Pitkästä, pitkästä aikaa minäkin ehdin kirjoittelemaan. Täällä ei mitään uutta tiedossa, tädin tulo aaton aattona oli sen luokan pettymys kyllä että sitä sai aikansa käsitellä. Vaikka minä kyllä hyvin tiedän että täytyy olla kärsivällinen ja kyllä taas jossakin vaiheessa tärppää, niin oli kuitenkin ajatukset ja toiveet lähteneet laukkaamaan omia teitään. Eikä punainen joulu ollenkaan kuulunut suunnitelmiin. Minulla tuleekin tammikuussa vuosi täyteen siitä kun sen ekan plussan tein, eli kohta ympyrä sulkeutuu ja edelleen ollaan vaan samassa jamassa. On kyllä ollut vauvahaaveilun kannalta todella raskas vuosi, joten hyvä vaan että se tulee kohta päätökseen ja ensi vuodelle toivotaankin sitten roppakaupalla parempaa onnea, meille kaikille.
Ihana kuulla susta Tilkku, olen hengessä mukana, uskon kyllä sen että on raskasta odotella sitä seuraavaa ultraa. Mutta ihan kohta olet riskiviikkojen paremmalla puolella, ja sitten alkaa kyllä pikku hiljaa helpottamaan. Kirjoittele ihmeessä tänne niin usein kuin siltä tuntuu, itse olin ihan hermoraunioina viime raskauden aikana ja se kyllä helpotti kun sai hieman kirjoittaa sitä pelkoa pois. Ja me haaveilijat tarvitsemme usein muistutuksen siitä että vielä voi meidänkin kohdalla onnistaa, ihmeen helposti sitä luisuu sinne epätoivon puolelle.
Eli kiitos että olet olemassa.
Ja kiva Ottis että linjat taas toimii, kyllä oli meilläkin sua ikävä, oli todella kummallista lukea ketjua ilman kommentin kommenttia sinulta pitkään aikaan. Sinä kuulut jo vakikalustoon, ja sitten kun plussaat niin joudut kyllä edelleen pyörimään täällä tiuhaan tahtiin meitä muita tsemppaamassa.
Hyvä kuulla että simppojen metsästys on paremmalla mallilla tällä kierrolla, etkä joudu turvautumaan ihmetemppuihin sen miehesi kellistämisessä.
Peukut ovat pystyssä, hyvää "saunailtaa"!
Tiukulle tsemppiä huomisiin labrakokeisiin! Ihmeen kauan joutuu kyllä tuloksia odottelemaan... Itse en ole koskaan käynyt tällaisissa jälkitarkastuksissa, parin ensimmäisen km:n jälkeen kävin yksityisellä ultrassa tsekkaamassa että kaikki kunnossa, mutta muuten olen vain luottanut siihen että kun vuoto on loppunut eikä kipuja ole enää niin kaikki kunnossa. Ei minulle mistän jälkitarkastuksista koskaan siellä sairaalassa puhuttukaan, ilmeisesti pitäisi siinäkin olla itse aktiivisempi ja ottaa asioista selvää? Toisaalta ehkä se on todennäköisempää että kaikki on tullut ulos kaavinnan jälkeen kuin lääkkeellisen, nyt en muista kumpi sinulle tehtiin Tiukku? Joka tapauksessa hyvä että pidät jälkitarkastuksesta huolen, minulla on kerran lääkkeellinen epäonnistunut ja ehkä se olisi huomattu aiemmin kuin neljän viikon päästä jos minulle olisi sanottu että tuollaisessa verikokeessa voi käydä. Sinun kohdalla kyllä kuulostaa siltä että kaikki on kunnossa, voimahaleja sinnepäin.
Hansulle puhaltelen oikein paljon plussatuulia, kyllä olisi tämänkin ketjun aika jo saada se seuraava plussa ++++++++++++++++++++++++++++++++++ Ja jos ei nyt onnaa, niin sovitaan sitten että tammikuulle tulee aivan uskomaton plussasuma, eiks vaan!
A-M:lle, Beatalle ja taustalaiselle pahoittelut tädistä, tiedän tasan tarkkaan miltä tuntuu kun se hemmetin akka porhaltaa paikalle. Beatalla kuulosti kyllä aika erikoiselta tätivierailulta, hyvinkin mahdollista että oli varhainen km, tosi kurjaa. A-M:llä onkin taas tosi jännät paikat tulossa kun kolmanteen inssiin pääsette. Ja taustalaiselle tsemppiä sinne vesirokon sairasteluun, tosi kurjaa kun lapsi on sairaana.
Uniperhonen, todella isojen ja vaikeiden asioiden kanssa painiskelet. Se pitää kyllä paikkansa että tämä vauvahaaveilu on todella uuvuttavaa, enkä minäkään pidä siitä minkälaisen ihmisen se minusta muovaa. En pidä siitä että olen kateellinen kaikille jotka vauvoja saavat, että joka kerran nipistää sydämestä kiun näen pyöreän vauvamahan. Mutta pakko vain on yrittää katsoa eteenpäin, ja hyvä että annat itsellesi vielä kunnolla aikaa siihen haaveiluun. Vuoden aikana ehtii tapahtua vaikka mitä, ja vaikka ikäkriisin kanssa painiskeletkin niin kyllä kolmenkympin tuollakin puolen on vaikka kuinka monta hyvää vauvavuotta vielä jäljellä.
Itse olin 32 kun esikoisen sain, ja tätä tokaa en kyllä ehdi saada ennen kuin ainakin 35 on tullut täyteen. Miksi ihmeessä kaiken täytyy olla niin vaikeaa, jos vain tietäisi että siihen tovottuun lopputulokseen joskus pääsee niin kyllähän sitä kestäisi vaikka mitä tässä matkankin varrella. Mutta kun ei tiedä. Ja aina ei edes jaksa toivoa. Oikein paljon lämpimiä ajatuksia lähetän sinullepäin, jossakin vaiheessa asiat kyllä lähtee taas luistamaan oikeaan suuntaan.
Strumppikselle piti vain sanoa että olet kyllä oikea sissi kun olet jaksanut koko ketjun kahlata läpi.
Ja todellakin allekirjoitan sen että km:stä toipuminen on yhtä vuoristorataa. Hyviä päiviä tulee onneksi yhä usemmin ja niitä huonoja harvemmin, mutta kyllä se toipuminen on todella pitkä prosessi. Joten tänne vain kirjoittelemaan aina kun siltä tuntuu, se on ainakin helpottanut omaa oloa. Voimahaleja sinnekin päin.
Kaikille puhaltelen tasapuolisesti plussatuulia uuteen vuoteen, jospa nyt meidän kaikkien onni vihdoin viimein kääntyy, se on niin totta että ihan tarpeeksi on kärsimystä ollut tässä ketjussa jo. Eli muuhun suuntaan ei päästä kuin ylös!
++++++++++++++++++++++++++++++++++
Haleja, Jane kp7
(. Itse edellisen kerran tulin raskaaksi päivää ennen ovista touhulla, mutt mitä enemmän olen näistä jutuista lukenut, niin sitä varmempi olen, ett kaksi päivää ennen olisi se optimaalinen aika. Ja tottahan on sekin, etten viitsinyt miestä alkaa sillä vongata, ku edellisenä iltana oli just touhuttu. Toivotaan siis, ett mies ei ihan sippi ole tänään kun tulee töistä, vaan jaksaa luovuttaa spermaa 
.
.
En kyllä osaa sanoa mistä voisi johtua, että ovis siirtyy aikaisemmaksi? Olisikohan nettilekuri Hansulla tähän jotan teoriaa 
