Hei kaikki ihanat kanssasisaret pitkästä aikaa!
Onnea ihan superpaljon unelmansa toteuttaneille, vauvansa kotiin saaneille! Luo kyllä uskoa meille muillekin, hyvää kannattaa odottaa. Hienoa että kaikilla tuntuu menneen synnytykset suht hyvin, ei ainakaan mitään vakavampaa. Nauttikaa vauvan tuoksusta, se on maailman paras tuoksu (vaikka siis omaa en ole saanut koskaan nuuskutella, mutta muiden vauvat tuoksuu aina niin ihanilta!)
Tervetuloa kaikki uudet, oikein lämpimästi myös minun puolestani! En ala nyt tässä nimiltä luettelemaan, koska kuitenkin joku jäisi vahingossa pois ja tulisi paha mieli, mutta siis ihan tasapuolisesti kaikille tervetuloa. Tämä on ihan pino, ja täällä on hyvä purkaa omia mietteitä. Toivon, että teillä kaikilla menee hyvin koko raskausaika.
Leinikki olen todella, todella pahoillani puolestasi. Itseäni eivät tuntuneet silloin mitkään sanat lohduttavan, mutta telepaattisesti täältä lähettelen minäkin voimia ja jaksamista sinulle. :hug:
Äitee, voi perse. Olen vihainen puolestasi, ja minua harmittaa että joudut noin tyhmän asian takia jättämään palstan. Toivottavasti nyt olette tyytyväisiä, tyhmät stalkkaajat! Kuulumisiasi on ollut ilo lukea, ja harmittaa todella että jää loppumetrit vaille raportointia. Onnea sinulle ihan superpaljon loppukoitokseen, toivottavasti kaikki menee hyvin ja pienet pääsevät turvallisesti oman äidin syliin! Voimia sinulle!
MyAngels kuten olen sinulle aiemminkin sanonut, on sinulla ihan täysi oikeus kaikkiin tunteisiisi, eikä enkelten sureminen ole uudelta elämältä millään tavalla pois. Minua surettaa itseäni ajatus siitä, että olisin nyt loppusuoralla, heinäkuun lopussa laskettu aika, joten voin vain etäisesti kuvitella miten pahalta enkelin synnyttämisen vuosipäivä on sinusta voinut tuntua. Toivottavasti samalla olet myös huojentunut, kun rajapyykki on ylitetty, ja kaikki tuntuu olevan kunnossa!
Teidän kaikkien muidenkin kuulumisia olen ahkerasti lukenut, vaikka taustalla olenkin viime viikot viihtynyt. En vain jostain syystä ole saanut aikaiseksi kirjoitettua mitään. Olen ollut aika väsynyt, ja jotenkin odottanut vain että viikot kuluisivat eteenpäin. Nyt koetan päästä uudelleen porukkaan mukaan, sitten on ehkä helpompi kommentoida muiden kirjoituksiakin.
Juhannusta ennen tuli taas muistutus siitä, ettei sovi hengähtää, eikä olla liian toiveikas. Aamulla olin siivoillut ja aamupäivällä kävin kaupungilla, jossa sitten alkoivat kovat kivut vatsanpohjassa. Tulin aika rauhalliseen tahtiin kotiin, ja päiväunien jälkeen kävin suihkussa. Siellä huomasin yhtäkkiä, että koko mun vatsa pingottui sellaiseksi isoksi ja kovaksi palloksi. Soittelin yhdelle ystävälleni, joka sai keväällä vauvan, ja kyselin muistaako enää mitään näiden viikkojen tuntemuksista. Kokemuksiaan jakoi, mutta neuvoi myös soittamaan johonkin, koska olin samana päivänä lähdössä juhannuksen viettoon saaristoon.
Soitin naistentautien polille, jossa hoitaja sanoi että kivut kuulostivat niiltä lantion löystymisestä johtuvilta, mutta suihkussa kuulemma oli tullut supistus. Viikkoja siis 16+2. Käski ottaa tosi rauhallisesti ja olla varovainen, ja herkästi lähteä näytille jos kivut yltyvät. Lähdettiin kuitenkin saaristoon, lepäilin vaan suurimmaksi osaksi. Illalla tuli vielä toinen vatsan pingottuminen eli kaiketi supistus, mutta sen jälkeen rauhottui.
Ja vielä lisää omanapaista valitusta. Olin siis juhannuksen saaristossa mieheni kanssa ystäväni mökillä. Oli tosi rentouttavaa ja ihanaa, hauskaakin, ja kaikin puolin mukava juhannus. Paitsi että. Mä olen erilaisia syömishäiriöitä läpikäynyt jojolaihduttaja. Tällä hetkellä painan enemmän kuin olen koskaan painanut, olen kolmen vuoden aikana lihonut tasaisesti melkein 30 kiloa. Koko viime vuoden koetin saada painoa putoamaan, todella aktiivisella liikunnalla ja tietoisella ruokavaliolla, tuloksetta. Mun elimistö on varmaan jo niin sekaisin, että en vaan enää laihdu. No, nyt siis olen lihava, ja lisäksi meri-ilma ja -vesi sai mun leuan täyteen kauheita finnejä (ja siis varmaan hormonitkin, mulla ei yleensä ole finnejä naamassa). Ei siis kovin hehkeä olo. Tämä mun ystävä oli juuri onnistunut laihduttamaan melkein 10 kiloa, ja puhui siitä jatkuvasti. Ymmärrän toki, että on iloinen, olisin minäkin, ja koetinkin iloita hänen kanssaan, vaikka tietenkin itsellä omista makkaroista paha mieli. Mulla oli kamera mukana, ja kun otettiin kalliolla aurinkoa bikinit päällä, hän alkoi ottaan musta kuvia. Sanoin, että älä missään tapauksessa ota kuvia joissa mun maha näkyy, etten tahdo sellaista nähdä, tulisi vaan paha mieli. Sanoi ettei ota. Kotona sunnuntaiaamuna latasin kameran akun ja katsoin kuvat, niin oli kuitenkin ottanut kokovartalokuvan, jossa siis vielä istun, eli voitte uskoa että tosi nätti oli. Mulle tuli niin paha mieli, että koko eilisen sitten itkin sitä miten ruma ja lihava olen.
Arvasin, että jossain vaiheessa raskautta mulle tulee vastaan tämä vartalon muuttuminen ja rasvaprosentin nousu entisestään ja vatsan kasvu, mutta olen koettanut tsempata itseäni että tämä raskaus on niin toivottu ja odotettu. Ei sitten riittänytkään lohdukseksi.
Vielä kun on ollut näitä sairaalareissuja ja supistuksia ja muita, niin liikunta on pitänyt jättää aika minimiin. Ja alun kuvotukseen oli pakko syödä. Mulle on nyt jo tullut 4 kg, vaikka toivoin ettei tulisi paljon yhtään. Painiiko kukaan samanlaisen ongelman ja mielipahan kanssa? Välillä tulee sellanen olo, etten halua lähteä edes ovesta ulos.
Anteeksi nyt, että pitkän taustailun jälkeen näin itsekkäästi kirjoitin pitkästi itsestäni, kuten sanottua, koetan palata rytmiin ja keskittyä myös teihin.
Hyviä vointeja alkavalle viikolle kaikille!
Pikkutiikeri ja Toivo 17+0 :heart: :heart: :heart: :heart: :heart:
