USKOMATONTA!!
Siis niin mahtavaa ja upeeta ja ihanaa ja kaikkea!!!!
Onnea ihan mahottomasti!
Täälläkin ilonkyyneleiden seasta yritän saada jotain kirjoitetuksi!
Ihmeitä tapahtuu!!
ONNEA!!!!!
Toive81: Muakin pelotti aluksi ostaa tuo kotidoppleri, ajattelin että mitä jos en löydäkkään sydänääniä
Nopeasti sitä kuitenkin oppi erottamaan mikä on laskimoiden, mikä istukan ääni ja mikä pienen ihmeen sydämen jumpsutus
Nuo muut kun ovat niin hitaita ääniä ja pikkuisen sydän se jumpsuttaa tosi nopsaa
Hyvä kun pääset usein kuuntelemaan sydänääniä neuvolaan
Nyt vain relax ja nauttimaan kasvavasta masusta
Irtosora, Luminia ja muut ihanat: Kiitos huolenpidosta ystäväni
Mun työni on melkoista Extreme lajia näin raskaana olevalle
Dementoituneita siis hoidan ja jalattomaksihan tuo yksi 90-vee vanhus sitten heittäytyi ja kävelymatkaakin kuitenkin vielä oli useampi metri
Käsivoimani olisivat riittäneet mutta masuni sanoi itsensä irti noista hommista
Niin ikävää viiltävää kipua, supisteluja, polttoja ja kaikkea mahdollista tuo episodi sai aikaan
Kivut pahenivat koko ajan, ja kotiin päästessäni kävelyni muistutti lähinnä, hmmm mikähän olisi hyvä vertaus...
Se muistutti lähinnä sellaisen ihmisen kävelyä jonka peffaan oltais työnnetty kiinni oleva sateenvarjo ja sitten oltaisiin painettu varjon "avaa" nappia!
Oikeesti, siltä liikkuminen tuntui
Menen ensi viikolla uudestaan lääkärille puhumaan, en kykene enää tuohon hommaan, enkä kyllä enää edes uskalla kokeilla
Tuntuu pahalta "luovuttaa"
mutta tuskin raskauden viimeiselle kolmannekselle onkaan tarkoitettu käsipelin velton ja niin kovin raskaan ihmisen kantamista...
Kolmisen viikkoa olisi töitä jäljellä ennen
kesälomaa ja äippälomaa
Pikkutiikeri: Oi kuinka ihanaa!
Pieni siellä masussasi ilmoittaa että äiskä hei, mä oon täällä!!
Onnittelut liikkeiden tuntemisesta!
Kiitos Epskeps ilmoituksesta!
Onnea Äiteelle ihan mahottomasti!!!
Onnittelut koko perheelle!
Orchid: Jopas sulla on jo masua!
Ettei siellä vain olisi kaksi?
Voimia np-ultran odotteluun
On kyllä tosi harvassa nuo sun neuvolakäynnit, ja samoten nuo lääkärikäynnit. Täällä on normaalisti 3 lekurikäyntiä raskaudessa, mutta tässä raskaudessa olen tarkemmassa syynissä ja olen käynyt lääkärin ultrattavana jo yli 10 kertaa. Voi kumpa säkin pääsisit useammin
Hyvää lomaa ja mökkeilyä!
Leinikille mahottomasti onnea uuteen yritykseen!
Sulle, Epsulle, Miraclelle, ElinaMarialle sekä muille kuumeileville pidetään täällä tilaa!
Aurinkoenergiaa: Täälläkin taistellaan pienoisen turvotuksen kanssa
Vettä, kävelyä, ananasta, mansikoita ja vihreää teetä, niin saa viettää yötkin wc-pöntöllä
Katherine: Neuvolasta kyselit. Täytyy sanoa että ymmärrän täysin niin sua kuin miestäsikin
Tässäpä meidän kokemukset. Meillä esikoisen aikana mies oli mukana joka neuvolakäynneillä mitä nyt ehittiin käydä, olikos se kolme vai neljä kertaa. Ihmettelimme suuresti neuvolatädin "täpisemistä",
siis hyvä kun osasi kirjoittaa koneelle tietojani
Hän tiputteli tavaroita, ei ollut hetkeäkään hiljaa vaan joojotteli kaiken aikaa ja hymisi jotain omaansa...
Ajateltiin että häntä varmasti jännittää uusi pesti, hänet kun oltiin vasta valittu siihen hommaan tovi sitten. Miestäni hän tervehti, mutta ei puhunut hänelle mitään muuta
Siis hänen jännityksensä oli aivan käsin kosketeltavissa, kävi jo vähän surku häntä ja olisi tehnyt mieli sanoa (tai ottaa olkapäistä kiinni ja ravistella häntä ) että "Rauhoitu!"
Hän ei kysynyt kunnolla vointiani, ei kuulumisiani, ei mitään
Turvotuksesta hän tuumasi näin "Onkos sulla turvotusta, ei ole!" Ja merkkasi sen äitiyskorttiin. Olisin toivonut hänen edes vilkaisevan nilkkojani tai käsiäni...
No tässä raskaudessa mieheni ei ehtinyt tulemaan kolmeen ekaan neuvolaan ollenkaan, ja minä aina hänelle kehuin tuota neuvolantätiä että miten hän on muuttunut
Kyselee ja kuuntelee ja on muuttunut niin rauhalliseksi ja empaattiseksi ihmiseksi
Turvotuksesta kysyessään hän kokeilee rauhallisesti nilkkojani ja sormiani, ja muutenkin hänellä on niin kauan aikaa kuin vain minä siellä haluan olla. "Olisko sinulla jotain kysyttävää?" hän kysyy aina lopuksi
Luulin että nämä kaksi edellistä raskauttani on herättänyt empaattisen ihmisen neuvolatätini sisällä, mutta eihän se niin mennytkään....
Viime neuvolakäynnille miehenikin sitten pääsi mukaan, ja kas kummaa, neuvolantäti muuttui taas yli-täpisijäksi joka juuri ja juuri sai kynän pidettyä sormiensa välissä
Aivan mahdotonta jännittämistä ja sähläilyä, ei kunnollista silmiin katsomista, ei vointini/kuulumisieni kysymistä. Kauhealla kiireellä ja hädällä hän teki pakolliset jutut ja kysyi lopuksi "Eihän sulla oo mitään kysyttävää?!"
Joten niinpä hokasimme että mieheni läsnäolo teki neuvolantädistä erittäin vaivaantuneen. Mietimmekin tässä sitten että taitaa olla jatkossa parasta ettei mieheni enää tule neuvolakäynneille, niin saan niistä paljon enemmän irti kun täti tekee jutut ja kaikki ajatuksella, eikä vain hätäisesti sohi menemään
Wiiville onnittelut pikku prinsessasta!!!
ON: Mahan polttelua ja suppareita on edelleenkin, seurauksena tuosta edellisestä työvuorostani
Onneksi pikkujätti kuitenkin on viihtynyt istukan edessä, eli monottaa mua eikä istukkaa
Turvotusta on aamuisin, ja kamala jano on kaiken aikaa
Tässäkin kirjoitellessa oon juonut jo liki 3 litraa vettä
Muuten ei vointiin kuulu ihmeitä, yöt menee ihan hyvin kun pidän tyynyä jalkojen välissä
Ehkä pian saa alkaa pitämään tyynyä myös masun alla kyljellään maatessa
Lauantain jatkoja kaikille!!
:MyAngels ja pikkujätti rv 26+1 (ultra 26+3)