Keskenmenon jälkeen plussaanneet!

Viisaita sanoja Cattibrie!
Itselläni takana neljä perättäistä keskenmenoa viikkojen 5+0 - 14+2 väliltä. Voin sanoa, että ei ole helppoa luottaa siihen, että tämä raskaus menisi onnellisesti loppuun saakka, kun ei sillä tunnu olevan merkitystä, vaikka syke olisi jo nähty ultrassa tai se "maaginen" 12 viikkoa tulisi täyteen... nyt on 13+5 menossa ja viime yönä aloin vuotamaan. Ei tässä pysty olemaan ilman huolta ja stressiä. Parasta tukea mitä tältä palstalta voisi saada, olisi se ettei kukaan syyllistä ketään, vaikka kuinka stressaisi raskauden jatkumista. Sillä stressillä kun EI VOI saada keskenmenoa aikaiseksi.
Tsemppiä ja voimia kaikille jännityksen parissa eläville!

 

Anteeksi, ei ollut tarkoitus syyllistää ketään. Totta kai saa pelätä ja puhuminen helpottaa asioita useasti. Taisin ilmaista itseni huonosti.

En ole itsekään vielä kertonut Facessa raskaudestani, enkä liioin pyörinyt ihmisten ilmoilla, jolloin joku saattaisi huomata. Tämä ei ole miulle mitenkään luonteenomaista, sillä yleensä kerron asioista hyvin avoimesti. Mie olen yrittänyt opetella pelon hallintaa (siis muunkin kuin tähän liittyvän) noilla itsesuggestiomietteillä - entä jos kaikki meneekin hyvin? Hoen itselleni yhä edelleen, että kaikki on kunnossa, kunnes toisin todistetaan (ja hyvin matalalla kynnyksellä puhun peloistani miehelleni, neuvolassa, neuvolapsykologilla jne). Miun on pitänyt opetella myös sitä, mikä vaikuttaa omaan oloon ja tunnemaailmaan sitä parantavasti tai heikentävästi. Esim. tiettyjen henkilöiden tapaamisen välttely kuuluu selviytymisstrategiaani.

Meillä raskauden alkaminen ei mennyt kuin tanssi. Vaikea endometrioosi, jota ei enää kahden ison leikkauksen jälkeen leikata ja johon lääkitys ei juurikaan purrut. Ikä alkoi tulla vastaan hoitoihin pääsemisessä, puolen vuoden jonotusaikana elettiin veitsen terällä ja pelättiin jokaisten kuukautisten aikana, että jääkö invalidisoivat kivut tällä kertaa kuinka pitkäksi aikaa päälle. Kehoni oli kuitenkin siinä määrin ihana ja toimiva, että yhden keskenmenneen jälkeen seuraavalla tärpillä oli jo riittävästi liimaa ja tarrasukkia varastossa.

Pelko siitä, että menettää lapsen. Pelko siitä, että seuraava yritys tietäisi rankkoja hoitoja. Pelko taudin pahenemisesta, mieheni joutumisesta käytännössä omaishoitajaksi, kipujen keskellä elämisestä pahensi oloa. Nyt tässä vaiheessa (rv 37) pitäisi osata jo nauttia ja olla varma, että kyllä se vauva kotiin saadaan. Silti tuntui epäilys sairaalakassia ja vauvanvaatteita pakatessa, ettei noille välttämättä ole todellista käyttöä. Siksi pakkasin kaikki syntymän jälkeen tarvittavat toiseen kassiin. Sairaalakassissa on vain vaihtovaatteet, hygieniatarvikkeet, laturit ja jotain ajanvietettä.

Pelon tunne on syvältä. Mie oikeasti, sydämeni pohjasta toivon, että jokainen saisi vauvansa turvallisesti syliin asti. Jokainen tässä ketjussa on kokenut jo ihan liikaa.

Anteeksi vielä kerran, jos kirjoitukseni aiheutti pahaa mieltä.

Piinamiina 36+0

 

Viisaita sanoja Cattibrie!
Itselläni takana neljä perättäistä keskenmenoa viikkojen 5+0 - 14+2 väliltä. Voin sanoa, että ei ole helppoa luottaa siihen, että tämä raskaus menisi onnellisesti loppuun saakka, kun ei sillä tunnu olevan merkitystä, vaikka syke olisi jo nähty ultrassa tai se "maaginen" 12 viikkoa tulisi täyteen... nyt on 13+5 menossa ja viime yönä aloin vuotamaan. Ei tässä pysty olemaan ilman huolta ja stressiä. Parasta tukea mitä tältä palstalta voisi saada, olisi se ettei kukaan syyllistä ketään, vaikka kuinka stressaisi raskauden jatkumista. Sillä stressillä kun EI VOI saada keskenmenoa aikaiseksi.
Tsemppiä ja voimia kaikille jännityksen parissa eläville!

Olet aivan oikeassa, ei keskenmenoa voi aiheuttaa stressaamalla. Toivottavasti vuotosi osoittautuu tällä kertaa vaarattomaksi. Pääsetkö milloin tutkittavaksi?

 

Itse olen myös stressannut paljon ja kaikissa raskauksissa. Mieskin toissapäivänä huomautti että miksi puhun kaikesta negatiivissävytteisesti enkä uskalla luottaa että enkö voisi jättää ne asiat omaan tietooni. Totesin siihen ykskantaan että en ole ainoa raskaana oleva jolla on samat ajatukset ja että sanon ne ajatukset ääneen ettei tarvitse pitää niitä yksin sisällään ja hänen tulee kuunnella ja tukea minua. Myönsi minun olevan sitten ihan oikeilla jäljillä siitä miksi puhun negatiivisesti. Miehet eivät aina hoksaa kaikkea.

Deja minullakin vuosi vielä ruskeeta rv14. Minun ar-vuodon syy on ollut kohdunsuun päällä ollut istukka. Otat vain rauhallisesti niin jospa se rauhoittuu.

kaz ja mini 20+0 POKS tätä on niin odotettu

 

@piinamiina
Ei myöskään missään nimessä ollut tarkoitus aiheuttaa pahaa mieltä toiseen suuntaan.

Samassa veneessähän tässä ollaan ja kuulostaa että loppujen lopuksi aika samanlaisin keinoin siitä vielä yritetty selvitä.

Niin kuin totesit, se pelon tunne on syvältä ja toivottavasti meistä jokainen sen oman nyytin syliin saa.

@Deja
Toivottavasti pääset pian tutkittavaksi. Toivon sydämestäni että teillä on kaikki hyvin.

Meillä oli rakenneultra nyt aamulla. Tulin reissusta viimeyönä ja unia takana pari tuntia. Kaikki oli onneksi niin kuin pitääkin.

 

Kiitos kaikille kommenteista. Enkä minäkään myöskään halunnut kenenkään mieltä pahoittaa kommenteillani. Ymmärrän kyllä @piinamiina ajatuksesi siitä, että kannattaa yrittää rentoutua ja olla huoleton, se tunne kun vaan on niin kovin katoavainen.. Pari päivää sillä aina ultran jälkeen pärjää, mutta sitten hiipii mieleen se ajatus keskeytyneestä keskenmenosta, sitä kun ei voi tuntea mitenkään =/ Sitä vaan yrittää suojata itseään pahimmalta pettymykseltä.
Mulla on torstaina lääkärikäynti tulossa, joten sinne asti yritän pärjätä, jos vuoto ei tästä suuremmaksi ylly. Nyt se on onneksi vielä maltillisen vähäistä, mutta niin kovin stressaavaa.

 

Hei ja terveisiä neuvolasta!

Verta otettiin, kelan lappuja sain, sydänääniä kuunneltiin. Pikkukaveri tykitti kunnon jumputukset.

Sain lähetteen myös sokerirasitukseen. Koskaan ei sellaista ole tehty ja nyt "pääsen" sen kokemaan. Onneksi juoma ei ole enää mitään cokis-yskänlääkkeen makuista litkua ja litra tolkulla.........250ml vadelmanmakuista, kirkasta nestettä.....saas nähdä onko se minkälaista sitten.

ninnananna ja rusina 23+6

 

Kiitos kaikille kommenteista. Enkä minäkään myöskään halunnut kenenkään mieltä pahoittaa kommenteillani. Ymmärrän kyllä @piinamiina ajatuksesi siitä, että kannattaa yrittää rentoutua ja olla huoleton, se tunne kun vaan on niin kovin katoavainen.. Pari päivää sillä aina ultran jälkeen pärjää, mutta sitten hiipii mieleen se ajatus keskeytyneestä keskenmenosta, sitä kun ei voi tuntea mitenkään =/ Sitä vaan yrittää suojata itseään pahimmalta pettymykseltä.
Mulla on torstaina lääkärikäynti tulossa, joten sinne asti yritän pärjätä, jos vuoto ei tästä suuremmaksi ylly. Nyt se on onneksi vielä maltillisen vähäistä, mutta niin kovin stressaavaa.

Ennen kuin mie aloin tuntea liikkeitä ja tuli epämääräistä vuotoa, niin eräänkin kerran mentiin itku silmässä neuvolaan kuuntelemaan sydänääniä. Mies alkoi jo tuskastumaan, mutta uskollisesti lähti aina miun mukaan (oltiin silloin molemmat kesälomalla). Meille on tulossa varsin liikkuvainen vauva ja kaikkia liikkeitä ei enää edes huomioi. Sit kun tajuaa, ettei ole hetkeen rekisteröinyt vauvan liikkeitä, nousee huoli tosi nopeasti pintaan. Sit syön suklaata, juon limua tai kylmää vettä, jos en muuten saa "yhteyttä" pieneen. Kaikki on kuitenkin aina kunnossa. Mie yritän kantaa tätä ajatusta viimeiset viikot, kun vauva liikkuu taas vähemmän tilan puutteen vuoksi.

 

Ihan unohdin tulla kertomaan, oltiin eilen nt-ultrassa ja siellä kaikki hyvin Pikkuinen oli jopa vähän isompi kuin ar-ultrassa mitattiin, mutta pysyttiin silti samassa LA:ssa. Turvotusta oli 0,7mm ja oli hyvin liikkuvainen tyyppi

13+1

 

Kävin tänään neuvolalääkärillä ja kurkattiin samalla vauvaa. Vehkeitä ei ainakaan tällä erää näkynyt, eli saatiin varovainen tyttölupaus nyt olen vaan entistä malttamattomampi ja tekisi mieli käydä varmistelemassa asiaa 4D ultrassa. Rakenneultraan on vielä reilu kolme viikkoa, enkä millään malta odottaa sinne asti! Haluan jo niin päästä hankkimaan pieniä vaaleanpunaisia vaatteita

Kipuihin lääkärillä ei ollut muuta neuvoa, kun tukivyön kokeilu. Täytynee varmaan hommata semmonen ja toivoa parasta. Kivut tulee nyt jo vajaan kahden kilometrin kävelystä, tuleva kevät ei siis vaikuta kauhean lupaavalta.

Annenna 17+1

 

ON: tänään oli neuvola-aika ja luojan kiitos syke löytyi! Olo on todella huojentunut. Onneksi myös vuoto on loppunut. Nyt vain varovaisen toiveikkaasti päivä kerrallaan eteen päin..

Täällä oli muutkin saaneet ultrassa hyviä uutisia, onnea ainakin Cattibrie ja Sissiko! Tsemppiä kaikille vaivoista/haasteista kärsiville.

 

Meillä oli pari päivää sitten tasan vuosi siitä, kun keskemeno alkoi. Viikkoja oli silloin 12. Pelottavan äkkiä aika on mennyt.

Nyt viikolla 25

ninnananna ja rusina 24+2

 

Ninnis: mua alko häiritä kun luulin et mulla on nyt 25+1 ja muistelin et meen sua edellä...täytyypä jostain päivittää viikkoni

Täällä on ollu ahistuspäivä. Tuli verta pyyhkiessä..eka kerta. Soitin kättärille josta vakuuttivat sen olevan normaalia eikä tosiaan syytä huoleen. Taidan kuitenkin soittaa aamulla neuvolaan kun mun on muutenkin pitäny käydä näytillä näiden jatkuvien supistusten kans...

Onnea kaikille, ihania uutisia sadellut kaikilta <3

 

Ninnis: mua alko häiritä kun luulin et mulla on nyt 25+1 ja muistelin et meen sua edellä...täytyypä jostain päivittää viikkoni

Täällä on ollu ahistuspäivä. Tuli verta pyyhkiessä..eka kerta. Soitin kättärille josta vakuuttivat sen olevan normaalia eikä tosiaan syytä huoleen. Taidan kuitenkin soittaa aamulla neuvolaan kun mun on muutenkin pitäny käydä näytillä näiden jatkuvien supistusten kans...

