Voi kun tänne on tullut paljon tekstiä, ihanaa!
Mää elän edelleen väsymyksen takia jossain ihmeen sumuverhossa päivästä toiseen. Raskaus on ihana asia, mutta en tiedä mihin viime kuukaudet ovat hävinneet. Ratissa nuokutaan ja mitään ei jaksa tehdä töiden lisäksi. Joitakin menoja olen joutunut perumaan väsymyksen vuoksi, koska en uskalla lähteä ajamaan autolla. Nyt en enää mitään menoja sovikaan ellei mies ole mukana ajamassa, toki pakolliset menot hoidetaan. Eniten harmittaa se, etten ole lenkkeillyt syyskuun alun jälkeen kuin 0-2 lenkkiä viikossa kun normisti teen lenkin joka päivä.
Ja tämä kipukynnys, huoh! Isompia remppoja ei ole ollut, mutta sitten kun niitä tulee, niin pitää päästä makaamaan, koska muuten pökrään.
Eipä tässä ole enää paljoa töitä jäljellä, vajaa pari kuukautta. Ensi viikolla ultrataan, ihanaa päästä katsomaan mitä pikkuiselle kuuluu. Liikkeet tuntuvat selvästi. Alkoivat tuntua vasta 24-25-viikoilla ja sitten oli viikon ajan kova menoa, mutta nyt on ollut taas hiljaisempaa.
Tavarat on suunnilleen kaikki hommattu ja kaikki tulee käytettynä (paitsi patja, hoitopöydän alusta yms. tuollaiset asiat). Loppujen lopuksi rahaa ei ole mennyt paljoa.
Piinamiinalla taitaa olla jo esikoinen sylissä! Muistan kun viime vuoden maalis-huhtikuussa (olikohan se niin) painittiin toisenlaisten asioiden kanssa... elämä on ihmeellistä.
Ja Jutskakin on jo noin isoilla viikoilla!!! Käytä doppleria, se tuo mielenrauhaa. Mää käytin vielä viikolla 23, koska en tuntenut liikkeitä. Ultrissa oli ollut kaikki hyvin. Pahoinvointi on ollut sulla hurjaa ja kurjaa, tsemppiä.
Kohta tulee kevät ja valoisaa ja ollaan kaikki kovaa vauhtia matkalla kohti unelmia! Hyvä naiset!