Moikka!
Tervetuloa kaikille uusille, tietä olikin useampi, ihanaa!
kovasti pidän peukkuja, että kaikki sujuu teillä loppuun asti hyvin, ainakin kirjoitustenne perusteella on fiilis hyvä ja sehän on mahtavaa
Tulin nyt sitten poksumaan pitkästä aikaa, tänään täysiaikaisuus saavutettu! Eli 37+0,ihan hurjaa, en oikein vielä ymmärrä tätä! Yhtäkkiä aika vaan mennyt tosi nopeasti, ja laskettuun aikaan vain kolme viikkoa! Vointi on onneksi aika hyvä, mitä nyt asiaan kuuluvia kremppoja kuitenkin: selkä- ja lantio kipeät, närästää, yöunet pätkittäisiä kun herään pissalle ja kylkeä kääntämään jne. Mutta kaiken kaikkiaan raskaus sujunut loistavasti ja helpommin kuin osasin toivoakaan. Isoveljet pusuttelevat mahaa ja juttelevat pikkusiskolle, ihanat.
Viikolla käytiin äitiyspolilla kokoarviossa, kun kuopus oli melkein 4,5kg syntyessään ja juuttui hartioista kiinni, sai sitten solisluun murtuman ja hermovaurion. Noh, tällä kertaa ei tunnu siltä, että olisi jättivauva tulossa, eikä ultrankaan mukaan siltä näyttänyt, jes! Eli keskikäyrällä kasvaa vauva, kuten sf-mittakin, mikä tarkoittaisi lasketun ajan aikaan n 3,5kg. Sen kokoinen oli esikoinen syntyessään, eikä synnytyksessä ollut mitään suuria ongelmia, joten lupaavalta kuulostaa. Js olisi vaikuttanut isolta, olis synnytys käynnistetty ennen laskettua aikaa, nyt siihen ei näytä olevan tarvetta. Saatiin kuitenin varmuuden vuoksi kontrolliaika joulukuun alkuun, niin katsotaan minkä kokoiselta vaikuttaa silloin.
On tämä vaan jännää, vaikka jo kolmatta kertaa näin pitkällä ollaan. Kun ei koskaan tiedä, milloin synnytys lähtee käyntiin ja miten. Kyllä se vaan jo pyörii mielessä vähän väliä
kotona alkaa vauvan tavarat ja vaatteet olemaan paikoillaan, vielä pitäis vähän siivota ja laittaa ruokaa pakkaseen että lastenvahdilla on sitten tarpeen mukaan helppo saada nuo kaksi ruokittua. Isovanhemmat on valjastettu valmiustilaan ja tulevat sitten lasten seuraksi kun jotain alkaa tapahtumaan... En kyllä usko, että ennen laskettua tulee, mutta eihän sitä koskaan tiedä... Vauva on onneksi suht vilkas ja liikkuu säännöllisesti, niin ei ehdi välissä huolestua (ainakaan kovin paljon).
Huh, nyt kun lapset päikkäreillä on kyllä pakko itse mennä vähän pötkölleen, että jaksaa vielä iltapäivän ja illan touhuta. Parhaiten sitä jaksaa, kun saa vähän kävellä, vähän seistä, vähän istua ja vähän makoilla, liian paljon jotain näistä niin kroppa protestoi kyllä jo...
Vikaahan hyvin!
Miirabell ja tyttömaha 37+0 (hui!)