Hei tasapuolisesti kaikille! Onpas taas tullut tekstiä!
Tuttiritari, kyselit yths:n ultrasta. Homma meni niin, että kun edellisessä raskaudessa kävin ekassa neuvolassa, sain valita varataanko np-ultra kunnalliselle, vai varaanko sen itse yths:lle, kun kuitenkin muuten yths:n palveluita käytän. Sovittiin jälkimmäinen, etenkin kun matka superpaljon lyhyempi, ja hinta siis vain se 4,5e. No, sitten kun alkoi vuoto, soitin neuvolaan, josta sain lähetteen polille, mutta yhteydenotto sieltä kesti siinä tilanteessa mielestäni kohtuuttoman kauan, joten hädissäni soitin yths:lle, selitin tilanteen ja sain ajan 45 min päähän. Yths:n lääkäri siis kirjoitti mulle lähetteen kaavintaan, ja varasin ihan neuvonnan kautta sitten muutaman viikon päästä myös jälkitarkastuksen sinne. Silloin lääkäri sanoi mulle, että jos tulen uudestaan raskaaksi, saan tulla sinne ultraan ihan heti kun tahdon.
Ensimmäisen ultran varasin ihan puhelimitse neuvonnan kautta, olisinko vielä sanonut että sovittu lääkärin kanssa. Seuraavat olen myös varannut puhelimitse, ja pari kertaa on pitänyt aikaa muuttaa, niin sitten suoraan sähköpostitse lääkärin kanssa. Kun tuossa vapun huitteilla jouduin polille pariksi päiväksi tarkkailuun runsaan verenvuodon takia, niin sieltäkin olivat tyytyväisiä, kun seuraavalle viikolle oli valmiiksi varattuna ultra yths:ltä, sanoivat että se toimii mainiosti samalla kontrollina verenvuodolle. Toivottavasti tästä pitkästä selostuksesta sait jotain irti!
Ja vielä, me tehtiin vuoden yrittämisen jälkeen plussatesti kans lokakuussa, ja tammikuussa 11+4 todettiin tuulimunaksi. Kaavinnan jälkeen yhdet kukautiset (tai oikeastaan kahdet viikon välein) ja tulin onneksi uudestaan raskaaksi! Onnea sinulle raskauteesi oikein tosi paljon, mitään muuta ei voi tehdä kuin jaksaa yrittää luottaa päivä kerrallaan. Tulehan kertomaan kuulumisiasi. Itsekin pelästyn kun liian kovat oireet tai ei lainkaan oireita, kauheat kauhukuvat valtaa heti pään.
Marleena hui, toivottavasti selvisit säikähdyksellä! Tulehan kertomaan kuulumisiasi. En oikein kauheasti tiedä tuosta raskausmyrkytyksestä mitään, mutta kauhealta kuulostaa.
Äitee onnittelut pienistä pojista :flower: :flower: :flower: . Siinä sitä sitten on aina leikkikaveri valmiina! Ja hyvä juttu tuo ruokapäiväkirja, todistusaineistoa! Mä olen kans pitänyt jo maaliskuulta saakka, kun oon yrittänyt jo pidemmän aikaa (entisenä jojolaihduttajana) terveellisin keinoin ja rauhalliseen tahtiin pudottaa painoa siinä onnistumatta. Neuvolassa tuli puhe ylipainosta, niin sanoin ruokapäiväkirjasta ja epätoivostani, lupasi että jos alkaa kovasti nousemaan niin pääsen ravitsemusterapeutille, mikä siis olis hieno juttu!
Nimra mulla on tuo np-ultra huomenna eli 12+3. Katso tosiaan sitä neuvolakorttia, tai jos et löydä siitä mitään, soita sinne ja kysy. Eiköhän se selviä!
Katherine päänsärky on hyvinkin raskausoire. Itselläni ollut muutaman kerran, ystäväni kärsi raskaana ollessaan päänsärystä ihan jatkuvasti, muuten ei juuri lainkaan. Ja juu, vaikka keskenmeno on maailman hirvein asia, niin yrityskiertojen venyminen tekee siitä vielä hirveämpää. Meillä niin päin, että vuoden yrittämisen jälkeen tärppäs, ja se olikin tuulimuna, joka vielä todettiin poikkeuksellisen myöhään. Siinä sitä sitten raskautumisen tarkoitusta pohdittiin. Onneksi nyt tapahtui nopeammin, olin ihan varautunut taas vuoteen. No, tärkeintä on, että ollaan nyt molemmat raskaana, eikö?!! :hug:
Repa ja Amira jokohan se pian olis menoa... huisin paljon jännäilen teidän puolestanne täällä! Ja superpaljon tsemppiä matkaan molemmille, kun hetki vihdoin koittaa. :hug:
Luce lämpimästi tervetuloa myös minun puolestani! Oikean pinon valitsit, mistään ei saa niin hyvää vertaistukea kuin täältä, vastauksia tyhmimpiinkin kysymyksiin ja lohdutusta kun sitä tarvitsee, ja kanssailoitsijoita, jotka aidosti ovat onnellisia puolestasi!
