Hei kaikille! Ja parempaa alkanutta vuotta! Jospa tämä vuosi toisi plussatuulia tällekin palstalle...
Aikaa on vierähtänyt siitä, kun viimeksi palstailin. Täytyy myöntää, että olen pysytellyt tahallani poissa palstalta. Meinasin hermostua, kun palstalla käytiin keskustelua plussien poiskaapimisesta. Plussahan se on se, mitä tässä kaikki metsästetään! Nooh, ehkä olin silloin aika herkillä ja hormonijunalla oli välillä vähän liikaa vauhtia... Aika hiljaiseksi on palsta käynytkin, mutta toivottavasti te kaikki rakkaat kanssasisaret kaivaudutte talviuniltanne takaisin palstan ihmeelliseen maailmaan, kunhan polikin aukeaa ja uutta toivoa aletaan taas raapimaan kasaan..
Paljon on siis ehtinyt tapahtua sen jälkeen, kun viimeksi postailin. Ensimmäinen IVF on nyt sitten takana. Yritän referoida viime viikkojen pilvilinnat ja painajaiset lyhyesti:
Punktio ei ihan mennyt niin kuin elokuvissa. Munasarjani kävivät ylikierroksilla ja rakkuloita tuli paaaaaaljon. Olin todella kipeä yli viikon. Pääsimme kuitenkin siirtoon, vaikka sekin oli välillä epävarmaa. En edes muista tarkkoja määriä enää, mutta suurin piirtein näin: Yli 30 rakkulasta paljastui 16 munasolua, joista ikäväksemme vain 10 oli kypsiä. Näistä kymmenestä sitten viisi hedelmöittyi, mutta vain kaksi alkoi jakaantua. Siirtopäivänä toinen selvinneistä oli hyvä nelisoluinen ja toinen toisen luokan epäsymmetrinen. Aika surkeat prosentit siis jokaisessa vaiheessa! Sain sitten molemmat kyytiläiset mukaan, mutta pakastin jäi tyhjäksi.
Ennen joulua sain sitten ensimmäiset haamuviivat ja olin seota onnesta. Jouluaattona alkoi epämääräinen vuoto ja joulu meni sitten kyyneliä niellessä. Yritin kuitenkin uskotella, että vuoto johtui hyperstimulaatiosta. Tiputtelu vähän laantui joulun jälkeen ja viivakin vahvistui testissä. Olin niin onnellinen! Ensimmäinen plussa ikinä!! Varasin jo ultra-ajan ja kaikki!
Viime vuoden toiseksi viimeisenä päivänä sitten alkoivat kovat kivut ja kova vuoto. Ensiavun ultrassa näin pienen pienen kalvopussin, jossa näkyi jo pienen pieni toukka. Pussi oli kuitenkin vähän väärässä kohtaa ollakseen enää kohdussa kiinni ja uudenvuodenaattoiltana olikin sitten jo selvää, että olen menettänyt sen pienen toukan, jota ultrassa kurkisteltiin.
Eli tämä vuosi on mennyt toipuessa. Vatsaa kivistelee edelleen ja vuoto ei ota loppuakseenkaan. Pää on ihan sekaisin ja iltaisin on vaikeaa saada unta
Keskenmeno tämän kaiken jälkeen tuntuu niin kamalan kohtuuttomalta. En edelleenkään osaa ajatella, että miten tästä voisi jatkaa
Anteeksi, en nyt osaa kommentoida teidän muiden tilanteita, kun olen niin pihalla. Eikä ajatus meinaa yhtään kulkea
Näin siis täällä. Toivottavasti teidän muiden uusi vuosi on alkanut paremmin...