Daizz, älä stressaa! Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty, itsekin edelleen kuulostelen oireita jatkuvasti. Jos on yksikin oireeton päivä, tai oireeton pari tuntia, hypin seinille. Jos vihloo pahasti, hypin seinille. Tosiasia kuitenkin on, että raskaus voi olla myös täysin oireeton, ja silti ihan normaali. Tai oireellisessa raskaudessa saattaa olla oireettomia päiviä, niitä on ollut myös minulla. Luulin pahoinvoinnin loppuneen reilu viikko sitten, ja nyt kaksi päivää olen taas nieleskellyt oksennusta. Paljon on kiinni esimerkiksi vireystilastasi, väsyneenä on helpommin paha olo. Sekin vaikuttaa, mitä ja miten paljon olet syönyt ja juonut. Ja jos sinulla kuitenkin on tänäänkin ollut huono olo, niin ole iloinen, ettei se kuvotus ole ihan ympärivuorokautista! Ymmärrän silti, kuten sanoin, paremmin kuin hyvin, koska itse olen myös stressailija. Pitää vaan yrittää luottaa ja mennä päivä kerrallaan. Ehkä se jossain vaiheessa helpottaa.
Katherine, mullakin on ilmestynyt ystäväpiiriin vauvoja, mutta kaikki niin että me ollaan yritetty kauimman aikaa... siksi, vaikka siis on ihan oikeasti ollut iloinen ystäviensä puolesta, on ollut myös aika vaikeaa, kun on muistuttanut siitä mitä ei itsellä ole ja mitä eniten tahtoisi. Nyt on kyllä ihan superkivaa olla itse raskaana! Ja tosiaan, vielä jakaa kokemuksia samaan aikaa odottavan ystävän kanssa!
Repa malttia vaan, vielä hetki, mutta ei kauaa! Nauti nyt vielä isosta mahasta, pian se meneekin ihan littanaksi hups vaan
Äitee voi kauhia, voimia sinulle ihan hirmupaljon. Toivottavasti et saa tartuntaa. Etkö saisi ketään ulkopuolista apuun?
Tänään on tosiaan ollut ihan superpaha kuvotus. Luulin sen jo loppuneen, oli yli viikko ettei juurikaan enää tehnyt pahaa. Eilen teki, ja tänään niin pahasti ettei vielä kertaakaan. Muutenkin sellaista pohdiskelen, että voisikohan olla jokin kasvupyrähdys meneillään, kun alavatsaa on koko illan nipistellyt. Ihan kuin joku tökkisi nuppineulalla, sellaista nipistyksen ja kutituksen välimaastoa, ei siis missään tapauksessa satu, mutta jännän tuntuista. Tunnistaako kukaan?
Olen ylpeä itsestäni, etten sortunut ultraan tällä viikolla. Kuulostaa varmasti pöljältä, mutta siis tilannehan on se, että saan käydä tuossa yths:llä ja siellä maksaa 4,5e kerta. Lääkäri on tosi mukava, tietää taustani, ja viimeksikin sanoi että jos en pysty odottamaan kahta viikkoa, niin sinne sitten vaan. Mutta näköjään pystyn! Ensimmäistä kertaa pienen pieni varmuuden tunne alkaa varovasti hiipiä esiin. Vielä en nyt juhli ja kuuluta, mutta en ole ihan niin pessimisti kuin olen ollut tähän saakka. Toivottavasti näin jatkuukin.
Pikkutiikeri ja rakas Toivo 11+3 :heart: :heart: :heart: :heart: :heart:
Katherine, mullakin on ilmestynyt ystäväpiiriin vauvoja, mutta kaikki niin että me ollaan yritetty kauimman aikaa... siksi, vaikka siis on ihan oikeasti ollut iloinen ystäviensä puolesta, on ollut myös aika vaikeaa, kun on muistuttanut siitä mitä ei itsellä ole ja mitä eniten tahtoisi. Nyt on kyllä ihan superkivaa olla itse raskaana! Ja tosiaan, vielä jakaa kokemuksia samaan aikaa odottavan ystävän kanssa!
Repa malttia vaan, vielä hetki, mutta ei kauaa! Nauti nyt vielä isosta mahasta, pian se meneekin ihan littanaksi hups vaan
Äitee voi kauhia, voimia sinulle ihan hirmupaljon. Toivottavasti et saa tartuntaa. Etkö saisi ketään ulkopuolista apuun?
Tänään on tosiaan ollut ihan superpaha kuvotus. Luulin sen jo loppuneen, oli yli viikko ettei juurikaan enää tehnyt pahaa. Eilen teki, ja tänään niin pahasti ettei vielä kertaakaan. Muutenkin sellaista pohdiskelen, että voisikohan olla jokin kasvupyrähdys meneillään, kun alavatsaa on koko illan nipistellyt. Ihan kuin joku tökkisi nuppineulalla, sellaista nipistyksen ja kutituksen välimaastoa, ei siis missään tapauksessa satu, mutta jännän tuntuista. Tunnistaako kukaan?
Olen ylpeä itsestäni, etten sortunut ultraan tällä viikolla. Kuulostaa varmasti pöljältä, mutta siis tilannehan on se, että saan käydä tuossa yths:llä ja siellä maksaa 4,5e kerta. Lääkäri on tosi mukava, tietää taustani, ja viimeksikin sanoi että jos en pysty odottamaan kahta viikkoa, niin sinne sitten vaan. Mutta näköjään pystyn! Ensimmäistä kertaa pienen pieni varmuuden tunne alkaa varovasti hiipiä esiin. Vielä en nyt juhli ja kuuluta, mutta en ole ihan niin pessimisti kuin olen ollut tähän saakka. Toivottavasti näin jatkuukin.
Pikkutiikeri ja rakas Toivo 11+3 :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: