Keskenmenon jälkeen plussanneet syksyllä-10 (päivityspyynnöt yksityisviestillä)

Anna-79,tervetuloa tänne puolelle!!

Sasumalle:hug:Jaksamista 2 viikon odotteluun...laitoinkin sulle vastausta tonne toiselle puolelle...

Lääkärineuvolassa kaikki ok,paikat kiinni visusti,hyvä juttu. Painoa jotain alle 500g viikko,paikalla ei ollu oma terkka joten tältä toiselta jäi yks sun toinen asia merkkaamatta korttiin..näemmä. Itekseni laskin et ainakin alle ton 500g sallitun rajan meni. Hemppa jo lähempänä mun normeja lukemia,125.
Sokerimittarin saankin jo nyt keskiviikkona,eli sitten taas takas sinne.

Repa ja säynävä 27+2

 

Sasuma Minulla oli viimeistä edellisessä neuvolassa sama tilanne. sen jälkeen pieni on nyt ultrattu moneen kertaan (kohdunkaulan seurannan vuoksi) ja kaikki on kunnossa, vaikka yläkäyrän yläpuolelta "tipahdettiin" alakäyrän tuntumaan. Luota niihin liikkeisiin vaan. Jos liikkeet vahvistuu koko ajan, tuskin heebollakaan mitään ongelmia on.

Perjantaina jatkettiin saikkua ensi viikon loppupuolelle "ja silloin sitten jatketaan taas", kuten lääkäri sanoi. Tilanne oli pysynyt ennallaan maanantaihin nähden. Hissun-kissun kolmenkympin pyykkiä siis ensin tavoitellaan, mutta nyt tilanne näyttää jopa toiveekkaalle jopa täysiaikaisuuden suhteen.

26+1

 

Tervetuloa uusille!:heart:

Omaa napaa sen verran että liikkeet ovat tuntuneet viimeaikoina voimakkaimmin alhaalla,en tiedä onko HyytiKyppynen kääntynyt,olen yrittänyt "tunnustella" ja välillä olen ihan varma että hän on viistosti pää alaspäin ja sitten taas tuntuu että ei hän nyt niin ole...Huolestuttaa kuitenkin kovin kun aiemmin potki oikeinkin kovasti kylkeen ym ja nyt ei oikeastaan tunnu muualla kuin ihan alhaalla.Miehen kanssa päätettiin että menemme painoarvio ultraan yksityiselle muutaman viikon päästä,siellähän asia varmasti selviää...Se on eri asia kestääkö mun pää sinne asti pohtia.. Viikonloppuna olimme risteilyllä ja mukavaa oli.

Osaisiko joku neuvoa kuinka " tunnustella " jotta saisin jonkun haisun tyypin olemisesta?Entä onko joku käynyt painoarviossa?

Taffo ja HyytiKyppynen POKS 31!:heart:

 

Sasumalle pikaisesti: ennen viikkoa 24 ei suositella sf-mittaa otettavaksi ollenkaan, juurikin siksi että siellä vkon 21-22 paikkeilla otetut mitat eivät ole kovin hyvin verrannollisia muutaman viikon päästä otettaviin, ja hyyyyvin monella tulee ensin korkea luku ja sitten paluu "maan pinnalle" kun sf-mitta tasoittuu. Toisilla tasoittuminen käy rajummin kuin toisilla Lisäksi sf-mitta on käsipelillä mielestäni kuitenkin aika epätarkka mittausmetodi.. Mutta hyvä että tarkastavat kuitenkin! Jos pieni potkii ja tuntuu muuten fiilispohjalta voivan hyvin, niin ei varmaan kannata kovasti stressata. Joo, helppo sanoa täältä Kyllä mä itsekin otin hirveän stressin, kun perjantain polikäynnillä (kerron siitä paremmalla ajalla sitten) vauva mitattiin MELKEIN viikkoa pienemmäksi kuin aiemmat ultrat, ja ultraaja sanoi siroksi pojaksi, joka kasvaa vähän alakäyrällä. Mä olin ihan varma, että istukka vetelee viimeisiään ja pieni kuolee hetkenä minä hyvänsä, vaikka tosiasiassa taitaa kyse olla ihan perintötekijöistä, ollaan miehen kanssa molemmat keskimittaa lyhkäisempiä ja synnytty normaali-, mutta pienikokoisina

 

Moi piiiiiiiiitkästä aikaa!

Sintsulle onnittelut!!

Uusille tervetuloa! Jotenkin sitä uskoo itsekin menevänsä eteenpäin kun uusiakin saadaan mukaan, ihanaa! Onnea kaikille odotukseen!!

Pikaisesti tulen vaan huikkimaan, että täällä ollaan edelleen. Olen ollut ihan voimieni äärirajoilla, mutta nyt rupeaa helpottamaan. Harjoittelu Kättärin lastenosastolla sujui erinomaisesti ja olen jo ehtinyt pari keikkaakin sinne tekemään. Mitään muuta en ole sitten jaksanutkaan tuon harjoittelun ja opinnäyteytön suunnitelmavaiheen ohella tehdä, HUOH!

Ultrassa hyviä kuulumisia, ei kohonnutta riskiä ja viikkoja vastasi. Viikko sitten vietin yön migreenin kanssa neurologian päivystyksessä, mutta siitäkin selvitty.

Ääääh....mä en ehdi nyt muuta, mutta kyydissä ollaan taas, jatkan myöhemmin.

Jaksamisia kaikille ja erityisesti loppuvaiheessa kärvistelijöille! Tulen lukemaan tarkemmin juttujanne paremmalla ajalla.

Ps. Minsku missä oooot? En pikakatselmuksella löytänyt kuulumisia....

-Catalia 13+6

 

Mulla oli eilen illansuussa merkillinen tilanne: huomasin yhtäkkiä et housut oli vähän kastuneet johonkin värittömään, siis ihan joku puol teelusikallista kai. Yhtään ei ollut mielikuvaa et olis virtsankarkailua ollut kun yleensä sen kuitenkin huomaa jos pissa falskaa. VAlkovuotoa se ei ollut. Enkä ollut aivastanut enkä yskinyt kun silloin mulla kyl pissa lorahtaa eikä ollut oikein pissahätäkään. Alkuun vaan ihmettelin enkä ottanut sitä kovin vakavasti. Mut sitten se alkoi vaivaamaan mieltä. Tuo siis tapahtui siinä kuuden pintaan illalla. Lapset sain nukkumaan seitsemän jälkeen (molemmat flunssassa). Muistelin et kuopuksesta mulla tuli samanverran jotain väritöntä ja menin silloin sairaalaan asiaa ihmettelemään ja sille tielle jäin ja se oli silloin lapsivettä mut rv oli silloin 40+3. En sitten edes soittanut sairaalaan ja rupesin netistä kaiveleen tietoja ja lopulta olin jo tosi huolestunut. Olis ehkä pitänyt vaan yötä vasten lähtee sairaalaan näytille siihen prom-testiin että olisivat vanupuikoillakatsoneet onko lapsivettä vai ei niin olis saanut mielenrauhan. Siis sitä nestettä ei sitten sen jälkeen ole tullut eikä mulla ole mitään kivuliaita supistuksiakaan ollut. Jotenkin tuntui tyhmältä et jos meen sairaalaan asti ihmettelemään pissatahraa housuissa. Soitin sitten tänäaamuna neuvolaan jossa meinattiin että jos ei enempää tule niin antaa olla. Niitä promtestejä ei tehdä muuta kuin sairaalassa. Terkka meinasi et oli vaan pissaa että vauva jotenkin teutaroi virtsarakkoa. Kuopuksesta mulle tuli ylös kalvoihin pieni reikä ja silloin ei tullut kluin se pieni määrä vettä kunnes lääkäri sorkaisi niin et pian tuli kaikki vedet . Se mitä tässä pelkään niin on tulehdusvaara minulle ja vauvalle jos kalvoissa pienikin reikä, silloinhan yleensä laitetaan antibioottitippaan ja synnytys käynnistetään. VAuvallehan tuo tulehdus olis hengenvaarallinen. Nyt en enää asialle voi tehdä mitään muuta kuin odottaa et tuleeko tulehdusoireita. Tosi inhottava tilanne. Ajattelin eilen illalla et jos jooka lirun takia rupeen juoksemaan sairaalassa niin sehän on naurettavaa...Ja täältä maaseudulta ei oo niin helppoo lähtee sairaaalaan yötä vasten ajeleen. Muistissa on hyvin se kuinka kuopuksesta lähdin siinä ysin pintaan illalla ja jouduin viisi tuntia odottamaan vuoroani odotustilassa ennen kuin pääsin lääkärille aamuyöllä kahdelta.
Jos joku jaksoi lukea tuon sepustukseni loppuun niin kommentoikaa, teinkö oikein vai väärin, enäähän mitään ei oo tehtävissä muuta kuin voi vain toivoa et se oli pissaa.

