Hohhoi, joskohan sitä tässä olis aikaa vihdoinkin kirjoitella
Kovasti tämä opinnäytetyön loppuvaihe vie mehut ihmisestä, etenkin kun venyttämisen varaa ei aikatauluissa ole vaan työ pitää tasan tarkkaan saada ennen joulua pois alta, keväällä kun toivottavasti mulla on jo ihan muut projektit meneillään...
Ensinnäkin tervetuloa uusille :flower: Mä en ihan rehellisesti koskaan muista, että olenko jo onnitellut ja toivotellut tervetulleeksi, joten saattaa nyt tulla toistoa
Onneksi tänne kuitenkin aika tasaiseen tahtiin tulee uutta porukkaa, niin aina on joku, jota onnitella
Mikä lie raskausajan dementia puskemassa päälle, päähän ei tunnu mahtuvan kovin montaa ajatella kerrallaan...
Me käytiin siis reilu viikko sitten perjantaina päivystyksessä, kun iski kova paineentunne tuonne alakertaan välilihan alueelle ja oli harjotussupistuksiakin jonkin verran. Kaikki oli kohdunsuun suhteen ihan kunnossa, eikä vetinen valkovuotokaan sisältänyt lapsivettä (ei kyllä testattu, mutta lääkäri sanoi näppituntumalla). Jos olisin töissä, olisi laittanut saikulle, mutta eipä tuolla koululla kukaan ole mun sairaslomista kiinnostunut. Jos jää pois, niin jää pois ja suorittaa myöhemmin. Tultiin lääkärin kanssa yhteistuumin siihen tulokseen, että jatkan koulunkäyntiä (se kun ei ole kovin raskasta fyysisesti eikä lisää supistusten määrää) jos vaan hyvältä tuntuu. Kuitenkin jo joulunalusviikolla alkaa "äitiysloma", että ei tässä kovin montaa viikkoa ole jäljellä
Jos kohdunsuulla olisi tapahtunut pieniäkään muutoksia, olisin varmasti jäänyt kotiin makaamaan, mutta koska siellä tosiaan oli kaikki hyvin, niin uskallan vielä olla ihan tavallisesti koulussa.
Mua vähän huoletti se, että ultrassa pieni kasvoi miinuskäyrällä, ollen reilut 700-grammainen tuolloin, vaikka keskiarvo taitaa olla sen 800 grammaa, mutta lääkäri ei ollut huolissaan. Ollaan tosiaan miehen kanssa molemmat keskiarvoa lyhyempiä, joten kyllähän tuokin jo tässä vaiheessa vaikuttaa
Mies on syntynyt täysiaikaisena ja reippaana ilman mitään ongelmia 2900-grammaisena, joten ehkä tämä meidän pienikin kasvaa hiukan pikkuisena. Napasuonivirtaukset ja istukka olivat kunnossa, joten mistään hapen- tai ravinnonpuutteestakaan ei pitäisi olla kysymys. Että ei kai tässä periaatteessa mitään huolehdittavaa olisi, mutta miten sitä nyt sitten voi olla huolehtimattakaan?
Vauva kuitenkin liikkuu hyvinkin reippaasti, massu menee mukana puolelta toiselle. Että olkoon pieni, mutta virtaa näyttää piisaavan kuin pienessä kylässä...
Mulla ei tietysti ole vertailupohjaa, kun tämä on ensimmäinen näin pitkälle edennyt raskaus, mutta ihan hyvin mä olen liikkeet etuistukasta huolimatta tuntenut... En itseasiassa edes huomaa eroa milloin vauvaa potkaisee istukan läpi tai sitten ihan "suoraan". Yhdessä vaiheessa huolehdin kovasti siitä, että meneekö istukka rikki kun vauva kuitenkin potkii niin paljon, mutta eiköhän ne takaseinämässä sijaitsevat istukat saa ihan yhtä paljon potkuja osakseen
Ja mitäs muuta...? Viimeinen kolmannes alkaa/on jo alkanut, riippuen jaottelusta, ja kyllähän noita pieniä kremppoja alkaa kertymään jo: lonkat kipeytyy, selällään makoileminen ei tunnu hyvältä kovin pitkään, häpyluuta vihloo, isot ruoka-annokset saa aikaan tukalan olon ja pissahätä vaivaa vähän väliä
Hurjaa ajatella, että jäljellä on enää sen kolmisen kuukautta! Hui kauheeta
Toisaalta en malttaisi odottaa sitä, että pieni syntyy (ja vaivat toivottavasti helpottaisivat), mutta taas toisaalta tuleva elämänmuutos kammottaa ja jännittää, vaikka vauva onkin ihan vimpan päälle toivottu. Kuulunee asiaan sekin
Äitiyspakkausta odottelin minäkin innoissani, kunnes muistin etten ole niitä hakemuksia lähettänyt :headwall: Josko sitä sitten ensi viikolla muistaisi
Eipä meillä sen kummempia
Olen kyllä käynyt ahkerasti lukemassa muiden kuulumisia, vaikka kirjoitustahti onkin ollut vähän hitaanlaista, ja samaa varmaan tiedossa jatkossakin. Se on se opinnäytetyö, sitä mä syytän kaikesta
Kätsy ja Möyriäinen 26+6 :heart: