Keskenmenon jälkeen haaveilevat

[Katsu*]

Ensinnäkin mitä syvimmät pahoitteluni kaikille keskenmenon kokeneille ja viimeimmäksi santulle .Voimia kaikille surun läpikäymiseen ja vauvan yritykseen.Toivon kaikille paljon plussatuulia.Itsekin lähemmäs 2 vuotta olen vauvaa odotellut tulevaksi.Ja muistan kuinka se herätti toivon tunteita epätoivon keskellä kun joku keskenmenoja kokenut kävi kertomassa omasta raskaudestaan.
Jouluna oli kulunut omasta ekasta keskenmenosta 2 vuotta.Ja otti edelleen tiukille.Jotenkin tuntuu että tuo joulunaika vielä lisäsi herkkyyttä.Jotekin joululaulut saivat itkemään ja sitten vielä kun vein kynttilät Tyhjän Sylin muistokivelle niin itkua kyllä riitti. Ja kyllä useasti ovat nämä meidän pikkuenkelit mielessä.Toivotaan nyt että kaikki menisi loppun asti hyvin.Sitä synnytystä odottaa kovasti mutta samalla on jotenkin tosi rauhaton olo siitä miten synnytys menee ja voiko vauva hyvin.

Katsu rv 38+1

 

[Ottis]

Strumppis: Ihanaa, että se oli sittenkin ovista . Muistan tuon tunteen, kuinka ihanalta tuntuikaan kun huomasi kroppansa sittenkin pelaavaan. Hali!

Ei ole kaukaa tuo ajatus jääkaudesta haettu . Tänään kun mies tuli töistä, menin kyllä alakertaan ja kun yritti puhua säästä ja lumen tulosta, ärähdin, ett helppohan sitä on valittaa, kun voi puhtaaseen pihaan ajaa. Sanoi toimistolla luoneensa, mutt senkin kuittasin vähätellen. Näin sain hänet tajuamaan, ett olen todellakin tehnyt jotain. Kaupassa käytiin kimpassa ja kun heti sen jälkeen aloin pukea ulkovaatteita päälle, sanoi, etten menis heti lumia luomaan, ett hän tekee sen aamulla. Loinpahan kuitenkin, joten tänään on tullut ulkoiltua ainakin 3 tuntia .

Mies oli mun ulkoillessa laittanut saunan lämpenemään ja just sinne menikin ja kysyi tulenko minä. Kyllähän minä tästä kohta, mutt turhiin löpinöihin en todellakaan suostu ennenkuin puhutaan ASIAT alta.

Prune ja Katsu: Tervetuloa joukkoon tummaan. Pahoittelut teille molemmille keskenmenon vuoksi. Sen voin ainakin sanoa varmaksi, että olette oikean palstan löytäneet, sillä täältä tätä myötäelämistä, taustatukea ja tsemppiä saa ihan kaikkeen mitä elämässä ylipäätään tulee vastaan. Keskenmenosta fyysinen toipuminen on helppoa, mutt henkinen puoli tuleekin sitten perässä ja jos vaikka uusi raskaus alkaakin, niin sittenkin on pelko uudesta keskenmenosta aina taustalla. Näissäkin asioissa toisiamme täällä tuemme.

Niinkuin Strumppis tuossa kirjoittelikin meissä on niitä, jotka ovat halunneet välittömästi jatkaa yrittämistä ja myös niitä, jotka ovat pitäneet taukoa ihan vain oman psyykensä vuoksi. Uuden yrittämisen suhteen siis nimenomaan oma halu jatkaa yritystä ratkaisee. Jos pelko uudesta km:sta on liian voimakas, on ehkä hyvä pitää taukoa. Minä itse hinguin yrittämään heti uudelleen, mutt ekojen menkkojen myötä oivalsin, ett tarvitsin nimenomaan ainakin sitä yhtä normaalia kiertoa.

Menenpä nyt sinne saunaan ton ukkokultani kanssa ja korkkaan saunadisun sitten myöhemmin . Leppoisaa iltaa kaikille! t. Ottis

 

[Ottis]

Toi loppuosa oli siis tarkoitettu prunelle ja Santulle .

Katsu: Voi kuinka kauniisti kirjoititkaan. Rohkeutta sulle näihin viimeisiin päiviin ennnenkuin saat pienen syliisi. Ihanaa, että meitä muistat. Hali!

 

[J-R]

J-R on mukana tänäkin vuonna ja raskaus jatkuu nyt jo viikolla 20 =)

Katsu: Voin vain kuvitella, miten sua jännittää ja kauhistuttaa. Ajatus "Vieläkö joku menee pieleen?" on tosi pelottava. Mun raskaus on nyt puolivälissä, ja kyllä tämä sellaista pelon ja huolen tunteiden hallintakurssi on ollut että oksat pois. Ja sun kertomasta voin päätellä, että sama jatkuu kunnes vauvan rinnalleni saan ja voin tarkistaa omin silmin että kaikki on kunnossa. Sinulla tuo hetki on tulossa ihan pian! Kumpa pystyisit luottamaan, että on hyvin todennäköistä, että kaikki menee hyvin. Pidän sulle peukut ja varpaat (ja mahan) psytyssä!

Santtu ja Prune: pahoitteluni menetyksistänne. Älkää luopuko toivosta. Me odotettiin yhteisellä päätöksellä yhdet kuukautiset, ja sitten jatkettiin jo hyväksi todetulla jtp-meiningillä heti vuodon loputtua ja melkeen seuraaviin menkkoihin asti. Ja molempin suureksi yllätykseksi tärppäsi heti. Aluksi tuntui, että en ollut vielä yhtään valmis kestämään uutta pettymystä ja tulevaisuus hirvitti. Nyt pikkuhiljaa helpottaa...vähäsen.

Tiukku: Mulla laski hcg lääkkeellisen keskeytyksen jälkeen 2-3 viikossa 5.8:aan tm:n jälkeen, ja silloin terkkari sanoi, ettet ole enää raskaana. Ja muistan sen helpotuksen, että kaikki raskausmateriaali oli tullut ulos. Pelkäsin kamalasti että joudun uudelleen sairaalaan ja kaavintaan. Oli tosi huojentavaa nähdä, että oma rikkinäinen kroppa toimii edes jossain asiassa. Sunkin kroppa toimii!

Jane: Sä olet huikean sinnikäs nainen, voi hurja.

Ottis: Mun mies sanoi mulle tänään, että pahinta tässä uudessa raskaudessa on pohtia, miten mä kestän jos tälle vauvalle käy huonosti. Musta tuntuu, että meidän miehet on olleet aika neuvottomia meidän suuren surun edessä, eikä ne ehkä käsitä, miten kauan km:t satuttaa. Ei mun mieskään ennalta osannut aavistaakaan, miten iso ja maailmankokoinen asia tästä vauva-projektista tuli. Alussa hän kaiketi vaan ajatteli, että onpas mukavaa, kun onnistaa hieman aiempaa useammin (toki mun mieheni myös halusi lapsen eikä vaan seksiä). Ootko ihan varma, että sun miehellä on edes haju siitä, mitä sun päässä liikkuu?? Jos ei oo, todennäköisesti hän ihmettelee, tekee kuvaamiasi rupatteluyrityksiä ja sitten vaan odottaa että josko "tilanne" menisi ohi. Jos sä olet taitavampi puhuja, oisko keskustelun aloittaminen ihan mahdoton ajatus? Marttyyriasenne on kyllä jokaisen naisen ehdoton tehokeino Jos tilanne on oikeasti todella vakava, unohda nämä viimeiset 11 riviä tekstiä, en halua loukata.

Hansu: Häntä pystyyn! Vuoristoradalla tulee ylä- ja alamäkiä. Synkkyyskausi menee taas ohi, kun flunssainen olo muutenkin paranee. Voihan ne ovikset ja muut "unohtaa" vaikkei ehkäisyä alotakaan, ja sekstailla silloin kun mieli tekee. Ainakin jotkut siihen pystyy =) (mä en, joten toi tais olla turha neuvo).

Milloin se Tilkun np-ultra olikaan? Tuu kertoon!

Muillekin lämmin moikkaus, painun pehkuihin!

 

[Ottis]

Strumppis: Sun tulkintasi mun unestani oli ihanan positiivinen. Muistan ikäänkuin unen läpi ajatelleeni niistä alta paljastuneista kauniista kynsistä, ett se on hyvä asia, mutt sen viimeisen alle jäänyt veri oli mikä askarrutti. Ehkäpä se elämän verta oli .

J-R: Kirjoituksessasi on perää, että voisin ehkä luopua marttyyriasenteestani ja tehdä sen keskusteluyrityksen. Niillähän tähän asti näistä kriiseistä on selvittykin, mutt nyt on vain tuntunut, etten taas jaksa alkaa vatvomaan missä mennään ja kuka ajattelee mitäkin. Nyt kuitenkin kun mies on taas ollut läsnä ja vaikka ei olla keskusteltukaan, mun mieli jo keveämpi. Ehkä olen huomenna valmis taas puhumaan. Luulen mun miehen oikeasti kuvittelevan, ett rumat sanat ja ajatukset voi noin vain haudata ja unohtaa. Minä en ole sellainen. Satuin kasvamaan perheessä, jossa totta totisesti keskusteltiin ja joskus lujaakin ja sillä tällainen mykkäkoulu tai puhumisen sijaan suorittaminen on mulle outoa. Kun kuulin miehen hetki sitten sängyssä tuhisevan ajattelin, että kyllä minä sitä sittenkin rakastan. Näin yksinkertaista se on . Mutt täytyy tunnustaa, etten ole pariin iltaan osannut näin ajatella.

Mahtavaa J-R ett olet jo suuren matkasi puolivälissä. Mäpäs osaankin sun masus kuvitella, kun sellaisen kanssa kävin mm. eilen lenkillä ).

 

[Ottis]

Haaveilevat:
Viveca78..........ku 12/08.............................(1).......28.1.
Mimis...............km 05/09............................(1)........6.1.
Hansu..............kkm 02/09, 07/09.................(1)........24.01.
Ottis................kkm 08/09...........................(1).......13.1.
Jane75............kkm 09/06,03/09,09/09...........(2)......25.1.
Beata36...........km 10/09.............................(1).......19.1.
Minttuli80.........kkm 10/09............................(1)
taustalainen.....km 05/09, 10/09.....................(2)
Tipsuliini...........km 07/09, tm 11/09...............(1)
Unnna..............km 11/08,05/09,11/09............(2)
A-M.................km 08/08,11/09.....................(2)
Tiukku............. km 11/09..............................(1)
lullu..................km 12/09..............................(2)
Uniperhonen....km 12/09................................(1)
Strumppis........km12/09................................(1).......17.1.
Prune...............km 12/09................................(3)
Santtu81..........km 01/10................................(2)
Plussanneet:
Ilona81......... + 02.8.09 (km 05/09, 07/09)
Kauris 55....... + 21.8.09 (km 03/09)
Tiitu-tii........... + 16.9.09
J-R................. + 25.9.09 (km 07/09)
Sarppa75.......+ 30.10.09 (kkm 08/09)
Tilkku............ + 7.11.09 (km 7/09)

Santtu81 ja Prune, teidät nyt listaan lisäsin. Sitten kun siltä tuntuu, ett olette valmiita jännäilyyn ja jännäpäivä on selvillä niin voitte sen joko itse kopioimalla ja liittämällä tähän lisätä tai sit pyytää meitä "senioreita" tekemään sen puolestanne.

 

[Tiukku]

Uusille keskenmenon kokeneille paljon voimia ja uskoa parempaan huomiseen ja tulevaisuuteen.


J-R_ hurjan paljon onnea, tosi ihanaa,että kaikki on nyt mennyt hyvin..uskon,että menee jatkossakin. Ja kiitos kannustavista sanoista. Myös katsulle onnittelut, kohta se on pieni sylissä jo


Strumppikselle onnea oviksesta ja toivotaan,että tärppi käy pian.

Jane minä oon tämmönen höhlä..lääkärin sana on laki näköjään Toivottavasti sullaki tärppäis nyt, tsempitykset!


No mutta eipä se lääkärin sana ollukaa laki..rikottin tuossa 1,5 kuukauden selibaatti (siis ilman yhdyntää kaikkee muuta oli kyl)ilman ehkäsyy Hui kamalaa...on jotenki sekavat fiilikset,vaikkain olen satavarma,että ovis ois voinu viime viikolla olla ehkä jo. Mies on ollut ihana ja kärsivällinen,..1,5 kk ilman varsinaista seksiä enkä oo kuullu valituksen sanaakaan. Toisaalta en usko, että hän kuitenkaan täysin on pystynyt eläytymään tähän kaikkee tuskaan mitä vaan oikestaan nainen voi kokea kun kokee keskenmenon, mutta hienona tukena on ollut...kiitos hänelle (oli mm. tyhjennys alotuspäivän koko päivän mun kans sairaalas- inhoan sairaaloita...)

Hei apua....nyt pitäs jatkaa elämää eteenpäin.... On jotenki sekava olo,että hei nyt se Km on sit takanapäin ja pitäs olla valmis jatkaan taas eteenpäin täysin rinnoin Tähän asti keskenmeno on kulkenu muna jatuksissa ja jutuissa täysin mukana kaiken epävarmuuden ja pitkän jälkivuodon vuoksikin ehkä..ja kaverit on saanut kuulla kaiken. Nyt jotenkin tuntu,että ku tää on ohi niin pitäs vaa yrittää "unohtaa" se päällimmäisistä ajatuksista.. Kamalaa toisaalta huomata et elämä jatkuu ja toisaalta ihanaa.Huomenna alkaa työt vajaan kolmen viikon loman jälkeen ja työpiste vaihtuu--tuntuu ,että elämässä on alkamassa taas uusi ajanjakso...

hyvää loppiaista kaikille ja onnea, iloa ja hyviä uutisia kaikille tälle vuodelle

 

[Mimis]

Onpas tullut paljon tekstiä taas muutaman päivän poissaolon jälkeen, kivaa

Strumppis – Ollaan käyty lapsettomuusklinikalla jo 3 kuukauden ajan. Mulla on vikaa ovulaatiossa ja miehenkään simpat ei ole täydelliset. Sen takia lääkäri ohittaisi kokonaan inssin ja siirtyisi suoraan koeputkihoitoon. Nyt mietitäänkin, ollaanko jo valmiita siirtymään niin rankkoihin hoitoihin. Mutta olen kirjoittanut noista tuolla taaempana lisää, jos kiinnostaa =) Hei tsemppiä oviksesta! Varmaankin ihana huomata, että kroppa toimii kaikesta huolimatta! Mulla kroppa edelleen ihan sekaisin, vaikka km:stä jo yli 7 kk.

Viveca – Kiva, että miehesi ei kuitenkaan tyrmännyt ajatusta aktiivisista päivistä =) Kerrohan miten kävi!

Tiukku – Loistava juttu, että tyhjennys on onnistunut ja kaikki tullut ulos. Nyt on helpompi jatkaa elämää eteenpäin ja alkaa suunnittelemaa/toivomaan uutta raskautta <3

Jane – Täällä myös yksi mestari joka murehtii asioita etukäteen ja turhaan! Pitäisi ajatella positiivisesti, mutta mitä sitä omalle luonnolleen voi =) Toivottavasti saat pian plussan testiin ja raskauden kestämään loppuun asti! Olet sen jo ansainnut!

Hansu... – Onpas sulla ikävät tunnelmat siellä paljon tsemppiä flunssan selättämiseen ja muutenkin mielialan parantamiseen! Haleja!

Sydämellisesti tervetuloa Santtu ja Prune! Täällä on loistava porukka joille voi jakaa ilot ja surut.

Katsu – Paljon onnea synnytykseen!

Ottis – Toivottavasti saatte juteltua miehesi kanssa asiat selväksi. Ikävää, kun jatkuvasti pitää pahoittaa mielensä

Omaa napaa: Koko aamun on ollut menkkamaisia tunteita mahassa, eli jos se täti vihdoin kurvaisi paikalle yli viikon tuhruttelun jälkeen!

Sain viime vappuaattona äidiltäni ja mieheni äidiltä sydämen muotoisen vappupallon jossa lukee i love you. Olimme ”koko perheen kesken” vappubrunssilla ja kerroimme silloin heille, että olen raskaana. Pallo on ollut edelleen ilmassa, vaikka vapusta on jo yli 8 kk. Mieheni on keskenmenosta asti sanonut, että tulen uudelleen raskaaksi, kun pallo tippuu. Hän on myös uhkaillut monta kertaa, että päästävänsä sen ilmaan. Mä olen ollut sitä mieltä, että sen pitää tippua luonnollisesti. No tänä aamuna hän päästi sen ilmaan vaikka yritin estellä! Apua! Nyt mä olen ihan varma että nyt meidät on ”kirottu” enkä tule enää ikinä raskaaksi, koska pallon olisi pitänyt tippua itsestään. Te pidätte varmaan mua ihan hölmönä, mutta näköjään musta tuli taikauskoinen ton pallon suhteen Perhanan pallo!

 

[Viveca78]

Tervetuloa mukaan Santtu81 ja prune - ikävää, että teitäkin on kovin tuttu kohtalo kohdannut. Kovasti voimahaleja ja toivotan parempaa uutta vuotta teille molemmille!

Ottis: Olet kyllä mielettömän ahkera ja aikaansaava...todella reipas! Oletko aina ollut vai puratko kenties turhautumistasi? Joka tapauksessa nostan hattua ja katselen sinua kyllä täältä alempaa - olisinpa itsekin enemmän kaltaisesi!
Meillä mieheni on aikalailla ns. perusäijä ja kokee sitä olevansa, kun saa tehdä ns. miesten hommia. Toki itsekin osaisin ja voisin niistä monia tehdä, mutta olen huomannut, että parempi jättää hänen tehtäväkseen, niin hän saa siitä itselleen miehisen olon (=pelastanut naisen). Jälleen kerran on todettava, että hassuja ovat nuo kaksilahkeiset.
Oli ihana lukea, että ehkäpä teillä tilanne jälleen vähän rauhoittuu ja pääsette keskustelemaan asioista. Ja luulenpa, että aika monissakin parisuhteissa elo vain menee tuolla tavalla, että se on yhtä vuoristorataa. Ja keskinäinen rakkaus pitää radan kasassa. Hah, menipä runolliseksi.
Joka tapauksessa, lämmin rutistus sinulle ja toivon mukaan Loppiainen tuo tullessaan hyvän mielen (ja jännäpäiväsi senkun lähestyy!! Kovasti plussauutisia odottelen!).

Mimis: Kiva kuulla sinusta. Outoa tuo tuhruttelu, kun se kestää noin kauan eikä varsinaisia menkkoja silti kuulu. Toivoisin niin kovasti, että saisitte sen kauan kaipaamanne lapsen.. Onko tähän kiertoon enää mitään toivoa?
Ehkäpä tuo pallon vapaaksi päästäminen oli yhtälailla symbolinen ele ja nyt olette valmiita uuteen raskauteen. On nimittäin aika erikoista, että se pallo oli vielä ilmassa! Eihän ne ikinä yleensä noin kauan kestä. Nyt on uuden aika ja ehkäpä saatte uuden vappupallon ihan kohta. <3

Jane75: Kiitos tsempeistä! Yritän parhaani ja kerron sitten kuinka kävi.
Kovasti toivoisin, että teillä nyt natsaisi uuden vuoden kunniaksi ja saisitte ihanan 2010-vauvan. <3

Katsu* & J-R: Ihanaa ihanaa ihanaa! Onnea kovasti teille molemmille! Katsulla on tosiaan kohta ihana pieni käärö sylissä ja J-R:kin on jo noin pitkällä! Kiitos kun tulitte kertomaan kuulumisistanne, piristää ja antaa toivoa. Voikaa hyvin!

Tiukku: Ymmärrän hyvin sekavan olosi. Itsekin sitä tuli varsinkin ensimmäiset puoli vuotta pyöriteltyä ajatuksiaan edes sun takas. Nämä ovat niin isoja asioita, että ei niitä ole niin helppo käsitellä. Toivon mukaan olosi siitä selkiytyy ja pääsette pian taas "normaaliin" parisuhdearkeen. Mutta ota aikasi - ei ole mikään pakko kiirehtiä. Halaus!

taustalainen: tsemppiä ja mukavia pupuiluja ensi viikolle! Toivottavasti tämä uusi vuosi tosiaan tuo meille kaikille ihania uusia asioita!

Voi Hansu! Säkin oot päässy osalliseks parisuhteen vuoristoradasta. Luulenpa että aika tuttua meistä monelle - joillekin tosin enemmän kuin toisille. Toivon mukaan flunssa helpottaa, niin pääset taas urheileen, se ainakin auttaa purkaan ärsytystä kunnolla. Ehkä se siitä sitten. Tsemppiä ja parempaa fiilistä sinne päin!

Strumppis: Jeeee! Onnea oviksen bongaamisesta! Nyt on peukku pystyssä plussan puolesta!!!

***
Kyllä on mennyt hassuksi omakin elämä. Kun muutama päivä sitten kerroin miehelle, että minä päivinä olisi toiveissa peittoa heilutella, niin olen ollut tässä odottavin mielin. Perjantaina siis olisi ensimmäinen h-hetki. Eilen mies sitten kovasti alkoi ehdottelemaan ja minä höntti tietenkin kieltäydyin kunniasta, kun olin lukenut, että ennen kp8 ei pitäisi pupuilla, että siittiöt ovat hyvässä kunnossa. Jälkikäteen ajatellen aika koomista ja tyhmääkin. Mies onneksi ymmärsi yskän, mutta oli se sillekin varmaan outo tilanne, en nimittäin juuri koskaan ole torjunut häntä. Se siitä spontaanista seksielämästä! No, ehkä tämä kierto nyt mene näin ja jos ei tällä onnistu, niin sitten jatkan normaaliin tapaan peittojen heiluttamista. Kaikkea sitä yrittääkin...

 

[Santtu81]

Hei!

Täällä sekavana mennään eilisen kaavinnan jäljiltä, mutta nyt ajattelin kysyä että miten teillä on tuo jälkitarkastus? Kun minulla ei ole muuta kun 5 viikon päästä raskaustesti mikä pitää viedä. Enkä tiedä uskallanko tuon jälkeen alkaa yrittämään uutta raskautta vai varaanko kuitenkin yksityiselle ajan ultraan... onko teillä mielipiteitä?

Mietin nimittäin kovasti että alanko tänään syödä tuon muutaman kuukauden noita pillereitä vai en. Minulla on nimittäin jostakin syystä kova pelko noita pillereitä kohtaan siksi kun jokainen keskenmenoni on tapahtunut juuri niin että olen syönyt pillereitä, tullut raskaaksi heti lopetettuani ja sitten km. Ainut onnistunut raskauteni on -03 kun en ollut syönyt pilleritä ainakaan vuoteen. Ei nuo varmaan vaikuta mutta itselle jäänyt jotenkin sellainen pelko/kammo asiasta.

Kyllä tämä taas tästä, hyvin lähti päivä käyntiin, nyt märissyt kaksi tuntia ja olo helpotti..jospa menis levähtämään

 

[Viveca78]

Heippa Santtu81, olimmekin näköjään samaan aikaan liikkeellä.
Hmm... Voitteko käyttää ehkäisyyn jotain muuta kuin pillereitä? Jotenkin omaan korvaan kuulostaa hullulta alkaa syödä pillereitä, jos(?) kuitenkin haluatte lapsen tässä lähitulevaisuudessa. Itse käytimme mieheni kanssa ehkäisynä kondomeja 3kk, jonka aikana en saanut tulla kaavinnan jälkeen raskaaksi. Itselläni oli siis kohdunulkoinen raskaus ja raskaushormonin laskua seurattiin todella tarkasti verikokeilla tuo 3kk, kunnes se oli laskenut normaalille tasolle.
Minulle lääkäri sanoi, että kaavinnan jälkeen voisi olla hyvä odottaa yhdet menkat ennen uudestaan aloittamista, mutta se ei ole pakollista. Tällöin ei siis vielä tiedetty, että kyseessä oli kohdunulkoinen.
Ja jälkitarkastukseen kuulemma pitäisi/kannattaisi varata aika esim. omalle gynelle, koska oli tehty kaavinta. Tämän varmaan voi tehdä aiemminkin kuin tuo mainitsemasi 5vk.

Kovasti tsemppiä sinulle ja parempaa uutta vuotta! Halaus!

 

[Hansu...]

Kiitos lohduttavista sanoista ja myötätunnosta teille kaikille

Edelleen on kurkku kipee ja nenä vuotaa, ei onneks enää kuumetta. Eilen loppu se tuhruttelu viimeinkin (tai siis tänään ei oo enää tullut) ja samantien alko tulla tosi paljon valkovuotoa. Miekkonen tuli eilen häntä koipien välissä kotiin ja jopa myönsi, että ne mun pahasti sanotut asiat pitää paikkansa. Oli ehtinyt töissä taas miettiä ja katua asioita, valitteli että työstressit ottaa hermon päälle ja purkautuu sitten kehenkä muuhunkaan kuin muhun. Ja kyllä Ottis, me ollaan molemmat tosi temperamenttisia ja meillä kyllä välillä räiskyy. Miehenkin tyttö välillä huutaa, että lopettakaa nyt jo että tuo on tosi lapsellista... siis kun kumpikaan ei anna periksi jossakin tosi typerässä pikku asiassa.

Mutta siis keskusteltiin asioista taas ja päätettiin riidat sillä perinteisellä tavalla, hehheh. No ainakin oon nyt sen Murun lähettämän linkin mukaan toiminut, kun homma alotettiin noin 4 päivää ennen ovista eli kp7. Viveca: Mun on siis pakko alottaa hommat ennen kp8, kun on niin lyhyt kierto:/ Ovistuntemuksia on sen verran, että halut alko taas heräämään ja limoja on... kaipa se siis iskee muutaman vuorokauden sisällä. Nyt ajattelin siis mennä sillä jtp-tekniikalla kp15 asti jos vaan välit pysyy hyvinä siihen asti.

Meidän kissa varmaan kans kohta tulee hulluksi, kun ulkona on -13 ja se ei oo ollu kohta viikkoon ulkona edes käymässä.. nyt se vetää täällä rinkiä ja hyppii ikkunalaudalta toiselle eikä tiedä mitenkä olis... No mitäs on niin arkajalka, ettei siedä kylmää. Iltasin se makaa ihan takan vieressä, jossa on varmaan 100 astetta lämmintä

Tervetuloa Santtu ja Prune ja pahoittelut kokemastanne Santulle voisin antaa neuvon, etten kyllä alottaisi niitä pillereitä enää, kun saat niillä vain hormonit taas sekaisin. Oon kuullut, ettei niitä kannattaisi syödä lyhyissä jaksoissa, kun kropalla menee aina hetki tottua niihin ja sitten taas menee aikaa ennenkö kaikki on ok, kun ne lopettaa. En sitten tiä siitä, että auttaako ne raskautumisessa, siis että niiden jälkeen raskautuisi nopeammin... oon kuullu, että ne auttaa jos on endoa. Sulla ei sitä kuitenkaan ilmeisesti ole? Mutta tee kuten itse haluat tietenkin

Tiukku: kaikki suree keskenemenonsa omalla tavallaan, ei ole mitään oikeaa aikaa kuinka kauan sitä pitää surra tai kuinka paljon pitää itkeä, ennenkö voi jatkaa taas eteenpäin. Mä tiedän myös naisia, jotka on painaneet koko homman villasella ja ajatelleet vain, että luonto hoiti pois elinkyvyttömän. Sitten on niitä, jotka ottaa sen niin vakavasti, että tarvitsevat ammattiapua. Sitten on meitä siltä väliltä, jotka surevat ja jatkavat eteenpäin pieni arpi sydämessä. Jos sulla on tunne, että elämä jatkuu ja olo on hyvä, niin se on vain positiivista Just niihin tunteisiin pitää tarttua eikä alkaa märehtimään mennyttä, se on mun neuvo

Strumppiksen tulkinta Ottiksen unesta osu ihan nappiin, näin se on!!!!

Mimiksen mies teki fiksusti ja päästi viimeinkin menneisyyden menemään... hyvä mies Uusi vappupallo on jo valmistumaisillaan Toivottavasti ne tuhrut kohta loppuu jos ei ole merkki sitten alkaneesta raskaudesta. Mä ymmärrän kyllä, että ootte harkitsemassa niitä isompia hoitoja, kun teillä on kuitenkan faktat taskussa. Tosin oottehan te kerran jo onnistuneet luomustikin, mutta silti... oon ainakin tukena mihin tahansa ratkaisuun päädyttekin.

Ihanaa J-R, onko sulla jo iso masu??? Ja tunnetko liikkeitä?

Katsulle paljon onnea synnytykseen, onneksi todennäköisyydet on niin hyvin sun puolella, että kaikki menee varmasti oikein hyvin Ollaan hengessä mukana.

Tilkun ultra taitaa olla huomenna, lähetän miljoonasti onnea sinnekin

Janelle ja kaikille muillekin oikein paljon plussatuulia.. nyt onkin tammikuun tehtailut hyvässä käynnissä. Joulukuulta on kaks plussaa nappaamatta ja nekin täytyy siirtää tälle kuulle eli suma on tulossa

Niin ja pääsisäiseksi lähden Suomeen olin sitten raskaana tai en!!!!!

Hansu kp8/24

 

[Ottis]

Edelleen ihanaa kun täällä juttu luistaa .

Tiukku: Hienoa, ett normaali vire palaamassa. Olet ihailtavan positiivinen. Pidä tuosta asenteesta kiinni .

Mimis: Uskon, ett oli oikein päästää se vappupallo ilmaan. Jos se jotain merkitsee niin sitä, että nyt on edellisen km:n haamuista ppästetty irti ja uusi aika voi alkaa. Ikävää toi tuhruttelu . Milloin sulla menkat pitikään oikeasti alkaa? Et ole sitten r-testiä kuitenkaan tehnyt? Kun voihan sekin olla mahdollista, vaikka tuhruttelee, kun menkat ei kuitenkaan ala .

Viveca: Kai mä jonkin sortin häkkyrä ainakin ajoittain olen . Mutt osaan mä sitten venyäkin, kun sille päälle otan. Tänä aamuna venyin sängyssä melkein puol kahteentoista ja mieskin antoi mun yllättäen huilia rauhassa. Touhusi alakerrassa omiaan ja oli lämmittänyt takankin, ett oli lämmin nousta ylös.

Meilläkin on ollut tuollaisia tilanteita, ett kun mies olisi viimein itse tekemässä aloitetta, olenkin minä sitten säästellyt simppoja ja pihtaillut. Näissä hommissa spontaani seksielämä joutuu kieltämättä koville. Onnea tähän yritykseen kuitenkin !

Santtu: Minäkään en suosittelisi niitä pillereitä. Sekoittavat vain hormonitoimintaa, mutt kuten täällä on aiemminkin todettu, sinä tai tehän siitä itse päätätte.

Hansu: Mahtavaa, ett miehesi oli ihan itsekseen osannut alkaa miettiä kurjia sanojaan ja on anteeksikin pyydellyt ja pääasia, ett riita on sovittu perinteiseen tapaan . Siitä ne hyvät simppatalletukset alkavat.

Meillä on vietetty hiljaiseloa tämäkin päivä, mutt myönteisemmissä merkeissä kuin aiempia. Käytiin yhdessä mökillä ja ruokaakin kokkailtiin melkein kimpassa eli mies pieni mulle sipulin ja mä hoitelin loput. Mutt pääasia, ett toinen on kuitenkin vähän mukana. Tuossa yritin sitten vähän alkaa kinata, ett kumpi siivoaakaan ruokailun jäljet, mutt minähän sen tein kun miestä niin "väsytti".

Mutt nyt taitaakin olla jo sitten iltakahvin aika . Olen muuten nyt sit alkanut jo vähän kahviakin maistella, kun tän kierron piti olla sellainen vähän vähemmän stressaava. Kivaa loppiaisiltaa meille kaikille! t. Ottis kp18 (dpo7)

 

[Santtu81]

joo itsekkin tulin siihen tulokseen että en taida niitä pillereitä nyt tähän enää aloittaa, täytyy viedä jälkitestit ja ehkä varaan yksityiselle ajan ultraan, joka tarkastaa (ainakin oman mielenrauhan takia) ja jospa sitä sitten jo pikkuhiljaa mentäisiin eteenpäin ja tärppää jos on tärpätäkseen

 

[Tiukku]

Ottis: mukava kuulla,että on ollut sopuisaa yhteiseloa miehen kanssa Ja joo oon kyllä perus positiivinen ihminen, vaikka toki tulee alakulo kausia välilä et mitä jos kaikki ois mennyt hyvin ja sillain. Mutta ei se, elämän täytyy jatkua...jonkun pettymyksen on tapahduttava, jotta jokin toinen asia on mahdollista

Muutesta tuosta seksielämästä vielä..että ku me ei olla sillain varsinaisesti yritetty miehen kaa..et saa tulla jos on tullakseen..eikä siis ovistikkuja tms olla käytetty..niin ton keskenmenon jälkeen mietin,että mitenköhä hysteeriseks mä alan nyt ton yrittämisen suhteen..Mies nyt on vähän vähemmän innostunut..siis enemmänki kannalla,että saapi tulla jos on tullakseen. Tälleen asia on keskusteltu..mutta siis..musta tuntuu et mä taidan ruveta jotenki tarkkailee omaa kehoa varmasti jotenki erilai nyt kun tietää et on mahollista tulla raskaaks ylipäätänsä.

Niin onko teillä muilla, ottis taisi jo jotain mainitakkin pihtailusta, vaikuttanut yritykset seksielämään..siis positiivisesti vaiko negatiivisesti vai onko eroa yhtää? Ku se just pelottaa et jos hommasta katoaa spontanius tai se,että se ei oo enää seksiä vaan jotain lapsenteko puuhaa

 

[Katsu*]

Suuret kiitokset kaikille lohduttavista ja kannustavista sanoista .Tulen sitten kertomaan kun tiedän milloin synnytys on tai sitten tulen kertomaan syntyneestä pikkuisesta jos synnytykseen perjantaina mennään.

katsu rv 38+2

 

[A-M]

Ihanan vilkasta täällä tosiaan, huono puoli vaan se, että kun mä käyn täällä usein aika pikaisesti, niin ei meinaa ehtiä aina kaikkia viestejä lukea saati sitten että itse ehtis kirjoitella vaikka usein olis paljonkin kommentoitavaa...

Santtu ja prune: pahoittelut teille molemmille kokemastanne ja tervetuloa tänne kuumeilemaan ja purkamaan tuntojanne ja jakamaan kokemuksia.

Hansu: hienoa että saitte asiat puhuttua ja sovun aikaan. Toivotaan että tuo jtp-suunnitelma pitää, se ainakin on riittävä määrä raskautumista ajatellen.
Meillä muuten myös kissa kaipaa kovasti ulos, kun ei uskalla tuonne pakkaseen ja lumikinoksiin lähteä. Pari kertaa päivässä pitää päästä kuitenkin lasitetulle terassille vaikkei siellä muutamaa minuuttia kauempaa viihdykään, kaipa tuo käy toiveikkaana katsomassa joko olis pakkanen hellittänyt ja lumet sulaneet...

Ottis: hienoa että teilläkin jo vähän lähennytty, raskastahan tuollainen riitely ja kireä ilmapiiri on. Toivottavasti et kuitenkaan kuumeilusta joudu sen takia luopumaan, vaan saatte asianne paremmalle tolalle. Kovasti tsemppiä sulle. Ja kiertopäivätkin alkaa olla aika pitkällä, onko jo mitään oireita ilmassa?

Strumppis: onnea oviksen bongaamisesta! Hyvä, että kroppa vaikuttas taas toimivan normaalisti ja pääsette taas jatkamaan kuumeilua.

Tiukku: kyllähän tämä touhu km:n jälkeen on mennyt vähän liikaa lapsenteoksi ja päivien kyttäilyksi Toisaalta ainakin jossain välissä mulla tuntui myös halut mukavasti heräilevän aina ovisplussan myötä. Ehkä miehelle on ollut rankempaa se, että pitäis tiettyinä aikoina aina jaksaa pupuilla vaikka ei huvittais tai olis väsynyt. Ja kyllähän se monesti itsellekin puulta maistuu, mutta noi suorituspaineet kasautuu kyllä enemmän tuonne miehelle. Toki kyllähän se välillä "pakkoseksikin" muuttuu yllättäen oikein mukavaksi, kun vaan hommaan ryhtyy...

Mimis: yhdyn kyllä muiden sanoihin siitä, että oli varmaan vaan hyvä, että menneisyyttä edustanut pallo päästettiin menemään. Jospa siitä alkaa uudet tuulet puhaltamaan. Ihmeen kauan kyllä on pallossa ilmat pysyneet...
Ja toivotaan että se täti nyt kuitenkin lensi pallon mukana pois eikä tulekaan enää kiusaamaan.

Meillä kolmas inssi edessä sitten perjantaina. Jos ei ovisplussaa tule silloin viimeistään, niin pistetään irrotuspiikki. Eilen jo pistettiin miehen kanssa yksi satsi simppoja odottelemaan, hyvällä tuurilla voivat elellä sinne ovikseen asti. Pariin vuorokauteen ennen inssiä ei sitten saakaan pupuilla, tääkin aiheuttaa nykyisin lisää suunnittelua ja säätämistä, varsinkin kun tosta tarkasta inssipäivästä ei voi etukäteen tietää.

 

[Ottis]

Tiukku: Vähän on suunnitelmalliseksi ainakin omalta osalta seksielämä mennyt ja kuten A-M kirjoitti paineet kasautuu nimenomaan miehelle ja siinähän sitä on sitten sovittelemista .

A-M: Kiva, ett vielä saitten simppatalletuksen ihan luomusti tehdä . Onnea teille perjantain inssiin!! Muista pitää meidät ajantasalla. Tsemppihalitus!

Mulla ei varsinaisia oireita ole sen dpo4:sen ihmenippailun jälkeen ollut. On tullut niin hyvin syötyä, ettei oikein pääse selvyyteen . Tänään on oikea tisu taas kerran ollut jo vähän kipeä, mutt mullahan se on selkeä tätioire. Näin olen viime kuukausina havainnut. Kieltämättä olen taas päästänyt itseni haaveilemaan siitä kuinka sopivaa olisikaan olla kesä silleen kevyesti raskaana ja saada ikioma nyytti syliin syysiltoja valaisemaan . Jotenkin kaiken niin selvästi "näen", ett uusi pettymys pelottaa entistä enemmän, mutt viikon päästä ollaan tässäkin asiassa jo paljon viisaampia.

Katsu: Ihanalta kuulosta toi sun tilantees. Pelottaako synnytys? Jännittääkö? Varmaan molempia. Olet mielessäni ja toivotan jo nyt alustavasti onnellista ensitapaamista pikkuisesi kanssa .

Aamulla pitäisi töihin tointua ja vielä kuppaan. Kissa ja mies nukkuvat jo onnellisten unta ja täytyy pian sovitella itseään sinne väliin. Meillä kissa ei ole myöskään ollut kovin innokas ulkoilemaan näillä säillä ja sen huomaa kyllä karvassa tai nimenomaan sen lähdössä. Reppana käy ulkona pikapikaa ja sellaisella laukalla tulee takaisin sisälle, ett sille saa todella nauraa. Tänä iltana otin urakakseni harjata sen ja karvasato oli sitä luokkaa, ett lopulta mies ja minä imuroitiin toistemme vaatteista kissankarvoja .

Hyvää yötä ja leppoisaa loppuviikkoa! t. Ottis kp19 (dpo8)

 

[Tilkku]

Nopeasti työn lomasta piti tulla kertomaan, että kaikki hyvin aamuisessa ultrassa. Siellä sätkytteli reilut 6cm pää-perämitaltaan oleva tyyppi, jolla turvotusta 0,9mm ja kaikki rakenteet näytti olevan kunnossa. Iso helpotuksen huokaus pääsi kyllä ja nyt on sellainen olo, että uskaltaa jo vähän odottaa heinävauvaa . Pelko tuskin väistyy kokonaan, mutta yritän olla silti positiivisella mielellä, jos se vaikuttaisi positiivisesti myös sikiöön..

Tilkku rv 12+1, LA 21.7.2010

 

[Hansu..]

IHANAA Tilkku!!!! Miljoonasti onnea, niin mukava kuulla hyviä uutisia!!!! Nyt vain sitten niin positiivisin mielin eteenpäin kuin vain mahdollista.

A-M:lla kanssa ihan hirveästi onnea huomiselle, niin paljon kuin vain mahdollista. Nyt se tärppää, niin päätetään ja uskotaan

Kävin oikein eilen ajatuksella lukemassa sitä Murun lähettämää linkkiä ja siellä oli tosi paljon asiallista tietoa keskenmenoista. Siellä luki, että jos on yli kaksi perättäistä keskenmenoa, niin vain 7 % tapauksista syy löytyy sikiössä. Mullahan tuo jo siitä toisesta keskenmenosta suljettiin pois. Hormonaaliset häiriöt taas lopettaa raskauden jo ennen 10 raskausviikkoa. Mullahan toinen meni kesken viikolla 12 ja toinen viikolla 9, vaikka se huomattiin vasta viikolla 12. Siellä oli myös tietoa niistä istukan tukoksista ja ne raskaudet kuulemma johtavat siihen, että sikiö ensin kasvaa liian hitaasti ja sitten kuolee. Mullahan tuo vaihtoehto on siinä ensimmäisessä raskaudessa mahdollinen, kun sikiö oli viikkoa liian pieni eli siis joko hedelmöittynyt vasta kp21 tai sitten ei oo kasvanut normaalisti. Toisessa raskaudessa kävin ultrassa ekan kerran vasta viikolla 12, joten ei oo tietoa miten sikiö oli kehittynyt. Samoin oli noista tukoksiin päätyneistä raskauksista sanottu, että ne päättyy joko ekan kolmanneksen lopussa tai tokan alussa yleensä. Ei sinänsä, että mun enää tarvis väkisin yrittää löytää syitä keskenmenoille, mutta oon päättäny pyytää gyneltä Hepariinia sitten kun vain sen plussan eka saan tikkuun. Voi kun se tulis joko nyt tai seuraavan kahden kierron aikana!!!!!!

Tänään pitäis taas mies kallistaa En anna tän flunssan pilata tätä, kun en oo kuitenkaan kuolemansairas Alkaa vaan ahdistaa tää kotona oleminen...

Ottis: Mä oon kans ihmetelly, että miten tota karvaa voi lähteä niin kauheesti. Meillä on kyllä Norjalainen metsäkissa, että sillä sitä karvaa löytyy muutenkin, mutta siis se lähtee ihan sellasina tukkoina... joutuu imuroida koko ajan. Peukutan muutan sulle ihan satasella täällä, toivottavasti olis nyt tärpännyt!!! Mikäs tilanne Mimiksellä?

Hansu kp9/24

 

[Tiitu-tii]

Kaikille ihanaa uutta vuotta ja toivottavasti selviätte ilman keskenmenoja ja kaikki saavat plussan ennemmin kun myöhemmin - mieluummin ennen. Tsemppiä myös parisuhteisiin... ei ole aina helppoa tämä yhteiselo - ei.

No, meillä on nyt iloisia uutisia. Tänään oli rakenneultra ja siellä kaikki oli mitä mainioimmin. Mitat vastasivat odotettua ja sukupuoleksi selvisi poika Eli aika miesvaltainen perhe tästä on tulossa kun kolmesta pienestä miehenalusta yrittää kasvattaa "kunnon" miehiä! Haastetta riittää siis myös tulevaisuudessa!

Haluan vielä valaa teihin km:n kokeneisiin uskoa ja valoa tulevaan. Teistä tulee kaikista varmasti mitä parhaimpia äitejä ja kun lapsenne vihdoin syntyy niin menneet jäävät juuri siksi - menneeksi!

Onhan tässä itselläänkin vielä mahdollista että mitä tahansa tapahtuu, mutta elämää ei voi ennalta suunitella.

Siispä, mahtavaa vuotta 2010!

 

[Sarppa75]

Pikainen tilannepäivitys: Kävin viime viikolla siellä ultrassa rv 12+2, pikkuisen rakenteet ja turvotukset ok, pää-perämitta 6,5 cm vastaten rv 12+6. Ihqua kyllä mutta yhdyn noihin aiemmin kirjoittaneisiin että keskenmenon jälkeinen raskaus on kyllä yhtä pelonsekaista vuoristorataa. Huh.

Nyt on lapsillekkin kerrottu ja tappelunhan ne saivat aikaan siitä kumpiko tulevan vauvan sukupuolen pitäisi olla =)

Sarppa75 rv 13+4

 

[Ottis]

Tilkku: Aivan ihanaa, että siellä pikkuisella kaikki hyvin. Nyt voit sinäkin huoahtaa helpotuksesta . Tarrasukkia ja jarruliimaa matkaa turvaamaan edelleenkin!!

Tiitu-tii: Ihanaa kuulla sinustakin. Sielläkin on nyt sitten yksi merkkipaalu jo onnellisesti ohitettu . Onnea loppumatkaan ja muista pitää meidät ajan tasalla.

Sarppa: Metka lukea sinusta juuri tänään, kun eilen illalla ajattelin, että mitähän sulle kuuluu . Hienoa, että sielläkin kaikki hyvin. Kumpihan sukupuoli siellä sai enemmistön kannatuksen?

Hansu: Auts! Oikein sattu ku luin että teillä norjalainen metsäkissa. Toisaalta mitäpä muitakaan siellä teilläpäin olisi , mutt meillä oli se 19 vuotiaana kuollut kissaherra puoliks norjalainen metsäkissä ja puoliks maatiainen, mutt mitä ihanin sekoitus pitkää ja pehmoista karvaa. Irtosihan sitä, mutt ikävä sitä karvakerää on vieläkin. Just eilen kallasin esiin sen "vauvaharjan" ku jouduttiin sellanen ostaa, ett saatiin harjattua kasvavaa nukkaa toissa kesän karvanleikkuun jäljestä . Onnea miehen kallistukseen )!!

 

[Viveca78]

Kiitos viesteistänne TILKKU, TIITU-TII & SARPPA75! <3 Ihanaa aikaa elätte ja on niin mukava kuulla positiivisia kuulumisia näiden unelmien keskellä. Kovasti tarrasukkia matkaan ja ihanaa odotusta teille kaikille kunnes se ihana käärö sylissä on. <3

Hansu...: Tsemppiä miehen kaatoon Eiköhän siinä samalla flunssatkin unohdu hetkeksi Toivon mukaan lähtee kokonaan. Paranemisia ja simppaonnea siis! Ensimmäisethän ovatkin jo tallessa - hyvä hyvä, kyllä se plussa sieltä kohta pärähtää. Ja mukava kuulla, että yhteiselokin taas mallillaan.

Tiukku: Kyllähän tää tilanne on vaikuttanut ainakin jollain tavalla seksielämään. Välillä negatiivisesti, välillä positiivisesti. Aina se peittojen heiluttelu on kuitenkin yhtä mukavaa. Lähinnä siis siten, että tiettyinä päivinä pupuiltua tulee vain jo senkin takia, että tietää, että niin "pitää" sinä päivänä tehdä. Mutta ainakaan vielä se ei ole muuttunut vain lapsenteoksi, vaan aina siinä on jotain muutakin mukana. Ja takana yrittämistä on kuitenkin jo aika kauan. (äh, ei viitsi edes miettiä kuinka kauan) Ehkä eniten tulee nimenomaan ilmi siinä, että sitä tulee laskettua päiviä ja mietittyä jo etukäteen, että milloin pitää jne. Ja nyt tässä kierrossa iskin sitten pihtaus-vaihteen vielä päälle, että ennen kp8 ei edes tipu! :S Jos ei auta tässä kierrossa, niin sitten en kyllä tähän enää toista kertaa turvaudu. Kokeillaan nyt tämäkin kerran... Kovasti tsemppiä teille ja mukavia hetkiä peiton alla (tai ilman). Ja pst. Munkin mies suhtautuu just noin, että tulee jos on tullakseen. Itse salaa olen vähän suunnitalmallisempi, hih

Ottis: Aah, että kuulosti ihanalta nuo ajatukset kesämahasta ja syksynyytistä. <3 Varmasti sinulle sellainen suodaan - nyt vain kovasti uskoa siihen! Peukutan täysillä!!

A-M: Kovasti onnea huomiselle - peukku on pystyssä!!

***
Itselle ei kummempia. Huomista romanttista iltaa odotellessa - onneksi osui vielä perjantaille. Eilen ei mies edes ehdotellut mitään, joten ehkäpä tässä on toivoa.
Mukavaa torstaita kaikille ihanaisille!

 

[Santtu81]

Heippa kaikille!

Kaksi päivää kaavinnasta ja en saa mitään muuta ajateltua kuin uutta yritystä. Mutta kertokaapas mielipiteenne, että kannattaako odottaa ne yhdet kuukautiset vai heti vaan yritystä? Nimittäin olen paljon lukenut netistä ja teidän kirjoituksianne, niin olenko ymmärtänyt oikein että raskautuminen on helpompaa heti...mutta sitten pelkään sitä että se pienokainen ei pysy matkassa vielä mukana, siis onko kohtu kerennyt jo valmistautua uuteen raskauteen, vai onkohan kmn riski suurempi? vai osaako tuohon nyt kukaan vastata, mutta niin eriäviä mielipiteitä kuuluu myös lääkäreiden keskuudessa.