Tänään rv 37+6

 

jääräpää: mitä jos soitat äitipolille ja kysyt sieltä? Ei tosiaan ole leikin asia jos alkaa tihkumaan. Mulle on molemmissa raskauksissa tehty useempia noita testejä, koska esikoisesta alkoi tihkumaan ilmeisesti samasta syystä kuin sulla eli jossain ylhäällä oli kalvossa reikä.

 

*toisesta pinosta kopioin laiskana*

eilen kävin neuvolassa, ja yritettiin kuunnella hippiäisen sydänääniä, ei kuulunut. huoli iskee, ja ultra vasta ens viikolla. Maanantaina uusintayritys kuuntelun suhteen.:|

Harhis ja hippiäinen, 10+4..

 

Harhaanjohtaja jospa ne neuvolan laitteet on niin huonot ettei niillä vielä kuule niitä ääniä. Oliko se joku rv 11 kun niitä yleensä aletaan kuuntelemaan. Itselläni ei ainakaan alkuun kuunneltu ollenkaan neuvolassa. Ja se voi olla neuvolatädistäkin kiinni että onko taito hyppysissä vai ei. Tsemppiä!

Täällä tänään rv 38 tasan ja mitään "vuotoja" ei oo tullut sen yhden kerran jälkeen ja soitin sinne synnytysvastaanottoonkin ja kysyin. oli sitä mieltä et tarkkailen tuleeko lisää ja sitten näytille.
Olen hoidellut kahta flunssaista tyttöäni kotona ja nyt on il.imeisesti mun vuoro nimittäin kurkku kipeenä ja aivastuttaa.

 

Harhis,Ei se mikään ihme oo vielä jos äänet ei kuulu,meilläpäin ei edes yritetä rv 12 jälkeen...mut olishan se tietty rentouttanut jos olis kuullu. Koitahan jaksaa odottaa:hug:

Jääris,noi tilanteet on ärsyttäviä kun saa sit pähkätä oliko vai eikö ja mitäs sitte jos on Toivottavasti ei flunssa iske pahasti päälle:|

Catalia,mukava kuulla sinusta ja "mahasta" ja että kaikki sillä saralla hyvin

Miä oon mittaillu huviksen nyt arvoja,virallisen sokerimittailun alotan maanantaina,eli siis laitan tuloksia ylös. Arvot on normisyömisillä ihan hyvästi alle rajojen,kokeilin runsasta päivällistä hedelmineen yms. ja illalla söin suklaata,siis testimielessä,mut ei rajat paukkunu. Ihana et ei tarvi mitään ruokavaliosäätöjä...epäilinkin et mulla pitäs olla se puoli kunnossaKiva boonus on et pääsee ylimääräseen ultraan rv36,kun tarkistavat vauvan koon

Repa ja säynävä 27+5

 

Jääräpää,parempi minusta olla herkästi huolissaan!Tsemppiä loppurutistukseen!=) Toivottavasti et tule kipeäksi!

Harhaanjohtaja,meilläkään terkka ei kuunnellut ennen rv 12 ollenkaan,mulla oo kotona dopleri jolla kuuntelen ( edelleen jos on hiljaista masussa ) suosittelen.Kamalaa varmasti miettiä koko ajan onko kaikki kunnossa.Voima :hug:!

Itsellä ei kummempaa,v*tuttaa se neuvolantäti kun yritin taas kerran puhua siitä synnytyspelosta niin sanoi että katsotaan sitten kun olet käynt siellä sairaalan tutustumiskäynnillä ( rv 37 ) jos sitten vielä pelotaa niin hän kirjoittaa lähetteen.. HALOO!Minusta olisi ollut kiva käydä siellä juttelemassa JO nyt eikä sitten kun synnytys on jo nurkan takana..Varasin muuten sen ultra ajan yksityiseltä se on 7.12. tuskin maltan odottaa..

Taffo ja HyytiKyppynen 31+2

 

Lumi-Marjan uutisia odottelen....

