Keskenmenon jälkeen plussanneet - kevät 2012->

Täällä vihdoin np-ultra takana, ja siellä ne mamman murut köllötteli:heart::heart:

Oon niin onnellinen ettei tosikaan!


tossa sivuprofiilit molemmista ja alimpana Päät yhdessä

Nyt meen ostelee vaatteita ja huutelemaan kylille et hei meille tulee vauvvvvoja!

T:Neiti+MasuMurut 12+3

 

Neiti-81 Ihanat ultrakuvat! Onnea! :heart:

Nellielli ja pötkö 28+3

 

Varovaisesti liityn tähän ketjuun. Takana tänä vuonna 2 keskeytynyttä keskenmenoa eikä yhtään onnistunutta raskautta. Molemmilla kerroilla kehitys oli pysähtynyt 8-9 viikon paikkeilla. Kesäkuussa kemiallinen ja nyt plussa. Rv viikot vasta 4+6 ja aika epäileväinen olen kun en mitään superplussaa ole testiin saanut. Tänään tein vieläkin epäuskoisena testin ja viivat olivat samanvahvuiset.

 

Tervetuloa Hanne joukkoon! Toivotaan että tällä kertaa onnistuu! :heart:

Täällä tänään 40+1 eikä mitään merkkejä että haluaisi kohta puolin syntyä. Supistuksetkin kaikonneet niin ettei pariin viikkoon oo yhtään kivuliasta tuntunut. Välillä pieniä menkkajomotuksia selässä ja alapäässä. Eilen kävin neuvolassa ja pää edelleen korkealla joten terkkakin sanoi että ei se kovin herkästi supistelekaan kun ei oo se pää siellä kohdunsuulla ärsyttämässä. Tosin ei mulla aikasemmatkaan oo laskeutuneet kun vasta synnytyksessä, kai mulla on vaan sen mallinen lantio että ne pysyy ylhäällä. Mut toisaalta vointi on ihan hyvä eikä oo mitään vaivoja niin eikai tässä vielä mikään kiire oo. Korkeintaan 2vko enää, mutta toivon että itekseen lähtis tulemaan ilman käynnistystä.

Sanle ja sitkeä masukki 40+1

 

37+0 POKSUU TÄNÄÄN!!!
15 viikkoa pidäteltiin toista,että ei synny liian aikaisin ja 3kk vietettiin sairaalassakin.
Nyt vihdoin koitti se päivä, että Hippunen saa tulla heti kun siltä tuntuu.
Keskosuuden pelosta siirryttiin sitten jännäämään synnytystä..

Kaktuspiikin kuulumisia kaipailisin.

Tillu&Hippu :heart:

 

Hanne tervetuloa ja peukut pystyyn, että pikkuinen pysyy kiinni tällä kertaa.

Sanle tsemppiä viime hetken odotukseen!

Tillu voi kun kiva kuulla, että olet päässyt ihan loppumetreille, inhottava olisi sitten ollut odotella sairaalassa pienen kotiin pääsyä. Nyt jo pääsee normaalisti, kun päättää lähteä syntymään. Luulisi, että avautuminen käy nopeasti, kun sisäsuu jo auki!

 

Tunkeudun ketjuunne kyselemään. Itse olen siis 34 vuotias ja lasta yritetty 3 vuotta melko tosissaan kokoajan. Nyt lapsettomuushoidoissa oltu. Viime syksyltä kkm 8+ ja nyt viikko sitten kkm 15+2.

Lapsentoive on niin kova että meille on selvää että teemme paluun hoitoihin ja yritämme taas.

Mutta minä mietin että mten jaksaa taas uskoa uuteen raskauteen ja sitten kun se plussa tulee niin miten kestää se jännitys ja odotus. Kuinka pitkään pelotti keskenmeno? Millä saitte pelon pois tai pysymään aisoissa? Oliko mielestäsi vaikutusta sillä millä viikolla keskenmeno oli tapahtunut?

Ja te jotka olette pidemmällä raskaudessa, vaikuttiko keskenmeno(t) siihen milloin kerroitte muille? Kuinka pitkälle raskaus on edennyt ennenkuin olette kertoneet?

 

Tsemppiä teille toivounelma :hug: Toivottavasti tärppää ja jaksaa olla mukana.

Mä ainakin henk.koht. pelkäsin keskenmenoa lähes koko raskauden, mut jotenki sitte ajattelin, että jos tää multa viedään, ni enhän mä sille mitään voi eikä se ainakaan mun vika ole. Luontohan korjaa eläimiltäkin "sekasikiö / vammaiset" pennut, joten jollain tavalla se luonto tekee sen myös ihmisille, jos näin on tarkoitettu.. En oo mitenkään uskovainen, mut tää ajattelutapa ainakin rauhotti mua.

Ja toki se oli mulle ainakin suuri saavutus, kun pääsi keskenmeno viikon yli ja sitten kun pääsi viikolle 30, ni ajatteli, et nyt sillä on niin ja niin suuren mahdollisuuden selvitä ymsyms

Me kerrottiin suurimmalle osalle vasta rakenneultran jälkeen, muistaakseni. Mun vanhemmille kerrottiin varhaisultran jälkeen (vko 7) Ja miehen siskolle.

Tsemppiä kaikille :heart: ja ihanaa loppukesää!

Emby^ ja Nökö 2kk 1vko

 

Tillu: ihanaa että oot noin pitkälle jo päässyt. Tiiä vaikka yhtä aikaa ollaan Kaksilla osastolla =D

Toivounelma: kyllä se useamman keskenmenon jälkeen tahtoo olla ettei se pelko poistu. Itsellä 3 km takana ja nyt raskaus menossa 40+2 ja keskenmeno pelon tilalle on loppuraskaudessa tulkita kohtukuoleman pelko. Ei tästä raskaudesta ole pystynyt nauttimaan samallalailla kuin kahta ensimmäistä lasta odottaessa. Sitä vaan odottaa että päivät kuluisi ja olisi ohi koko homma ja pääsisi keskittymään vauvaan. Itssellä tietysti helpompaa kun on jo 2 tervettä lasta ennestään. Voi olla että pää olisi ollut paljon tiukemmilla jos onnistuneita raskauksia ei olisi takana ollut. Lähimmille kerrottiin rv12 jälkeen mutta ei tätä raskautta oo ympäriinsä tullut julistettua samallalailla kuin aikasempia. Moni sai tietää vasta sitten kun mahan huomasivat.

 

toivounelta Mä mietin ihan samoja kysymyksiä.. Rohkaisee kyllä nähdä, että täällä moni on selvinnyt isoista menetyksistä ja uskaltaa vielä yrittää.

Onkos teillä kenelläkään liittynyt normaaliin alkuraskauteen lähes jatkuva kipu nivusessa? Mulla toinen nivunen ollut nyt pari päivää tosi kipeä ja toinenkin hetkittäin. Viimeksi oli mulla ensimmäinen merkki alkion menehtymisestä... Nyt vaan sitten kauhulla odottelen, että alkaako vuoto. Mulla tosin keskenmenot olleet keskeytyneitä, joten vuoden puuttumiseenkaan ei osaa yhtään luottaa.

 

Hanne Tervetuloa joukkoon! :wave: Pidetään peukkuja, että tällä kertaa kestää loppuun saakka! :heart:

Sanle Tsemppiä loppuodotukseen! Pian se sieltä tulee! :heart:

Tillu Hienoa, että olet jo päässyt noin pitkälle ja nyt voi pikkuinen sieltä syntyä!

Nellielli ja pötkö 29+0 (POKS :heart

 

Neuvolassa käyty taas tänään ja kaikki hyvin... tuli myös juteltua näistä peloista kun näitä kohtukuolemia tai kuolleena synnytyskokemuksia olen tässä raskaudessa kuullut enemmän kuin tarpeeksi. Neukkutäti lohdutti että nämä ovat kuitenkin harvinaisia eli kerran niitä on kuullut niin todennäköisyys että tapahtuisi omalle kohdalle on pieni.

Ensiviikolla taas kasvukontrollia äitiyspolilla ja neukkukäynnit tiheentyvät 2 viikkoon.


ipna 28+1

 

ipna Hienoa, että neuvolassa kaikki oli hyvin! Itellä kyl kans pieni pelko koko ajan..eilenkin taas vauva liikuskeli tosi vähän, niin olin jo ihan paniikissa, että onko ees hengissä enää..nyt taas liikkunut tosi ahkeraan koko päivän ja on saanu huokaista vähä helpotuksesta.. mut sit taas kun ei hetkeen liiku, niin alkaa vähä pelkään..ärsyttävää kun koko ajan kyttää itteensä, eikä oikein osaa rentoutua ellei vauva liiku paljon..

Nellielli ja pötkö 29+2

 

nellielli mä teen ihan samaa, että kyttää niitä liikkeitä... joka päivä niitä tuntuu joten se ei ole ongelma mutta välillä tuntuu vähemmän ja välillä enemmän. Viikonloppuna mietin että onkohan kaikki ok kun niin harvakseltaan liikkui... no eilen ja tänään sitten liikkui vaikka kuinka. Onneksi on tuo dopleri millä voi tehdä sitten pikavarmistuksen että sydän ainakin lyö ;-)

ipna 28+2

 

ipna Ensin aattelin, etten mä kyl dopplerilla mitään tee, mut kyl sitä nyt on alkanu just miettiin, et olishan se toisaalta joskus kiva.. just kun tulee niitä hetkiä, et alkaa panikoimaan kun ei liiku tarpeeks, niin olishan se kiva päästä tarkistaan.. olis kiva, kun vois vaan rentoutua ja olla miettimättä liikaa..välillä oon kyl kateellinen niille, jotka vaan koko raskauden ajan ei osaa ees aatella, et jotain pahaa vois tapahtua!

Nellielli ja pötkö 29+3

 

Nellielli mun esikoisen raskaus meni just noin, etten osanut ajatella missään vaiheessa että jotain pahaa voisi tapahtua.... nyt sitten osaan ajatella kaikkea mahdollista. Nytkin kun olen töissä niin en ainakaan olen tajunnut/huomannut että vauva ei ole aamupäivän aikana hirveästi liikkunut (aamulla liikkui kyllä)... niin alkaa mietityttää ja sitten sitä vaan kyttää ja kyttää että koska tuntee seuraavat liikkeet.

Huoh, no ehkä tämä tästä ja toivotaan että kaikki menee meillä hyvin ihan loppuun asti :heart:

ipna 28+3

 

Neuvolassa käyty:
Sf-mitta edelleen 37, ollut sama jo viimesen kuukauden
RR:120/81
Pissa puhdas, mut ketoaineet hieman koholla, terkkari käski juomaan enemmän.
Paino: -600g, oli hieman ylläri kun oon vetänyt herkkuja kaksin käsin.
Sykkeet:+
Liikkeet:+

Seuraava aika olisi sitten ensi viikon keskiviikkona synnärille yliaikaiskontrolliin kun viikkoja 41+6, toivottavasti ei sinne asti mennä vaan älyäis viikonlopun aikaan ulkoistaa itsensä.

Sanle 40+6

 

Voi kun täälläkin jo tuntuisi liikkeet.. muutaman kerran olen tuntenut hienoista silittelyä, mutta se ei valitettavasti ole vielä päivittäistä. En myöskään ole vieläkään onnistunut löytämään karvalakkimallisella dopplerilla sydänääniä, joten mikään ei vielä tarjoa mielenrauhaa. Oireet ovat myös jo hellittäneet, joten voitte varmaan kuvitella kuinka hermoheikkona olen ja pelkään onko kaikki hyvin. Edelleen kaipailen sitä esikon odotuksen ihanuutta ja euforiaa, sitä ei taida kyllä tässä raskaudessa olla tiedossa missään vaiheessa..

Sanlelle voimia tulevaan koitokseen!!

 

ipna Toivotaan, että kaikki menee meillä loppuun asti hyvin! :heart: Ja tällä hetkellä on pötköllä taas sellanen meno käynnissä, että luulin jo äsken sen tulevan läpi vatsasta.. ei tartte taas tällä hetkellä huolta kantaa!

Sanle Toivottavasti pikkuinen tulee ulos ennen yliaikaiskontrollia! Pidetään peukkuja! :heart:

Sanniz Voimia epätietoisuuteen! :hug: tiedän niin ton tunteen, kun ei vielä tunne liikkeitä ja koko ajan miettii, että onko kaikki hyvin..Toivottavasti pian saat kuitenkin dopplerilla sydänäänet kuuluviin!

Nellielli ja pötkö 29+3

 

Meille syntyi eilen aamulla ihanan täydellinen poika <3 synnytys meni hyvin ja oli suht nopea. Pojalla mittoja 4220g ja 52cm.

 

Sanle: Paljon onnea ihanasta pienestä poitsusta!!! :heart:

 

Sanle Voi että! Sieltähän se sitten jo tuli! Paljon onnea pojasta!! :heart:

Nellielli ja pötkö 29+5

 

Sanle, paljon onnea koko perheelle, nauttikaa vauvan ihanasta tuoksusta ja tuhinasta :hug:

Täällä saatu ainakin hetkellinen mielenrauha, kävin aamusta neuvolassa kuuntelemassa sydänääniä, siellä se meidän pikkuinen möyri ja potkiskeli :heart:


Sanniz 16+0

 

Huomenta!

Meidän pikku poika syntyi kiireellisellä sektiolla 16.8 3080g ja 47,5cm. Synnytystä käynnisteltiin ensin osastolla raskausmyrkytyksen takia mutta en auennut tarpeeksi nopeaa ja pojan hapetusarvot alkoi laskea joten päädyttiin sektioon. Poitsu vietti 5 päivää teholla sokeriseurannassa ja valohoidossa keltasuuden takia,sitten pääsi pariksi yöksi osastolle vierihoitoon ja sitten päästiinkin jo kotiin!

Kaikki on mennyt hyvin,kiltti vauva,syö ja nukkuu,ei turhia kitise! :heart:

Kaikkea hyvää teille ja onnea nyytin saaneille! :flower:

kaktuspiikki ja pikku käppänä 9 päivää

 

Sanlelle ja kaktuspiikille onnittelut :heart: