Jousi: Mulla myös vauvan kaipuu on niin kova että ihan mitä vaan olen valmis sen eteen tekemään. Mullakin on toiveet aika korkealla IVf/ICSI-hoitojen suhteen, mutta nähtäväksi jää miten käy.
Tässäpä meidän taipale tiivistettynä.
Yritys alkoi meillä heti häiden jälkeen heinäkuussa 07, sitä ennen olin jo itse pitkään potenut vauvakuumetta, mutta miehen lämmittely vei aikaa. Aika pian otettiin ovistestit käytöön ja yritettiin ajoittaa oikeille päiville. Kierrot heitteli mitten sattui 34-48 päivän välillä, mutta ovistestiin sain kuitenkin lähes joka kierrossa plussan. Raskaustesti sen sijaan näytti aina vain negatiivista.
Toukokuussa 08 kyllästyin viimein sekaviin kiertoihin ja soitin terveydenhoitajalle perhesuunnittelu neuvolaan. Sitten otettiin Papa-koe ja verikokeet ja aika lääkärille. Lääkärin mielestä tärppääminen oli vain ajankysymys ja sovittiin että, jos ei heinäkuuhun mennessä tärppää tulen uudestaan vastaanotolle. Heinäkuun ajan jouduin perumaan ja uuden ajan sain syyskuun alkuun, jolloin lähete lapsettomuuspolille viimein lähti. Aika pian päästiin sinne tutkimuksiin, mieheltä otettiin spermanäyte, jossa 2% normaalimuotoisia muutoin ok. Minä en ilmeisesti ovuloi kunnolla tai ollenkaan ainakaan joka kierrossa, kun kierto on niin pitkä ja ovis myöhään. Tammikuussa söin yhteen kiertoon clomeja , helmikuussa tehtiin aukiolotutkimus ja heti samaan kiertoon eka IUI, josta nega. Sen jälkeen pidettiin välikierto. 04/09 tehtiin toinen IUI, josta myös nega. Nyt 05/09 3.IUI on ihan näinä päivinä, mutta toiveet ei ole kovin korkealla. Syyskuussa kesätaun jälkeen jatketaan ICSI/IVF-hoidolla. Pikku hiljaa alkaa pelottamaan miten pitkä taival tässä on vielä edessä ja miten kestän sen jos tulosta ei hoidoista huolimatta tule. Kyllä tämä tosiaan aika tuskainen tie on ollut ja monet itkut on itketty ja varmasti vielä itketäänkin, mutta jostain vaan pitää yrittää löytää se toivon kipinä, jonka avulla yrittää jaksaa eteenpäin
Tässäpä meidän taipale tiivistettynä.
Yritys alkoi meillä heti häiden jälkeen heinäkuussa 07, sitä ennen olin jo itse pitkään potenut vauvakuumetta, mutta miehen lämmittely vei aikaa. Aika pian otettiin ovistestit käytöön ja yritettiin ajoittaa oikeille päiville. Kierrot heitteli mitten sattui 34-48 päivän välillä, mutta ovistestiin sain kuitenkin lähes joka kierrossa plussan. Raskaustesti sen sijaan näytti aina vain negatiivista.
Toukokuussa 08 kyllästyin viimein sekaviin kiertoihin ja soitin terveydenhoitajalle perhesuunnittelu neuvolaan. Sitten otettiin Papa-koe ja verikokeet ja aika lääkärille. Lääkärin mielestä tärppääminen oli vain ajankysymys ja sovittiin että, jos ei heinäkuuhun mennessä tärppää tulen uudestaan vastaanotolle. Heinäkuun ajan jouduin perumaan ja uuden ajan sain syyskuun alkuun, jolloin lähete lapsettomuuspolille viimein lähti. Aika pian päästiin sinne tutkimuksiin, mieheltä otettiin spermanäyte, jossa 2% normaalimuotoisia muutoin ok. Minä en ilmeisesti ovuloi kunnolla tai ollenkaan ainakaan joka kierrossa, kun kierto on niin pitkä ja ovis myöhään. Tammikuussa söin yhteen kiertoon clomeja , helmikuussa tehtiin aukiolotutkimus ja heti samaan kiertoon eka IUI, josta nega. Sen jälkeen pidettiin välikierto. 04/09 tehtiin toinen IUI, josta myös nega. Nyt 05/09 3.IUI on ihan näinä päivinä, mutta toiveet ei ole kovin korkealla. Syyskuussa kesätaun jälkeen jatketaan ICSI/IVF-hoidolla. Pikku hiljaa alkaa pelottamaan miten pitkä taival tässä on vielä edessä ja miten kestän sen jos tulosta ei hoidoista huolimatta tule. Kyllä tämä tosiaan aika tuskainen tie on ollut ja monet itkut on itketty ja varmasti vielä itketäänkin, mutta jostain vaan pitää yrittää löytää se toivon kipinä, jonka avulla yrittää jaksaa eteenpäin