtee käyntiin, ja palstalta siihen voimia!

 

joo tottahan se on et perheellisen on pakko rahaakin ajatella...mut silti se tuntuu jotenkin väärältä meillä ko on toiveena et onnistuttais ennen kun kuopus täyttää 3v,joten sen takia yritetään jo nyt syksyllä, koska sit ehditään yrittää viel keväällä uudelleen. Jos sittenkään ei onnistu niin mun on mentävä töihin koska muuten mun äippäraha putoo minimiin

Onko teillä tietoa onko se niin et esim syksyn aikaan saa yrittää vaan kerran ja keväällä kerran?vai onko ivf:ää yleensäkkään mahdollista yrittää muutaman kk aikana kahta kertaa?entä sitten jos pakkaseen saadaan jotain ja raskaus onnistuu,mitä käy niille pakastimessa oleville kun tuonne hoitoon ei oteta jos on jo kaksi biologisesti yhteistä lasta?
ja tämä hämää mua siinäkin mielessä kun mun kaverilla ja sen miehellä oli kaksi lasta niin he pääsivät kuitenkin vielä...hänen mies on lääkäri, et voisko olla et voidaan noin asettaa ihmisiä eriarvoiseksi?vai voiko johtuuko jostain muusta?

 

mammy-: kyllä kai se on niin täällä julkisella puolella että yksi hoito syksyllä toinen keväällä. Yrittävät kai rytmittää erilaisia hoitoja eri ajanjaksoihin. Yksityisellähän saa sitten kesälläkin hoitoja, joten voi ehtiä useamman kuin kaksi/vuosi.

En yhtään osaa sanoa tuosta, miten käy jos julkisen puolen hoitokiintiö on täynnä ja pakkaseen jää jotain. Osaako joku muu sanoa?

 

uskosin että pakkasessa olevat siirrettäis, ei kai niitä voi hukkaan jättää? siirtohan nyt on suht pieni operaatio verrattuna koko ruljanssiin...

noita äippäraha asioita en ollukaan aatellu... no meil onneks aikkaa kun nassikat vasta 4kk

 

Meillä E on nyt 1v8kk eli kevään hoidoissa jos onnistuis niin vielä mahdollisesti ehtisi ennen kun täyttää 3v...täyttää siis tammikuussa 2012. kurjaa ajatella näin,koska toiset yrittää vuosia eikä saa ja varmasti maksaisivat mitä tahansa siitä yhdestäkin lapsesta ja mua pelottaa myös se et vaikka kuinka ajattelen että ei varmasti onnistu nyt ensimmäisellä ivf-kerralla kuten viimeksi niin silti välillä yllätän itseni ajattelemasta että ehkä meil on ensi kesänä pieni vauva :ashamed:

 

nosto...
onpa hiljaista... kaikki odottelevissa fiiliksissä?

 

Tänään olis kauan odotettu ensimmäinen inssi. Pesukone linkoaa varmaan valioyksilöitä esiin parasta aikaa. Pelottaa ja jännittää ihan järjettömästi.
Pistelyt meni hyvin, vaikkei aiempaa kokemusta semmoisista ollutkaan. Vastekin näytti oikein hyvältä, maanantain ultrassa näkyi kaksi 18mm follia ja limakalvokin oli kuulemma oikein kaunis. Maanantai iltana meni pregnyl, toivotaan että se toimi niinkuin pitää. Kuitenkin pieni ääni takaraivossa kuiskailee, että turha toivoa liikoja...mutta toivon silti parasta <3

Mitenkäs muilla menee?

 

Niiskunen: voi sitä jännityksen tunnetta... Saitteko pregnylin hyvin laitettua? Meillä meni viime keväänä se ampulli rikki. Kylläpä otin siitä stressiä, kun mietin menikö niitä lasinsiruja jonnekin, minne ei pitäisi yms.
Ristiriitaisiahan ne ajatukset ovat, kun ei halua toivoa liikoja ja kuitenkin samaan aikaan haluaa toivoa juuri sitä parasta mahdollista. Sulla voi hyvin lykästää, kaikki kuulostaa hyvältä. Sitten ei kuin piinailemaan. Toivottavasti itse inssi meni/menee hyvin.

Itse odottelen rauhassa klinikkakäyntiä (16.9). Tämä kierron 21 pv kaipa sitten laitan jarrupiikin, josta alkaa taas kolmen viikon odottelu ennen seuraavia piikityksiä. Tällainen suunnitelma, siis meidän 2 ivf. pitkällä kaavalla. Jos olisin hätäillyt, olisin nyt jo jarruviikoilla, mutta halusin ottaa nyt rauhallisesti. Ekalla kierroksella olin niin malttamaton...