Ketään hoidoissa PKKS:ssä!!!

Mulla oli kans pitkin viikkoa hikoilujuttuja, vähä samoja kun sillon kun pistettiin se mummotautipiikki. Mittailin kans koko ajan lämpöä kun oli sellanen olo että varmaan ovuloin.

Mulle tää oli eka kerta tätä kaikkee, ja en voi kuvitellakaan miten henkinen puoli joutuu koetukselle monien epäonnistumisien jälkeen, kun tämäkin tuntui niin pahalta.
Siksi ihailen ihmisiä, jotka jaksavat vielä uskoa ja toivoa, sillä ilman niitä ei elämässä kyllä ole mitään järkeä.

Garfield, aika aikasin kuitenkin tunsit mahassa?? Mulla oli vaan pari päivää ennen testiä samat kivat ja järkyttävän kovat kivut kuin aina ennen menkkoja. Jospa se nyt kiinnittyis kun näin aikasin kerta mahassa tuntuu?? Voi että, toivosin parempaa onnea muille kun mitä itellä on ollu...

 

Moi hunter: mukava kun jaksat kirjoitella. Mie jo harjoittelen negan jälkeisiin tunnelmiin ja mukava tietää, miten sulla menee. Mietin juuri tuota samaa, että miten, miten ihmeessä, tätä voi kestää kerta toisensa jälkeen.

Enkä enää tiedä mitä ajatella noista lämmöistä. Taas tänä aamuna oli hikoilukohtaus ja mittasin lämmöt heti sen jälkeen; tulos oli 36,8. Masennuin, kun ajattelin että laskusuuntaan ollaan menossa. Sitten tajusin, että eilen mittasin vasta lugejen laittamisen jälkeen, joten mittasinkin tänä aamuna uudestaan noin 20 min. lugejen jälkeen ja lämpö olikin noussut 37.2:een. Ota tästä nyt sitten selvä. Olis pitäny mitata lämpöjä jo tuolla piinaviikon alussa enne ja jälkeen lugejen, niin ois jotain mihin verrata. Eli onko ne lämmöt nyt oikeesti tippumassa vai ei. Kyllä tää on yhtä!!! prkl
Eka piina viikko meni ihan hyvin ja hermoilematta, mutta nää viimeset piinapäivät on kyllä yhtä helevettiä.
Menkkamaisia aaltoiluja kulkee alavatsalla ajoittain. Välillä ei tunnu mitään. Tissit on ihan lollot, ei mitään tuntemuksia. Miksi tämä keho ei voi kertoa mulle mitään?

 

Niin tänään mulla siis pp9

 

Heissan onko kukaan kysellyt tai onko tietoa tuosta pregnylistä ja sen vaikutuksesta testiin? mulle tehtiin se inssi 6.4. pregnylin pistin 4.4 eli voiskohan vielä vaikuttaa? ja annos oli se yksi ampulli.

 

Garfield: http://www.vau.fi/Teemat/Teemakategoriat/Raskaus/Raskausoireet-alkuraskaudessa/
Tuolla ainakin olis positiivisesti sanottu toi, että alkion kiinnittyminen aiheuttaa samanlaisia tuntemuksia mahassa ku kuukautiset! Ootko mittaillu lämpöjä ennen kaikkia lääkkeitä, et mikä on sun peruslämmöt?

lumi-81: http://metku.net/~pesu/faq.php Kohdassa alkuraskauden mahdollisia tuntemuksia, oli yhtenä kohtana ikenistä saattaa vuotaa verta.. Vaikuttaa siis hyvältä sun suhteen!! Tsemppiä vaan kovasti!

Voi että kun teillä onnistuis !

 

Ens viikko onkin sitten jännä viikko. Saa nähdä miten käy. Olen tosiaan jo asennoitunut sillä tavalla, että odottelen niitä menkkoja varmuudella saapuviksi keskiviikkona ja vähän olen taas Garfieldin ajatuksia lainaten, samalla tavoin harjoitellut niiden jälkeisiin tunnelmiin.

Tänään kävin vetämässä kunnon hiki Spinningin että sain ajatukset pois edes hetkeksi tältä samalta kehältä ja nyt voikin sitten hyvällä omallatunnolla syödä vähän juustonaksuja

Miten teillä muilla muuten, mitä te harrastatte? Onko nämä negatiiviset tuntemukset tästä lapsettomuuden taipaleesta vaikuttaneet harrastusintoon vai viekö teillä jonkin muun asian ajatteleminen ajatuksia nimenomaan pois näistä asioista?

Itse olen huomannut että se vaihtelee hurjasti, kokonaissaldona sanoisin että urheiluintoon tämä lievä masennuskausi näistä asioista on ehdottomasti vaikuttanut, ei vain jaksa. Välillä tuntuu että saa kantaa itsensä niskasta jumppaan, välillä sinne lähtee into piukassa. Monesti on vain niin tyhjä fiilis, että tuntuu ettei henkisen rasituksen lisäksi kaipaa enää lisää fyysistä kuormaa. Mutta tämänpäiväinen urheilupyrähdys teki oikein hyvää. Jospa sitä jaksaa hetken taas tsempata ja kääntää tulevan keskiviikon pettymys-agressiivisen purkauksen taas vaikka kohti kuntosalin käsipainotelinettä.

Huhhui. On tämäkin...

 

MarieClaire: mä käyn kans spinningissä ja pumpissa, joskaan en ihan säännöllisesti. Hölkkäämässä sillon tällön, ja ratsastamassa aina kun ehtii! Koirat liikuttaa joka päivä, joko pitkiä metsälenkkejä tai sitten peruslenkki kaupungissa. Menee aikalailla fiiliksen mukaan.

Hoitojen myötä on jääny liikunta vähemmälle, toisaalta sen takia ettei ole pystyny käymään kun oli alavatsa niin kivulias, toisaalta että ei ole jääny aikaa ajatella liikuntaa..
Sit on niitä hetkiä, kun on vain päästävä juoksemaan, kun tuntuu että on ajatellut jo liikaa ja epätoivo tulee kyynelinä ulos. On ollu aika vapauttava fiilis itkeä ja juosta!

Mutta siis vaihtelee, mutta varmasti vähentyny hoitojen ajaksi. Nyt pitäis taas saada niskaperseote itsestä ja lähteä liikkumaan. Kun ei ole enää mahassa mitä suojelisi. Mut kyllä noissa harrastuksissa saa ajatukset hyvin pois kaikesta, kun vain keskittyy.. Olen viimeviikkojen aikana unohtanut miten eletään hetkessä, kun on pyhittänyt aivan liikaa ajatuksia näille asioille. Tuntuu että viikot on menneet, mutta mitään ei ole jäänyt käteen. Taino, tietty se yksi pettymys.

Välillä näin..

 

Hei, kiitos hunter taas tuosta tietopläjäyksestä. Kunpa, kunpa tämä olisi sitä...

Harrastukset...? Lenkkeily ja juoksu on ollu miun harrastus, mutta talvisin se tahtoo jumiutua. Nyt tänä keväänä en ole jaksanut aloitella uudelleen. Tai pari pientä yritystä on ollut, mutta masennus/kipuilu tai muuten vaan alakuloinen olo kyllä ovat vieneet voiton näiden hoitojen aikana. Muutaman kerran agressiossa on sitten tullut valtava tarve päästä ulos, ja silloin olen vetänyt noin kahden tunnin kävelylenkin. Silloin voi myös rauhassa kelailla asioita. Mieli onkin usein parempi sen jälkeen. Täällä tarvittaisiin myös sitä niskaperseotetta!
Pupuiluharrastuksista täytyy sanoa, että himot on tipotiessään. Tämä kroppa on nyt valjastettu ihan muihin hommiin...

Lumi: en osaa sanoa tuosta pregnylistä, kuinka kauan se näkyy/vaikuttaa.

Kyllä tämä toinen piinaviikko on ollut sanansamukainen. Eilen olin ihan pohjassa (epätoivoinen ja itkuinen), kun vatsassa oli sellainen tunne, että menkat on jo käynnissä, vuoto vain puuttuu. Kun muita oireita ei ole, niin on vaikea uskoa, että se olisi raskausoire. Tänään oli lugemössö vaaleanpunaista, joten jonkin verran on vuotoa. Mutta toisaalta nyt vatsassa on ihan ok olo. Jospa se eilinen jomotus sai vuotoa aikaan. Täytyy nyt seurailla tilannetta. Mieheni järkeilee, että niin pitkään kun vuoto ei ole runsasta ja piinapäiviä on jäljellä niin on toivoa. Yritän nyt uskoa siihen ja testaan vasta torstaina. Silloin tulee 14 päivää siirrosta.

 

lumi-81 eikös se pregnyl vaikuta n. 10p, tai että sen ajan se saattaa näkyä raskaustestissä.

 

Täällä ootellaan ihan kroppa jäykkänä mitä tuleman pitää tänään ja huomenna. Tänään on kp 28/28. Ei huvita nyt testata, ei huvita mikään. Lähden tästä kaupungille Pentikkiin pörräämään ja sitten Sokkarille hiustenhoitoviikkojen ihanuuksia katselemaan. Jos sitä sen jälkeen yrittäis jaksaa raahautua töihinkin vielä iltapäiväksi...

Huomenna on siis taas uuden kierron eka päivä, joka ei taatusti tule tuottamaan pettymystä. Lämmöt on oudon korkealla vielä, mutta se on nähty ennenkin. Paleltaa koko ajan, mutta minua paleltaa aina. Alavatsaa vihloo, mutta tietenkin vihloo, menkathan on juuri alkamassa.

Voihan masennus. Miten teillä muilla menee???

 

Kroppa jäykkänä tosiaan...
viikonloppuna ja eilisen aikana luovuin itse jo toivosta, kun menkkaoireet oli niin selvät ja eilen alkoi vuoto.... Tänään jatkuu. Kaikkea mahtuu sekaan, vaaleanpunaista, vaaleanruskeaa, kirkasta verta ja pieniä riekaleisia hyytymiä (anteeksi ällökuvaus). Tuhrutteluksi tätä voi vielä luonnehtia, mutta silti... Olin eilen ihan pohjalla... Mieheni vakuuttaa, että se ei vielä tarkoita varmaa negaa, itse en oikein enää jaksa uskoa. Torstaina testaan. Oli vuoto millaista tahansa.
Onpa pikkasen vaikea keskittyä työhön. huoh. Ei tee mieli tavata ketään eikä ainakaan jutella kenenkään kanssa. Silti on pakko.
Garfield ja pp12

MarieClaire: sulla ei ole vuotoa. Nyt vaan keräät viimeisetkin hermonrippeet sen hyvän uutisen toivossa! Voimaa!

 

Voi Garfield :hug: Mitä lohduttavaa voisinkaan sinulle sanoa, kun tietää tasan tarkkaan sen pettymyksen määrän... Ihanaa että sulla on kuitenkin kannustava mies siellä tukena ja ilmeisesti pystytte kuitenkin puhumaan näistä asioista, se on todella paljon. Jos ei ole sanoja, voi kuitenkin käpertyä jonkun turvallisen rakkaan viereen ja olla onnellinen siitä että saa edes sitä läheisyyttä kokea. Tämä maailma tuntuu niin epäreilulta välillä, varsinkin kun tapahtuu asioita joihin ei voi itse vaikuttaa, vaikka kuinka yrittää tehdä parhaansa sen suhteen, että saisi elämältä sitä mitä kaikkein eniten toivoo.

Miten monta kertaa onkaan tullut jo tutuksi taivasta kohden käännetyt kasvot ja raastava kysymys MIKSI?

Mietin juuri eilen sitä, minkä ihmeen takia jotkut tulee raskaaksi "väärään aikaan" huitaistulla kertatyönnöllä, tai ylipäätään vahingossa? Miten sitten toisilla ei edes tarkalleen ajoitettu yhdyntä, "täydellisissä" olosuhteissa kun spermasta on eroteltu kaikki parhaat yksilöt uimaan, ei saa samaa tulosta aikaan... en tajua. En halua.

Yhdessä täällä taaperretaan. Meitä on onneksi monia tässä veneessä soutamassa, yhessä myö yritetään selvitä! Kiitos tsempistäsi, arvostan sitä todella... Voimia hirmusesti myös sinne!

 

Tein just testin. Aivan tyylipuhdas suoritus jälleen, tuttuakin tutumpi nega. Kyllähän sen pitäisi nyt jo näkyä jos se kerran näkyis, eikö niin?

Vaikka kyllähän tämä jo tiedettiin.

 

Näyttäisi että inssi toi tulosta testattu apteekin testilla haalea plussa ja clearblue ( tai jotenkin noin...) sanoo raskaana :heart: :heart: uskomatonta ja lääkäri sano et niin ja näin kantsiiko ees inssiä tehä...

 

Lumi: Ihanaa, hurjasti onnea . Siinä sen näkee, että ei ne todennäköisyydetkään kaikkea tiedä. :heart:

 

lumi-81 Ihanaa :heart: :heart: tuloksesi luo vähän uskoa minuunkin, että inssiläkin voi onnistua. Oliko mitään oireita mistä jo päättelit ennen testiä, että saattaisit olla raskaana?

Voi että, oon niin onnellinen siun puolesta =)

 

lumi-81: Aivan ihanaa!! Onnea nyt kovasti. Tuntuu varmaan aika mukavalta...

MarieClaire: niin, voishan se näkyä ja kaiken järjen mukaan pitäisi näkyä, mutta kun aina on niitä poikkeuksiakin. Sehän tässä karmivinta on, kun ei voi tietää varmasti ennen kuin on ihan varmaa. Testin pitää olla nega ja vuotoa täytyy tulla kuin Esterin....
Ja vielä siltikin joku hullu optimisti saattaa uskoa pieneen ihmeeseen.. Kuten MINÄ!
Hulluhan mie olen. Eilen muuttui vuoto jo ihan vuodoksi, ei mitään tuhrua enää ja silti, silti en saa 100% varmuutta itselleni että tämä oli tässä. Kaksi yötä olen nyt valvonut ja kuunnellut kuinka paljon vuotaa... Huomenna aion testata kuitenkin, koska tänään ainakin näin aamulla vuoto on taas vain pientä tuhrua. Normaalit menkat nämä ei missään tapauksessa ole, jos tämä nyt jo hiipuu. Voikohan se johtua noista lugeista että menkat ei olekaan ihan normaalit? Luget kuitenkin pysyy vielä sisällä...

 

lumi-81:lle paljon onnea nyt matkaan, ihanaa että tässä ketjussa tapahtuu onnistumisia! Valaa uskoa myös muihin ja varsinkin tuon inssin osalta että se voi todella toimia...! :heart:

Garfield : Samoiten minäkin ajattelen että aina on olemassa se pieni viiteryhmästä poikkeamisen mahdollisuus näissä tuloksissa, siksipä pidetään vaan kuitenkin pienesti pitää uskoa yllä. Kyllähän se pettymys taitaa olla jo tuttua, miksi siis ei uskottaisi ihan viimeiseen pisteeseen saakka. Arvaa vaan olenko googlettanut eilen suurinpiirtein kaiken myöhäisistä plussauksista ...eli aineistoa taas lietsoa omaa mieltä kyllä löytyy! Odottavan aika on niin pitkä...

Täällä lämmöt koholla heti aamusta, menossa kp 29/28. Ei merkkiäkään alkavista kuukautisista vaikka aiemmin elimistö on toiminut kuin junan vessa B) Mitäköhän tämäkin nyt sitten meinaa. =)

Oletteko te muuten koskaan harkinneet/ tavanneet tämän ryhmän kirjoittelijat? Onko se tuntunut hurjalta ajatukselta? Eilen juuri mietin sitä että miten mukavaa voisi olla tavata toisia samoissa asioissa painivia ihmisiä, ihan senkin takia kun sitten joskus toivottavasti myöskin onnistumisia tulee olisi mukava jakaa asioita myös sen jälkeen sellaisten ihmisten kanssa kenen kanssa on alkutaival ollut aika samanlainen = kaukana ruusunpunaisesta unelmasta. En sitten tiedä olisiko käytännössä helppoa keskustella näistä asioista, voi olla ettei.

Tuli vain mieleeni...

 

MarieClaire Onko sulla luget käytössä? Ku nehän siirtää vuotoa. Siis mietin vaan tuota jos on menkat myöhässä ja silti r-testi nega. Mutta onhan sekin mahdollista, että testi ei vaan vielä näytä raskautta. Toivotaan sitä vaihtoehtoa

Minä aloitan tänään raskaustestien tekemisen, PP9...en tiiä miks, ihan vaan huvikseen..ihan ku se negojen testaaminen ois jotain huvia.

 

Tissit kipeet alko silloin hieman toivo heräämään et josko.... alaselkää alko juilimaan muutama päivä inssistä. Tiedän tapauksen jossa testi ei vielä tuossa vaiheessa näyttänyt ja viikon kuluttua selvästi ja polilta sanovat kun alkuultran varasin että sitä hormoonia kehittyy tosi yksilöllisesti elimistöön. Mulla kävi muutama päivä ennen plussaa lämmöt alhaalla ja nousi sit takas 37 mulla normaali 36.6

 

Siinähän se kun täällä mennään ihan luomusti vielä ilman lääkitystä, ellei tästä kierrosta nyt ota tärppiä (kuten näyttää) niin Clomifen-resepti odottaa pöytälaatikossa klinikan kesätauon yli sitten omaksi tehosteeksi, vaikka ovulaatio on kyllä todettu tapahtuvan ihan normaalisti... Mihin niitä lugeja muuten käytetään? Loppukierrosta johonkin, miten se todetaan että niitä tarvitaan?

