Keskenmenon jälkeen plussaanneet!

Ompas täällä hiljaista! Miten menee? Joko on vauvoja tupsahtanut maailmaan?

Täällä menossa rv 34+0 ja olo on edelleen loistava ja oon energisempi kuin koskaan. Voisin vaikka aina olla raskaana! Seuraavaan ultraan vielä pari viikkoa, jonka jälkeen vauvan näkeekin sitten vasta synnyttyään ellei matkaan tule mutkia.

Synnytys ei vielä pelota, kun laskettuun aikaan on kuitenkin vielä vähän matkaa, mutta parin viikon päästä on varmasti jo ihan eri ääni kellossa..

Lähinnä jännittää, ehdinkö saada tämän kevään opinnot pulkkaan ennen vauvan syntymää.. Etenkin opinnäytetyö olisi kiva saada jo lähestulkoon valmiiksi ennen huhtikuun loppua, ettei jää sitten roikkumaan toukokuulle.

Ihanaa mahan kasvattelua kullekinsiihen vaiheeseen missä olette menossa!

Minttumar & poitsu 34+0

 

Heippa! Tulin kyselemään tänne kohtalotovereiden ketjuun keskenmeno(je)n jälkeisestä raskaudesta ja ultrista.

Mulla on takana 5 keskenmenoa (3 x rv 10, 2 x kemiallinen). Keskenmenoille ei ole löytynyt muuta syytä kuin ikä ja iän myötä huonolaatuiset munasolut/alkiot. Nyt olen taas raskaana rv 6+4 ja toivoa onnistumisesta lisää se, että kävin läpi IVF-hoidon ja alkiodiagnostiikan, minulle siirretty alkio on tutkittu kromosomeiltaan terveeksi.

Olo on silti tietenkin epävarma ja keskenmenon pelko kova. Mietin, missä vaiheessa ja montako kertaa kävisin ylimääräisissä ultrissa. Viimeisessä keskenmenneessä kävin ultrassa rv 8+0 ja sydän sykki silloin normaalisti, mutta ilmeisesti pian ultran jälkeen lakkasi sykkimästä Miten te muut olette ajoittaneet ylimääräisiä ultria niin, että olette voineet olla mahdollisimman rauhallisin mielin?

Onnea raskaudesta! Nyt sinulla on ainakin hyvät mahdollisuudet onnistua! Itse kävin ensimmäistä kertaa noilla viikoilla eli 6+3 oli viikot. Silloin näkyi sikiö ja syke. Lääkäri sanoi, että kun sikiö on nähty ja syke, niin mahdollisuudet onnistua ovat hyvät. Vain pieni osa menee sen jälkeen kesken. Aina se on mahdollista kuitenkin. Kävin siis yksityisellä ensin ja toisen kerran ultrasi neuvolalääkäri, viikkoja oli 8+5. Siitä seuraava ultra oli sitten nt-ultra, joka meillä tehtiin täällä viikolla 11+ jotain. Suosittelen kyllä käymään muutaman kerran ultrassa alkuraskaudessa ihan vaan oman mielenrauhan takia. Toinen mikä minua on rauhoittunut ja rauhoittaa edelleen on kotidoppleri. Sillä olen kuunnellut vauvan sydänääniä aina epävarmuuden ja epäilysten hetkellä, joita siis tulee edelleen vaikka viikkoja 17+0. Tunnen liikkeitä vain hyvin vähän, niin siitä epävarmuus.

Oli kiva lukea täältä myös Minttumarin kuulumisia. Tsemppiä loppuraskauteen! Mää en taas ole mitenkään nauttinut raskaana olemisesta, kun mulla on ollut ja on niin paljon vaivoja. Tällä hetkellä päällimmäisenä hirveä väsymys ja uupumus sekä ummetus. Taidankin tästä lähteä ummetuslääkettä ottamaan. Mitäs muille kuuluu?

 

Hei vaan pitkästä aikaa. Rv 28+2 mennään ja vointi on hyvä. Töissä olen vielä jaksanu hyvin. Töitä jäljellä 6 viikkoa. Vauva on ollu aktiivinen. Reilu viikko vielä seuraavaan ultraan.
Pääsin kurkkaa vauvaa viikko sitten ku auto ajoi mun perään. Ei mulle mitään käynyt, eikä vauvallekaan enkä uskonukaan, että mitään kävisi, mutta oman mielenrauhan vuoksi soitin synnärille ja näytillehän nuo kutsuivat. Mä olin pysähdyksissä risteyksessä eikä peräänajavallakaan vauhtia ollut juuri mitään. Käyrillä makasin puolituntia ja sitten lääkäri kurkkas ultralla virtaukset ja mittoja ja kaikki oli hyvin.

