Onnittelut hienoista ultrakuulumisista Tiitulle ja MLL:lle :flower: :heart: :flower:
Aappa tervetuloa ja tuhannesti onnea plussasta :flower: Ihan oikeassa paikassa olet =)
Buam hieno juttu jos jaksat alkaa päivittelemään, kiitokset jo etukäteen =)
tillukas :hug: jaksamista, on tuo todella inhottava tilanne, tosi kurjalta tuntuu teidän puolesta :hug: Moneen otteeseen ei soisi kenenkään käyvän tällaista läpi, siinä yhdessäkin kerrassa kun on ihan tarpeeksi kestämistä. Toki ei kirvestä kannata kaivoon heittää.
Vernalis kurja kuulla, että rokote teki niin huonon olon. Itsellänikin käsi kipeytyi, mutta ei niin pahasti että se juuri muuta haittaisi kuin nukkumista, on vain kosketusarka. Muuta ihmeellistä en sitten olekaan huomannut. Toivottavasti olo paranee pian.
Vadelmaunelma pahoittelut keskenmenostasi :hug:
Minulla ei ole taustalla lapsettomuushoitoja, mutta halusin kuitenkin vastata sinulle tuohon, että miten uuden raskauden kestää keskenmenon jälkeen. Tie tähän pisteeseen on itselläni ollut vaikea, vaikka olenkin raskaaksi tullut melko helposti. Raskaudet kun eivät ole jatkuneet, vaan takana on kaksi todettua keskenmenoa, ensimmäinen viikolla 14 ja toinen viikolla 9 + lisäksi kaksi kemiallista raskautta, joista en neuvolaankaan ehtinyt. Onnistuneita raskauksia ei yhtään, eli esikoista odotellaan.
Muistan hyvin mietteet siitä, voiko kyse olla vain huonosta tuurista vai onko minussa jotain vikaa, kun raskaudet eivät jatku loppuun saakka. Ilmeisesti kyseessä oli vain huono tuuri, koska nyt mennään viikolla 36. Keskenmenon pelko voi kulkea mukana koko raskauden, mutta kyllä ilonkin tunteita kokee silti ja pikku hiljaa luottoa tulee, pelkkää pelkoa ja synkistelyä ei mikään raskaus varmaankaan ole. Monilla tilanne helpottuu kun ylittää tiettyjä rajapyykkejä, esim. kun edellisen keskenmenon ajankohta jää taakse ja kaikki on yhä hyvin. Ja apua ja vertaistukea on tarjolla: täällä netissä, mutta myös muuta. Esim. itse olen tämän raskauden aikana käynyt useasti neuvolapsykologilla, mikä oli etenkin alkuraskaudessa kultaakin kalliimpaa. Myönnän, että kun tulin raskaaksi, en osannut ajatella että meille tulisi vauva, odotin vain keskenmenoa.
Jos sinusta itsestäsi tuntuu, että on liian aikaista yrittää uudelleen, anna itsellesi hengähdystauko ja lupa unohtaa yritys hetkeksi. Tai jos tuntuu että olet heti valmis, anna mennä. Toisille uuden raskauden yrittäminen on "lääkettä" keskenmenosta toipumiseen, kun taas toiset tarvitsevat aikaa ennen uutta yritystä. Muista myös se, että sinä tai syömäsi lääkkeet eivät varmasti ole tapahtumaa aiheuttaneet.
Kukaan ei ansaitse keskenmenoja, mutta hirveän moni niitä joutuu kokemaan, ja valtaosalla kyse on ihan vain huonosta tuurista, eikä mitään syytä löydetä. Useankin keskenmenon jälkeen on edelleen todennäköisempää että seuraava raskaus onnistuu, kuin että se menisi taas kesken. Enpä tiedä auttoiko tämä sinua yhtään...toivottavasti löydät vertaistukea saman kokeneista.
Meritähti :heart: Pömppis 35+1
Aappa tervetuloa ja tuhannesti onnea plussasta :flower: Ihan oikeassa paikassa olet =)
Buam hieno juttu jos jaksat alkaa päivittelemään, kiitokset jo etukäteen =)
tillukas :hug: jaksamista, on tuo todella inhottava tilanne, tosi kurjalta tuntuu teidän puolesta :hug: Moneen otteeseen ei soisi kenenkään käyvän tällaista läpi, siinä yhdessäkin kerrassa kun on ihan tarpeeksi kestämistä. Toki ei kirvestä kannata kaivoon heittää.
Vernalis kurja kuulla, että rokote teki niin huonon olon. Itsellänikin käsi kipeytyi, mutta ei niin pahasti että se juuri muuta haittaisi kuin nukkumista, on vain kosketusarka. Muuta ihmeellistä en sitten olekaan huomannut. Toivottavasti olo paranee pian.
Vadelmaunelma pahoittelut keskenmenostasi :hug:
Minulla ei ole taustalla lapsettomuushoitoja, mutta halusin kuitenkin vastata sinulle tuohon, että miten uuden raskauden kestää keskenmenon jälkeen. Tie tähän pisteeseen on itselläni ollut vaikea, vaikka olenkin raskaaksi tullut melko helposti. Raskaudet kun eivät ole jatkuneet, vaan takana on kaksi todettua keskenmenoa, ensimmäinen viikolla 14 ja toinen viikolla 9 + lisäksi kaksi kemiallista raskautta, joista en neuvolaankaan ehtinyt. Onnistuneita raskauksia ei yhtään, eli esikoista odotellaan.
Muistan hyvin mietteet siitä, voiko kyse olla vain huonosta tuurista vai onko minussa jotain vikaa, kun raskaudet eivät jatku loppuun saakka. Ilmeisesti kyseessä oli vain huono tuuri, koska nyt mennään viikolla 36. Keskenmenon pelko voi kulkea mukana koko raskauden, mutta kyllä ilonkin tunteita kokee silti ja pikku hiljaa luottoa tulee, pelkkää pelkoa ja synkistelyä ei mikään raskaus varmaankaan ole. Monilla tilanne helpottuu kun ylittää tiettyjä rajapyykkejä, esim. kun edellisen keskenmenon ajankohta jää taakse ja kaikki on yhä hyvin. Ja apua ja vertaistukea on tarjolla: täällä netissä, mutta myös muuta. Esim. itse olen tämän raskauden aikana käynyt useasti neuvolapsykologilla, mikä oli etenkin alkuraskaudessa kultaakin kalliimpaa. Myönnän, että kun tulin raskaaksi, en osannut ajatella että meille tulisi vauva, odotin vain keskenmenoa.
Jos sinusta itsestäsi tuntuu, että on liian aikaista yrittää uudelleen, anna itsellesi hengähdystauko ja lupa unohtaa yritys hetkeksi. Tai jos tuntuu että olet heti valmis, anna mennä. Toisille uuden raskauden yrittäminen on "lääkettä" keskenmenosta toipumiseen, kun taas toiset tarvitsevat aikaa ennen uutta yritystä. Muista myös se, että sinä tai syömäsi lääkkeet eivät varmasti ole tapahtumaa aiheuttaneet.
Kukaan ei ansaitse keskenmenoja, mutta hirveän moni niitä joutuu kokemaan, ja valtaosalla kyse on ihan vain huonosta tuurista, eikä mitään syytä löydetä. Useankin keskenmenon jälkeen on edelleen todennäköisempää että seuraava raskaus onnistuu, kuin että se menisi taas kesken. Enpä tiedä auttoiko tämä sinua yhtään...toivottavasti löydät vertaistukea saman kokeneista.
Meritähti :heart: Pömppis 35+1