Onnea kaikille, ihania uutisia sadellut kaikilta <3

Hyvä kun huomasit!!!!!!!!!!!!Mulla oli viikot solmussa.......korjasin tuohon edelliseen viestiini. Näyttääkö nyt oikeammalle?

Toivottavasti sun vuoto on ohi menevää....pelottavia tuollaiset.....

 

Voitteko uskoa, minä siis en voi, että viimeinen kolmannes on täällä jo menossa! Ihana, kamala ja niiiin kauan odotettu raskaus on kohta ohi. Edelleen tulee vähintään viikottain mieleen että miten onnekas sitä onkaan kun saa tämän kaiken kokea. Näin suurta kiitollisuuden tunnetta en esikoisen kohdalta muista, vaikka ihan tekemällä tehty lapsi oli hänkin. Joskus öisin kun ei uni tule silmään ja vauva möyrii masussa niin muistan puolihorroksessakin ajatella miten onnellinen olen tuosta pienestä ihmisestä. Oho, menipäs herkistelyksi

Närästys vaivaa ja liitoskivut, mutta kylläpä näiden kanssa pärjää. Radi-diagnoosin sain tälläkin kertaa mutta en jaksa kantaa siitäkään huolta, tiedän että pysyy kurissa ruokavaliolla. Jännä kyllä miten selkeästi raskaus vaikuttaa sokeriarvoihin, aiemmassa rasituskokeessa viikolla 15+ kaikki kolme arvoa olivat ihan priimaa. Nyt kärähdin 1h-arvosta joka oli 10,0 eli suurin sallittu. No, en viitsi siitä nillittää tämän enempää, radi on kurja merkintä papereissa mutta ei muuten juuri hetkauta.

Synnytys mietityttää sen puolesta että ehditäänkö saada lapsenvahtia jos tuleekin kiire. Pari kertaa olen nähnyt unta jossa vauva onkin perätilassa ja joudun sen takia sektioon, sitä en missään nimessä haluaisi Rauhallinen, turvallinen ja hallittu ALATIEsynnytys tänne kiitos Pakko myöntää, että luettuani joskus kauan sitten jutun naisesta joka suunnitellusti synnytti lapsuudenkotinsa puusaunassa, on se ajatuksena kiehtonut aika paljonkin. Enpä silti taitaisi uskaltaa.

Onnea taas meille ja teille kaikille raskauden eri vaiheissa, aikamoinen vuoristoratahan tämä 9kk on pelkoineen ja iloineen!

Bosch 28+0

 

Tutun kuuloisia tuntemuksia Bosch. Välillä tulee kyllä itku silmään kun pysähtyy miettimään tätä onnea, mikä viimeinkin kaikkien hoitojen ja keskenmenon jälkeen on kohdannut <3 eilen viimeksi tuli itku kun esikoinen 3v oli niin onnellinen ja innoissaan kun tunsi käteensä ekat potkut <3

Mä oon tän viikon saikulla. Supistuksia tulee nyt todella herkästi ja esim, yöllä herään niihin.. kävin pe lääkärissä. Tänään vein
Pissanäytteen josko ois tulehduksessa syy. Tosin veikkaan, että mulla on vaan niin herkkä kohtu, viime raskaudessa oli näillä viikoilla sama homma ja silloinkin olin saikulla. Pe oli sokerirasitus, joka oli pahan olon takia tuskaa, mutta arvot oli hyvät. Pe ois neuvola pitkästä aikaa..1,5 kk hurahtanu. Nyt 25+5

 

Onnea hyvistä ultrakuulumisista!

Meillä on ensimmäinen neuvolalääkäri ylihuomenna, ja neuvolan terkkarilta kuulin, että vauvaakin ultralla siellä taas kurkataan. Jospa tällä kertaa saisi kotiinviemisiksi myös kuvia, kun rakenneultrasta niitä ei herunut... Tulevat isovanhemmatkin niitä jo innolla odottelisi.

Miulla joululoma ja keikkatyöt vaihtu takas koulunpenkillä istumiseen ja tän muutoksen myötä myös selkäkivut hävis lähes kokonaan. Välillä tuntuu kun ei ois raskaana ollenkaan, kun ei ole sitten minkäännäköstä vaivaa. Kaiken kyllä kestäisin ja kärsisin meidän pienen takia, mutta pitää olla kiitollinen, ettei tässä vaiheessa vielä kivut, supistukset tai närästys vaivaa.

Minttumar & poitsu 26+2

 

Meidän tyttölupaus varmistui yksityisellä eilen ja kerkesinpäs jo kirpparillekkin, mistä tarttui muutama vaaleanpunainen vaate mukaan.

Kerran olin käynyt siellä yksityisellä aiemmin ja silloin todettiin mun ensimmäinen keskenmeno. En ollut tätä aikaa varatessani miettinyt koko asiaa, mutta kummasti alkoi kurkkua kuristaa, kun maisemat alkoi näyttää tutulta auton ikkunasta. Sen vauvan laskettu aika olisi ollut nyt tammikuun lopulla. Mutta tämän ultran jälkeen tuli kuitenkin olo, että näinhän tämä piti mennäkkin, meille tulee nyt kesävauva <3

Tukivyön hankin perjantaina ja siitä on vaikuttanut olevan apua Lyhyet kävelyt lantio kestää ainakin nyt paremmin, pidempiä lenkkejä en ole vielä koittanut. Vähän jännittää miten kipeä olen, kun lähdetään viikonlopuksi perheidemme luo 5 tunnin ajomatkan päähän. Saa nähdä.

Annenna 18+1

 

Tää meidän raskaus ei mene tosiaan niin kuin strömsöössä.......

Nyt sitten aamuisessa sokerirasituksessa viimeinen arvo oli aavistuksen suositusten yläpuolella (0.2) joten saan maanantaina neuvolasta mittarit ym jotta voin seurailla sokereita kotona......

Kaksi onnistunutta raskautta takana ja kummassakaan ei mitään extra juttuja.

Nyt tässä ollut jo nipt-testi ja reilun viikon kauhea jännityspaniikki, extra ultra kun ei vauvan tiettyjä juttuja näkynyt sydämessä, nyt tämä sokeri juttu...........ei enää mitään extra juttuja kiitos!

ninnananna ja rusina 25+2

 

Terve! En ole juurikaan tänne raskausaikana kirjoitellut, mutta lueskellut kylläkin ja ajattelin vain tulla pyörähtämään jos vielä viime vuoden kuumeilijoita täällä kirjoittelee. Kuumeilin viime maaliskuussa enkeliraskauden (myöhäinen gen. keskeytys) jälkeen tuolla Keskenmenon jälkeen kuumeilevien ketjussa ja ajattelin vain tulla kertomaan että meille vihdoin syntyi viime viikolla terve poika. Raskausaika oli ihan hirveää kun koko ajan stressasi että taasko kaikki menee vikaan, mutta yllättävän vähillä ongelmilla selvittiin (paitsi 52-tuntinen synnytys ).

Tsemppiä kaikille odottajille ja stressaajille! Pitäkää päät kylmänä ja mahat lämpiminä.

 

Terve! En ole juurikaan tänne raskausaikana kirjoitellut, mutta lueskellut kylläkin ja ajattelin vain tulla pyörähtämään jos vielä viime vuoden kuumeilijoita täällä kirjoittelee. Kuumeilin viime maaliskuussa enkeliraskauden (myöhäinen gen. keskeytys) jälkeen tuolla Keskenmenon jälkeen kuumeilevien ketjussa ja ajattelin vain tulla kertomaan että meille vihdoin syntyi viime viikolla terve poika. Raskausaika oli ihan hirveää kun koko ajan stressasi että taasko kaikki menee vikaan, mutta yllättävän vähillä ongelmilla selvittiin (paitsi 52-tuntinen synnytys ).

Tsemppiä kaikille odottajille ja stressaajille! Pitäkää päät kylmänä ja mahat lämpiminä.

Paljon paljon onnea Särki koko perheelle!!!!

 

Nyt pääse kertomaan kuulumisia pitkästä aikaa. On ollut niin rauhallista ja hyvä vointi raskauden osalta, etten ole kirjotellut mitään. Kävin tänään rakenneultrassa. rv 21+0. Koko vastas 6 päivää pienempää, mutta tasaista kasvua. Rakenteet kunnossa. Istukka takaseinämässä, mutta alhaalla ja aikalailla kohdunsuun päällä eli istukka kontrolliin rv 32. Samalla katotaan sit kasvua. Sukupuolta ku katottiin niin laitto jalat ristiin ja kädenki siihen päälle ettei varmasti nähä kumpi on

Edestä ei nähnyt, mutta takaa katsottaessa vois olla tyttö <3
Viikon päästä sit neuvolaan.

 

Mahtavaa, Särki! Paljon onnea! Muistan sen fiiliksen kun olin varma että teet plussatestin. Omaani sain odottaa muutaman viikon pidempään. Kiva kuulla, että kaikki meni lopulta hyvin. Mie odottelen nyt synnytyksen käynnistymistä. Seksiä lukuunottamatta kaikki kotikikat on käytössä varovaisella annostuksella. Haluaisin saada edes jotain luonnollista synnytykseen ennen suunniteltua sektiota. Jos sitten sekä oma että vauvan kroppa olisi valmiimpi yhtäkkiseen muutokseen.

37+5, sektioon tj 12

 

Onnea Särki Ihanaa, että teillä on jo oma pikkuinen sylissä saakka!

Ja tsemppiä piinamiina viimemetreille! Bongasinkin tuon sun sektiopäivän toisesta ketjusta, sehän on ihan kohta!

Mä oon kans ihan valmis synnyttämään... Vaikka vatsa on niin pieni, että vasta tällä viikolla olen alkanut saamaan töissä onnitteluja ja kyselyjä "onko kesävauva tulossa" On sitten saanut vastata, että kyllä tämä jo vähän aiemmin olisi tulossa ja enää ihan pari viikkoa äitiyslomaan...

Lähetettiin ylimääräiseen ultraankin pienin sf-mitan takia, mutta siellä totesivat että kaikki on hyvin. Istukka ok, napanuora ok ja vauva ok - kasvaa ultran mittojen mukaan ihan keskikäyrän tuntumassa, että ei edes mikään erityisen pieni. Raivotarjonnassakin oli jo, ainakin ultran aikaan. Toivottavasti ei kääntyile enää. Nyt on kyllä taas muljahdellut mahassa niin, että tekee kipeää... Välillä tuntuu melkein kuin potkut olisivat niin kovia että tulee mustelmia tai jotain vastaavia kipeitä kohtia jotka sitten sattuvat erityisesti jos tulee toinen potku samaan kohtaan. Ja sitten tuo tuntuu välillä yrittävän venyttää jalkojaan niin että tunkee niitä rintakehän alle ja päälle, sekin tekee kipeää... On kyllä tosi energisen tuntuinen tyyppi.

 

Huhuu, @Vauveli vanhalle, mitä kuuluu?

Tuntuu, että kaikki seuraamani keskustelut olisivat hiljenneet ihan äskettäin.

Mie kävin lukemassa kuumeilijoiden puolelta vanhaa ketjua ja muistui mieleen se plussaa odottavan piina. Silloin ei voinut kuvitellakaan, että näin onnellisessa asemassa, täysiaikaisena ja 7 aamua sektioon, voisi tuntea olonsa kurjaksi, mutta niin vain voi. Tämä päivä on mennyt peiton alla ilman pöksyjä, koska kaikki päälle mahtuvat alushousut oli yhtaikaa koneessa pyörimässä. Samoin siellä oli kaikki muutkin sopivat vaatteet. Siispä olen hiippaillut koko päivän mahan päälle nousevassa paidassa ja kylpytakissa. Tosi hottista! Onneksi oon sentään ollut yksin kotona, niin ei ole ollut niin kamalan alaston olo.

Maanantaina meni päivä taas äitipolilla, kun tuo pyörivä muksu sattuu niin kovasti mahaan. Sain mukaan muutaman Litalginin, joita olen syönyt säästeliäästi, mutta kohta täytyy taas turvautua niihin.

Tyttö ei tunnu osaavan päättää, haluaako se olla pepustaan jumissa lantiossa vai heilua ylempänä vapaampana. Tuota pomppuliikettä se on tehnyt viime yöstä lähtien ja maha on todellakin sen tuntuinenkin.

Vauvalle on jo kaikki suurinpiirtein valmiina. Neuvolan vinkistä aion pusertaa muutaman tipan esimaitoa pienelle, kun se on raukka äitiinsä tullut. Pieni ja hentoinen, joskin ilmeisen sitkeä tapaus tuolta on tulossa. Opettelin tuossa päivänä eräänä käyttämään rintapumppuakin ja ajatus oli, että käyttäisin sitä sen verran että rinnat / nännit vähän tottuvat imuun. Jos se vaikka parantaisi ihon verenkiertoa ja kestävyyttä.

Piinamiina ja melkein valmis Pulla 38+3