 

Mullekin tuli jostain syystä tarve päivittää kuulumiset: kaikki hyvin.
Vauvat kasvavat tasaisesti ja potkivat jo paljon. Tiistaina seuraava ultra, koko raskauden ajan riittänyt seuranta kahden viikon välein. Toivottavasti se riittäisi jatkossakin Maha on jo nyt isompi kuin mitä esikoisesta oli ihan lopussa, mutta toisaalta se oli tiedossa etukäteen että näin tulee käymään - rehellisesti se silti vähän yllätti että miten isoksi sitä tässä vielä mahtaakaan kasvaa... Raskausdiabetes mulla todettiin rasituksessa kun paastoarvo oli 5.3. Ruokavaliolla pysynyt sokerit tosi hyvinä eli en siitä sen kummemmin stressaa. Oma mieli käynyt paljon seesteisemmäksi kun ne liikkeettömät viikot on nyt vihdoin ohitettu. Päivä ja viikko kerrallaan mennään siis täällä.

Fujin & vauvat 28+1

 

Mulla poksuu 36+0 ja niinpä sitä vaan löysin itseni sen tosiasian ääreltä että VAUVA SYNTYY IHAN KOHTA Kaikki, tai ainakin melkein kaikki on jo toki valmiina, mutta entäs äiti? Kamalan keskittyneesti olen yrittänyt "valmentaa" tuota isoveljeä, kukas minua valmentaisi Eiköhän elämä opeta.

Tosi pitkällä on jo iso osa odottajista täällä, upeaa! Kalabaliikille hurjasti tsemppiä piinaaviin viikkoihin.

 

Meidän neiti saapui eilen, 49cm ja 3,3 kg

Ilman mitään ennakoivia oireita. Olin niin hyvässä kunnossa etten uskonut mitään tapahtuvan vielä pitkään aikaan eikä supistuksen supistusta ollut kuulunut, kun vedet menivät kätevästi vessanpönttöön ( ) aikaisin aamulla, ja pian seurasivat säännölliset supistukset. Aikansa se vei ja rankkaa oli kun puudutteet eivät toimineet ennen iltaa. En saanut syötyä, en levättyä ja oksentelin, olo tosi voimaton siitä syystä. Lopulta kokenut lääkäri sai epiduraalin paikoilleen ja vaikuttamaan joksikin aikaa, jolloin sain todella tarpeeseen tulleen kivuttoman lepo- ja tankkausjakson ennen tunnin kivuliasta ponnistusta. Neiti ehti lopulta maailmaan juuri ennen vuorokauden vaihtumista

Nyt voimme molemmat hyvin, ollut toistaiseksi varsin tyytyväinen tapaus tämä neiti Itkuja itkenyt vain pahoille kätilöille jotka ovat käyneet säännöllisesti mittaamassa lämpöä, kun ehti juuri ennen syntymää kakata veteen ja vetää sitä keuhkoihin.

 

Meidän neiti saapui eilen, 49cm ja 3,3 kg

Ilman mitään ennakoivia oireita. Olin niin hyvässä kunnossa etten uskonut mitään tapahtuvan vielä pitkään aikaan eikä supistuksen supistusta ollut kuulunut, kun vedet menivät kätevästi vessanpönttöön ( ) aikaisin aamulla, ja pian seurasivat säännölliset supistukset. Aikansa se vei ja rankkaa oli kun puudutteet eivät toimineet ennen iltaa. En saanut syötyä, en levättyä ja oksentelin, olo tosi voimaton siitä syystä. Lopulta kokenut lääkäri sai epiduraalin paikoilleen ja vaikuttamaan joksikin aikaa, jolloin sain todella tarpeeseen tulleen kivuttoman lepo- ja tankkausjakson ennen tunnin kivuliasta ponnistusta. Neiti ehti lopulta maailmaan juuri ennen vuorokauden vaihtumista

Nyt voimme molemmat hyvin, ollut toistaiseksi varsin tyytyväinen tapaus tämä neiti Itkuja itkenyt vain pahoille kätilöille jotka ovat käyneet säännöllisesti mittaamassa lämpöä, kun ehti juuri ennen syntymää kakata veteen ja vetää sitä keuhkoihin.

