Tuittu-: Onnea hienosta ultrakäynnistä :flower:
tillukas: Juu-u, voin kertoa että muutama *burp* on täälläkin päässyt, tosin taisin selvitä tästäkin alkuraskaudesta oksentamatta d
b Mutta niinhän tuo mies on jaksanut muistuttaa, että ainakin tietää että homma etenee, kun oon ollu todella huonovointinen kyllä.. Taitaa olla se 9. tai 10. viikko pahin kun sitä hcg:tä on eniten elimistössä, korjatkaa jos oon väärässä?
SD: Älä liikoja pohdi, mitä työnantaja tykkää aikatauluista, ne kuuluu tähän elämään, ja työnantaja jää kyllä henkiin, vaikka "lomailetkin", jossain välissä ne vauvat vaan täytyy pykätä niin sanoakseni, ja kun ei niitä eläkeiässä oikein enää voi alkaa pykäämään =)
(.): Huono olo on jo helpottamaan päin, tilalle on tullut "ihana" paradoksi uskomaton väsymys-unettomuus. Eli iltaisin kaadun sänkyyn kuolemanväsyneenä, mutta päädyn pyörimään ja vaihtamaan asentoa aamuun saakka, sitten joskus kahdeksan jälkeen kun muut herää ja lähtee ulos, saan muutaman tunnin nukuttua.
Maha pömpöttää niin lujaa, että on pakko lähteä nyt kylille etsimään housuja ja muutama paita. Viimeksi ostin äitiysfarkut ja heti tuli keskenmeno (no se tuulimuna), en ole mitenkään taikauskoinen mutta.. kun noita nyt on tähänkin pinoon taas tullut, huonoja uutisia viikoilla 13+ jne, niin aristaa ostaa äitiysvaatteita..
Np-ultra on torstaina, oon ruvennu ihan hirveesti pelkäämään, en niinkään ongelmia turvotuksen tai veriseulan suhteen, vaan ihan sitä, että pieni ei oo hengissä. Mitään vuotoja ei oo tällä kertaa ollu, eikä muita viitteitä siihen, että mikään olis pielessä, mutta eihän tää pelko mitään rationaalista olekaan. Ei auta, kuin koettaa elää sen kanssa ja ottaa vastaan mitä tulee.
BM ja Putti 10+6