Mulla on vilä todella vierasta tämä lääkityspuoli, kun ei ole ehditty vielä niin pitkälle näissä jutuissa.

Sammale321:lle onnea tikkujen tuijotukseen! Toivottavasti tulisi hyviä uutisia!

 

MarieClaire oi vähän olis hienoa kun ihan luomuna saisit plussan! Nyt jännäillään, että kuinka käy

Ne luget on keltarauhashormonia, auttaa kai kiinnittymiseen, miule niitä määrättiin vaan tukemaan omaa keltarauhastuotantoa. Ja otan kyllä ihan mielellään kaikki lääkkeet vastaan mitkä vaan voi auttaa, ku ei kerta ilman lääkkeitä tärppiä tule.

 

Kiitos selvityksestä, en tosiaan tiedä ihan noista lääkkeistä kaikkea vielä. Tulee varmaan tutuksi tässä kunhan aikaa kuluu...eiköhän tässä päästä ne clomit vielä kesäksi lunastamaan.

Niin olishan se ihan hienoa jos tavallaan "luomusti" tärppäis, onhan se inseminaatio sellaista pientä luonnon avitusta toki, mutta ei kannata liikaa ehken näitä analysoida. Katse kohti lopputulosta, eikös niin!

 

joo, luget eli lugersteron on keltarauhashormoonia, sitä samaa mikä syntyy siitä rauhasesta joka syntyy siihen rakkulaan, josta se munasolu irtaantuu... Olipa hyvin selitetty. ivf hoidossa luget on aina mukana. en tiedä johtuuko se siitä että kun ivf:ssä punktioidaan munasolut niin sinne ei ehkä synnykään sitä keltarauhasta vai käytetäänkö niitä vaan vahvistamaan omaa tuotantoa. Joka tapauksessa sitä tarvitaan että limakalvo on hyvässä kunnossa ja alkio pääsee kiinnittymään. tai ainakin jotain tällaista olen ymmärtänyt.

Tämän palstan aiemmat osallistujathan olivat tavanneet toisensa ja perustivat simupkkayhdistykseen myös Joensuun seudun ryhmän ja sillehän tuossa kyseltiinkin jatkajaa vähän aika sitten. Itse en ole tavannut muita pinossa olevia enkä jaksa organisoida ryhmänvetämistä tai tapaamisia, mutta jos joku innostuu järjestämään jotain niin kyllä mie saattaisin kuitenkin osallistua. Mulla on jo niin monta vapaaehtoista ryhmää tai yhdistystoimintaa vedettävänä etten vaan ratkea enää...

 

suosittelen vaikka ihan epävirallista tapaamista.... alkuun laiteltiin sähköposteja ja tutustuttiin, sitten kahvitellen tavattiin ja itse ainakin sain uuden ystävän. Tapaaminen jännitti hirveästi, mutta kannatti!aivan eriasia keskustella asioista (ja myös muustakin kun hoidoista) ihmisen kanssa joka tietää mitä tämä lapsettomuuden kanssa taistelu voi olla.....

Ihanaa kun lumi teillä tärppäsi


voimia kaikille, itselleni epätoivon hetkinä toivoa antoi ajatus siitä että jostain ne keskiarvot muodostuu, toisilla onnistuu nopeemmin ja toisilla hitaammin... ja vuosien mittaan oppii paljon uutta itsestään ja puolisostaan ja elämästä... ja tapasin tässä sairaalassa ollessani ekan kerran raskautumisen jälkeen E.Korkeelan, hänkin sanoi, että tätä tämä on, koskaan ei tiedä miten käy, meilläkin oli jo melkein toivo mennyt, ja lääkäreillä myös.... ja nyt meillä on kaksi pienokaista. Ja eipä sitten huolet ja murheet loppuneet vieläkään (pakko koittaa repiä huumoria, vaikka vaavit syntyivät jo 32+3 ja ovat tehohoidossa..... mutta vahvovat koko ajan =)

Olipa sekava selvitys, sori :ashamed:

tsemiä kaikille