Oi ihanaa!!!!! Paljon paljon onnea koko perheelle!!!!

 

Ihanaa! Paljon Onnea @KevätTähti!

 

Lämpimät onnittelut pienestä tyttövauvasta @KevätTähti !

 

Paljon onnea KevätTähdelle pikkuneidistä!

Meillä on tänään eessä sairaalan synnytysvalmennus ja tiloihin tutustuminen, mies on innoissaan, kun kolmas valmennus jo, aiemmin käytiin neuvolan synnytys- ja imetysvalmennuksessa sekä vastasyntyneen vauvan hoidosta kertovassa valmennuksessa.

Minttumar ja poitsu rv 35+0

 

Paljon onnea kevättähti

Tervetuloa uusille ja tsemppiä alkuraskauteen

Kalabaliikki itse kävin alussa viikon välein ultrassa kun oli vuotoja. Johtuivat keskenmenneestä kaksosesta ja etisestä istukasta.

Itsellä odottava tunnelma. Enää pitää parin viikon päästä hakea vaunut ja kaukalo veljeltä lainasta niin sitten puuttuu vain vauva.

Kaz 31+3

 

Täälläkin alkaa pikkuhiljaa olla kaikki valmiina vauvaa varten. Tällä viikolla saadaan veljen perheeltä pinnasänky, vaunut ja vähän jotain muutakin, ja sitten on kaikki kasassa vaippoja ja varmuuden vuoksi ostettuja korvikkeitakin myöten. Vauvanvaatepyykkiäkään ei ole enää kuin koneellinen jäljellä.

Tiistaina kävin taas perussairauden takia ultrassa, kaikki hyvin, vauvan painoarvio on jo 3330g, eli reilunkokoinem vauva tulossa. Sokerirasituksessakin jo kahdesti käyty, eikä rd:tä löydetty. Ollaan kyllä miehen kanssa kumpikin oltu lähemmäs nelikiloisia syntyessään, joka varmasti osittain vaikuttaa vauvankin painoon.

Ultraava lääkäri teki samalla kovottelujen vuoksi sisätutkimuksen, ja kohdunsuu on kuulema ihan pehmeää höttöä, kaulaa jäljellä ~2cm ja kohdunsuu sormelle auki. Jokohan lähiviikkoina voisi odotella synnärille lähtöä? Pitää kuulema pari viikkoa ottaa nyt rauhallisemmin, ettei etuajassa syntyisi, vaikkei siitäkään kuulema haittaa olisi.. Miun puolesta sais kyllä syntyä jo vaikka heti lauantain jälkeen, kun täysiaikaiseksi silloin tulee.

Minttumar ja poitsu 36+5

 

Kevättähti, lämpöiset onnittelut <3

täällä ollaan huomenna täysaikaisia, hui!! Pelkopolikäynti oli mulla viime viikolla ja se oli mulle tosi hyödyllinen kyllä. Käytiin edellinen synnytys tarkasti läpi ja mietittiin miksi mikäkin meni kuten meni ja oisko jotain voinu tehdä toisin. Lisäksi sain ylimääräisen lääkäriajan kättärille viikoille 39+2 kun pelkään niin et tää on iso vauva. Lääkärineuvolassa 34+5 ultralla kokoarvio oli 2900g! Tällöin oli paikat pehmenneet ja kaula lyhentynyt sentillä, mutta ks kiinni. Tehdään uusi kokoarvio ja mietitään jos tarvii käynnistää...Esikoinen oli lyhyt 48cm 40+1 kun syntyi,enkä muista näin tukalaa oloa. Vauvan pylly on kiinni mun kylkiluissa ylhäällä ja olo on tosi tukala. Eilenkin vaan itketti illalla kun sain esikoisen nukkumaan ja olo oli niin tukala ja särkevä. Nää miehen iltavuorot on tuskaa odotan että vauva laskeutuisi ja helpottaisi vähän. öisin oon alkanu lähes joka yö heräämään menkkasärkyyn. Toivon, että ne kivut jotain valmistelisi. No, kaipaa tätä enää max 5vkoa tarvii kestää mutta se tuntuu loputtomalta!
Nyt siis 36+6

 

Täsmällinen pieni tyttäremme syntyi rv 40+0 Kaikki sujui varsin hyvin ja kotiuduttiin vajaan vuorokauden iässä. Uskomatonta mutta totta; minulla on kaksi täydellistä lasta, maailma on siis valmis

 

Paljon onnea bosch

Milloinhan on minttumarin vuoro? Entä vv? Ja Fujin kaksosetkin voivat varmaan aika pian saapua?

Meillä menee pian neliviikkoisen täydellisen pikkuneidin kanssa hyvin. Uskomatonta vaan mitä vauhtia kasvavat - missä se mun pikkuriikkinen vastasyntynyt nipin napin kolmekiloinen tyttö on? Kuka korvasi sen tällä nelikiloisella syöttöporsaalla

 

Onnea kaikille lisääntyneille! On varmasti ihanaa saada pienokainen syliin kaikkien vastoinkäymisten jälkeen... ymmärtääköhän sitä edes tapahtunutta, kun on niin kuplassa.

Mun vuoro voisi olla tällä viikolla kun tulee 37 viikkoa täyteen. Iso kaveri on tulossa, tällä viikolla vielä varmistellaan ultrassa missä mennään. Tuntuu että oon ollut raskaana sata vuotta, en enää malttaisi odottaa.

Kivut ja synnytys pelottavat. Viime viikolla oli alkuviikosta vielä hyvä olo mutta sitten fyysinen olotila laski kuin lehmänhäntä. Panadolia on saanut ottaa. Supistuksia ei kai ole, mutta ihan järkyttäviä vihlaisuja alapäässä 10-20 putkeen. Itku on tullut näiden kipujen aikana. Mutta se otetaan vastaan mitä tulee. Kaikkinensa olen päässyt fyysisesti helpolla koko raskauden aikana, mutta henkinen puoli saa miettimään, että onko tämä meidän ensimmäinen ja viimeinen. Sitä ei onneksi tarvitse vielä pohtia ja kyllä ihmettelen tulevaisuudessa jos aika kuultaa muistot.

 

Kiva kuulla kuulumisia täältä! Onnea Boch ja Vauveli vanhalle Tsemppiä tulevaan ja toivotaan, että vauva pian syntyisi. Keskity lopputulokseen ja ajattele sitä ihanaa pientä, jonka saat palkinnoksi kivusta ja synnytyksestä. Täällä viikkoja 21+2 ja viikko sitten kävimme rakenneultrassa katsomassa poikavauvaamme. Kaikki oli hyvin pienellä ja vilkas tapaus on. Muuten täältä löytyy kaikki mahdolliset vaivat, kuten ummetus, närästys ja ruuansulatusongelmat ja niistä johtuva tukala olo, kun suolet on niin ylhäällä. Huh, mitähän tästä vielä tulee, kun maha kasvaa koko ajan.. Meillä tämä todellakin on viimeinen vauva. Yhtään raskautta en enää aio kokea.

 

Onnea bosch!

Täällä ollaan edelleen (valitettavasti) yhtenä kappaleena. Saisi pian alkaa täälläkin jo poitsu syntymään, iltasin on jo sen verran tukalaa tän mahan kanssa.. Jotenkin miusta vaan tuntuu, että vauvalla ei oo aikomustakaan tulla vielä hetkeen ulos..

Minttumar 38+2

 

Vv: mulla oli myös viimeisinä viikkoina paljon vihlaisuja. Vikana iltana ennen synnytyksen käynnistymistä niin kipeitä, etten voinut olla paikallani vaan kävelin tunnin verran ympäri keittiötä. Silloin mietin, kun en tiennyt miltä supistukset tuntuvat, että jos sen kaltaisilta mutta voimakkaammilta niin en tule kestämään ollenkaan. Ne vihlaisut kun tulivat täysin yllättäen täydellä kivulla. Vähän samaan tapaan kuin se hermokipu kun lyö kyynärpään.

Itse supistukset olivat lippujen lopuksi paljon siedettävämmän tyyppistä kipua, ainakin kunnes oikeasti yltyivät todella kipeiksi ja omassa synnytyksessä kun voimien ehtymisen takia niiden kohtaaminen alkoi tuntua ylitsepääsemättömän raskaalta.

Tsemppiä teille kaikille loppumetreille! Ja pidän peukkuja että saatte kaikki mahdollisimman ongelmattomat synnytykset!

 

Me käytiin eilen rakenneultrassa. Jossa suureksi yllätykseksi veikattiin poikaa tulevavaksi Ja kaikki oli muutenkin hyvin
Onnea kaikille jo synnyttäneille ja tsemppiä sitä lähestyville

 

@bosch Paljon onnea tytöstä!

Täällä alkaa tosiaan olla useemmalla jännät paikat, tsemppiä jokaiselle!

Täälläkään ei onneksi olisi enää hirveän montaa viikkoa jäljellä, olo alkaa olla jo aika vaikea. Reilun kuukauden on supistellut herkästi ja paljon on joutunut himmaamaan ihan arkiaskareistakin. Jos taas supistelujen puolesta on parempi päivä, niin liitoskivut estää aika tehokkaasti kaiken touhuamisen. Tule jo kesäkuu!

Annenna 30+3

 

Pakko tulla tänne avautumaan, kun jännittää niin paljon. Kävin aamulla seurantakäynnillä äitipolilla, jossa sisätutkimuksessa todettiin, että kohdunkaula hävinny kokonaan ja oon jo 5cm auki. Oisin saanu jäädä suoraan synnytyssaliinkin, jossa ois kalvot puhkastu, että saahaan synnytys käyntiin, mutta koska miulla ja vauvalla kaikki hyvin, niin sain lähteä kotiinkin synnytyksen käynnistymistä odottelemaan. Oma toiveeni oli siis päästä vielä kotiin, koska mitään kipuja tai supistustuntemuksia ei ole, eikä oo vielä ollukaan. Nyt jännittää, että millon niitä rupeis sitten tulemaan, kovasti haluisin jo synnyttää, mutta kovasti tahtosin myös luonnollisesti supistuksilla tai lapsivedenmenolla käyntiin lähtevän synnytyksen.

Minttumar 40+2

 

T

Pakko tulla tänne avautumaan, kun jännittää niin paljon. Kävin aamulla seurantakäynnillä äitipolilla, jossa sisätutkimuksessa todettiin, että kohdunkaula hävinny kokonaan ja oon jo 5cm auki. Oisin saanu jäädä suoraan synnytyssaliinkin, jossa ois kalvot puhkastu, että saahaan synnytys käyntiin, mutta koska miulla ja vauvalla kaikki hyvin, niin sain lähteä kotiinkin synnytyksen käynnistymistä odottelemaan. Oma toiveeni oli siis päästä vielä kotiin, koska mitään kipuja tai supistustuntemuksia ei ole, eikä oo vielä ollukaan. Nyt jännittää, että millon niitä rupeis sitten tulemaan, kovasti haluisin jo synnyttää, mutta kovasti tahtosin myös luonnollisesti supistuksilla tai lapsivedenmenolla käyntiin lähtevän synnytyksen.

Minttumar 40+2

Tsemppiä! Ihanaa kun kestät noin! Mää kävin myös käyrillä mut supistukset väheni ja tulin kotiin ja sitten taas alkoi. Ihan *kaikkirumatkirosanat* tää koko touhu on.

 

Vihdoin perjantaina rv 40+6 syntyi meidän pieni ihme. Pojalla oli pituutta 51,5cm ja painoa 4,3kg.

Synnytyksestä jäi hyvä kokemus, se oli nopee (ehdin olla sairaalassa alle 4h ennen kun poika oli pihalla) ja sain toivomani epiduraalikatetrin. Se osu vasta kolmannella pistolla paikalleen, mutta toimi hyvin ja vei kivut kokonaan.

Nyt jään odottelemaan seuraavia maailman putkahtavia.

Minttumar ja poika 2vrk

 

Vihdoin perjantaina rv 40+6 syntyi meidän pieni ihme. Pojalla oli pituutta 51,5cm ja painoa 4,3kg.

Synnytyksestä jäi hyvä kokemus, se oli nopee (ehdin olla sairaalassa alle 4h ennen kun poika oli pihalla) ja sain toivomani epiduraalikatetrin. Se osu vasta kolmannella pistolla paikalleen, mutta toimi hyvin ja vei kivut kokonaan.

Nyt jään odottelemaan seuraavia maailman putkahtavia.

Minttumar ja poika 2vrk

Onnea Minttumar poikavauvasta! Lähes samankokoinen oli meidän esikoispoika. Mukava kuulla myös, että synnytys sujui hyvin ja sait lievitystä kipuun! Nyt nauti hetkistä pienoisen kanssa.

Täältä ei toivon mukaan vielä mitään putkahda. Väsymys on kova ja viikonloput ja lomat menevät nukkumiseen ja lepäilyyn, että jaksaisi työviikot. Nyt viikkoja 24+1.