*~~*~~* Keskenmenon jälkeen plussanneet MARRASKUUSSA*~~*~~*

Onnittelut hienoista ultrakuulumisista Tiitulle ja MLL:lle :flower: :heart: :flower:

Aappa tervetuloa ja tuhannesti onnea plussasta :flower: Ihan oikeassa paikassa olet =)

Buam hieno juttu jos jaksat alkaa päivittelemään, kiitokset jo etukäteen =)

tillukas :hug: jaksamista, on tuo todella inhottava tilanne, tosi kurjalta tuntuu teidän puolesta :hug: Moneen otteeseen ei soisi kenenkään käyvän tällaista läpi, siinä yhdessäkin kerrassa kun on ihan tarpeeksi kestämistä. Toki ei kirvestä kannata kaivoon heittää.

Vernalis kurja kuulla, että rokote teki niin huonon olon. Itsellänikin käsi kipeytyi, mutta ei niin pahasti että se juuri muuta haittaisi kuin nukkumista, on vain kosketusarka. Muuta ihmeellistä en sitten olekaan huomannut. Toivottavasti olo paranee pian.

Vadelmaunelma pahoittelut keskenmenostasi :hug:
Minulla ei ole taustalla lapsettomuushoitoja, mutta halusin kuitenkin vastata sinulle tuohon, että miten uuden raskauden kestää keskenmenon jälkeen. Tie tähän pisteeseen on itselläni ollut vaikea, vaikka olenkin raskaaksi tullut melko helposti. Raskaudet kun eivät ole jatkuneet, vaan takana on kaksi todettua keskenmenoa, ensimmäinen viikolla 14 ja toinen viikolla 9 + lisäksi kaksi kemiallista raskautta, joista en neuvolaankaan ehtinyt. Onnistuneita raskauksia ei yhtään, eli esikoista odotellaan.
Muistan hyvin mietteet siitä, voiko kyse olla vain huonosta tuurista vai onko minussa jotain vikaa, kun raskaudet eivät jatku loppuun saakka. Ilmeisesti kyseessä oli vain huono tuuri, koska nyt mennään viikolla 36. Keskenmenon pelko voi kulkea mukana koko raskauden, mutta kyllä ilonkin tunteita kokee silti ja pikku hiljaa luottoa tulee, pelkkää pelkoa ja synkistelyä ei mikään raskaus varmaankaan ole. Monilla tilanne helpottuu kun ylittää tiettyjä rajapyykkejä, esim. kun edellisen keskenmenon ajankohta jää taakse ja kaikki on yhä hyvin. Ja apua ja vertaistukea on tarjolla: täällä netissä, mutta myös muuta. Esim. itse olen tämän raskauden aikana käynyt useasti neuvolapsykologilla, mikä oli etenkin alkuraskaudessa kultaakin kalliimpaa. Myönnän, että kun tulin raskaaksi, en osannut ajatella että meille tulisi vauva, odotin vain keskenmenoa.
Jos sinusta itsestäsi tuntuu, että on liian aikaista yrittää uudelleen, anna itsellesi hengähdystauko ja lupa unohtaa yritys hetkeksi. Tai jos tuntuu että olet heti valmis, anna mennä. Toisille uuden raskauden yrittäminen on "lääkettä" keskenmenosta toipumiseen, kun taas toiset tarvitsevat aikaa ennen uutta yritystä. Muista myös se, että sinä tai syömäsi lääkkeet eivät varmasti ole tapahtumaa aiheuttaneet.
Kukaan ei ansaitse keskenmenoja, mutta hirveän moni niitä joutuu kokemaan, ja valtaosalla kyse on ihan vain huonosta tuurista, eikä mitään syytä löydetä. Useankin keskenmenon jälkeen on edelleen todennäköisempää että seuraava raskaus onnistuu, kuin että se menisi taas kesken. Enpä tiedä auttoiko tämä sinua yhtään...toivottavasti löydät vertaistukea saman kokeneista.

Meritähti :heart: Pömppis 35+1
 
Huomenta!

Mä niin yhdyn Meritähden sanoihin ja tunteisiin. Mun tausta kun on mikä on, niin näin monen keskenmenon jälkeen voin sanoa, että tämä alkuraskaus on ollut osaltaan yhtä piinaa. Ensin odotin että päästään sen ensimmäisen kolmanneksen ohi, nyt taas odotan että ois jo puoliväli. Mutta nyt uskallan jo nauttia tästä. Mutta että nautinko alussa? en.
Toki osaltani olin onnellinen ja varma siitä että nyt tämä onnistuu, mutta silti se epävarmuus ja se keskenmenon odottaminen oli koko ajan läsnä. Kuitenkaan en osannut ajatella niin, että mitään ei satu, vaan jokainen vessassa käynti oli sitä, että odotin vuotoa. Odotin verta, kipua ja että se tulis ulos.
Ehkä pahinta oli se, että miehelle sanoinkin tuossa joku aika sitten, että eikö se vois vaan tulla ulos sieltä, kun se kuitenkin tulee. En missään nimessa halunnut kiintyä tähän lapseen, enkä ajatella koko raskautta sen enempää. Toki tuolloin oli ehkä ne mielialan vaihtelutkin pahimmillaan.
Nyt kuitenkin olen jo onnellinen tästä ja otan vastaan sen mitä tuleman pitää. Mutta sitä stressiä tämäkään ei poista. Välillä olen tosi epävarma siitä, että kasvaako pieni, mutta pakkohan sen on, kun masu kasvaa =)

Ei ihan ajatus kulje näin aamusta, mut toivottavasti tuosta jotain selvii ajatuksista...

Mut nyt kahvin juontiin ja jotain hommaa kai pitäis keksiä...

buam 15+1
 
Huomenta täältäkin!

Tylsästi lähinnä taas merkkailen.

Aappalle tervetulotoivotukset, eiköhän tämä ole juuri oikea pino. Onnittelut raskaudestasi! :flower:

Keskenmenon aiheuttamista tunteista uudessa raskaudessa olette puhuneet. Mulla on vain yksi keskenmeno takana (siinäkin mielestäni yksi liikaa), joten aika rauhallisesti olen ottanut uuden raskauden - välillä pelottaa, välillä olen todella luottavainen. Yleensä ennen neuvolaa/ultraa iskee pieni paniikki, onko siellä vielä kaikki hyvin, ja sitten kun on nähnyt vauvan/kuullut sykkeen, niin viikon verran jaksaa taas uskoa raskauteen. Just nyt ei muita pelkoja ole kuin sikainfluenssarokotteen vaikutus raskauteen. Eilen luin tältä palstalta, että joku oli saanut keskenmenon pari päivää rokotteen jälkeen (rv16). Mitä jos itselle käy samalla tavalla? :(

Pitää lopettaa, etten ala huolestumaan liikaa. Päivänjatkot! :wave:

rv16+1
 
Empuuu eiköhän nuo keskenmenot johdu muista syistä entä tuosta rokotteesta. Koska suuri osa raskaanaolevista naisista on rokotteen saanut ja mitään ei ole sattunut. Uskosin että tuo on vain ollut "huonoa tuuria" rokotteen jälkeen.

 
MLL
Empuu Minä tein itseni kanssa periaate päätöksen lopettaa sikajuttujen lukemisen palstoilla sen jälkeen kun päätin rokotteen ottaa. Täälä pohjosessa niitä alettiin jakamaan etulinjassa, joten olen aika pimennossa noilta pelotteluilta ollut ja hyvä niin :) Suosittelen samaa lämpimästi. Jos yle tai mtv3 uutisoi, niin niitä luen ja katson, koska ne on varmaa faktaa eikä kenenkään höyrypään tekosia pelotella jo valmiiksi paniikissa ja huolissaan olevia äitejä.

Aapalle tervetulo toivotukset :) Voi että muistupas mieleen oma plussaus ja se riemu mikä siitä tuli. Onnellista odotusta ja toivottavasti kaikki menee hyvin!

MLL :heart: poju 21+1
 
MLL Tuo keskenmenojuttu ei kyllä ollut kenenkään höyrypään peloittelua, vaan ihan aktiivisen palstalaisen siskon kokemus. Ja kuulemma siihen mennessä oli mennyt kaikki hyvin. Kai sitä pitää vaan toivoa, että omalla kohdalla kaikki menee hyvin loppuun saakka. :/
 
MLL
Emppuu ei ollu tarkotus ketään loukata, en tota kyseistä tapausta ole tosiaan lukenut kun en ole availlut noita aloituksia enää. Uskoisin kuitenkin, että aika paljon sellasta skandaalinhakustakin kirjottelua esiintyy kun toiset niin tiukasti vastustaa rokotetta. Sen kun on jo ottanut, niin en halua enää pelotella itseäni mitä voisi tapahtua, koskei asialle mitään voi enää tehdä. Jos susta tuntuu, että riskit on isommat kun hyödyt niin ainahan sen rokotteen voi jättää ottamattakin. Mut jookos lopetetaan tältä erää tähän, ei viitsi täälä alkaa rokote asioista kamalasti vääntämään, sitä varten kun noita avauksia jo on netti pullollaan ;) Niin ja täytyy sanoa, että mun käsittääkseni aika monessa keskenmenneessä raskaudessa on mennyt ihan hyvin ennenkuin on mennyt kesken, mukaan lukien omani. Ultrattiin vähintään parin viikon välein, mitään hälyyttävää/huolestuttavaa ei löytynyt ennenkuin vauva sitten oli kuollut. Niin vaan käy joskus ilman mitään ulkoista syytä :( Sitten on helppo syytellä esim. rokotetta tai jotain lääkettä tai omia tekemisiä yms. Sellainen ihmisluonto on että se hakee syytä kun jotain pahaa tapahtuu.
 
MLL
Empuuu niinhän ne pistää :( Kaikkea kamalaa voi lapselle sattua ja välillä kun oikeen hormoonit hyrrää ja mielikuvitus laukkaa niin sitä miettii vaikka mitä villejä skenaarioita mitä voisi tapahtua. Pitää vaan yrittää pitää hermot kurissa ja miettiä jotain iloista :)
 
Samalla linjalla ku MLL, ku en oo ite ollu alkujaankaan mietteliäs tän rokotteen suhteen, enkä ole itseasiassa lukenu ainoatakaan arviota tai tekstiä rokotteen turvallisuudesta. Uskon ja luotan siihen, että suomessa ei raskaanaoleville pistetä mitään "turhanpäiten", joten uskon että rokotekkin on turvallinen.

Ja sama on tuo, että keskenmennyt raskaus voi olla täysin normaali raskaus, ilman mitään riskejä ja silti menee kesken. Samoin kohtukuolemat sun muut, eihän niille välttämättä löydetä mitään syytä.
Ennemmin jättää lukematta nuo "hysteriat", mitä monellakin palstalla on. (en siis tarkoita sinua Empuuu, vaan yleensä)
Joten suosiolla jätän ne pois. Samoin kuin olen omassa kuukausipinossakin jättänyt lukematta suurimman osan rokotteeseen liittyvän jutun.
 