Tapsu nätti maha! Sitä odotellessa...
MyAngels onneksi sait apua, kuulosti aika kauhealta nuo sinun kivut. Sitten vaan heti uudestaan hierojalle, kun ei ole paikat enää hellänä. Yhdestä kerrasta harvoin on kovin kauaskantoista apua.
Pamu jaksamista sinulle ystäviesi murheiden keskellä.
Mymmyryy oikein lämpimästi tervetuloa myös sinulle! Tulehan heti kertomaan ultrakuulumisiasi!
Ja Tuulenpuuskakin on uusi, ihanaa, tervetuloa!!! Kaikki täällä ymmärrämme tuon hermoilun, mutta lohdutuksen sanasena, kyllä se hiukan ajan kanssa helpottaa. Joskaan ei varmaan koskaan enää ole niin huoleton odottaja kuin ensimmäisellä kerralla oli... Ja tulehduksesta kyselit, itselläni kokemusta vitsa- ja hiivatulehduksesta. Hiivassa kauhea kutina ja valkovuoto tosi paksua, jos kauan hoitamatta niin saattaa ilmestyä sellaisia tosi kipeitä "paperihaavoja". Virtsatulehdus ollut vain kerran, siitä en muista kuin kovan pissahädän ja pissaaminen sattui. Kohtutulehduksessahan kaiketi vuoto haisee pahalta, ja ymmärtääkseni kipujakin siinä olisi. Mulla oli tuossa olisko olisko ollut viikkoja 7-8, mielestäni pistävänhajuista valkovuotoa, kysyin lääkäriltä siitä, ja sanoi että ei syytä huoleen, raskauden aikana, etenkin alussa, saattaa bakteerikanta hiukan heitellä, ja siitä johtua muutokset valkovuodon määrässä tai hajussa. Mulla siis meni aika nopeasti ohi.
(.) 12 viikkoa tuli täyteen, eräänlainen virstanpylväs. Joskus aiemmin mietin, että sen jälkeen sitten voidaan kertoa kaikille, mutta nyt jänistettiin. Ei uskalletakaan vielä. Olen kyllä ollut hiukan rauhallisempi viime viikon, mikä siis tarkoittaa että en ole aktiivisesti ollut varma että vauva on kuollut, mutta silti en tahdo vielä huutaa ja hurrata.
Huomenna on np-ultra, sekin tietenkin jännittää. Miten olette/ oletteko varautuneet huonoihin uutisiin np-ultrassa, eli tarkoitan, että mitä vaihtoehtoja on, mitä mikäkin tarkoittaa jne. Onko sitten olemassa jotain lisätutkimuksia tms?
Koetan parhaani mukaan olla maalaamatta piruja seinille, on tässä ollut jännittämistä muutenkin ihan tarpeeksi. Ja jotenkin tahdon ajatella niin, että ei siitä vapun sairaalareissusta oltaisi selvitty, ellei Toivo niin sitkeästi olisi meille tulossa. Jännä, miten sitä edelleen näköjään yrittää päässään keksiä tarkoitusta ja selitystä kaikelle, vaikka keskenmenon jälkeen oli pakko hyväksyä, ettei kaikella yksinkertaisesti ole mitään tarkoitusta.
Aika kauhea juttu muuten, luin marras- tai joulukuisten pinoa, en muista kumpaa, niin joku kirjoitti, että odottaa kolmatta lastaan, ja pelkää keskenmenoa, mutta että ovat miehensä kanssa todenneet, että niin monta lasta jokaiselle annetaan, kuin ansaitsee. Voitteko kuvitella?!! Eli jos saa vaikka viisi km peräkkäin, tai kärsii lapsettomuudesta, niin ei ANSAITSE niitä lapsia? Ansaitsevatko lastensa murhaajat, pahoinpitelijät, hylkääjät tai hyväksikäyttäjät lapsensa sitten paremmin? Käsittämätöntä logiikkaa. Tulin oikein vihaiseksi, mutta en sitten vastannut siihen mitään. Jos he näin saavat lohdun itselleen, hienoa.
Huomenna siis ultra, kovasti jännittää ja hiukan pelottaakin, palailen.
Pikkutiikeri ja Toivo 12+2 :heart: :heart: :heart: :heart: :heart:
