Kipinäkenkä: Mie olis eilen siellä polilla..ja pääsin joskus kymmenen maissa sisään.
Aurinko: Ei se haittaa mitään, jos olet vaan "puoliksi suomalainen". Ei se haittais, vaikka olisit täysin ulkomaalainen...mun mielestä sisin on tärkein ja tunnut olevan tosi kiva tyyppi =)
Joo, niinku tossa totesin, niin kävin siellä polilla ja yks nappula kyytiini läksi. Mulla oli vähän sellanen jännitys päällä, kun viimesin siirto sattui hieman ja pelkäsin että tääki siirto sattuu. Eipä sattunutkaan..ei tuntunu ollenkaan. Ihan olin ihmeissäni, kun lääkäri sanoi sen olevan ohi. Mieli on hyvä vaikkakin tooooodella odottava.
Hyvä reissu tuli kaikinpuolin...piti käydä viel prismassa ostaa tuolle pojalle ulos kuorma-auto ja se oli tosi onnellinen kun sen hänelle annoin. Aina pitää vaan jotain ostella, vaikka romua on jo yllin kyllin. Mulla on vaan sellanen olo, että haluan "palkita" poikani sillä kun hän "halus" syntyä meille kaikkien hoitojen jälkeen. Tuntuu varmaan tosi typerältä, mutta niin mä tunnen. Olen myös miettiny sitä että olen varma että rakastan lastani enemmän nyt kun sen "teko" on ollu vaikeeta. Mulle hänen hoitoon antaminen on todella vaikeaa. Siitä meillä syntyykin hieman keskusteluja miehen kans, kun hän haluaisi viettää kahdenkeskistä aikaa ja mie vaan aina ottasin pojan jokapaikkaan mukaan. pojan isovanhemmat hoitavat poikaa mielellään, mutta se on vaan niin vaikeeta. No, juhannuksen jälkeen matkamme kun käy sinne lappiin, niin silloin olen luvannu pojan hoitoon viedä ja nauttia miehen seurasta.
Jep jep...nyt pitänee laittaa aamukahvi valumaan jottaa saa päivän liikkeelle (näyttäs tulevan ikkunanpesuilma)
mammuliinos pp1 (ja tiuhti)
Aurinko: Ei se haittaa mitään, jos olet vaan "puoliksi suomalainen". Ei se haittais, vaikka olisit täysin ulkomaalainen...mun mielestä sisin on tärkein ja tunnut olevan tosi kiva tyyppi =)
Joo, niinku tossa totesin, niin kävin siellä polilla ja yks nappula kyytiini läksi. Mulla oli vähän sellanen jännitys päällä, kun viimesin siirto sattui hieman ja pelkäsin että tääki siirto sattuu. Eipä sattunutkaan..ei tuntunu ollenkaan. Ihan olin ihmeissäni, kun lääkäri sanoi sen olevan ohi. Mieli on hyvä vaikkakin tooooodella odottava.
Hyvä reissu tuli kaikinpuolin...piti käydä viel prismassa ostaa tuolle pojalle ulos kuorma-auto ja se oli tosi onnellinen kun sen hänelle annoin. Aina pitää vaan jotain ostella, vaikka romua on jo yllin kyllin. Mulla on vaan sellanen olo, että haluan "palkita" poikani sillä kun hän "halus" syntyä meille kaikkien hoitojen jälkeen. Tuntuu varmaan tosi typerältä, mutta niin mä tunnen. Olen myös miettiny sitä että olen varma että rakastan lastani enemmän nyt kun sen "teko" on ollu vaikeeta. Mulle hänen hoitoon antaminen on todella vaikeaa. Siitä meillä syntyykin hieman keskusteluja miehen kans, kun hän haluaisi viettää kahdenkeskistä aikaa ja mie vaan aina ottasin pojan jokapaikkaan mukaan. pojan isovanhemmat hoitavat poikaa mielellään, mutta se on vaan niin vaikeeta. No, juhannuksen jälkeen matkamme kun käy sinne lappiin, niin silloin olen luvannu pojan hoitoon viedä ja nauttia miehen seurasta.
Jep jep...nyt pitänee laittaa aamukahvi valumaan jottaa saa päivän liikkeelle (näyttäs tulevan ikkunanpesuilma)
mammuliinos pp1 (ja tiuhti)