Vadelmaunelma En ole joutunut turvautumaan hoitoihin, mutta tavallaan olen vastaavaa koulua käynyt läpi. Minulla on diagnosoitu endometrioosi vain 20-vuotiaana vuonna 2000. 2005 leikattiin emättimestä luumunkokoinen kasvain ulos. Toinen munatorvi on ummessa, kiitos endon aiheuttaman arpikudoksen. Aika paljon olen siis joutunut miettimään mahdollista lapsettomuutta. E-pillerit eivät minulle sovi, joten niistäkään ei ole saatu apua sairauteen. Kuitenkin takana on yksi kerrasta natsannut, onnistunut raskaus. Toinen raskaus myös natsasi kerrasta ja meni kesken, kaksi tyhjää väliin, sitten kemiallinen ja sen perään tämä raskaus, jossa nyt on viikkoja kai 11+1, mutta alkio on ilmeisesti kuollut 5-6 vikkoa sitten ja sen ulostuloa odotellaan, lääkäri ei tahtoisi puuttua luonnon kulkuun (fiksu lääkäri!). Uskaltaisin väittää, että kun on raskaaksi tullut, se miten on tullut raskaaksi, ei ratkaise jatkoa. Keskenmeno on joka tapauksessa kova paikka, kuten sinäkin ikävä kyllä jo tiedät. Vaikka meillä nyt on tilanne tämä mikä on, emme suinkaan ole heittämässä kirvestä kaivoon, vaan ajattelemme, että meillä on ollut vain sikahuono tuuri vauvanalkujen elinkelpoisuuden suhteen. Sinuna minä varmaan odottaisin kierron-pari luomuna ja sitten jatkaisin hoitoja. Siksi lähinnä odottaisin, että pääset henkisesti yli. Ei se helppoa se alku ole, pelko kaihertaa koko ajan, mutta etukäteen on vaan mietittävä, kumpi on suurempi: pelko vai halu saada lapsi.

Ystäväni on vastaavan rumban käynyt läpi kuin sinä ilman yhtään raskautta millään hoidolla. Päättivät sitten heittää kirveen kaivoon ja alkaa seuraavasta kierrosta hoitamaan endoa. Tämä kierto on kohta kaksivuotias poika. Pojan jälkeen ehkäisyä ei otettu käyttöön, vaan annettiin tulla jos on tullakseen. Endo nosti päänsä kovin ylös ja seuraavsta kierrosta päätettiin aloittaa endon hoito. No, se kierto tulee maailmaan alkuvuodesta.

Vadelmaunelma Koskaan ei voi tietää, mitä meille on tarkoitettu. Keskenmeno on aikansa rankka juttu, mutta siitä pääsee yli. Toisilla se vie kauemmin, toisille se on helpompaa ja nopeampaa. Mutta yhtä kaikki, jokaisen niistäkin lapsista, joita et syliisi saakka saanut, muistat ikäsi ja heillekin on paikka sydämessäsi. Äiti rakastaa lastaan, vaikka häntä ei saisikaan koskaan nähdä.

ON Eilen alkoi vuoto rusehtaa ja kohtu juilii. Arvioitu tulvan saapumisaika on viikonloppuna. Yllättävää kyllä, on lähes voittajafiilis! Olisi niin hienoa päästä tästä jossittelusta eroon ja siirtyä eteenpäin vaikka sitten keskenmenonkin kautta. Ja vielä mahtavampaa, jos kroppa hoitaa lopulta itse homman ilman lääkkeitä. Sitä ei passaa ajatella yhtään, mitä on viikkoja...
 
Vadelmaunelma: Meritähti puki kyllä täydellisesti sanoiksi sen mitä minäkin ajattelin ja ajattelen keskenmenosta, uudesta yrittämisestä ja keskenmenon jälkeisestä raskaudesta nauttimisesta ja peloista..
Kovia olette joutuneet kokemaan, voimahalitus täältä ja toivon todella että saisitte enemmin tai myöhemmin terveen pikku rakkauden syliinne saakka! :heart:
Itselläni kokemusta aiheesta on kahden keskenmenon ja pitkän yrityksen verran. Aloitimme yrityksen marraskuussa 07, huhtikuussa 08 rv 12+ jatkunut raskaus todettiinkin tuulimunaraskaudeksi, tämän jälkeen yritimme vuoden ilman ainuttakaan tärppiä, tutkimuksiin jo aika varattuna, huomasinkin olevani raskaana, joka sekin meni kesken 9+6, sykkeet jo nähtynä.. :(, nyt kuitenkin, kaikesta huolimatta, olen jälleen raskaana, rv 18+3 ja kaikki on mennyt peloista ja panikoinneista huolimatta, ainakin tähän asti hyvin ja toivon mukaan loppuun saakka. Yksi terve lapsi on ennestään 06. Suosittelen myös kuumeilupuolelta "odotuksen odottajat"-ketjua, siellä on meitä "pitkänmatkalaisia" ja hoitojen kautta lasta yrittäviä kohtalotovereita. Paljon jaksamisia teille! :heart:


Kuulumisia täältäki..

