Keskenmenon jälkeen plussanneet - kevät 2012->
- Viestiketjun aloittaja Sanmar82
- Ensimmäinen viesti
Paljon onnea Neiti-81 tuplauutisista, mahtavaa!! Olen lueskellut kuulumisiasi myös helmikuisten ketjusta, en ole vielä itse tohtinut liittyä keskusteluun mukaan, mutta josko pian uskoisin, että meillekin tulee helmivauva 
Kävin 9+6 uudemman kerran ultrassa, ihan vain varmistamassa, että kaikki hyvin, koska edellinen kkm oli tapahtunut 9+2 ja raskausoireet kuitenkin jatkuivat 11+1 jolloin vuoto vasta alkoi. Nyt kaikki oli hyvin ja tippa tuli linssiin, kun erotti jo, kun pikkuinen potki menemään En ollut ajatellutkaan, että tässä vaiheessa jo erottaisi kädet ja jalat. Seuraava etappi on reilun viikon kuluttua oleva nt-ultra, toivotaan, että sieltä saisi myös hyviä uutisia.
Sanniz 10+3
Kävin 9+6 uudemman kerran ultrassa, ihan vain varmistamassa, että kaikki hyvin, koska edellinen kkm oli tapahtunut 9+2 ja raskausoireet kuitenkin jatkuivat 11+1 jolloin vuoto vasta alkoi. Nyt kaikki oli hyvin ja tippa tuli linssiin, kun erotti jo, kun pikkuinen potki menemään
En ollut ajatellutkaan, että tässä vaiheessa jo erottaisi kädet ja jalat. Seuraava etappi on reilun viikon kuluttua oleva nt-ultra, toivotaan, että sieltä saisi myös hyviä uutisia.Sanniz 10+3
Hellurei!!!
Pitkästä aikaa. :snotty:
NEiti81 ONNEA tuplauutisista! Mahtavaa!!!
Muutenkin täällä näyttäisi olevan hyvä tunnelma...
Mulla on nyt viikkoja 36+1 ja yhdessä kasassa vielä ollaan. POika möyrii koko ajan ja KOVAA auh. :/ Mut hyvähän se kai on...
Synnytystapa-arviossa kävin ja vauvan painoarvio tällä hetkellä vähän vaille 2900g, syntymäpainoksi veikkaavat 3800g. TOSIN lääkäri huomasi että vauvan mahanympärys on muita mittoja suurempi, joka voi olla merkki sokereiden hettelystä. HIENOO!!!! murh. Mullehan ei oo tehty ollenkaan sokerirasitusta kun sille ei olla nähty tarvetta.... :/
Noh, ensi viikolla meen sitten sokerirasitukseen. Ensin olin kiukkuinen että miks ihmeessä, mut sit tajusin että jos niissä jotain on, niin se tieto on tärkeä vauvan hyvinvoinnin kannalta - ei pelkästään vauvan koon kannalta.
Noh, ahdistaa vähän ajatus isosta vauvasta.... :/
Supistuksia kyllä tulee päivittäin, että se antaisi vinkkiä siitä että voitaisiin saada tämä ennen la:ta syliin.... toivottavasti ainakin! Olo on jo tuskainen kun ei pysty mitään tekemään kun kaikki sattuu ja ahdistaa.... huoh. No, kuuluu asiaan!
Joka tapauksessa meillä on MAKSIMISSAAN kuusi viikkoa että vauva on maailmassa, todennäköisemmin nelisen viikkoa. IIIIK! Jännittää synnytys ja kaikki... mut en malttais odottaa että saan vauvan syliin!!! :heart:
EM & MacGyver rv 36+1 :heart:
Pitkästä aikaa.
:snotty:NEiti81 ONNEA tuplauutisista! Mahtavaa!!!
Muutenkin täällä näyttäisi olevan hyvä tunnelma...
Mulla on nyt viikkoja 36+1 ja yhdessä kasassa vielä ollaan. POika möyrii koko ajan ja KOVAA auh. :/ Mut hyvähän se kai on...
Synnytystapa-arviossa kävin ja vauvan painoarvio tällä hetkellä vähän vaille 2900g, syntymäpainoksi veikkaavat 3800g. TOSIN lääkäri huomasi että vauvan mahanympärys on muita mittoja suurempi, joka voi olla merkki sokereiden hettelystä. HIENOO!!!! murh. Mullehan ei oo tehty ollenkaan sokerirasitusta kun sille ei olla nähty tarvetta.... :/
Noh, ensi viikolla meen sitten sokerirasitukseen. Ensin olin kiukkuinen että miks ihmeessä, mut sit tajusin että jos niissä jotain on, niin se tieto on tärkeä vauvan hyvinvoinnin kannalta - ei pelkästään vauvan koon kannalta.
Noh, ahdistaa vähän ajatus isosta vauvasta.... :/
Supistuksia kyllä tulee päivittäin, että se antaisi vinkkiä siitä että voitaisiin saada tämä ennen la:ta syliin.... toivottavasti ainakin! Olo on jo tuskainen kun ei pysty mitään tekemään kun kaikki sattuu ja ahdistaa.... huoh.
No, kuuluu asiaan! Joka tapauksessa meillä on MAKSIMISSAAN kuusi viikkoa että vauva on maailmassa, todennäköisemmin nelisen viikkoa. IIIIK! Jännittää synnytys ja kaikki... mut en malttais odottaa että saan vauvan syliin!!! :heart:
EM & MacGyver rv 36+1 :heart:
Mulla oli tänään viimeinen lääkärinneuvola ja ultra. Paikat oli hieman pehmenneet ja kanava lyhentynyt 2cm:iin mutta edelleen kohdunsuun sisäpuolelta tiukasti kiinni, ulkosyrjältä hieman auki. Painoarvioksi saatiin jo 3kg joten ainakaan yliaikaiseksi ei tarttis mennä ettei yli 4kg kasvas. 4vko aikaa vielä laskettuun joten kerkeehän tuo vielä kasvaa. Mutta siis lääkäri sanoi että hyvältä näyttää, kaikkea saa tehdä omien tuntemusten mukaan ja niin oon kyllä tehnytkin. Parina viime päivänä ollut hieman menkkajomotuksia ja sukkapuikkokipuja tuolla alhaalla mut supistuksia ei. Ja kiinnittynytkään ei ole vielä, tosin aikaisemmatkaan ei ole kiinnittyneet kuin vasta ponnistusvaiheen alussa joten en oleta tämänkään kiinnittyvän kuin vasta synnytyksessä. Seuraavan neuvola-ajankin sain vasta reilun 2 vko päähän, joten ei ne uudelleen synnyttäjää näytä edes loppuviikoilla siellä turhan tiheään juoksuttavan.
Sanle ja masukki 35+6
Sanle ja masukki 35+6
Pikapäivitys täältäkin, vaikken vissiin taitanut kuin ehtiä ilmoittautua palstalle, ennen kuin internetittömät kesälaitumet kutsuivat (pakko muuten sanoa, että mulle on tehnyt hyvää olla netin ulottumattomissa kolme viikkoa).
Uskaltauduin vihdoin varhaisultraan viikoilla 9+6, lykkäsin kun pelotti niin vietävästi, että taas keskeytynyt km (kaksi peräkkäistä siis taustalla). Ja voi sitä onnea, kun siellä pienen sydän sykki ja pikku kädet ja jalat viuhui vauhdikkaasti. Mieskin sanoi jälkeenpäin melkein pyörtyneensä jännityksestä vastaanotolla.
Eli nyt onnellisesti jo 10+2, vielä jännitetään kun tietysti mitä vaan voi tapahtua, mutta olo on toiveikas.
Neiti81: hirmusti onnea tuplauutisista! Mahtavaa!
Muille iloista kesän jatkoa, huomenna taas lomalle ja netin ulottumattomiin.
Uskaltauduin vihdoin varhaisultraan viikoilla 9+6, lykkäsin kun pelotti niin vietävästi, että taas keskeytynyt km (kaksi peräkkäistä siis taustalla). Ja voi sitä onnea, kun siellä pienen sydän sykki ja pikku kädet ja jalat viuhui vauhdikkaasti. Mieskin sanoi jälkeenpäin melkein pyörtyneensä jännityksestä vastaanotolla.
