Henkari ja
tillukas, jaksuja molemmille piinaan ja tiedon odotteluun :hug:
jääris, ei se mahan koko nyt mitään näillä viikoilla meinaa. Tällä kylällä on monta tuntemaani odottajaa ollu ihan vallan vailla mahaa pitkälle yli 20 viikoille asti. Toiselta menin hölmä kyseleen, millon sillä on LA, kun oli pikkuruinen mahanalku näkyvissä ja tämä tuumas, että oli viikko sitten
käytti edelleen normi farkkuja ja vaatteita. Sieltä jostain olemattomasta hoikasta kropasta tuli kuitenkin 3,5kilon painoinen poika. Pojan ollessa 5 päivää oli hän jo bikinit päällä ottamassa takapihalla aurinkoo niin hoikkana, kuin ei koskaan olis lasta tehny ja tämä oli hälle neljäs. Mä taas kuulen kommenttia liian isosta mahasta, joten ei kohen koskaan. Mullakin liikkeet tuntuu välillä hyvin, toisinaan taas ei ollenkaan ja dobblerille on kyllä ollu käyttöö mun pelkojen lievittäjänä. Kerrohan sitten kuulumiset, uskon vahvasti, että kaikki on kuitenkin hyvin :flower:
Mä tuos sängyllä eilen illalla maatessa mietin tätä raskautta. Mikä eniten pelottaa ja mikä ei. Oikeesti pelottaa lähinnä tuo irronnut istukan reuna. Mut mitään en voi enää tehdä enempää, en saa sitä liimatuksi takaisin, enkä estää irtoamista, jos niikseen on. Olen oikeastaan kotona tekemättä mitään, joten enempään en pysty. Tietysti seisoisin vaikka päälläni seinää vasten, jos se auttaisi. Kyllä se taitaa niin olla, että luontoäidillä on tässä hommassa niin syvällä sormet pelissä, etten voi muuta kuin ottaa nöyränä vastaan sen mitä annetaan. Jos tämä vauva on meille tarkoitettu, me se saadaan. Jos ei....en halua ajatella sitä. Päätin siinä itsekseni, että olen raskaana kunnes toisin todistetaan. Haluan nauttia kaikista ongelmista huolimatta ja yrittää pysyä edes jotenkin järjissäni. Hieman turhautunut olo mulla on, kun olen sellainen koko ajan jotain normaalisti puuhasteleva ihminen ja nyt pitää vain olla ja maata. Tunnen itseni ihan turhakkeeksi kotona |O Mutta mutta....siihen on syynsä ja perhe sen onneksi ymmrtää.
Sitä ruskeeta oli aamulla vain vähän. Olin ihan yllättyny, että ei ollukkaan montaa paprullista, kuten tavallisesti. Kyllä se väkisin laitto jo hymyilyttään, jotta selviäisköhän tästä sittenkin
Parin viikon päästä on ultra ja sitä odotellessa tässä aikaa yritän kuluttaa. Se on se kontrolli. Rakenne ultra onki vasta heinäkuun loppupuolella. Ikinä ennen en ole noin "myöhään" rakenteessa käyny. Aina ollu joskus 18+ -20+ viikoilla, nyt menee rv23.
Nyt vaan taas pitää keksiä jotain tekemistä tälle päivää. Kurkkuki niin vietävän kipiä, että ei saa oikein syödyksi mitään. Saati puhuttua. Kunhan ei angiinaa taas tee. Se riemu tästä vielä puuttuskin. Neitokainen tuossa toi ison kasan leikkikorujaan ja hiusjuttuja, että äidin pitää tehdä hänestä prinsessa
No ainakin tuli tekemistä. Tytöllä on pitkät punaiset luonnonkiharat hiukset, niin niistä on kyllä kiva kaikkia hiusjuttuja tehäkkin
Prinsessamekko hällä jo onki päällä. Tyttö kyllä vaihtaa vaatteita monesti päivässä ja kai tuo on joku vaihe tytöillä, kun pitää saada pukeutua milloin miksikin. Ja sit on illalla kaamee vaateröykkö kaapin edessä jota nyt sitten iskä iltaisin selvittää ja päivittelee, missä mikäkin on. Oppiipa tuntemaan lasten vaatekaapit vihdoinkin
Tulipa taas vähän off topic tekstiäkin, mutta mun maailma kutistuu täällä sohvan/sängyn nurkassa niin pieneksi, että mun sosiaalinen elämä on kohta vain täällä! Kaveritki lopetti oikeestaan kokonaan kyläilyn ja soittelun. Ihan kun menisin siitä rikki :/
Nyt prinsessa puuhiin, L-M ja N 16+1