Tää on hyvä kysymys. Musta tulisi elää tätä päivää ja huomata ne pienet ja suuret jutut, mitä Jumala on elämäämme antanut. Myös lähimmäiset ja heidän tilanteensa. Jumalan rakkaus parhaimmillaan vaikuttaa meissä sen, että huomaamme lähimmäisen hädän, yksinäisyyden, puutteet jne. Toisaalta niinkuin rukoilijasirkka...vai polyesteri, vai mikä se nyt oli sanoi, elämän tarkoitus on elää. Mä ajattelen, että kun Jumala antoi meille elämän ja loi meistä jokaisen, Hän tietää parhaiten, mikä kellekin on parasta. Hän antoi meille erilaisia lahjoja, erilaiset luonteet, kiinnostuksen kohteet jne ja kaikilla näillä jutuilla voimme viedän Hänen valtakuntaansa (rakkautta, iloa, rauhaa...) eteenpäin.
Toisaalta uskossa on kyllä sekin aspekti, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Mutta en kirjoita jt:n oppia, koska siinä on paljon sellaista, mikä ei ole Jumalan Sanan mukaista. Mulle usko tuo (niinkuin jo sanoinkin) rauhan, joka pysyy myös siinä tilanteessa, että tietäisin kuolevani kohta.