Garfield ja mii-tu, sekä muut kommentoineet, kiitos tuesta!
Punktio oli minullakin aika kivulias kokemus. Eniten taisi sattua se munasarjoihin pistäminen, kun olivat niin turvonneet ja suuret. Mullle kans sanottiin, että eihän se satu, vaan että jotkut naiset ovat kuvailleet tunnetta venyttäväksi. Siis venyttäväksi!! Voihan perse, jos operaatiossa annetaan suonensisäinen rauhottava lääke + kipulääke, ei se voi kuin sattua!!
Toisaalta minun jälkeeni mennyt nainen tuntui kovasti yllättyneen miten helposti ja kivuttomasti kaikki oli käynyt. Ei olisi huolinut hoitajan antamia särkylääkkeitäkään homman jälkeen... Kuitenkin se oli tähän asti kauhein kokemus, mutta siis todellakin olen valmis siihen uudestaan, mikä on ihan järjetöntä. Musta saatiin kahdeksan hyvännäköistä munasolua, joista peräti kaksi oli hedelmöittynyt. Jo sekin tieto, ettei niitä ollut kuin kaksi, oli minulle järkytys. Molemmat siirrettiin kuitenkin, kaikki meni ok ja luget aloitettiin samantien. Alkuun juili alamahaa, varmaankin siksi kun munasarjat oli niin turvonneet että koko alamaha oli pinkeä pallo.
No minähän aattelin jo välillä, että tarttunut se on kun aamulla oli välillä tosi etova olo. Sitten alkoi tuttu päänsärky kuten aina ennen menkkoja, ja päivää ennen raskaustestiä vuoto. Pitihän se kuitenkin tehdä vaikka tulos oli jo aika selvä. Harmittaa ihan niin paljon ettei osaa sanoa! Toisaalta raskaaksi tulemisen prosentit oli tiedossa, mutta jotenkin sitä toivoi niin paljon että tottakai se onnistuu! Meillä on seuraava aika parin viikon päästä, missä katsotaan jatkoa, luultavasti menee syksyn puolelle seuraava yritys.
Kaiken tähän liittyvän kivun, epätietoisuuden, maanisen ilon ja masennuksen kyllä kestän vielä, sillä enää ei ole paljonkaan menetettävää. Toivon voimia kaikille jotka rypee näissä samoissa fiiliksissä, mikään ei olekaan niin itsestäänselvää enää.
On vain yritettävä!