Hei!
Sain yhdeltä teistä vinkin että täällä on tällainen ketju olemassa!! Monet kerrat tuolla toisella sivustolla olen miettinyt etteikö meidän polin asiakkaat pyöri täällä netissä, mutta tosiasiahan on etten ole osannut etsiä oikeasta paikasta :/ Mutta nyt löytyi, jos vielä mukaan huolitte???
Luin samaiselta istumalta koko ketjun läpi. Olen kirjotellu tuolla muissa ketjuissa paljonkin toisella palstalla, mutta jännä miten te täällä tunnutte erilaiselta, ootte tietysti niin lähellä tässä ihan konkreettisesti.
Jos nyt kuitenkin tähän raapustan jotain perustarinaa meistä.. oon vm -85 ja mies -80. Ei lapsia, ei yhtään alkanutta raskautta, eikä minkäänlaista positiivista testiä :'( Mäkin olen jonkinlainen urheiluhullu, vaihtelevasti spinningiä, juoksua, kävelyä, pummpia, muitakin jumppia..Saan niistä niin paljon lisää virtaa ja voimaa. Juoksin yhen maratoninkin, siitä sai ainakin sen "mä pystyn, mun kroppa pystyy" fiiliksen
Yhteiseloa takana pian 7 vuotta. Pillereitä oon nuoresta asti syöny, kun menkkakivut oli hankalia ja akne vaivasi. Lopetin ne joskus vuonna 2005, sivuvaikutusten takian, ja toiveita lapsesta on ollut hmm.. 1/2006 alkaen, kun jostainhan se laskeminen on aloitettava. TK:ssa tutkittiin, ja PCO löytyi. Pillerien lopetuksen jälkeen mulla on ollu 3 kuukautiset ilmanlääkkeitä, joten omaa kiertoa ei siis ole. Miehellä kaikki kunnossa, silloin vielä piti nekin simpat tutkia suinuulla. Tk:ssa siis terolutien kans ootettiin et kierto palautui ja tehtiin aukkarit yms. mut ei. Lähete lopulta tänne PKKS ja ensikäynnillä oltiin siellä 5/2007. Siitä asti oon popsinu Diforminia tuohon PCO:hon, vaikka hoikka oonkin (tai normaali ehkäpä) eikä mulla oo mitään muita perusriskejä..njoo.
Noh, mies ei ihan heti hoitoihin uskaltautunut lähteä, vaan syksyn 07 mietti asiaa..Sitten kun hänellekin selvis miten pitkällinen projekti tää on ja muutenkin niin sitten lähdettiin etenemään. keväällä 08 tehtiin ovulaatioinduktio pistoksilla, clomeja en edes kokeillu, kun oon herkkä reagoimaan kaikille hormoneille ja vissiin lekuri katto että siitä tuskin on apua. Ja oli varmaan oikeassa, kun menopuria piti pistää yli 20 päivää, ennenkuin saatiin edes yksi folli, negahan siitä sitten tuli. tuli kystaa ja kaikkea ja sitten jouduttiin tasoittelemaan tilannetta kesän yli. Noh, syksyllä sit muuta pulmaa, mies jäi työttömäks, ei ollu eka kerta vähälle aikaa ja pähkäiltiin jo muuttoa jonnekin hormankuuseen.. siinä tilanteessa mies halusi aikalisän ja otettiin se. Siitä sit suunniteltiin 2009 alkuun suunniteltiin 1.IVF. meille ei edes IUI tehty, kun induktio oli niin hankala niin haluttiin suoraan järeämpiin juttuihin, että olisi jotain toivoakin. Sain jonkinmoisen hyperin, ja makoilin osastolla muutaman päivän. Kotitoipuminen kesti pidempään, kolme ja puoli viikkoa kaikkien kipujen takia piti olla pois töistä. 12 alkiota peräti saatiin, jotka oli jopa 1. LK kaikki. 1 siirrettiin ja nega tuli. PAS yritykset kariutui kerta toisensa jälkeen, kun kroppa oli ihan sekaisin. toisen kerran lääkkeellinen PAS onnistui, niin että se tehtiin, kaks sulatettiin ja yksi selvis siirtoon, negaa taas. Niin puhdasta negaa kuin olla voi. Tää oli siis äsken, nyt kp 5 menossa, ja vuodan vissiin kuiviin..9 huurulaista pakkasessa on, ja seuraavan siirtoa koitetaan heti sitten vk 36 kun poli aukeaa.
Kesätauosta oli keskustelua ja kuulin et eka tauon piti alkaa silloin kesäkuun puolivälissä, mut sitten kävikin niin että sijaisia ei lekureille oikein ole, ja joutuvat nyt sit pitämään kolme kk tuon tauon. Tosi tyytyväinen oon ollu hoitoon kyllä. Se vieraileva hoitaja josta rosetta taisi mainita oli kyllätosi nuiva
Ja mullakin oli kerran lääkärinä se antti Perheentupa, se dosentti. Isokin guru vissiin kun vilkasette netistä. Polin omat hoitajat on parhaita
Ja kaikki kolme lekuria on mullakin olu, naislääkäreiden tyylistä ehkä eniten tykkään.
Olis ihan kiva kuulla tosiaan miten ootte saanu käydä purkamassa tuntoja kun mulla tuntui viikko sitten vielä niin pahalta etten selviä. Nyt se on jo helpottanut, mutta eiköhän se tuska sieltä palaa vielä.Nyt siis syksyä odotellaan ja niitä PASeja. Mullakin tyhjä syli on niin kipeä että olen valmis mihin vain, vaikka nämä menetykset tekeekin niin kamalan kipeää.
Tämmönen hiljainen joensuulainen täällä.. Ihan mahtavaa oli kyllä löytää teidät. Itse ainakin kaipaisin niin paljon vertaistukea, että jos täällä päin olisi jotain simpukan pitämiä ryhmiä, niin osallistuisin, mutta kun ei ole. Tätä kaikkia voi ymmärtää vain sellainen ihminen joka on sen itse kokenut.
Lugeista: niin ne on ne apuaineet mitkä valuu pois, siitä ei tarvii huolehtia.
Rosetta, :hug: sinne, sinullakin on ollu rankat ajat, ja taidat olla tosiaan tältä osalta vain odottamassa syksyä. kuten minäkin.
Mammuliinokselle tsemppiä!
Soja, onnea huomiseen PAS sylillinen!
:wave: kaikille, toivottavasti mahdun mukaan?