Masu on pullistunu parissa viikossa ihan huomattavasti.. Serkkulikka toi häneltä jääneitä muutamia mammavaatteita lainaksi, ihan kiva ni ei tarvi ite paljo ostella, käyttöaika ku kuitenki on aika suhteellisen pieni..

Liikkeet (myös kunnon kääntymiset(?)) tuntuu nyt selkeämmin. Lähes päivittäin tuntuu jotain.. Ihanaa! :heart: Odotan innolla niitä kunnon jytkyjä, vaikka tiedän että niitäkin ehtii tunnustella sitten kyllästymiseen saakka.. :D

Vointi on ollut tasaisen hyvää. Väsymyshän tuo meinaa painaa. Hb oli pudonnu melkoisesti 9+1 oli vielä 129 ja viimeksi neuvolassa 16+4 vain 106.. :/ Eli ei ihme että väsyttää ja äkisti nouseminen aiheuttaa huippausta.. :| Issiaskin on alkanut aika-ajoin pistellä, onneksi ei aivan vaivaksi asti vielä. Esikoisesta alkoi muistaakseni vasta joskus 30-> viikon tietämillä, että toivoa saattaa ettei tuo vaiva ala nyt jo vihoitella tosissaan.. :/

Erinäiset asiat on aiheuttanu nyt viime päivinä melkoisesti stressiä ja päänvaivaa, eilen piti ilta vaan itkeä tihrustella, mutta jospa asiat alkaisivat selkenemään. En haluaisi stressata jo vauvankin takia. Hyvinvoiva äiti = hyvinvoiva vauva.. :heart:


Ihanaa loppuviikkoa kaikille! :heart:



Tässä vielä masukuva eiliseltä.. :)






Kellis ja Aarre 18+3

 
Empuuu Juuri aiempien perusteella arvioinkin tulvapäiväksi lauantaita. Molemmat (kemiallinen ja "oikea") aloittivat tuhruilun kolme päivää ennen itseasiaa. Nyt erittäin todennäköisesti ensi keskiviikon kontrolliultrassa saadan tarkistettua tyhjeneminen. Miten kauan sinun keskenmenosi oli kesken? Täällä siis nyt 5-6 viikkoa takana jo...
 
Heippa kaikille!

En ole lukenut palstaa aikoihin.. Mutta halusin tulla kertomaan hyviä ultrakuulumisia. Kaikki on hyvin ja vastaa viikkoja. Sukupuoli haluttiin tietää ja saatiin tietää, siitä ei ole epäilystäkään kumpi tulee. Poika sieltä on tulossa! :heart: Sulatti äipän ja iskän sydämet :heart:

Voimia ja tsemppiä kaikille! :hug:
 
Empuuu kiitos! Kyllä se aika vain menee, vaikkei aluks siltä tunnukkaan. Määkin uskon, että huonoa tuuria vain on ollut, jos km on tapahtunut rokotteen jälkeen. Norjassahan ne sen vuoksi kielsi rokotteet ekalta kolmannekselta, ettei km:ja yhdistettäisiin rokotteisiin. :( Kurjia kuitenkin nuo uutiset.

Vernalis Jep, en usko, että nää pelot koskaan antaa myöten, ehkä vaan rauhottuu jossain vaiheessa, tai ainakin toivon niin.

