Ihanaa kun tämäkin ketju heräsi taas eloon

.
Strumppis: Tein kuten pyysit ja poistin jännäpäiväsi, mutta heti kun olet viisaampi missä vaiheessa kierto on, niin laitetaan se takaisin. Metkat olivat sinun uudenvuoden tinasi, simppoja, simppoja ja sitten vielä The siittiö ja kehto

. Toivotaan, että nuo toteutuvat. Minä en ole valanut uudenvuodentinoja lähes kymmeneen vuoteen. Edellisen kerran sain ihan selvän purjelaivan ja luulin se ennustavan itselleni ihanaa ja pitkää ulkomaanmatkaa, mutt ennenkuin tuo vuosi oli lopussa, kuoli veljeni. Hänen kuolemaansa edellisenä yönä näin unta, ett suuri purjelaiva oli lähdössä ja heräsin siihen, kun kuulin sumutorven ujelluksen. Olin tuona päivänä yhden ystäväni kanssa lenkillä ja veljeni asunnon ohi kävellessämme hänelle tuosta unesta kerroin ja samalla mietin pitäisikö hänen luonaan käydä. Ei monta tuntia mennyt, kun tuli puhelinsoitto, joka kertoi suruviestin. Toinen veljeni oli saanut "etiäisen" ja soitellut veljelleni, mutta kun ei saanut yhteyttä, hälytti talonmiehen katsomaan ja veljeni löytyi kuolleena. Tuon jälkeen ei ole tehnyt mieli kurkkia tulevaan.
Viveca: Kiitos viisaista sanoistasi. Parisuhde ei ole koskaan itsestäänselvyys, mutta jotenkin tuntuu, että meillä on nyt niin pitkään mennyt ihan vain eripuran ja toran merkeissä, ettei tässä suhteessa ole ainakaan minun hyvä olla. Eilen en ruokaa laittanut kun sitä oli lauantailta jäljellä ja mies olisi hyvinkin voinut sitä itselleen lämmittää, mutta muuten olin ja toimin kuin "hyvän vaimon" tuleekin toimia, mutt sekään ei ollut näemmä tarpeeksi. Mun sisko pyrähti tässä poikansa kanssa päivällä ja illemmalla naapurista tämä raskaana olevan kaverini ja sen aikaa kommunikoitiin lähes normaalisti. Kun ystävääni saattelin ulos, laitoin samalla ulkovaatteet päälle, hain tupaan puita ja jäin luomaan lumia pihalta. Näin miehen jossain välin ulos kurkkivan, ja olikin nostanut puuastian olohuoneeseen, mutt muuten ei perääni huudellut. Putsasin autonsakin valmiiksi ja laitoin aamuksi piuhat lämmitystä varten, mutt en siitä miehelle kertonut, vaan ajattelin hänet yllättää positivisesti. Ulos olikin menossa, mutt kun huomasi piuhojen olevan valmiina, kiitti (hyvin vastahakoisesti, mutt kiitti kuitenkin

. En vastannut tyhmä minä vaan pelasin koneella pasianssia.
Mies oli siis koko illan istunut TV:n ääressä ja kun pari erää pasianssia saunan jäljestä pelasin ja sit vielä pyrähdin netissä ja johonkin keskusteluun vastasin, kyseli mitä kirjoitan. Sanoin, etten mitään ja laitoin koneen kiinni. Sitten sainkin jo kuulla vuodatuksen, ett on sairasta olla aina koneella, naputella jotain peliä tai sitten kirjoitella. Siinä vaiheessa mulla paloi hihat, sillä olin koko päivän tehnyt todellakin muuta kuin istunut koneella ja jos tässä max puoli tuntia olen, olen jo sairas

. Itsellä on joskus tullut mieleen moittia miestä koneella roikkumisesta, kun googlettaa tuntitolkulla, mutt mun mielestä se ei sovi hyviin tapoihin ja siksi olen pitänyt suuni kiinni. Ts. musta tuntuu, ett sama mitä teen, niin se ei ole hyvä eikä hyvin.
Tiedän, etten ole nyt yrittänytkään paikata tätä tilannetta tarpeeksi, en jaksa aina jankata, ett mikä on vialla ja mistä kiikastaa, vaan toivon, ett toinenkin olisi joskus normaalisti. En ymmärrä miksi pitää yrittääkään elää ihmisen kanssa, jossa ei näe mitään hyvää

. Kai tässä meillä menneisiin aikoihin verrattuna sitä "poikasakkia" nykyään pörrää vähemmän ja miehellä on yksinäistä ja tylsää ilman kavereitaan, mutt itse hän ne on elämästään karkottanut. Toisaalta siis kiukkunsa ymmärrän, mutt en minä voi paikata hänen ihmissuhteitaan.
A-M: Mahtavaa kuulla sinusta ja varsinkin, ett siellä on follikkeli kasvamassa ja uudet hoidot käynnissä. Siis perjantailta saamme aloittaa uuden laskun sun jännäpäivistäsi? Totisesti toivotaan onnea ja siunausta tähän yritykseen. Toivottavasti nyt pikkuinen saa alkunsa, tarrautuu kiinni vauvaliimalla kovin kovasti ja kasvaa ja kehittyy, kunnes on 9kk:n päästä valmis tähän maailmaan

.
Hyvää tätä päivää, arvon naiset! t. Ottis kp17 (dpo6)
Psst. Joku kyseli onko ollut tuntemuksia. Eilen illalla oli lupaavaa nippailua ja sisäistä hiljaista kutinaa kohdun paikkeilla, mutt en tiedä osaako siitä tässä elämäntilanteessa oikein nauttia, kun ei ton isäkandidaatin tuntemisista oikein tiedä

.