Eli nyt onnellisesti jo 10+2, vielä jännitetään kun tietysti mitä vaan voi tapahtua, mutta olo on toiveikas.
Neiti81: hirmusti onnea tuplauutisista! Mahtavaa!
Muille iloista kesän jatkoa, huomenna taas lomalle ja netin ulottumattomiin.
tuuliannaliina: onnea hienoista ultrakuulumisista Niitä samoja tässä odotellessa ja toivoessa, rakenne ultraan siis 1,5 vkoa.
Niitä samoja tässä odotellessa ja toivoessa, rakenne ultraan siis 1,5 vkoa.Jokohan vihdoin uskaltaisin hieman hengähtää ja alkaa ajattelemaan, että meille olisi tulossa helmivauva.. Tänään oli nt-ultra ja kaikki hyvin, pikkuinen oli päivälleen viikkojen kokoinen, turvotus oli normaali ja veriseulassa riski pieni.
Oli se vaan huojentavaa nähdä pikkuinen siellä kellimässä ja heiluttelemassa käsiään, päästiin näkemään jopa 4d -kuvaakin. Nyt olen ollut kovin itkuherkkä koko päivän, taitaa kotona tirahtaa muutama onnen ja helpotuksen kyynel
Pelkäsin ja jännitin niin kovasti ultraa edellisten kokemusten perusteella. Eipä pelko vielä mihinkään ole hävinnyt ja uskoisin, että seuraa mukana matkassa loppuun saakka. Oli se esikoisen odotus vaan ihanan auvoista aikaa, kun vatsaa nipisti niin innolla vau -kirja käteen ja ihmettelemään mistäs se johtui, nyt ajatus on, että voi ei mitäköhän nyt tapahtuu..
Yritän rentoutua ja nauttia, Sanniz ja PK 11+5
Oli se vaan huojentavaa nähdä pikkuinen siellä kellimässä ja heiluttelemassa käsiään, päästiin näkemään jopa 4d -kuvaakin. Nyt olen ollut kovin itkuherkkä koko päivän, taitaa kotona tirahtaa muutama onnen ja helpotuksen kyynel
Pelkäsin ja jännitin niin kovasti ultraa edellisten kokemusten perusteella. Eipä pelko vielä mihinkään ole hävinnyt ja uskoisin, että seuraa mukana matkassa loppuun saakka. Oli se esikoisen odotus vaan ihanan auvoista aikaa, kun vatsaa nipisti niin innolla vau -kirja käteen ja ihmettelemään mistäs se johtui, nyt ajatus on, että voi ei mitäköhän nyt tapahtuu..
Yritän rentoutua ja nauttia, Sanniz ja PK 11+5
sanniz:Oikein paljon onnea onnistuneesta ultrasta, meillä tasan viikko rakenne ultraan!!
).( tänään neuvolantäti ehti kysäisemään multa: miten voit? Niin aloin itkeä, yritin siinä samaan aikaan selittää ettei mulla oikeasti ole mitään hätää, mutta jotenkin vaan kun kukaan ei ole kysynyt multa vointia pitkään aikaan. Kyselee vaan raskausviikkoja ym ja jotenkin niin ihana, kun saa luvan kanssa oikeasti kertoa, että alapäässä niin kauhea paine et tuntuu koko ajan, että joku vauvan jalka suhahtaa ulos. Issias vaivaa, kun leikkasin nurmikon. Kiloja on tullut miljoona (6kg eli oikeastikin aika paljon), kun koko ajan niin kauhea nälkä. Taas oksensin ihan puun takaa. Koko ajan jano, joten pelkään raskausdiabetestäkin. Maha oli tosi iso, mut nyt musta tuntuu ettei ole kasvanut. Joka sekuntti pelkään menettäväni vauvan ja pelko vaan lisääntyi, kun taas joulukuun odotuspinosta oli jollain kuollut kaksoset rv 19+4. Tarkkailen liikkeitä ihan koko ajan ym. Jotenkin oli niin ihana, että sai oikeasti sanoa ääneen kaiken tämän eikä tarvitse kuulla takaisin: kyllä kaikki menee hyvin. Kun kaikki ei mene aina hyvin. Neuvolantäti otti aika hyvin ja tosissaan, kuunteli sydänääniä tosi pitkään todistaakseen mulle että kaikki on hyvin. Mittasi SF mitan, jolla todisti että maha on oikeasti iso ym, mutta lopuksi totesi taas sen: nyt kyllä ollaan jo niin hyvillä viikoilla, että kyllä kaikki hyvin sujuu. Musta vaan tuntuu, että ihmiset ei oikeasti tajua ettei mun pelko hälvene ennen kun saan sen vauvan joulukuussa syliin
).( tänään neuvolantäti ehti kysäisemään multa: miten voit? Niin aloin itkeä, yritin siinä samaan aikaan selittää ettei mulla oikeasti ole mitään hätää, mutta jotenkin vaan kun kukaan ei ole kysynyt multa vointia pitkään aikaan. Kyselee vaan raskausviikkoja ym ja jotenkin niin ihana, kun saa luvan kanssa oikeasti kertoa, että alapäässä niin kauhea paine et tuntuu koko ajan, että joku vauvan jalka suhahtaa ulos. Issias vaivaa, kun leikkasin nurmikon. Kiloja on tullut miljoona (6kg eli oikeastikin aika paljon), kun koko ajan niin kauhea nälkä. Taas oksensin ihan puun takaa. Koko ajan jano, joten pelkään raskausdiabetestäkin. Maha oli tosi iso, mut nyt musta tuntuu ettei ole kasvanut. Joka sekuntti pelkään menettäväni vauvan ja pelko vaan lisääntyi, kun taas joulukuun odotuspinosta oli jollain kuollut kaksoset rv 19+4. Tarkkailen liikkeitä ihan koko ajan ym. Jotenkin oli niin ihana, että sai oikeasti sanoa ääneen kaiken tämän eikä tarvitse kuulla takaisin: kyllä kaikki menee hyvin. Kun kaikki ei mene aina hyvin. Neuvolantäti otti aika hyvin ja tosissaan, kuunteli sydänääniä tosi pitkään todistaakseen mulle että kaikki on hyvin. Mittasi SF mitan, jolla todisti että maha on oikeasti iso ym, mutta lopuksi totesi taas sen: nyt kyllä ollaan jo niin hyvillä viikoilla, että kyllä kaikki hyvin sujuu. Musta vaan tuntuu, että ihmiset ei oikeasti tajua ettei mun pelko hälvene ennen kun saan sen vauvan joulukuussa syliin
malttamaton, mä kyllä niiiiiiiin ymmärrän sun pelon. :hug: Sitä ei tosiaan osaa hengähtää ennen kuin se nyytti on sylissä, hengittää ja on terve <3 En paljon muuta osaa sanoa, kuin että voimia ja yritä edes ajatella positiivisesti :hug: Kun jos kerran liikkeet tunnet ja shillai, nini Mulle saa laittaa yksäriä, jos haluat kuulla muuten mun fiiliksiä odotus ajalta ja nyt tältä vauvva ajalta..
Emby^ ja Nökö 1kk 2vkoa :heart:
Mulle saa laittaa yksäriä, jos haluat kuulla muuten mun fiiliksiä odotus ajalta ja nyt tältä vauvva ajalta.. Emby^ ja Nökö 1kk 2vkoa :heart:
Voi malttamaton,täällä kans toinen joka painii edelleen niiden pelkojen kans! En ole antanu pinnistäkään vielä siirtää makuriin,tuossa se nököttää kasattuna vierashuoneen nurkassa.
Minua kans tympäsi/tympäsee ne "kyllä kaikki tällä kertaa hyvin menee" lausahdukset! jopa neuvolatäti sanoi eräällä käynnillä että"tällä kertaa kaikki menee varmasti hyvin,minun uran aikana ei ole eteen saattunut sellaista paria jolla olisi huono tuuri käynyt kaksi kertaa peräkkäin." Miten joku voi sanoa noin! Ja vielä terv.hoitoalan ammattilainen! On varmasti montakin paria joille on käynyt huono tuuri kaksi ja montakin kertaa peräkkäin!
Eikä paljon pelkoa häiventänyt äippäpolin lääkärin lausahdus vauvan nopeasta kasvusta,kuulema riski kohtukuolemaan...hirmu mieltäylentävää muistuttaa sellaisesta.
Minä varmaan valvon sen vuoden vielä vauvan syntymän jälkeenkin! Pelottaa se kätkykuolemakin....
Huomenna neuvola,saas nähä mitä lentäviä lausahduksia tällä kertaa kuullaan.
kaktuspiikki 33+5
Minua kans tympäsi/tympäsee ne "kyllä kaikki tällä kertaa hyvin menee" lausahdukset! jopa neuvolatäti sanoi eräällä käynnillä että"tällä kertaa kaikki menee varmasti hyvin,minun uran aikana ei ole eteen saattunut sellaista paria jolla olisi huono tuuri käynyt kaksi kertaa peräkkäin." Miten joku voi sanoa noin! Ja vielä terv.hoitoalan ammattilainen! On varmasti montakin paria joille on käynyt huono tuuri kaksi ja montakin kertaa peräkkäin!
Eikä paljon pelkoa häiventänyt äippäpolin lääkärin lausahdus vauvan nopeasta kasvusta,kuulema riski kohtukuolemaan...hirmu mieltäylentävää muistuttaa sellaisesta.
Minä varmaan valvon sen vuoden vielä vauvan syntymän jälkeenkin! Pelottaa se kätkykuolemakin....
Huomenna neuvola,saas nähä mitä lentäviä lausahduksia tällä kertaa kuullaan.
kaktuspiikki 33+5
Emby&kaktuspiikki: ihanaa ja lohduttavaa kuulla etten ole ainoa joka on näin "pöhkö". Jotenkin kun noissa edellisissä raskauksissa luotiin ettei tämä voi mennä kesken, kun just menetin vanhempani 6kk:n välein ja sit menikin kesken. Taas ajattelin ettei tämä nyt voi mennä kesken kun on ollut jo 3km, vanhempien kuolemat ym ja sitten taas sykkeet loppui. Nyt ei vaan uskalla luottaa enää tuuriin...ja enemmän tähän odotukseen tuo paineita, kun nyt en odota tämä vauvaa minulle ja miehelleni vaan koko perheelle. Tiedän, että itse selviäisin jos jotain tapahtuisi, mutta en tiedä miten kestäisin tyttöjen pettymyksen. Odottavat vauvaa niin kovasti, koko ajan heidän mielessään...jos rakenneultrassa on kaikki hyvin, mennään 4d:hen yksityiselle ihan vaan lasten takia. Jos mulla pitkä odotus kärsimättömänä ihmisenä, niin lapsilla varmaan vielä pidempi. Olisi kiva palkita heidät sillä, että oikeasti näkevät mahaan.
Viimeksi muokattu:
..nojuu..
On tää pelkkää pelkäämistä..
Raskauden alun pelkäät, meneekö kesken (ellei koko raskauden ajan). Sitten pelkäät löytyykö sikiöstä joku sairaus. Tämän jälkeen pelkäät kohtukuolemaa tai itse synnytystä, tapahtuuko siinä jotain..
Kun lapsi syntyy, pelkäät kätkytkuolemaa ja tämän jälkeen taas jotain sairautta. Kun on vanhempi ja lähtee kouluun, pelkään ajaako joku yli tai jotain muuta onnettomuutta.. Mut silti niitä rakastaa ja mahdollisesti haluaa tehdä lisää :heart:
Naisen elämää..
On tää pelkkää pelkäämistä..
Raskauden alun pelkäät, meneekö kesken (ellei koko raskauden ajan). Sitten pelkäät löytyykö sikiöstä joku sairaus. Tämän jälkeen pelkäät kohtukuolemaa tai itse synnytystä, tapahtuuko siinä jotain..
Kun lapsi syntyy, pelkäät kätkytkuolemaa ja tämän jälkeen taas jotain sairautta. Kun on vanhempi ja lähtee kouluun, pelkään ajaako joku yli tai jotain muuta onnettomuutta.. Mut silti niitä rakastaa ja mahdollisesti haluaa tehdä lisää
:heart:Naisen elämää..
Täällä myös yksi pelkääjä. Jotenkin tää kaikki pelkääminen on vienyt ilon koko raskaudesta. En edes osaa odottaa sitä hetkeä, että vauva syntyisi ja saisin hänet syliini. Ajatus vauvan syntymästä ei herätä mitään erityisiä tunteita. Kai sekin on itsensä suojelemista, ettei uskalla ajatella edes sitä hetkeä, koska voihan yhä joku mennä pieleen. Oon viime aikoina ollut muutenkin jotenkin todella alakuloinen. En saa mitään aikaiseksi ja itkeskelen monta kertaa päivässä. Mies on tosi paljon töissä ja minä lomalla. Enkä oo pystynyt sanomaan miehelle, kun tuntuu ettei se kuitenkaan ymmärtäisi. Se varmaan vaan kommentoisi, että olisit nyt iloinen raskaudesta ja lomasta. Kai tää on normaalia raskauden aikaista mielialojen heittelyä, mutta en vaan ollut varautunut tällaiseen alakuloisuuteen, kun raskauskin on ollut niiiiin pitkään toivottu.
Tsemppiä meille kaikille :hug:
idylli 25+5
Tsemppiä meille kaikille :hug:
idylli 25+5
Viimeksi muokattu:
Kyllä täälläkin pelätään, että menee kesken! Jos vauva ei liikukaan niin paljon, alkaa heti iskeen paniikki, et onko jotain vialla..mut yritän olla miettimättä asiaa! Kuitenkin tunnen liikkeitä aika paljon ja tasaiseen.. Tietty pelottaa myös, et jos syntyessään on joku sairaus..tai siinä synnytyksessä menee jotain pieleen..mut koitan pysyä positiivisena!
Voimia kaikille pelkotilojen kanssa painiville! :hug:
Nellielli ja pötkö 25+4
Voimia kaikille pelkotilojen kanssa painiville! :hug:
Nellielli ja pötkö 25+4
komppaan täysin edellisiä kirjottajia :hug:: oon täällä lueskellu mut kirjotellu enempi joulukuisiin.
täälläkin menee itkeskelyks ihan oudoistakin asioista, ja se sellanen "itsekkään ilon tunteen"-löytyminen- että nyt tässä shoppaan vauvanvaatteita, on tosi vaikee löytää. Seuraan kateellisena, kun tuttu elää puoliväliraskauttaan, ja hehkuu, ostelee, ja on onnellinen, itse en vielä pysty.
Kasvatan myös huonoa omaatuntoa tästä negatiivisuudesta esikoisen takia, hänen ei tarttis mun itkeskelyjä nähdä..
täälläkin menee itkeskelyks ihan oudoistakin asioista, ja se sellanen "itsekkään ilon tunteen"-löytyminen- että nyt tässä shoppaan vauvanvaatteita, on tosi vaikee löytää. Seuraan kateellisena, kun tuttu elää puoliväliraskauttaan, ja hehkuu, ostelee, ja on onnellinen, itse en vielä pysty.
Kasvatan myös huonoa omaatuntoa tästä negatiivisuudesta esikoisen takia, hänen ei tarttis mun itkeskelyjä nähdä..
Samoilla linjoilla pelkojen suhteen kuin edelliset kirjoittajat. Pelkoja on edelleen... tilanne tuntuu vähän aaltoilevan täällä, välillä oon ihan rauhassa välillä taas ihan hermona. Toisaalta taidan muutenkin olla kävelevä raskaushormonihirviö... välillä raivoan ja välillä itkeskelen.
Edellisissä raskauksissa en raskauden alkuosaa osannut jännittää/pelätä vaan hermot alkoivat repeillä vasta loppuraskaudessa, kun nyytti on jo niin lähellä, mutta ei kuitenkaan sylissä... Tällä kertaa alkuraskauskin oli tosi stressaava kkm jälkeen ja oikeastaan keskiosakin... rakenneultra jännitti enemmän kuin koskaan ennen. Tuntui, että mitä vaan voi tapahtua. Rakenneultran jälkeen ovat pelot hetkellisesti helpottaneet.
Vauva liikkuu ihan kivasti, ja liikkeet ovat selvempiä kuin edellisissä raskauksissa, vaikka istukka jälleen edessä onkin. Välillä taas hätkähdän siihen milloin viimeksi tunsin vauvan liikkeitä... tällöin olen tod.näk. ollut koko ajan menossa ja keskittynyt johonkin ihan muuhun. Aiemmissa raskauksissa piti tankata välillä sokeria, että sai rauhan loppuraskaudessa siitä että vauva on hengissä. Tämän vauvan iltarumbaa täällä ei ole nyt tähän asti tarvinnut stressata, vauva on iltavirkku ja liikkeet tosi selviä.
Mulla on synnytyksen suhteen aika selvät pasmat. Kolmas sektio, jota en oikein osaa jännittää. Synnytystapa-arviossa viikolla 36 näen sitten taas masuasukkaan ultrassa. Edellisetkään eivät ole jännittäneet kuin vasta mentäessä leikkaussaliin.
Koitetaan kaikki nauttia kesästä ennen kuin se on ohi! Hellekelejä tänne, kiitos!
unelma kolme & rinsessa 28+4
Edellisissä raskauksissa en raskauden alkuosaa osannut jännittää/pelätä vaan hermot alkoivat repeillä vasta loppuraskaudessa, kun nyytti on jo niin lähellä, mutta ei kuitenkaan sylissä... Tällä kertaa alkuraskauskin oli tosi stressaava kkm jälkeen ja oikeastaan keskiosakin... rakenneultra jännitti enemmän kuin koskaan ennen. Tuntui, että mitä vaan voi tapahtua. Rakenneultran jälkeen ovat pelot hetkellisesti helpottaneet.
Vauva liikkuu ihan kivasti, ja liikkeet ovat selvempiä kuin edellisissä raskauksissa, vaikka istukka jälleen edessä onkin. Välillä taas hätkähdän siihen milloin viimeksi tunsin vauvan liikkeitä... tällöin olen tod.näk. ollut koko ajan menossa ja keskittynyt johonkin ihan muuhun. Aiemmissa raskauksissa piti tankata välillä sokeria, että sai rauhan loppuraskaudessa siitä että vauva on hengissä. Tämän vauvan iltarumbaa täällä ei ole nyt tähän asti tarvinnut stressata, vauva on iltavirkku ja liikkeet tosi selviä.
Mulla on synnytyksen suhteen aika selvät pasmat. Kolmas sektio, jota en oikein osaa jännittää. Synnytystapa-arviossa viikolla 36 näen sitten taas masuasukkaan ultrassa. Edellisetkään eivät ole jännittäneet kuin vasta mentäessä leikkaussaliin.
Koitetaan kaikki nauttia kesästä ennen kuin se on ohi! Hellekelejä tänne, kiitos!
unelma kolme & rinsessa 28+4
Erilaiset pelkotilat tuntuvat seuraavan meitä kaikkia alusta hamaan loppuun saakka. Esikoisen kohdalla en osannut raskausaikana pelätä, tiedostin kyllä, että jotain voi sattua, mutta silloin oli niin ruusunpunaiset lasit silmillä koko raskausajan. Nautin shoppailusta ja lastenhuoneen sisustuksesta, odotin ja nautin euforisessa tilassa esikoista. Pelot alkoivat vasta syntymän jälkeen ja silloin ymmärsin mitä isoäitini tarkoitti, kun sanoi odotusaikana, että äitiys tuo jatkuvan pelon mukanaan. Oma rakas lapsi on todellakin tärkeintä maailmassa ja sitä tekisi kaikkensa häntä suojellakseen. Tästä päästäänkin uuteen pelkooni mikä heräsi eilen...
Esikoinen tuli eilen illalla yllättäen kesken leikin haalaamaan ja pusuttelemaan ja sanoi * rakastaa äitiä, vastasin siihen, että äiti rakastaa myös *:ä, tämän jälkeen tyttö puristi vielä kovemmin ja kuiskasi korvaani, *:llä on maailman paras äiti. Itkuhan siinä tuli ja sen jälkeen kylmäsi hetken sydänalaa, kun tuli ensimmäistä kertaa mieleen, että mitä jos minulle sattuu jotain raskauden aikana tai synnytyksessä ja iski kauhea paniikki. En ole ennen ajatellut asiaa itseni kannalta, nyt iski jotenkin niin kovaa, että mitä jos rakas tyttöni menettäisi äidin. Nytkin nousee pala kurkkuun ja kyyneleet silmäkulmiin, kun asiasta kirjoitan. Tiedostan toki, että koskaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan, voin jäädä vaikka auton alle kohta lounaalle lähteissäni, mutta nyt tuli uusi, todella paha pelkotila tähän odotukseen. On tämä naisen ja erityisesti äidin elämä vaan yhtä tunteiden vuoristorataa..
Esikoinen tuli eilen illalla yllättäen kesken leikin haalaamaan ja pusuttelemaan ja sanoi * rakastaa äitiä, vastasin siihen, että äiti rakastaa myös *:ä, tämän jälkeen tyttö puristi vielä kovemmin ja kuiskasi korvaani, *:llä on maailman paras äiti. Itkuhan siinä tuli ja sen jälkeen kylmäsi hetken sydänalaa, kun tuli ensimmäistä kertaa mieleen, että mitä jos minulle sattuu jotain raskauden aikana tai synnytyksessä ja iski kauhea paniikki. En ole ennen ajatellut asiaa itseni kannalta, nyt iski jotenkin niin kovaa, että mitä jos rakas tyttöni menettäisi äidin. Nytkin nousee pala kurkkuun ja kyyneleet silmäkulmiin, kun asiasta kirjoitan. Tiedostan toki, että koskaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan, voin jäädä vaikka auton alle kohta lounaalle lähteissäni, mutta nyt tuli uusi, todella paha pelkotila tähän odotukseen. On tämä naisen ja erityisesti äidin elämä vaan yhtä tunteiden vuoristorataa..
Sanniz niin se vaan on, mitä vaan milloin vaan voi käydä, mutta kyllä mulla on käynyt nyt muutaman kerran mielessä, että onko tämä raskaus ihan reilua heille. Ensin 16vkoa voin pahoin ja olin tosi väsynyt eikä musta ollut oikein mihinkään. Koko ajan olen ihan kireä, kun pelottaa niin paljon koko ajan vauvan menetys. Tänään aamusta asti siivosin ja touhusin niin nyt selkä on niin kipeä etten voi muuta tehdä kuin maata.
(.) huomenna klo 10 rakenneultra, voi kun kaikka olisi hyvin!!!
(.) huomenna klo 10 rakenneultra, voi kun kaikka olisi hyvin!!!
malttamaton tsemppiä ultraan :hug:
En voi kyllä muuta sanoa kun että nämä helteet on persiistä!!
kaktuspiikki 34+3
En voi kyllä muuta sanoa kun että nämä helteet on persiistä!!
kaktuspiikki 34+3
Kaktuspiikki: ollaan joka kesä käyty ulkomaanreissu. Tänä kesänä ei sitten lähdetty monen yhteen sattuman takia. Mua on harmittanut aikalailla, mutta nyt kun pari päivää sitten helle iski, niin totesin että luojan kiitos ei lähdetty. Iski meinaa niin kauhea turvotus ettei koskaan ennen. Mulla on tosi leveä sormus, kun on uniikki, vihki ja kihlasormus samassa, mutta vaikeutti kyllä sen pois saamista sormesta. Iho vaan pursusi väleistä kun nestettä kertyi. Yritin saippualla ja voiteella ym mutta itku meinasi päästä sitä yrittäessä. Pakko oli iskeä ilmalämpöpumppu viilentämään
Voi kun oiskin ilmalämpöpumppu!! Mulla on kans tämä turvotus siirtyny nilkoista naamaan ja sormiin,onnes ei ole sormusta ollu kädessä kun alko jotenkin kaikki korut ahistaa helteellä.
Puuhhh,,ei kai se auta kun mennä sänkyyn pyörimään...
Puuhhh,,ei kai se auta kun mennä sänkyyn pyörimään...