 

Eilen sain hakea postista tuon kauan kaivatun äitiyspakkauksen. Tänään (tai oikeastaan jos kelloa katsoo niin eilen) avattiin se sitten yhdessä miehen kanssa. Niin paljon oli kaikkea ihanaa että ei malta melkein enää odottaa pikkusen tuloa :heart:

Sasuma ja taapero 26+0 :kiss:

 

Juu, Lumi-Marjan tilanne täälläkin mielessä.. Omaan napaan ei kummaa, maha menee sivulta toiselle. Vähän jännittää, lähete synnytystapakeskusteluun vai mikä se on, menee viikolle 37 ja aika erikoista sinällään, johan tuo punkee ulos ennen sitä tai niillä main :O Tai no, voihan se mennä ylikin, esikoisesta kaikki sanoi, että tulee etuajassa ja tasan viikolla meni yli. Ja siis haluaisin varmuuden siitä, että alatiesynnytykseen pyritään. En halua kuulla viime tingassa, että keksivät syitä toiselle sektiolle : /

Meillä oli kolmevuotias torstaista asti kipeänä, enterorokko se sitten oireista päätellen oli. Siihen päälle koko ajan töissä oleva isi, jota kaivattiin kiivaasti ja tuloksena lopen uupunut minä. Ens viikolla neljä kertaa neljän tunnin työvuoro, sitten alkaa "loma" :heart:

BM ja Putti 33+3

 

Hohhoi, joskohan sitä tässä olis aikaa vihdoinkin kirjoitella Kovasti tämä opinnäytetyön loppuvaihe vie mehut ihmisestä, etenkin kun venyttämisen varaa ei aikatauluissa ole vaan työ pitää tasan tarkkaan saada ennen joulua pois alta, keväällä kun toivottavasti mulla on jo ihan muut projektit meneillään...

Ensinnäkin tervetuloa uusille :flower: Mä en ihan rehellisesti koskaan muista, että olenko jo onnitellut ja toivotellut tervetulleeksi, joten saattaa nyt tulla toistoa Onneksi tänne kuitenkin aika tasaiseen tahtiin tulee uutta porukkaa, niin aina on joku, jota onnitella Mikä lie raskausajan dementia puskemassa päälle, päähän ei tunnu mahtuvan kovin montaa ajatella kerrallaan...

Me käytiin siis reilu viikko sitten perjantaina päivystyksessä, kun iski kova paineentunne tuonne alakertaan välilihan alueelle ja oli harjotussupistuksiakin jonkin verran. Kaikki oli kohdunsuun suhteen ihan kunnossa, eikä vetinen valkovuotokaan sisältänyt lapsivettä (ei kyllä testattu, mutta lääkäri sanoi näppituntumalla). Jos olisin töissä, olisi laittanut saikulle, mutta eipä tuolla koululla kukaan ole mun sairaslomista kiinnostunut. Jos jää pois, niin jää pois ja suorittaa myöhemmin. Tultiin lääkärin kanssa yhteistuumin siihen tulokseen, että jatkan koulunkäyntiä (se kun ei ole kovin raskasta fyysisesti eikä lisää supistusten määrää) jos vaan hyvältä tuntuu. Kuitenkin jo joulunalusviikolla alkaa "äitiysloma", että ei tässä kovin montaa viikkoa ole jäljellä Jos kohdunsuulla olisi tapahtunut pieniäkään muutoksia, olisin varmasti jäänyt kotiin makaamaan, mutta koska siellä tosiaan oli kaikki hyvin, niin uskallan vielä olla ihan tavallisesti koulussa.

Mua vähän huoletti se, että ultrassa pieni kasvoi miinuskäyrällä, ollen reilut 700-grammainen tuolloin, vaikka keskiarvo taitaa olla sen 800 grammaa, mutta lääkäri ei ollut huolissaan. Ollaan tosiaan miehen kanssa molemmat keskiarvoa lyhyempiä, joten kyllähän tuokin jo tässä vaiheessa vaikuttaa Mies on syntynyt täysiaikaisena ja reippaana ilman mitään ongelmia 2900-grammaisena, joten ehkä tämä meidän pienikin kasvaa hiukan pikkuisena. Napasuonivirtaukset ja istukka olivat kunnossa, joten mistään hapen- tai ravinnonpuutteestakaan ei pitäisi olla kysymys. Että ei kai tässä periaatteessa mitään huolehdittavaa olisi, mutta miten sitä nyt sitten voi olla huolehtimattakaan?

