Keskustelua uskosta? Elämän tarkoituksesta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "uskis"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Uskon että mun elämän tarkotus on auttaa muita, niin hyvin kuin osaan ja kasvattaa lapseni rakkaudella.
Oikeastaan olen vasta äskettäin tullut uskoon, mutta en ole vielä kertonut siitä kenellekkään, koska pelkään muiden suhtautumista. Mieheni on näet lähtöisin lestadiolaisperheestä, mutta on nykyisin ateisti henkeen ja vereen.
 
usko on minun elämäni perusta.näen siinä vain positiivista vaikka paljon kuulen negatiivista sanottavaa kuinka on ahdasmielistä yms.minusta se on päinvastoin vapauttavaa!
 
Uskonto on aika pelottava asia. Sen vuoksi on niin paljon sotaa ja tuskaa maailmassa.

Itse myös pelkään, no, sanotaanko että Jumalaa. Joskus tuntuu, että hän ''rankaisee'' minua, jos teen jotain hänen tahtonsa vaistaista. Kuulostaa hullulta, ja olen viime aikoina miettinytkin ihan tosissani olenko ihan järjissäni tän asian suhteen.
 
Uskonto on aika pelottava asia. Sen vuoksi on niin paljon sotaa ja tuskaa maailmassa.

Itse myös pelkään, no, sanotaanko että Jumalaa. Joskus tuntuu, että hän ''rankaisee'' minua, jos teen jotain hänen tahtonsa vaistaista. Kuulostaa hullulta, ja olen viime aikoina miettinytkin ihan tosissani olenko ihan järjissäni tän asian suhteen.

ei jumala rankaise mistään.se vain puhuttelee ja pistää miettimään asioita
 
Olin pitkään syvästi uskossa. Kasvoin uskovaisessa perheessä ja vielä parikymppisenä olin täysin uskossa. Jossain vaiheessa elämä meni niin, että aloin epäillä. Nyt 3-kymppisenä uskallan miettiä uskontoa siltä toiseltakin kannalta, mitä en lapsena ja nuorena tahtonut käsitellä. Eli sillä epäuskoisella tavalla. Taidankin nykyään olla agnostikko. Kunnioitan kuitenkin uskontoa ja ymmärrän sen antavan monille paljon, mutta se onko se totuus tai miten lähellä kirkon uskonto on totuutta, onkin jo eri asia. Toisaalta, monille riittää se, että uskosta saa hyvän olon ja on tahto uskoa, ei niinkään totuus. Voihan se ollakin silti totuus, ei sillä, mutta voi olla olematta... Emme voi oikeasti varmasti tietää. Näin ajattelen nykyään. Rukoilen välillä ja yritän pitää itseni jollain tasolla uskossa, koska siitä saa voimia elämään ja tietysti ihan siltäkin varalta, että vain uskomalla voisi päästä taivaaseen. Agnostikko on silti nykyään lähempänä kuin syvästi uskovainen...

Mun elämän tarkoitus... Tällä hetkellä tuntuu, että se on se, että selviän kaikista velvollisuuksistani kunnialla. Että pärjään tässä elämässä ja saan lapsenikin pärjäämään. Elän pientä elämänsiivuani päivästä toiseen ja yritän voida hyvin ja yritän saada läheisenikin voimaan hyvin.
 
[QUOTE="Tuikku";24452319]Olla onnellinen, on mun elämän tarkoitus. Löytää sisältäni Rakkaus.

En ole uskossa siinä merkityksessä, jossa sinä sitä tarkoitat.[/QUOTE]

Mä en pysty ajattelemaan, että mun elämän tarkoitus olisi olla onnellinen. Onko elämä jotenkin velkaa meille onnen? Tietenkin sitä toivoo, että onnenhetkiä tulisi. Mutta entä jos elämään tulee odottamattomia sairauksia, traagisia tapahtumia? Eikö tarkoitus silloin toteudu ja musertuuko ihminen silloin? Ei, koska vaikeudet kuuluvat elämään. Toisilla on niitä enemmän ja toisilla vähemmän. Ja eritavalla niistä myös kyky selvitä. Mutta mikä sitten on elämän tarkoitus? Sitä mä en tiedä, mutta ainakin haluaisin elää sovussa luonnon kanssa, ja kunnioittaa kaikkea elävää, ja elämää itsessään.

Uskon johonkin suurempaan, jota en ymmärrä.
 
Mä en pysty ajattelemaan, että mun elämän tarkoitus olisi olla onnellinen. Onko elämä jotenkin velkaa meille onnen? Tietenkin sitä toivoo, että onnenhetkiä tulisi. Mutta entä jos elämään tulee odottamattomia sairauksia, traagisia tapahtumia? Eikö tarkoitus silloin toteudu ja musertuuko ihminen silloin? Ei, koska vaikeudet kuuluvat elämään. Toisilla on niitä enemmän ja toisilla vähemmän. Ja eritavalla niistä myös kyky selvitä. Mutta mikä sitten on elämän tarkoitus? Sitä mä en tiedä, mutta ainakin haluaisin elää sovussa luonnon kanssa, ja kunnioittaa kaikkea elävää, ja elämää itsessään.

Uskon johonkin suurempaan, jota en ymmärrä.

peesaan tätä! kyllä elämään kuuluu niitä onnettomiakin hetkiä.ei elämä ole yhtä ruusuilla tanssimista,mutta sanottaisko että tyytyväisyys ois parempi sana kuin onnellisuus.että olisimme jokainen tyytyväisiä omaan elämään.


minulla ei riitä tällä hetkellä rahkeita kauheena tuottaa iloa muille.mutta olen tyytyväinen että perhe saa nauttia hyvinvoivasta äidistä ja puolisosta.
 
Elämäni tarkoitus on kasvaa ja kehittyä ihmisenä. Olla miehelleni puoliso.
Lisääntyä, rakastaa perhettäni, kasvattaa lapseni itsenäisiksi ja tasapainoisiksi aikuisiksi turvallisessa kodissa. Olla läheisteni tukena kun he sitä tarvitsevat.

En ole kristinuskossa.
 
Viimeksi muokattu:
Mä en pysty ajattelemaan, että mun elämän tarkoitus olisi olla onnellinen. Onko elämä jotenkin velkaa meille onnen? Tietenkin sitä toivoo, että onnenhetkiä tulisi. Mutta entä jos elämään tulee odottamattomia sairauksia, traagisia tapahtumia? Eikö tarkoitus silloin toteudu ja musertuuko ihminen silloin? Ei, koska vaikeudet kuuluvat elämään. Toisilla on niitä enemmän ja toisilla vähemmän. Ja eritavalla niistä myös kyky selvitä. Mutta mikä sitten on elämän tarkoitus? Sitä mä en tiedä, mutta ainakin haluaisin elää sovussa luonnon kanssa, ja kunnioittaa kaikkea elävää, ja elämää itsessään.

Uskon johonkin suurempaan, jota en ymmärrä.

Kaikki on omasta asenteesta kiinni. Pyrin muuttamaan omaa asennettani siten, että myös sateisista päivistä löytyy jotain hyvää. On huomattavasti helpompaa auttaa muita silloin, kun itsellä on hyvä olo.
 
Mä en pysty ajattelemaan, että mun elämän tarkoitus olisi olla onnellinen. Onko elämä jotenkin velkaa meille onnen? Tietenkin sitä toivoo, että onnenhetkiä tulisi. Mutta entä jos elämään tulee odottamattomia sairauksia, traagisia tapahtumia? Eikö tarkoitus silloin toteudu ja musertuuko ihminen silloin? Ei, koska vaikeudet kuuluvat elämään. Toisilla on niitä enemmän ja toisilla vähemmän. Ja eritavalla niistä myös kyky selvitä. Mutta mikä sitten on elämän tarkoitus? Sitä mä en tiedä, mutta ainakin haluaisin elää sovussa luonnon kanssa, ja kunnioittaa kaikkea elävää, ja elämää itsessään.

Uskon johonkin suurempaan, jota en ymmärrä.

Vaikeudet elämässä eivät tarkoita sitä, etteikö silti voisi olla onnellinen ja pyrkiä onnellisuuteen. Ja, kuten muutamat kirjoittivatkin: pyrkiä edesauttamaan myös muiden ihmisten onnellisuutta. Elää niin, että mohdollisimman monella olisi mahdollisimman hyvä olla? Siinä elämälleni tarkoitusta.

En ole uskossa.
 
[QUOTE="Tuikku";24452812]Kaikki on omasta asenteesta kiinni. Pyrin muuttamaan omaa asennettani siten, että myös sateisista päivistä löytyy jotain hyvää. On huomattavasti helpompaa auttaa muita silloin, kun itsellä on hyvä olo.[/QUOTE]

Samaa mieltä, että hyvä olo leviää ympäristöön. Usein mustakin tuntuu, että kaikki on omasta asenteesta kiinni, siis se että miten suhtaudut vaikeuksiin. Meidän perheessä on optimisti (ja se en ole minä) ja pessimisti ja kyllä on ilmiselvää, että opitimistilla on useinmiten parempi olo!

Mutta jos ihmiselle on todella tärkeää se, että juuri itsellä on hyvä olo, tekeekö se sen eteen kaikkensa välittämästä muista? Mä yrittäisin pitää ohjenuorana erään Samulin laulaman virren sanoin "toivon etten toisten taakkaa suuremmaksi tee".
 
Mä ajattelen, että elämän tarkoitus on elämä itse. Kun Jumala on luonut elämää, niin tarkoitus on kai elää elämä. En usko, että elämä loppuu, kun kuolee, vaan että sitten on jotain toisenlaista. Ja ajattelen, että elämän tarkoitus on tutustua Luojaan. Itsestäänselvästi, jos hän kerta meidät loi.
 
Mun tarkoitukseni on pitkällä tähtäimellä liittyä yhteen kaiken olevan energian kanssa ja vapautua yksilöllisestä mielestä.

Tässä elämässä mun tarkoitukseni on oppia se, minkä pystyn tyyneydestä, irrottautumisesta, rauhasta, rakkaudesta ja lempeydestä sekä kärsimyksestä, pelosta ja kuolemasta. Keinoinani ovat meditaatio, epäitsekyys, jakaminen ja tasapaino.

Ikävä kyllä en ole vielä kovin pitkällä opintielläni. :ashamed:
 
Mä taas koen, että mun tehtävä täällä maan päällä on kertoa Jumalasta joka rakastaa ja joka haluaa yhteyden jokaisen luomansa kanssa. Kun se yhteys meni synnin seurauksena poikki :(.
Mutta ihan joka päivälle on varattu tehtäviä ja asioita, joihin voi tarttua tain olla tarttumatta. Onnellisuus tulee mun elämässä syvästä rauhasta ja luottamuksesta, että vaikka tällä hetkellä asiat eivät ole "ulkoisesti" välttämättä kamalan hohdokkaasti, tiedän seisovani tukevalla Kalliolla, joka on Kristus. Ja nuo ikiaikaiset käsivarret kannattelevat mua koko ajan aina kuoleman ylikin iänkaikkiseen elämään.
 
Mä taas koen, että mun tehtävä täällä maan päällä on kertoa Jumalasta joka rakastaa ja joka haluaa yhteyden jokaisen luomansa kanssa. Kun se yhteys meni synnin seurauksena poikki :(.
Mutta ihan joka päivälle on varattu tehtäviä ja asioita, joihin voi tarttua tain olla tarttumatta. Onnellisuus tulee mun elämässä syvästä rauhasta ja luottamuksesta, että vaikka tällä hetkellä asiat eivät ole "ulkoisesti" välttämättä kamalan hohdokkaasti, tiedän seisovani tukevalla Kalliolla, joka on Kristus. Ja nuo ikiaikaiset käsivarret kannattelevat mua koko ajan aina kuoleman ylikin iänkaikkiseen elämään.

Mä ajattelin asian niin, että mitä varten Jumala alunperin elämää loi... Siksi sanoin, että tarkoitus on elää. Ja olla Jumalan yhteydessä tietysti.
 
Mutta jos ihmiselle on todella tärkeää se, että juuri itsellä on hyvä olo, tekeekö se sen eteen kaikkensa välittämästä muista? Mä yrittäisin pitää ohjenuorana erään Samulin laulaman virren sanoin "toivon etten toisten taakkaa suuremmaksi tee".

Ainakin omalla kohdaltani voin sanoa, että tulen tyytyväiseksi ja iloiseksi kun olen tehnyt hyvää muille.l Luulisin että se on samoin monien muiden ihmisten kohdalla. Varsinkin kun ajatellaan onnellisuutta pitkällä tähtäimellä eikä juuri tietyllä hetkellä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;24452689:
Olen uskossa, mutta en kristinuskossa. Mun elämäni tarkoitus on oppia se tieto ja viisaus, mikä edellisessä elämässäni jäi oppimatta. Elämäni tarkoitus on myös levittää hyviä ajatuksia ja asioita ympärilläni oleville ihmisille ja eläimille.

usko ja uskonto on kaksi eri asiaa on eri uskontoja niinkuin kristin usko tai joku muu mutta nyt kysyttiin että oletko uskossa ja se taas on eri asia.
 
Elämän tarkoitus minulle on elää tämä hetki miten parhaiten pystyn, vailla katumusta ja mielipahaa. Ei ole kuin tämä hetki, teen töitä joka hetki saadakseni itseni tajuamaan ettei menneellä ja tulevalla ole väliä, niitä ei ole juuri nyt.

Haluan löytää sisäisen voimani, mielenrauhan, itseni, nähdä ympäröivän maailman ja sen jatkuvan muutoksen uusin silmin, päästä vapaaksi laatikkoajattelun kahleista.

Harmonia universumin kanssa, määränpää johon tie vie. Ehkä.

En ole uskossa.
 

Yhteistyössä