No niin tänään oli neuvola pitkästä aikaa. Olisi pitänyt arvata että näin keskikesän aikaan varsinainen neuvolan täti on lomilla. Eli hänen tilallaan oli joku nuori "täti" enkä oikein ollut tyytyväinen käsittelyyn. Kelläs se olikaan se kovakourainen neuvolatäti??? Ikinä en ole tuollaista sydänäänikuuntelua kokenut mitä tänään kohdalleni tuli; ensinnäkin se kesti ikuisuuden ja laite oli hälle kai vieras ja väitti kokoajan häiriöitä tulevan ja väääänteli volyyminappulaa ja PAINOI LUJAA mahaan sillä laitteella. Voi hyvänen aika kun siis ihan mahan sisään työnsi sitä ja se alkoi jo sattua...kahden vaiheilla olin että olisin sanonut että lopeta jo ja sattuu mutta en sitten avannut suutani. Sydänäänet sinänsä kuuluuivat heti joten oli mielestäni tarpeetonta siinä enää painella ja päivitellä häiriöääniä. Ehkä oolin joku harjoituskappale hänelle. Sitten se hemppa joka jo pitkään on ollut laskussa ja viimeksi oli 116 ja kielsivät raudan syömisen niiin nyt se oli sitten romahtanut 102:een . Ei ihme että on ollut heikko ja väsy olo. Nyt sitten sain luvan ruveta syömään rautaa oikein tupplakuurina mutta senhän kestää kauan lähteä nousuun ja muistaakseni viimeraskaudessa se laski vielä rautakuurin aloittamisen jälkeenkin. Nyt pelottaa että se laskee lisää ja joudun veritankkaukseen josta hän puhui. Verenpaine oli 60/100 joten alhainen sekin. Ei jäänyt mikään hyvä maku suuhun tuosta neuvolakäynnistä ja tiesin että tuossa hemppa-asiassa tulee noin käymään ja olisin halunnut aloittaa raudan jo aikaisemmin. Että mitä järkeä on antaa sen laskea ihan anemialukemiin ja sitten aletaan vasta tekemään asialle jotain kun sen voisi ennaltaehkäistä syömällä ajoissa rautaa kun kerran taipumusta tuollaiseen on. Painoa oli tullut kilo lisää mikä oli hyvä juttu kun tähän asti se on laskenut. Tänään rv 17+4.