Vauva kuitenkin liikkuu hyvinkin reippaasti, massu menee mukana puolelta toiselle. Että olkoon pieni, mutta virtaa näyttää piisaavan kuin pienessä kylässä... Mulla ei tietysti ole vertailupohjaa, kun tämä on ensimmäinen näin pitkälle edennyt raskaus, mutta ihan hyvin mä olen liikkeet etuistukasta huolimatta tuntenut... En itseasiassa edes huomaa eroa milloin vauvaa potkaisee istukan läpi tai sitten ihan "suoraan". Yhdessä vaiheessa huolehdin kovasti siitä, että meneekö istukka rikki kun vauva kuitenkin potkii niin paljon, mutta eiköhän ne takaseinämässä sijaitsevat istukat saa ihan yhtä paljon potkuja osakseen

Ja mitäs muuta...? Viimeinen kolmannes alkaa/on jo alkanut, riippuen jaottelusta, ja kyllähän noita pieniä kremppoja alkaa kertymään jo: lonkat kipeytyy, selällään makoileminen ei tunnu hyvältä kovin pitkään, häpyluuta vihloo, isot ruoka-annokset saa aikaan tukalan olon ja pissahätä vaivaa vähän väliä Hurjaa ajatella, että jäljellä on enää sen kolmisen kuukautta! Hui kauheeta Toisaalta en malttaisi odottaa sitä, että pieni syntyy (ja vaivat toivottavasti helpottaisivat), mutta taas toisaalta tuleva elämänmuutos kammottaa ja jännittää, vaikka vauva onkin ihan vimpan päälle toivottu. Kuulunee asiaan sekin

Äitiyspakkausta odottelin minäkin innoissani, kunnes muistin etten ole niitä hakemuksia lähettänyt :headwall: Josko sitä sitten ensi viikolla muistaisi

Eipä meillä sen kummempia Olen kyllä käynyt ahkerasti lukemassa muiden kuulumisia, vaikka kirjoitustahti onkin ollut vähän hitaanlaista, ja samaa varmaan tiedossa jatkossakin. Se on se opinnäytetyö, sitä mä syytän kaikesta

Kätsy ja Möyriäinen 26+6 :heart:

 

Kätsy,hyvä ettei mitään muutoksia kohdunsuulla ja voit jatkaa koulunpenkin kulutustaVoihan se olla että sekin vaikuttaa onko se etuistukka ylhäällä tai alhaalla vaiko keskellä,en tiä...tai sit jos on vaan kova liikkumaan,sillä ei oo väliä ollenkaan...se merkitys ainakin pienenee mitä enempi viikkoja. Hieno homma ettei se oo vaikuttanut sulla mitenkään,se oli meinaan tosi ikävää esikoisen kohdalla kun kesti lähes sinne rv30 asti että alko kunnolla tuntumaan joka päivä.Oli kyllä rauhallisempi muutenkin kuin tämä uusi tulokas

Lumi-marjan uutisia täälläkin jännätään:heart:

Täälä peruselostelua... vauva liikkuu hyvin,pinna on aika ajoin hiukan kireellä,pissattaa jatkuvasti ja lenkillä useesti tunne et yhtäkkiä meinaa tulla housuun,liekö istuu mun rakon pällä
Verenasokereita alan nyt urakalla mittaileen huomena,mut tuskin niissä mitään on,kun ei oo tähänkään mennessä ollu...vähän tuntuu epämiellyttävältä kanniskella mittaria mukana pitkin kyliä ja koittaa muistaa mitatakkin vielä oikeeseen aikaan,mut eihää tätä tiiivistä mittailua nyt ole sit kun 2 viikkoa.
Olen todellakin ihan varmana tässä ollu et tää ipana tulee myöhässä,käynnistettynä todennäkösesti... enkä usko että pystyn muuttamaan asennettani kun esikoisestakin povattiin et tulee takuulla viimeistään laskettuna ja kakan marjat,ei tullu omineen ollenkaan Olis ehkä hyvä kuitenkin miettii esikoisen hoidot yms.siltä varalta et tuleekin aijemmin...

Uskomatonta että ollaan jo näin pitkällä:heart:

Repa ja säynävä 28+1

 

Kiva kuulla Kätsystäkin!

Etuistukka haittaa minulle edelleen liikkeiden tuntemista. Istukka tuntuu olevan niin keskellä kuin vain voi. Jos lapsi on kääntyneenä selkääni päin, en tunne liikkeitä kuin jos pieni potkii risti-/häntäluuta kohti. Mutta onneksi maha heiluu silloinkin ja kädellä tunnen vatsan liikkeet, vaikkei vatsanahka mitään tunnekaan.

Vauvan painoarvio oli kolmisen vikkoa sitten -6 päivää. Seuraava kokoarvio tehtäneen torstaina seuraavassa kohdunsuukontrollissa. Omasta mielestä maha on pienempi kuin esikoisesta. Ja tarkoitan tosiaan mahan ulkoista kokoa.

Loppuviikosta alkoi harkkarit vähenemään. Yli kaksi viikkoa vaadittiin siis lepoa, ennenkuin lepo niihin auttoi. Nyt suppareita tulee alle 10 päivässä, mutta mitään pikku-harkkareita ne ikävä kyllä ei ole. Saikulle kun jäin, päivässä tuli muutama tyylipuhdas harkkari ja loput oli puristavia tai tiukkoja, puristavia harkkarityyppisiä. Nyt tulee kipuilevia harkkarityyppisiä, eli vaikka tilanne periaatteessa siis on rauhoittunut, ei tuollaisilla ole mitään asiaa töihin. Varsinkaan alakoulun joulurumbaan. Mutta enää viikko ja 28 on täynnä ja eka pyykki ennenaikaisuuden välttelyssä on saavutettu! Sitten rajapaaluja tuleekin 2 viikon välein: rv 30, 32, 34, 36 ja 37. Aina sen uuden kahden viikon odottaminen on jo helppo homma (nimim. kokemusta on), varsinkin, kun vauva on koko ajan kypsempi ja kypsempi maailmaan.

Huomenna koittaa minullekin sokerirasitus. Hiukan jänskättää, vaikka esikoisen aikana kaikki oli ok. Olen kuitenkin itse ollut sokerivauva ja se kai lisää riskiä. Tarvii muistaa tänään soittaa vielä neuvolaan ja pyytää kilpparilähete, kun se uupuu. Äidilläni on siis ollut ongelmia raskauksissa siinäkin ja sekin on periytyvä taipumus.

27+0

 

:wave: Täällä taas - viimeisiä viikkoja jo viedään

Minäkin tulin kurkkimaan josko Lumi-marjalla olisi täällä jo kuulumisia mutta vielä meitä näköjään pidetään jännityksessä. Toivottavasti siellä suunnalla on jo pienokainen saatu onnellisesti maailmaan!

Minä olen ollut edelleen kiireinen ja vointikin on ihan hyvä - tosin on maha tosi tosi iso! Teen nyt mammalomalta konsulttina edelleen jonkin verran töitä, joten sen takia en ole ihan heittäytynyt lomalaiseksi. Tähän mennessä olen myös tyynen rauhallisesti odotellut että poikanen syntyy joskus aika tarkkaan lasketun ajan tienoilla, mutta pe-la välisenä yönä säännölliset supistukset nostivat kovasti toiveita ennenaikaisuudestakin. No, kaikki merkit kyllä valitettavasti kuivuivat täysin kasaan lauantain aikana, mutta taidan kuitenkin jo tänään pakkailla sairaalakassin valmiiksi

Mun radi on ilmeisesti mennyt ruokavalion myötä tosi hyvään suuntaan. Mittasin tänään paastoarvon 2 viikon tauon jälkeen ja se oli vain 3,7 (kaksi ja neljä viikkoa sitten 4,8 molemmilla mittauksilla). Repa - en minäkään enään ole ollut hirmuisen tarkka herkkujen kanssa. Kotona katson tarkalleen mitä syön, mutta kyläillessä tai ravintolassa en ole heittäytynyt hankalaksi. Sain vielä varmuuden vuoksi lääkäriultran lasketuksi päiväksi, jotta saadaan silloin tarkastettua lapsen koko jos olen vielä yhtenä kappaleena. Ihan hyvillä mielin kuitenkin nyt odotan tulevaa.

Synnytykseen valmistautuminen on kiinnostanut viime viikolla kovasti. Pyrin esikoisen kohdalla mahdollisimman pitkään pärjäämään ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, mutta juuri ennen ponnistusvaiheen alkua päädyttiin kuitenkin pudendaalipuudutukseen (joka ei käsittääkseni onnistunut). Nyt olen yrittänyt ymmärtää tuon synnytyksen käänteitä ja toisaalta miettinyt mitä olisin voinut tehdä jotta homma olisi mennyt nopeammin (synnytys kesti vuorokauden verran). Mielenkiinnolla odotan tulevaa (eipä olisi vielä kuukausi sitten uskonut että saan tsempattua itselleni näin hyvät tunnelmat synnytykseen liittyen).

