~ Keskenmenon jälkeen plussanneet ~ *talvella 2012-2013*

Pikainen kurkistus tänne. Neidille paljon pitkää pinnaa!! On se niin jännää, että vauvat on maailmassa minä päivänä tahansa! Huh, alkaa jo tuntua, että ollapa itsekin tuossa vaiheessa.

Onnea myös kaikille hyviä ultrauutisia saaneille!!

Täällä on ollut niin hetkistä ja stressavaa töissä, että lasken jo päiviä äitiyslomaan... nyt onneksi viikonloppuna on tiedossa pikku reissu avioitumisen kunniaksi, ehkä se vähän katkaisee työjuttuja mielestä.

Ja poksuakin saa, jei!

Scarleth 26+0 POKS!

 

Kiitos kaikille! :heart:

Helpottavaa kuulla että muillakin noi viikot heitelly. Ennen ultraa kun makasin migreenituskissani sairaalapedillä, ajattelin että varmasti on jotain poikkeavaa, ettei kaikki ole hyvin. Näin painajaisia koko yön ja mietin edellistä raskautta ja ultraa kun vuodot olivat alkaneet.

Nyt vastassa oli sama ultraaja ja hoitaja. Hymy mieslekurin huulilla antoi mulle niin paljon voimaa! Lausahdus "kaikki viittaa tavanomaiseen ja hyvään raskauteen" oli niin helpottava kuulla. Nyt päätin olla stressaamatta, lietsomatta päässäni mitään kauhujuttuja ja keskittyä siihen että voin itse hyvin. Oon päättänyt onnistua!

Hyvät viikonloput kaikille!

Ps. Mites mä niitä viikkoja nyt lasken? Viimisimpien kuukautisten mukaan tosiaan huomenna pitäisi olla 7+0, mutta tosiaan pieni vastasi kuutta. Jatkanko laskuja normaalisti vai miten? Auttakaa tietämätöntä

 

Heippa taas kaikille! Olen vielä niin uusi, etten teitä pidempään raskaana olleita vielä meinaa muistaa mutta toivottelen KAIKILLE YHTEISESTI hyviä oloja ja vointeja, H-hetkeä odotteleville tsemppiä ja jaksamista ja sit yleisesti ihanaa viikonloppua kaikille naisille! :heart:

Bongasin, että ainakin zannukka ja serenade ovat kanssani suht "samoilla viivoilla" eli vielä aika alussa...

Serenade; itse olen siinä oletuksessa että NT-ultraan asti viikot lasketaan niiden viimeisten kuukautisten mukaan ja sit siellä kun tarkentuu LA niin sit viikot tarvittaessa vaihtuu. Hyvä, että kaikki oli hyvin! :heart:

ON
Tänään, myöskin perjantaina, 4kk sitten samoilla viikoilla tuli verenvuotoa....ja ehkä siksi (eli oman mielenrauhan vuoksi) tuossa alkuillasta työkaveri ultrasi uudelleen vaikka vasta maanantaina tehtiin eka ultra. Syke näkyi edelleen ja pikku papu oli kasvanut ihan niin kuin pitääkin!! Huh helpotus! :heart:

Ja mitä oli puhetta niistä mitoista ja millimetreistä niin tässä vähän esimerkkejä: maanantaina H 6+5 otettiin 2 mittaa; toinen 6.2mm vastaten H 6+3 ja toinen 6.6mm vastaten H 6+4. Tänään H 7+2 myöskin 2 mittausta; toinen 11.2mm vastaten H 7+1 ja toinen 11.5mm vastaten H 7+2. Kun alkio alussa on hyvin pieni (ja kuva melko epätarkka) niin se tosiaan on millipeliä...ja milli suuntaan tai toiseen tekee äkkiä heittoa päiviin.

 

Kiitos tervetulotoivotuksista

Ja tervetuloa uudet, onnittelut plussista =)

Hyvistä ultrauutisista onnittelut, niitä olikin muutama.

Sannizille onnittelut pojasta :heart:

Neidille tsemppiä loppupäiviin =)

ON: Käytiin tänään keskimmäisen kanssa neuvolassa ja samalla pyysin mittaamaan hb:n kun on niin tajuttoman väsynyt koko ajan. No ei löytynyt 142 hempasta syytä tuohon väsyyn. Halus samalla kokeilla kohtua kun se on jo nyt niin selvästi tuo masu näkyvissä vaikka aamu ajalla oltiin siellä. No ei muuta ku sängylle makuulle ja neukka sano, että tosiaan on kyllä ISO kohtu n. rv7:lle :O on mulle aikasemminkin sanottu, että on iso kohtu mutta vasta loppuraskaudessa. Katsotaan nyt saako mulle varattua ultran, ei kyllä kuulema välttämättä onnistu. Oma neuvola-aika on puolentoista viikon päästä niin sitten saadaan tutkittua tarkemmin. Lupas jopa kokeilla sydänääniä vaikka sillon rv9 =)

Orchid ja Taotao

 

Neiti lie saanut tytöt kainaloonsa, kun ei ole täällä käynyt...

(.) Hormonihuuruissa jopa väitöstilaisuus voi olla liian liikuttava tapahtuma. Lauantaina sain kunnian olla läsnä, kun ystävä väitteli. Kun vastaväittäjä aloitti loppupuheenvuoronsa, alkoi vedet valumaan silmistä valtoimenaan, kun ystävä oli saanut suuren urakkansa valmiiksi. Nolotti.

Vielä muutama päivä ja olen ihan takuulla raskaana, enkä sairas. Kelahan tunnustaa raskauden todeksi 22. viikon täytyttyä. Tällä viikolla fyssarille ohjauskäynnille. Ihan kiva, että jo kolmannella kerralla reagoidaan lantion löystymiseen

 

Neidin kuulumisia tässä odottelen myöskin, olisikohan nyt vihdoin pikkuneidit tupsahtaneet maailmaan!!

Täällä voidaan hyvin muuten, mitä nyt joskus touhukkaampien päivien päätteeksi voimat lopahtaa hieman aiempaa helpommin. Viikonloppuna tehtiin pieni häämatka, ja pitkä matkustus sekä lauantaipäivän käveleskely ja ulkoilu kyllä verottivat voimia aikalailla. Maanantai-ilta meni töiden jälkeen ihan täyteen huilailuun ja palautumiseen. Perjantaiaamuna olis seuraava neuvola, edellisestä ehtiikin tulla jo 5 viikkoa täyteen.

Hankintoja ollaan pikkuhiljaa tehty ja nyt ei oikeastaan pakollisista puutu kuin turvakaukalo ja sänky, jotka nekin on molemmat jo tiedossa, pitäisi vaan noutaa. "Pikkutilpehööritkin" on tullut vähiin päin hankittua; tutit, pullot, voiteet, pesuaineet, liivinsuojat ja ties mitkä Pikku remonttia olisi vielä tarkoitus tehdä kotona tämän ja ensi kuun aikana, kun vielä on voimissaan.
Hyvää viikon jatkoa kaikille!

Scarleth 26+4

 

Mäkin tulin kurkkaamaan josko Neiti olisi jo jotain laittanut

(.) Rakenneultra käyty ja kaikki hyvin. Siellähän se meidän pienokainen piti melkoista vauhtia. Kääntyi tutkimuksen aikana perätilasta -> pää alaspäin ja takaisin Luulin, että nyt jo huomaisi tuollaisen pyörimisen, mutta enhän mä tiennyt mitään koko pyörimisestä. Kunnollisia kuvia ei saatu, kun ei suostunut kääntymään sivuprofiiliin ja kasvokuvaakin ottaessa piteli käsiä naaman edessä. Sydäntä katsellessa piti käsiä siinä edessä ja lääkäri sai oikein kytätä tilaisuutta nähdäkseen sen. Lopulta näki ja siis kaikki kunnossa. Sukupuolenkin olis nähnyt, mutta ei haluttu tietää.
Klexanen piikittäminen loppuu nyt ja se kyllä jännittää! Yritin kyllä vähän vängätä asiasta sen lääkärin kanssa, mutta pakko myöntää: sillä on ihan hyvät selitykset miksi se nyt loppuu. Kai se on sitten vaan uskottava tätä erikoislääkäriä ja luotettava tähän raskauteen, että kaikki menee hyvin lääkkeiden lopettamisen jälkeenkin. Mulle luvattiin kaksi seurantakäyntiä joka tapauksessa. Ensimmäinen niistä kuuden viikon päästä.

Jos nyt joku asia jäi harmittamaan, niin se että lääkäri ei puhu kovin hyvää suomea ja siitä syystä sitten varmaan katsoo vaan itse ne mitä katsoa pitää ja puhuu asioista puolikkailla sanoilla. Oikein mukava lääkärihän se on, mutta kun toiset selostaa kaiken mitä katsellaan. Kätilö sitten vierestä selosti paremmin, että mitä milloinkin mittailtiin

-iitu ja vauhdikas vauva 21+0 pokspoks :heart:

 

iitu voi kun ihanaa, että kaikki oli ultrassa hyvin. Onnea!!!

 

Orchid x2 toivottavasti varhaisultran varaaminen onnistuu. Ja eiköhän se suurentunut kohtu ainakin jotain hyvää lupaile

tillukkaalle onnittelut Kelankin virallistaman raskausetapin saavuttamisesta Ja hienoa, että pääsit vihdoin fyssarille! Joskos löytyisi jotain kikkoja helpottamaan lantion löystymistä ja sen aiheuttamia vaivoja.

Ihana, kun Scarlethilla on kaikki hyvin ja seesteistä ja pystyt täysillä nauttimaan raskaudesta :heart: Kiva kuulla, että häämatkakin sujui onnistuneesti.

iitulla85 kanssa huippukuulumisia, nyt vaan löysin rantein tästä eteenpäin! (Joojoo, helpommin sanottu kuin tehty, mutta kuitenkin). Varmasti pelottaa lääkkeiden lopettaminen, mutta lääkäri tietänee, mitä tekee.

Kävin helmikuisten pinosta vaklaamassa, että Neidin pikkuneidit ovat tosiaan syntyneet, mutta odotetaan nyt kuitenkin, että tulee itse kertomaan kuulumiset tännekin, niin onnittelen vasta sitten virallisesti :heart:

(.) Olen NIIN lomalla. En olisi muistanut, mikä päivä on, mutta kun sain laskiaispullaa laskiaistiistain kunniaksi, niin tiistaihan sen täytyypi olla! Vähän jänskättää perjantainen lääkäri, jossa tsekataan vauvan tarjonta, koko ja paikkojen kypsyys. Siis mikään muu ei niinkään jännitä, kuin se tarjonta. Ei ole kyllä mitään havaintoa, että olisiko kääntynyt raivotarjontaan vai vieläkö on peppu edellä. Sydänääniä olen välillä kuunnellut ja kuuluvat melko alhaalta. Olisipa hyvä merkki! Muuten ei mitään lähenevään synnytykseen viittaavaa eikä muutenkaan juuri kummempia loppuraskauden vaivoja. En valita

kwaidan 35+6

 

puhelimelta päässy tosi kehnosti tänne, mutta siis osissa ollaan!
11.2. klo 17.34 synty neiti A pää edellä komeilla mitoilla, 3420g ja 49cm. perässä tuli neiti B pylly edellä klo 17.54 painaen 2860g ja 48cm pituudella.
nopeaa toimintaa oli ja pelkän ilokaasun ehdin saamaan.
pääsivät vierihoitoon ja ahnaasti syövät
sairaalassa vielä sokeriseurannassa, arvot ok, huomenna tai ylihuomenna kotiin. kipeää teki perkele, mutta oli sen arvoista!!!

t. hyperonnellinen neiti + prinsessat reilu 1vrk

 

Neiti-81 :heart::heart::heart: MILJOONASTI ONNEA

 

Neiti-81 Hirmuisen suuret onnittelut prinsessoista sulle. :heart:

ON: Täällä pahin väsymys jo hellittäny. Nykyään enään iltaisin meinaa nukkumasa tulla puun takaa ja yllättää. Eilen olikin sitten ensimmäinen kunnon kuvotusolo ja muutamaan kertaan jo piti miettiä että pitääkö tästä juosta vessaan tyhjentään mahalaukku. Muuten oikeestaan oireet on huomattavasti vähäisempiä ku tuossa lokakuisessa KKM-raskaudessa. Siksi kai onki jotenki kummalliset fiilikset. Toivotaan nyt että masussa kaikki hyvin. Vielä pitäs viikko jaksaa oottaa VU:ta. Menis nyt vaan tämä viikko nopiaa ku tuntuu että on ihan tulisilla hiilillä.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille mammoille

zannukka 6+4

 

Onnea Neiti! Ihanaa, että kaikki meni nopeasti! Ja tytöilläkin on sen verran kokoeroa, etteivät nyt alkuunsa sekaisin mene

 

Neiti-81 Onnea miljoonasti pikkuprinsessoista :heart::heart:

Iitulle onnittelut hyvistä ultrakuulumisista =)

Zannukalle tsemppiä ultran odotteluun.

ON Ei tullu ultra aikaa, pitää kuulema odottaa np-ultraa. Ihan kiva kun ei viikoista ole varmuutta ja toinen vielä säikyttelee viikkoihin nähden suuresta kohdusta Eihän tässä ole kuin noin kuukauden verran odoteltavaa. Multa toi ei kyllä onnistu, ei sitten mitenkään. Täytyy ite soittaa polille ja ruinata aikaa ihan tuohon TM vedoten... ärsyttää.

Oireet pahenee päivä päivältä, mikä varmaan on vaan hyvä juttu. Aikasemmat raskaudet on olleet niin oireettomia, että tää tuntuu ihan oudolta. Ennen oon saattanu unohtaa koko raskauden, mutta nyt se muistuttaa olemassa olostaan joka päivä.

Viikkojen jatkoja kaikille :wave:

Orchid ja Taotao 7+? (?)

 

näkyyköhän. b on muuten pipo päässä kun on kalju melkee

 

neiti -81 onnea miljoonasti ihanista prinsessoista!!

 

Neiti-81 :heart::heart:tuplaonnittelut suloisista tytöistä!:heart::heart:

Oma kirjautuminen on jäänyt todella vähille, olen kyllä käynyt kuulumisia lukemassa joka päivä. Olo on vaan niin kurja että tekisi mieli vaan ryömiä peiton alle ja tulla ihmisten ilmoille parin kuukauden päästä. Pahoinvointi on ihan mahotonta eikä sitä todellakaan voi kutsua aamupahoinvoinniksi. Olo on kurja ympäri vuorokauden ja pönttöä saa olla halaamassa aamuin illoin.

Toivottavasti olo paranee kun toinen kolmannes alkaa muutaman viikon päästä.

zapata 9+4

 

Onnea Neiti-81 ihanista prinsessoista! :heart:

 

Paljon onnea Neiti-81 pikkuprinsessoista, mahtava suoritus!!

Onnittelut uusille plussaajille ja hyvien ultrauutisten saajille!

Ja onnea Rva Scarleth

(.) sektio meni kohdallani täysin suunnitellusti ja ilman minkäänlaisia komplikaatioita. Taysin hlökunta saa toistamiseen täydet pisteet hoidostamme. Itse operaatio meni ihanan rauhallisissa tunnelmissa, leikkaussalihlökunta oli todella mukavaa, koko ajan joku kertoi mitä tapahtuu. Mun jännitys laukesi päivää ennen leikkausta ja olin itse rauhallisuus leikkauksessa. Mies taasen jännitti ja vieressä ihan hirveästi, mun olisi tehnyt mieli silitellä häntä ja lohdutella, että kaikki menee ihan hyvin. En olisi uskonut, että roolit menevät hetkessä aivan päinvastoin. Pikkumies syntyi n. 5 min. siitä, kun kirurgit (opiskelija mukana) aloittivat leikkauksen, voi mahtavuutta sitä ensimmäistä karjausta, kyllä nousi vedet niin nopeasti silmiin, että ihme ettei lentäneet sermin yli. Toinen mullistava hetki tietenkin oli, kun poika tuotiin näytille ja sain kyyneleitteni seasta annettua ensimmäisen miljoonista pusuista otsalle. Sitten alkoikin minun kursiminen kasaan ja isä lähti pojan kanssa ensipesulle ja mittauksille. Kauaa ei heillä mennyt ja tulivat sitten seurakseni saliin. Loppupelit syntymän jälkeen veivät noin puolisen tuntia ja sen jälkeen siirryttiin tarkkailuun. Tarkkailussa oli tarkoitus olla parisen tuntia, mutta jo vajaan puolen tunnin päästä alkoi tunto palata ja pystyin jo liikuttamaan jalkojani, niin pääsimme siirtymään synnyttäneiden osastolle. Siellä olikin semmoinen luxus kuin oma huone, oli kyllä ihana kokemus olla rauhassa vuoroin kaksin vauvan kanssa ja vuoroin koko perheen voimin. Isosisko on niin ylpeä ja onnellinen pikkuveikastaan, etten olisi uskaltanut toivoakaan. Toistaiseksi ei minkäänlaisia mustasukkaisuus tms. oireilua.
Ensimmäisen vuorokauden mulla oli kipupumppu, jota olisi saanut painella 10 min välein, mutta pari kertaa tunnissa taisin painella. Toisena päivänä lähdin heti aamusta liikkeelle, ensimmäinen nousu vihlaisi kunnolla, mutta sen jälkeen ei ollut enää suuria kipuja. Pääsin heti vessaan ja suihkuun ja kyllä teki molemmat hyvää Olimme 3 päivää sairaalassa ja koko aika meni todella hyvin, ei moitteen sanaa, kiitoksia vain.
Kotona on myös kaikki sujunut hienosti, vauva syö ja nukkuu 3-5h unia, päivästä jo pariin otteeseen 1-2h hereillä. Sisko saa laulaa, soittaa ja tanssia ympärillä ja vaavi vaan vetää sikeitä tai seuraa silmä kovana siskon touhuja. Huomaa kyllä, että on masussa tottunut siskon elämäntyyliin ;-) Multa otettiin tikit 6. pvänä ja haava on todella hyvin parantunut, kovasti neuvolan täti kehui tikkauksia, sanoi, että näkee kyllä selvästi, että on opiskelija (tai mikä onkaan oikea termi) ommellut haavan, niin on tiukkaa ja siistiä jälkeä. Olen jo pystynyt tekemään huimia kilsan kävelylenkkejä päivittäin ja pian päästään aloittamaan vaunuttelutkin vauvan kanssa.
Täällä kaikki siis kaikki paremmin kuin hyvin, olen niiiiiiiiiiiiiiiiiin onnellinen. Joka kerta, kun näen lapseni (ihana sanoa ja kirjoittaa lapseni) yhdessä, eritoten nukkumassa samassa huoneessa identtisissä asennoissa, tirautan muutamat kyyneleet. Mies sanoikin viikonloppuna, kun viidennen kerran tulin itkien hymyssä suin yläkerrasta tarkistamasta, että nukkuvilla lapsilla kaikki hyvin, että hän ei muista koska olisi nähnyt minut niin onnellisena. Sitten hän tuli halaamaan ja sanoi kiitos, että olen antanut hänelle 2 maailman ihaninta ja kauneinta lasta, ja että hän ei voi sanoin kuvata kuinka paljon hän meitä rakastaa, arvatkaa vaan jatkuiko iloitku vielä tovin

Onnellinen 2 lapsen äiti Sanniz

 

Sanniz Ihanasti kirjoitettu, piti vuodattaa muutama kyynel tuossa lukiessa ku niin liikutuin

ON täällä muuten vointi oikeestaan miltei loistava, jos ei nuita naamaan ponnahtelevia inhottavia finnejä ja ällötysöklötys oloa lasketa

Ihanaa ystävänpäivää kaikille mammoille, masuasukeille ja vauvoille :heart:

zannukka 6+5

 

Täällä hehkutaan onnea ja iloa, rakenneultrassa kaikki näytti olevan normaalia ja kunnossa, sekä paljastui että tulossa on sekä tyttö että poika :heart: :heart: Painot heillä oli 348g ja 363g, molemmilla omat istukat takaseinämässä. Kuukauden päästä sitten taas seuraava ultra. Sokerit on korkeanpuoleiset nyt enenevässä määrin, koska raskaushormonia on niin paljon kehossa ettei insuliini kunnolla tehoa, mutta täytyy vaan lisätä annoksia ja mitata tiheään niin kaikki pysyy hallinnassa.
Ihanaa ystävänpäivää ja odotuksen jatkoa kaikille.

Tanita ja tuplaturbo 21+0 *poks*

 

Määki tirautin muutaman kyyneleen kun luin Sannizin juttua. Ihanaa mitä perhe-elämää! :heart:

Ja Tanitalle onnea tyttö- ja poikalupauksesta! :flower:

(.) Olen kai saanut noroviruksen tai jonkun vattapöpön ainakin. Yöllä heräsin kamaliin kipuihin ja sitten menikin aamuyö vessassa. Vähän kun helpotti niin painelin takaisin petiin. Kauhea kivistys ja meidän pienokainen vielä potki mahassa. Ekaa kertaa ahdisti koko potkuttelu, kun oli maha muutenkin niin kipeänä. Sain kuitenkin nukuttua lopun yötä ja aamulla vointi olikin jo ihan normaalihko. Mitä nyt tuntuu että vatsassa ei mikään liiku ja on sellaista lievää pahoinvointia, mutta ylös asti ei edes yritä. Tapani mukaan olen taas kovissa omantunnontuskissa, kun olisin muka työkuntoinen. No en oikeesti olis, mutta ahdistaa kun en ole töissä. Huominen on vielä saikkua ja meen käymään työterveydessä. Se sitten katsoo, että oonko lauantainkin kotosalla vai miten tehdään.
Täällä on kyllä noroa liikkeellä. Toisilla menee tosi pahaksi ja toiset on selvinneet pelkällä mahakivulla. Toivottavasti tämä oli mun osalta tässä ja mahakin helpottais.

Nyt kun ei enää niin pahasti tuo vatsalaukku kipuile, niin on ihana tunnustella niitä liikkeitä. On tuo meidän kaveri vaan aika vilkas! :heart:

-iitu 21+2

 

iitu painoin "tykkää" ja sitten tuli vasta mieleen, että voi ymmärtää väärin. Tykkään siis vilkkaista liikkeistä, en todellakaan norosta!

sanniz onnea sinne koko perheelle! Tuo sisarusrakkaus on vaan niin ihanaa katseltavaa. Mäkin aina kyyneleet kuuntelen ja katselen, kun isommat hoitaa pientä poitsua. Edelleen hän on heistä maailman ihanin ja haluavat hoitaa vuorotellen vaipanvaihdot ym ja on hän mustakin maailman ihanin, tietty tyttöjen lisäksi

 

SANNIZ:heart:

Tässä nyt helmikuisista kopsattu synnytyskertomus (jostain syystä ei ehtiny uudelleen naputella niin copypaste on aika kuningas )

Pikainen tarina synnytyksen kulusta nyt kun 2 lasta on koulussa ja loput 3 nukkuu niin jos ehtis. eilen kun kotiuduttiin niin vähän härdelliä täällä vielä


11.2. klo 9.00 lääkärintarkastuksessa kohdunsuu 3cm auki, sentti kanavaa ja paksu reuna jäljellä. vauvat olivat myös tosi ylhäällä.
Epäkypsä tilanne mutta lääkäri uskalsi antaa käynnistysluvan kun aikasemmat syntyneet hyvin. B vauva oli heittäny itsensä perätilaan vielä.
Siirrytään saliin.

(sori tää tosi tunteeton + mekaaninen kirjoitustapa, mut täst tuli muuten niin pitkä et en ehtis ikinä missää välis kirjottaa tätä )

klo 11. vihdoin kalvot puhki. Esivalmisteluissa meni aikaa, ja tehtiin ne ensin koska mulla vesienmenojen jälkeen aina vauhdilla homma edenny.

12.00 alkaa supistella 10 minuutin välein.

13.00 4cm auki, kanava hävinnyt, paksua reunaa. Vauvat todella ylhäällä edelleen. ei laitettu tippaa kun homma edennyt

14.00 Oksitosiinia varovasti, tilanne ei edennyt.

15.00 Vauva a tullu hiukan alemmas, muuten sama tilanne, varovasti lisää tippaa.

16.00 polilääkäri tulee riehumaan miksi tipat ei oo kaakossa jo ja miksi kalvot puhkastu vasta 11 aikaan et olis heti tarvinnu et saadaan virka-aikaan homma toimimaan. 6cm auki, paksureuna, pyydän ilokaasun kun oksitosiinia lisätään reilusti

ajantaju hävisi, mutta kauniit ja rohkeat oli alkaneet (pyöri siinä taustalla ) eli n. 17 aikaan sanoin että ponnistuttaa. 7cm auki, reunaa jäljellä. Epäuskoisena kätilö sano että oikeestiko jo ponnistuttaa. Parin supistuksen ajan tunne voimistui, tilanne ei muuttunut. Kätilö kokeilee kohdunsuuta supistuksen aikaan, ja huomaa että supistuksenaikana kohdunsuu aukeaa täysin ja saliin pelmahtaa kymmenkunta ihmistä kiireellä.
Lääkäri tulee ottamaan A-vauvaa, yksi ottaa napakan otteen b-vauvasta mahan päältä, kolmas kuuntelee B:n sydänääniä anturilla. (paikalle on kutsuttu myös lastenlääkäri, gynekologi, parikin (?) kätilöä ja 2 opiskelijaa oli myös mukana
17.34 syntyy A-vauva virkeänä pääedellä yhdellä (?) supistuksella

vauva viedään tarkastettavaksi, ja b vauvaa pidellään, kuunnellaan ja lääkäri lisäksi ultraa miten on tulossa. On ylhäällä joten kalvoja ei heti voida puhkaista (ettei napanuora luiskahda ensin) ja odotellaan että saadaan alemmas.
B-vauva laskeutuu täydellisessä perätilassa, kalvot puhkaistaan ja samantien lääkäri leikkasi epparin rutiinina (perätilasynnytyksessä rutiinitoimenpide) ja yhdellä ponnistuksella syntyy B-vauva 17.54 melkein pöydälle. On myös virkeä ja lähti tarkastukseen.

Mun hb ennen synnytystä oli 102, joten istukat piti painaa nopsasti ulos, ja lääkäri seisoi tuolilla ja koko kropan voimin nyrkein painoi istukat ulos.
Opiskelija ompeli epparin.

Tosiaan, koko ero vauvoilla oli yllättävän suuri, kun piti samankokoiset olla.
A-vauva 3420g ja 49cm, istukkakin yli 700g
B-vauva 2860g ja 48cm, istukka melkein puolet pienenmpi 400g(!) A:n istukan koosta
Oli myös merkkejä jo kalkkeutumisesta.
Jos en ihan väärin muista, sanottiin yhteinen suonikalvo oli (??) , mutta erilliset istukat ?

Kaiken kaikkiaan ihan oppikirjasynnytys, ja pelkän ilokaasun voimin (joka tosin riistettiin ponnistusvaiheessa tottakai) ja tosiaan kipiää teki, mut oli kyllä kaiken vaivan ja vähdin arvoinen

Maitoa tulee reilusti, alusta asti riittänyt ja imetys sujuu.
Vähän pienet kellasti, mutta onneksi ihan pikkasen vaan.

Mutta tosiaan, nyt on aika härdelliä kotona noiden 8v, 7v, 1v3kk ja kaksoten kanssa
kaksoset kun tankkaavat maitoa TODELLA paljon, mikä tietty kuuluu ekat viikot asiaan. Koko viime yön ovat syöneet ja olen tunnin nukkunut, mutta onnistuneesti heräsin tuon taaperon kanssa klo 4, 7 aikaan isommat tytöt heräs, aamupalat kaikille, isot kouluun, taapero 9 korvilla ekoille päikyille ja vauvatkin siinä välissä syötin, ja ehdin siivotakin ja päiväruokakin on tuloillaan mut ei ole paljoa feisbuukkailemaan joutanut

Nyt tajuaa oikeesti paljonko fBhen muuten uppoaa aikaa, kun aika hyvin kaikki ehtinyt tehä kuitenkin sinne on niin helppo jumittua....

T.Neiti+Prinsessat 4vrk


"Alma"
"Bertta"

 

Minäpäs liityn tänne mukaan. Alunperin oli tarkotus että ootan varhaisultraa, mutta tällä hetkellä sitä kaipaa vertaistukea sen verran että päätin nyt jo liittyä mukaan Pahoittelut jo etukäteen aika sekavasta tekstistä

Meillä on ennestään kaksi lasta, poika 4v ja tyttö 2½v. Takana myös km ja ku.

Aika tarkalleen vuosi sitten poistatin kuparikierrukan, ja kolmet menkat kerkes olla kunnes plussasin. Se raskaus päätty spontaaniin keskenmenoon 6+2 viikolla. Sen raskauden la olisi nyt 20.2 : / Heinäkuussa tuli ekat menkat km:n jälkeen, ja taas kerkes olla kolme kiertoa välissä kunnes plussasin. 4+3 alko pistävä vatsakipu illalla, joka meni sitten ohi kun nukkumaan menin. 4+4 aamupäivällä sama kipu alko taas, ja nyt tuli hieman tuhrua, sekä kerran tuli ihan kirkasta verta. Tiputtelu jatku koko viikon, ja kunnon vuoto alko 5+2. Ajattelin että se oli siinä. Vuotoa kesti 6 päivää, ja seuraavalla viikolla alko uudestaan vuoto. Soitin neuvolaan josta ohjattiin soittamaan tk:hon. Tein seuraavana aamuna r.testin koska vaisto niin sanoi, ja se oli positiivinen. Pääsin samana aamuna lääkärille ja labraan. Hcg koholla 488. Seuraavalla viikolla pääsin ultraan, jossa selvis että kyseessä ollut kohdun ulkoinen raskaus. Elävää alkiota ei enään näkynyt. Naistentautien polille pääsin muutamaa päivää myöhemmin, ja pelkän seurannan piti riittää. Kolme päivää myöhemmin kuitenkin maha tuli ihan järkyttävän kipeäksi, ja piti lähteä lanssilla päivystykseen. Vatsaontelossa näky hyytymää, mutta ei nestettä. Jäin kuitenkin osastolle tarkkailuun yön yli. Kivut ei loppunu oikeestaan missään vaiheessa, vaikka lääkettä sain aina kun pyysin. Aamulla sitten alko järkyttävä hartiapistos kummallakin puolella, ja lääkärin ultrattua minut, totes että leikkuriin mennään. Ensin oli yritetty säästävää leikkausta, mutta munatorvi oli alkanut vuotamaan eikä saatu hyytymään, joten joutuivat poistamaan vasemman munatorven. Laparoskopian jälkeen oli kaksi kiertoa, ja nyt alkuviikosta plussasin.

Aika yllätyksenä tuli, koska luulin että mulla ei oo ovista etes ollu tässä kierrossa, koska perinteisiä tuntemuksia ei ollut. Viime viikon ma alko repäsykivut joita oli päivittäin, ja viime su oli ihan selvät menkkatuntemukset. Maanantaina töissä sain pariin otteeseen yökkiä kun piti parit eritteet siivota pois :x Töitten jälkeen oli pakko mennä apteekin kautta kotiin, ja ostin suoraan digin. Kolmen tunnin pidättelyn jälkeen sain tulokseksi "raskaana 1-2". Tuollon oli kp26/28. Dpo:sta ei hajua, mutta yleensä se on ollut kp16-17, eli oisko ollu sitten dpo 9-10.

Repäsykivut on loppunu. Ainoat oireet on turvonneet rinnat, joita välillä kivistää enempi ja vähempi. Välillä on myös nuita menkkatuntemuksia, ja muita juilimisia. Se on tieten hyvä merkki, koska ilmeisesti kohtu siellä kasvaa. Nuissa kahessa edellisessä ei näitä tuntemuksia ollu. Nyt sitten tottakai murehin että tämäkin päättyy huonosti, ja kun nuo aikasemmat oireet on hävinny. Kahesta loppuun jatkuneesta raskaudesta plussasin molemmista 4+2 viikolla, ja oireet alko vasta useita päiviä plussaamisen jälkeen. Ekassa raskaudessa mulla alussa kipeyty rinnat ihan tajuttoman kipeiksi, ja kahvi rupes yököttään jossain välissä, mutta ei muuta. Toisessa raskaudessa alko etominen joskus 3-4 päivää plussasta. Yritän itelle kyllä koko ajan vakuutella että oireet alkaa vasta ens viikolla. Vaan eipä se auta, päivä kerrallaan eletään, ja yritettän "nauttia". Neuvolaan en oo uskaltanu soittaa, mutta ens viikolla varaan kyllä vu ajan, kun pääsen kunnalliselle koska edellinen oli ku. En oo vielä tarkkaa laskettua aikaakaan tarkistanu. Nyt siis mennään rv 4+2.

?.10.2013 -- Marlin -- 29 -- km 06/12, ku 11/12 -- 3.lapsi -- OYS