Aappa Tervetuloa tänne puolelle :wave: Aina mahtuu mukaan. Toivotaan, että saat pitää pikkuisen nyt matkassa :heart:

Tillukas oot kyllä sitkeä nainen! :hug:

Kellis Ihana pikku kumpu sulla :heart:

Ilona Onnittelut poikalupauksesta ja hyvistä uä kuulumisista! :heart:

On: Np-ultra takana. Järkyttävä jännitys ja sydämen tykytys ennen ultraa ja ultran alussakin oli. Kädet tärisi, sikiön tiesin masussa olevan, mutta en tiennyt, että oliko elossa. Piti oikein ultraajalta kysyä, että "elääkö se" Ja kyllä eli, sattu vain nukkumaan juuri ultrauksen aikana. :) Sen verran itepäinen/hyv' uninen tyyppi oli, että ei meinattu millään saada hereille. Onneksi ihan lopussa tyyppi heräsi ja hieman potki ja sätki meille malliksi. Mikä helpotuksen huokaus!! :heart: Nyt voin olla taas muutaman päivän pelkäämättä ;)
Sikiö vastasi päivää enemmän kuin varhaisultrassa, joten nyt on 11+2 eikä 11+1 :D Tarkkaa! Mää alankin sitten poksumaan tiistaisin ;)
Huomenna pitäs hakea doppleri postista minkä huusin huuto.netistä :D :whistle:

*Muoks. Niin ja niskaturvotus oli 1mm, ihan niinkuin pitääkin. Veriseulan päätin jättää sitten väliin..

Alisa & Hippu 11+2 :D :heart:
 
Alisa Ihania ultrakuulumisia. :heart: Meidän vaavi oli kans vähän kohmeessa np-ultrassa, käytiin ihan aamusta enkä ollut edes syönyt mitään. Kätilö tökki siihen vähän vauhtia. :D Kohta pääset kuuntelemaan sydänääniä ihan päivittäin, epistä. ;)

ilona10 Teillä oli kans kaikki hienosti, onnea poikalupauksesta. :)
 
Onnittelut hyvistä ultrakuulumisista ilona10 ja poikalupauksesta :flower: :heart:

ja Alisa84 :flower: :heart: Mullaki sillo nt-ultrassa kätilö sai vähä tökkiä toiseen vauhtia, kun oli laiskanpuoleinen. Sit loppujen lopuks se käänty ihan hulluun asentoon, joka ei tietenkää ollu hyvä juttu :) Ett kyllä nää meitin masuasukit näköjään osaa :D

Omaan napaan ei edelleenkää ihmeitä. Sellasta jännää kutittelua on tänään(kin) pitkin päivää tuntunu. Varsinki yhessä välissä, ku söin jäätelöä nii sen jälkee oli tollasia tuntemuksia ku tässä koneella istuin. Mutt edelleenkää näin ensikertalaisena en voi tietää onko ne mahdollisia liikkeitä vai jotain muuta. Kohdunkasvukipujaki on tänään vähän ollu, helpotus. Iha jo alko pelottaa, ku en oo oikein mitää tuntenu pitkään aikaan. Mutt eiköhä tää tästä :)

JääKyynel ja Tuittu

 
Onnitteluja ultrista, on se aina ihanaa kun niitä terveitä vauvoja löytyy :heart: . Itsekään en malta odottaa tuota nt-ultraa.

Tillukas ja vadelmaunelma vielä :hug: ja paljon paljon onnea jatkoon. Kyllä se on kamala kuin joitakin koetellaan niin kovasti. Mutta onpahan se palkintokin sitten sen arvoinen!

Niin ja täältä kops ja poks 7+0.

 
Hei!

Olen päättänyt mennä alkuraskauden ultraan. Nyt haluan tietää, että alkio on oikeassa paikassa.. se on se tärkein. Mutta mutta.. Missä te olette käyneet Helsingin alueella? Ajattelin Femedaa.. Sitten vielä hassuja kysymyksiä. Eli jos menen sinne alkuraskauden ultraan, niin tekevätkö he siinä mitään muita tutkimuksia? Äitiyskorttia tms? Haluaisin tosiaan ihan vaan sen ultrauksen ja sit pois.. :/
 

Yhteistyössä