SpanishDancer & pikkuveli (37+6)

 

Tyttö tuli :heart:

Kaikkien näiden vaikeiden yritysvuosien jälkeen, petymysten kyynelten, epätoivon syvyyksien ja keskenmenojen surun seasta elämäämme tuli vihdoinkin terve pieni suloinen tyttö. Rapia neljä vuotta häntä toivottiin ja nyt hän on tässä. Tuntuu välillä, onko tämä oikeasti totta! Ilosta ja hämmennyksestä välillä kyynelehdin, kun katson tuota suloista tuhisijaa...miten jotain voi rakastaakkaan niin paljon! Vaikka kuuden vauva onkin, niin aina tämä tunne on yhtä voimakas ja ihana

Tiistaina menin sairaalaan sisälle. Keskiviikko aamupäivällä aloitettiin käynnistys pallonki menetelmällä, elikkä katetri kohdunkaulan kautta kohtuun. Sillä vavuduinkin aamuun mennessä hienosti 5cm. Siitä alkoikin sitten takkuaminen. Supistukset loppuivat ja aloitettiin cytotecit torstai aamuna. Päivä meni kipeiden supparieden kanssa kärvistellessä ja illalla alkoi olla säännöllisempiä. Puolen yön maissa mut siirrettiin saliin ja olinki ihan valmis ilokaasulle ja anelin suurinpiirtein hampaatirvessä epiduraalia, mutta vielä ei voitu laittaa. Aina vain se pahuksen 5cm auki!! Sen haavan arpiongelman takia ei voitu tuupata tilappe saman tien. Olin ammeessa tunnin, mutta olo oli niin tukala, että en kyenny siellä kauempaa lillumaan. Takas saliin ja suuret toivot edistyksestä...ei mitään. Aamuyöllä viiden aikaan sain oksanestiä, eli voimakasta hieman huumaavaa kipulääkettä takapuoleen piikkinä. Se auttoi ja nukuin hetken ja havahduin aina supparin aikaan hörppimään ilokaasua. olin sellaisessa pöllyssä, että ajantaju kyllä oli jossain muualla, kun mun päässä. Puoli yhdeksän aamulla puhkaistiin kalvot, mutta vettä ei juuri tullut, kun vauvan pää painoi jo niin lujaa kohdunsuuta, mutta auki edelleen sen saman 5cm!! Sit uli kymmenen aikaan vuoroon oksitosiini tippa ja epiduraali. Toiveet katossa, että nyt alkaa tapahtuun. Noh, ainakin se tapahtui, että pääsin kivuista totaalisesti reiluksi tunniksi, ennenk uin puudute alko pettään ja ilokaasua vetelin taas siinä rinnalla. Vauvan sydänääniin alko tulla joka supparilla rilu lasku, mutta korjaantu aina. Ei siis hätää?! Mulla meinas olla, kun on ollu napanuora ongelmia ennenkin ja pelko taas siitä, että vauva kuristuu tai jotain. Noh, kahden aikaan olin todella kipee ja tilannetta tutkittiin jälleen. Noo, auki semmoset 5cm!! Aloin jo kyllästyyn tuohon vastaukseen ja kysyin ihan spontaanisti, että eikö jo leikata, tästä mitään tule. Eipä vielä hätäilty leikkuriin, kun vauva voi hyvin ja minäkin lähes järjissäni. Lisää vaan epiduraalia ja taas odotellaan. Klo 15.40 tuli mulle jo monesta synnytyksestä tuttu lääkäri paikalle ja tutki tilanteen. Iäkkään kokeneen lääkärin mielipide oli selkeä. Kohdunkaulalla tuntuva kova kohta ei ole reunaa, vaan sektio haavan kiinnike joka pitää ehdottoman nopeasti nyt saada leikatuksi ja hän sanoi, että nyt vetele kaasua reilusti, niin että silmissä sumenee ja hän rapsasee kiinnikkeen poikki. Minä tein työtä käskettyä ja täysin kivuttomasti homma meni. Sit alko tapahtuun. Välittömästi tuli pari senttiä lisää ja neljän aikaan oli aika lisä puudutteen. Sainkin sen, mutta saman tien alko tuntua, että jotain tulee ulos ja kätilöt ei meinannu uskoa. Minä vain hoin, että nyt se syntyy ja ihan varmasti. Kätilöt vaan että oles nyt rauhassa, ei se näin äkkiä avaudu. Vaadin niitä kurkkaan ja sitten tulikin kiire. Vauvan sydänäänet tipahti jonnekki 40 paikkeille eikä enäänoussu. Mut laitettiin konttaus asentoon veteleen happea ja alko olla hätä. Enää ei kukaan vitsaillu ja leikkausaliin soittivat hätäsektio hälytyksen. Lääkäreitä oli pari paikalla ja hoitajia alko olla kuin paarmoja umpärillä. Mies istutettiin kauemmas ja tunsin olevani jotenkin toisten armoilla ja pleko kova vauvan selviämisestä. Sit kuulin vain, että äkkiä puoli-istuvaan, pää näkyy jo! Jokku veteli hanskoja vasta käsiinsä, kun ponnistutti mahdottomasti ja samalla, kun käännyin puoli-istuvaan, näin ittekkin vauvan pään. Napanuora oli tiukasti kaulan ympärillä ja sitä löysytettiin ja en saanu ponnistaa. Nuo sekunnit oli jotain järjettömän pitkiä ja kamalia. Sit sain taas luvan ponnistaa ja yhden supistuksen aikana tyttö syntyi. Ponnistusvaiheen ajaksi merkattiin 2min. Tyttö sai ihmeen kaupalla kaikesta huolimatta pisteet 9/10/10. Ihanainen neiti oli syntynyt. Painoa 3926g ja 50.5cm. Pipo 35cm. Kaikkien vaikeuksien jälkeen oli kyllä niin ihana fiilis, että itkuhan siinä pääs. Istukka oli aika hurjan näköinen ja lääkäri miettikin, kuinka tämän läpi on voinut mitään virrata ja ylipäätään raskaus mennä loppuun asti. Siinä oli isompi repeämä kuin olis voinu ultralla havaita ja vain vajaa puolet ollut istukasta kiinni kohdun seinässä, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Mulla ei tikkejä, eikä repeämiä. Pari pientä limakalvo nirhaumaa, joista ei ole niin mitään haittaa. Olo oli väsynyt, mutta onnellinen. Aktiivisen synnytyksen kestoksi merkittiin lopuksi 8h 50min, ponnistus 2min, jälkeisvaihe 5min. Eli yhteensä noin 9h.

Nyt ollaan tytön kanssa kotona ja opetellaan uutta elämänrytmiä pikkupomon kanssa Maitoa tulee jo hyvin ja tyttö syö ja nukkuu. Pieniä toveja jaksaa ihmetellä tätä maailmaakin.

Kaikkea hyvää teille ja kiitos suuresta tuesta tässä masumatkalla.

Lämpimin ajatuksin, Lumi-Marja ja "Helmi" pian 3 vuorokautta :heart:

 

Oijoi, äkkiä vaan onnittelemaan Lumi-Marjaa ja perhettä tytöstä!! Siis onnea sylin täydeltä! Hurjan kuuloinen synnytyskertomus, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Nauttikaa elosta ja olosta!!

-Catalia 14+4

 

Ihanaa Lumi-Marja, lämpimät onnittelut pienokaisesta :heart:

Hurja matka sulla on ollut, mutta vihdoin maalissa. Oikein hyvää vointia toivottelen teille molemmille jatkossa

 

Onnea Lumi-Marja!!! Vihdoinkin teille suotiin lapsi syliin saakka! Nauttikaa tuhina-arjesta, se on yllättävän lyhyt aika!

 

Lumi-Marjalle oikein paljon onnea :heart:

Näköjään sitä alkaa tosiaan olla ihan kypsä raskauteen, kun hurjatkin synnytystarinat saa aikaan vaan ajatukset, että pääsispä jo itsekin tositoimiin Ei sillä, kyllähän tästä nauttii, mutta...

Kätsy ja Möyris 27+0 (Poksista)

 

Lumi-Marjalle suurensuuret onnittelut pikkuprinsessan johdosta :heart: paljon onnellisia vauvantuoksuisia hetkiä teille sinne!

Omaa napaa sitten, eli sydänäänet saatiin kuulumaan! Mä olen nyt just todella onnellinen ja helpottunut!:heart:

Harhis ja hippiäinen, rv 11+1

 

Onnea kovasti Lumi-Marjalle pienokaisesta! Olet onnesi ansainnut!:heart::flower: