Keskenmenon jälkeen plussaanneet!

Pelko, kauhu, paniikki alkaa pikku hiljaa hiipiä sisuskaluihin.......huomenna aamulla on siis ensimmäinen ultra.

Ekassa keskenmenossa tässä ultrassa ei nähty mitään.......viikonpäästä oli vain tyhjä pussi eli tuulimuna.....myöhemmin vielä varmistus-ultra ja tuomio oli lopullinen.

Toisessa keskenmenossa tässä ultrassa ei myöskään näkynyt mitään ja tuulimuna tuomio oli melko varma......viikon päästä uusi ultra ja ei mitään, kunnes juuri kun oli utrasauvaa ottamassa sisuksista pois niin työnsikin takaisin ja sanoi että onhan se syke tuolla.......oli vähän kuin joulun ihme.......no mutta kesken meni sitten lopulta viikolla 12 itsekseen.......

Nyt menty päivä kerrallaan ja ei ole mitään uskallettu suunnitella.....välillä unohtaa olevansa raskaana (jos oireita ei lasketa)...todella hissukseen edetään ettei taas tiputa korkealta.....onneksi on nuo kaksi palleroa saatu....9v ja 5v.

 

Pidetään peukkuja ninnananna, että tällä kertaa kaikki olisi hyvin

 

Pelko, kauhu, paniikki alkaa pikku hiljaa hiipiä sisuskaluihin.......huomenna aamulla on siis ensimmäinen ultra.

Ekassa keskenmenossa tässä ultrassa ei nähty mitään.......viikonpäästä oli vain tyhjä pussi eli tuulimuna.....myöhemmin vielä varmistus-ultra ja tuomio oli lopullinen.

Toisessa keskenmenossa tässä ultrassa ei myöskään näkynyt mitään ja tuulimuna tuomio oli melko varma......viikon päästä uusi ultra ja ei mitään, kunnes juuri kun oli utrasauvaa ottamassa sisuksista pois niin työnsikin takaisin ja sanoi että onhan se syke tuolla.......oli vähän kuin joulun ihme.......no mutta kesken meni sitten lopulta viikolla 12 itsekseen.......

Nyt menty päivä kerrallaan ja ei ole mitään uskallettu suunnitella.....välillä unohtaa olevansa raskaana (jos oireita ei lasketa)...todella hissukseen edetään ettei taas tiputa korkealta.....onneksi on nuo kaksi palleroa saatu....9v ja 5v.

Voin aistia tuon jännityksen ja pelon. Tsemppiä, on kyllä pitkät tunnit edessä.

Täälläkään ei muisteta raskautta joka hetki, oireita on niin vähän. Meen kyllä tosi matalalla profiililla vielä pitkän aikaa, ei uskalla iloita sitten yhtään.

 

Tsemppiä ninnaninna!!

 

Tsemppiä ninnananna!

Täällä kanssa ei uskalla yhtään iloita ja luottaa raskauteen. En edelleenkään ole saanut digiin 3+ vaan jatkuvasti 2-3. Liuskat tummenee ja on kontrolliviivaa tummempi mut vähäiset oireet paitsi tissikivut ei vahvista mun luottoa tähän raskauteen. Kahdet kkm saavat kyllä vahingot aikaiseksi eikä mihinkään voi luottaa.. Surullista!

 

Tulen tänne kertomaan, kun täällä jotkut tietää vähän meidän historiaa. Mie olin veljeni luona viikonlopun rentoutumassa ja nauttimassa elämästä ja raskaudesta. Tulin kotiin ja kotona menee heti tappeluksi. En tee miehen mielestä tarpeeksi, vaikka ruokaostoksia ja joitakin yksittäisiä kotihommia lukuunottamatta pyöritän koko taloutta vaativammaksi muuttuneen työn ohessa. Samalla kasvatan uutta elämää, toivun viikkokausien oksentelusta ja rakennan pesää. Ja tuo yks vaan kiukuttelee samasta ikuisuusaiheesta, kaivaa oikein aiheen historiapohjankin joka kerta esille. Eikä se ikinä huomaa kun yritän tehdä muutosta. Raskaus on just nyt puolessa välissä, mutta nyt epäilyttää tuleeko meistä ikinä ehjää perhettä. Nyt ei taas oikein jaksa.

 

2h ultraan.................

 

Ninnananna: tsemppiä, kyllä siellä kaikki hyvin on

Tukutuku: no worries!! Digit on syvältä. Mitkä viikot sulla on menossa? Mäkin hätäännyin kun en saanut 5+3 kuin vaan 2-3 viikkoa, mut tutkittuani asiaa tuntui olevan varsin yleistä nuo heitot. Kasasin onneksi itseni joten kuten ja päätin etten noita enää tee ja niinhän se oli kaikki hyvin vu:ssa älä menettäneiden takia uskoa onnistumiseen!

 

Ninnananna: tsemppiä, kyllä siellä kaikki hyvin on

Tukutuku: no worries!! Digit on syvältä. Mitkä viikot sulla on menossa? Mäkin hätäännyin kun en saanut 5+3 kuin vaan 2-3 viikkoa, mut tutkittuani asiaa tuntui olevan varsin yleistä nuo heitot. Kasasin onneksi itseni joten kuten ja päätin etten noita enää tee ja niinhän se oli kaikki hyvin vu:ssa älä menettäneiden takia uskoa onnistumiseen!

Ninnananna: onnea ultraan! Kohta saat tietää että kaikki on kunnossa!

Piinamiina: tsemppiä kotitilanteeseen, ei sitä raskaanaollessa tarvitse tuollaista stressiä ja riitaa kun muutenkin huolia raskaudesta on. Toivottavasti saatte asiat selvitettyä!

Mamido: kiitos tsempistä! Tänään H5+6 ja vihdoin sain digiin 3+. Nyt lopetan testaamisen kun ne aiheuttaa vaan huolia. Viikon päästä tiistaina olisi v.uä. silloin nähdään onko pikkuinen edes siellä ja sykkiikö sydän. En malta odottaa. Toivottavasti aika menee nopeasti eteenpäin. Tosin olihan edellisessäkin raskaudessa v.uässä kaikki hyvin mutta sitten nt.uä ei ollut enää joten ei se mitään takaa, ainakaan mun tapauksessa.. Päivä kerrallaan eteenpäin!

Hyvää alkanutta maanantaita kaikille! Odotellaan Ninnanannan ilouutisia

 

Miten ninnanannan ultra sujui?

Ja piinamiinalle tsemppiä Ihan pepusta tuollainen. Meillä oli miehen kanssa ensimmäisten keskenmenojen aikaan tosi vaikea vaihe ja välillä tuntui että olin jo ihan ovi raollaan valmistautunut lähtemään suhteesta, mutta loppujen lopuksi, nyt kun voi jälkiviisaana tarkastella tilannetta, nekin riidat tuntuvat lopulta vain vahvistaneen meitä. Mutta mulla on ollut paljon sellaisia ajatuksia, että pystymmekö pysymään yhdessä ja tarjoamaan ehjän perheen lapselle, vai onko koko meidän lapsen yritys ihan tuhoon tuomittu juttu. Teimme paljon muutoksia, ja nyt asiat tuntuvat asettuneen oikeille urilleen ja olen oikeasti onnellisempi kuin vuosiin Toivottavasti tekin saatte asianne selvitettyä, ja jaksamisia niihin hetkiin kun tuntuu liian vaikealta

Tänään käytiin neuvolassa. Sain tietää jo kuukausi sitten otetut kilppariarvot, jotka olivat TSH 0,4 ja vapaa T4 20 (keväällä oli 1,19 ja 22). Kaikki muutkin arvot olivat yhä loistavat, hemoglobiini hoitajan mielestä niin hyvä, että yritti kovasti kysellä mitä oikein syön Oli tuossa nelisen viikkoa sitten 135 eikä ollut suinkaan laskenut, vaan noussut 140:een.

Paino oli kyllä noussut kaksi kiloa siitä mitä oli silloin nelisen viikkoa sitten, ei kyllä mikään ihme kun kamala nälkä ja huono olo on yllättänyt jatkuvasti jos on yhtään pidempään syömättä. Ja olen koko aikuisikäni painanut 59-64 kiloa vähän vuodenajasta ja liikunnasta (lihaskunnosta) riippuen ollen aina hoikka, ja paino oli nyt 62,6 kiloa. Joten vielä ei tunnu yhtään siltä kuin painoa olisi tullut. Luulen, että mulle ylimääräiseltä painolta tuntuu vasta kaikki joka menee yli 65 kiloa, joten vähän on vielä pelivaraa ennen kuin tunnen tulleeni läskiksi

Ja unohdin melkein tärkeimmän: alle kuukausi ultraan! (se on 18.10 )

 

Kiitos kaikille tsempeistä!

Ennen ultraa mittasin pulssin ja oli reilu 120.....yhtäkkiä iski tajuntaan ja lujaa ajatus siitä, että mitä jos lääkäri OIKEASTI sanoo, että on taas tyhjä pussi tai ettei sykettä ole......kuvittelin jo tilanteen kun tulen huoneesta ja pistäisi kotiin lähteä kamalan uutisen kanssa......

No lopulta makasin ultrattavana ja katsoin silmä kovana kuvaruutua ja ennen kuin lääkäri ehti mitään sanoa, näin että kyllä siellä jotain on ja kun lääkäri sanoi että kaikki hyvin ja syke näkyy olin suunnattoman helpottunut. Vettä hyvin, syke ok, mitat vastasi viikkoja: huimat 1.2cm

Mies ei ollut mukana, mutta hän sanoi ennen ja jälkeen ultran että hänellä on jotenkin hirmu vahvat fiilikset tästä tyypistä

Oma neuvolantäti ei ollut paikalla, joten ensi viikon torstaina neuvola aika uusiksi.

ninnananna 7+3

 

piinamiina: hirmuisesti jaksamisia. Miehet on välillä super rasittavia (kuten me naisetkin). Kaikkea hyvää ja toivotaan että suhde paranee.

 

Onnea ninnananna Ihanaa, että kaikki oli hyvin

 

Onnea ninnananna, ihanaa!

KevätTähti mulla kanssa samana päivänä rakenneultra.

 

Kiitos kaikille tsempeistä!

Ennen ultraa mittasin pulssin ja oli reilu 120.....yhtäkkiä iski tajuntaan ja lujaa ajatus siitä, että mitä jos lääkäri OIKEASTI sanoo, että on taas tyhjä pussi tai ettei sykettä ole......kuvittelin jo tilanteen kun tulen huoneesta ja pistäisi kotiin lähteä kamalan uutisen kanssa......

No lopulta makasin ultrattavana ja katsoin silmä kovana kuvaruutua ja ennen kuin lääkäri ehti mitään sanoa, näin että kyllä siellä jotain on ja kun lääkäri sanoi että kaikki hyvin ja syke näkyy olin suunnattoman helpottunut. Vettä hyvin, syke ok, mitat vastasi viikkoja: huimat 1.2cm

Mies ei ollut mukana, mutta hän sanoi ennen ja jälkeen ultran että hänellä on jotenkin hirmu vahvat fiilikset tästä tyypistä

Oma neuvolantäti ei ollut paikalla, joten ensi viikon torstaina neuvola aika uusiksi.

ninnananna 7+3

Onnea Ninnis, hyvähyvä! Täällä huomenna ultra ja hyvinkin epävarma fiilis.

 

Onnea Ninnis, hyvähyvä! Täällä huomenna ultra ja hyvinkin epävarma fiilis.

Varmasti kaikki menee hyvin! Peukkuja kovasti!

 

Ihanaa ninnananna, hieno juttu <3!

Onnea tukutuku myös digin viikkojen vaihtumisesta

Oho, onpa ruuhkapv, muillakin 18.10 ultra, tosin vasta nt

 

Piinamiinalle myös tsempit, kuulostaa kinkkiseltä. Voimia ja toivottavasti tilanne paranee!

 

Ninnis voi apua ihanaa, onnea! Nyt tsemppiä tuleviin kuukausiin! Teillä on ollut pitkä matka tähän päivään, nyt nautitte

Tuo hetki juuri ennen ultraa, ihan samoja ajatuksia oli tasan viikko sitten. Mietin, että miten järjestän viikon, jos mitään ei löydy. Tai jos saan lähetteen polille. Ja kun vatsan päältä ei näkynyt selvästi niin ajattelin että noniin, tässä tämä taas oli ja silmät kostui. Alakautta kun ultrasi niin kätilö sanoi, että hengitä ihan rauhassa (väri alkoi kuulemma katoamaan kasvoilta), kyllä täällä syke näkyy. Sitten ojennettiinkin jo nenäliinaa

Mennään muuten samoissa, mulla on tänään 7+4 (la 4.5.) varhaisultran mukaan ja oviksen mukaan olis 7+5 (la 3.5.).

Tukutuku odottele ultraan asti ja mietit vasta sitten asioita enemmän. Helpommin sanottu kuin tehty, voimia odotukseen.

Piinamiina teillä on raskas taival takana ja se koettelee parisuhdetta. Muistaakseni luin jostain, että olet puhunut tilanteestasi/ajatuksistasi neuvolassa. Puhu edelleen, sillä varhaisella tuella on iso merkitys. Toivon että saatte asiat selvitettyä ja liian nopeasti ei kannata heittää kirvestä kaivoon. Ottakaa tarjottu apu vastaan, neuvolajärjestelmä ja sitä kautta saatu tuki on Suomessa hyvä. Tukea saa niin raskausaikana kuin sen jälkeenkin ja se auttaa jaksamaan arjessa eteenpäin teitä kaikkia.

Itse elän pitkiä pitkiä pitkiä päiviä, kun seuraava ultra on reilun viikon päästä. Mää en vaan jaksa uskoa, että pikkuinen selviäisi sinne asti, kun oireita on niin vähän. Onneksi mies tulee seuraavaan ultraan mukaan. Maaliskuussa meni kesken juuri näinä päivinä. Mun piti jäädä lomalle+äitiyslomalle joku aika sitten, joten sekin tässä mieltä hieman kaihertaa.

Onko täällä muita vuorotyöläisiä? Mulla on ensi viikolla aika lapsettomuuspolille ultraan ja neuvola ja molemmissa ajattelin kysyä, että miten on vuorotyön laita. Mää haluaisin tehdä vuoroa, mutta keskenmenoriski on suurempi mitä netistä olen lukenut. Jos suositellaan jo nyt siirtymistä päivään (tai yövuorot pois), niin sitten on siirryttävä. Pikkuinen menee kaiken edelle.

 

Ninnis voi apua ihanaa, onnea! Nyt tsemppiä tuleviin kuukausiin! Teillä on ollut pitkä matka tähän päivään, nyt nautitte

Tuo hetki juuri ennen ultraa, ihan samoja ajatuksia oli tasan viikko sitten. Mietin, että miten järjestän viikon, jos mitään ei löydy. Tai jos saan lähetteen polille. Ja kun vatsan päältä ei näkynyt selvästi niin ajattelin että noniin, tässä tämä taas oli ja silmät kostui. Alakautta kun ultrasi niin kätilö sanoi, että hengitä ihan rauhassa (väri alkoi kuulemma katoamaan kasvoilta), kyllä täällä syke näkyy. Sitten ojennettiinkin jo nenäliinaa

Mennään muuten samoissa, mulla on tänään 7+4 (la 4.5.) varhaisultran mukaan ja oviksen mukaan olis 7+5 (la 3.5.).

Tukutuku odottele ultraan asti ja mietit vasta sitten asioita enemmän. Helpommin sanottu kuin tehty, voimia odotukseen.

Piinamiina teillä on raskas taival takana ja se koettelee parisuhdetta. Muistaakseni luin jostain, että olet puhunut tilanteestasi/ajatuksistasi neuvolassa. Puhu edelleen, sillä varhaisella tuella on iso merkitys. Toivon että saatte asiat selvitettyä ja liian nopeasti ei kannata heittää kirvestä kaivoon. Ottakaa tarjottu apu vastaan, neuvolajärjestelmä ja sitä kautta saatu tuki on Suomessa hyvä. Tukea saa niin raskausaikana kuin sen jälkeenkin ja se auttaa jaksamaan arjessa eteenpäin teitä kaikkia.

Itse elän pitkiä pitkiä pitkiä päiviä, kun seuraava ultra on reilun viikon päästä. Mää en vaan jaksa uskoa, että pikkuinen selviäisi sinne asti, kun oireita on niin vähän. Onneksi mies tulee seuraavaan ultraan mukaan. Maaliskuussa meni kesken juuri näinä päivinä. Mun piti jäädä lomalle+äitiyslomalle joku aika sitten, joten sekin tässä mieltä hieman kaihertaa.

Onko täällä muita vuorotyöläisiä? Mulla on ensi viikolla aika lapsettomuuspolille ultraan ja neuvola ja molemmissa ajattelin kysyä, että miten on vuorotyön laita. Mää haluaisin tehdä vuoroa, mutta keskenmenoriski on suurempi mitä netistä olen lukenut. Jos suositellaan jo nyt siirtymistä päivään (tai yövuorot pois), niin sitten on siirryttävä. Pikkuinen menee kaiken edelle.

Kiitos kaikille tsempeistä. Koko yö meni valvoessa, aamulla sain nukuttua 2 h. Työt meni zombina, mutta onneksi sain lounastauolla puhuttua hyvän ystävän kanssa ja samalla jäsenneltyä omat ajatukseni. Nyt töiden jälkeen jatkettiin aiheesta miehen kanssa ja molemmat luvattiin toimia jatkossa niin, että kotityöt ja vastuut tulee jaettua tasaisemmin. Tää on nyt sit vissiin taistelua siitä metatyöstä, mistä viime aikoina on paljon puhuttu.

Täällä on maha kipristellyt koko päivän, selkä kramppasi työpäivän lopuksi ja kaiken päälle niukkaa vuotoa on ollut koko päivän. Onneksi vauvan liikkeet tuntuu usein niin vahvoina, ettei tarvitse olla epätietoisena toisen voinnista. Tarttee kuitenkin tänään vissiin levätä ja parantaa mieltä. Se on vauvalle hyväksi.

Vauveli vanhalle, miulla on kyllä sellainen kutina ollut jo pitemmän aikaa, ettei meidän vauvoille tule kovin suurta ikäeroa. Eiköhän teidänkin pieni kestä jo mukana. <3 Kiva seurata siun kuulumisia kun jaksat niin ahkerasti kirjoitella.

Kaikille pelkojen kanssa painiville hirveesti tsemppiä.

Piinamiina ja Pulla 20+0

 

Eikä kalabaliikki - jaksamisia!

Sama ongelma täällä. Surkuhupaisastihan kutsuvat tuota superfertiliteetiksi, kun kohtu on liian vastaanottavainen. "Ai teidän on vaikea saada lasta" - "joo, koska kärsin superfertiliteetistä"

 

Ei tule iltatähteä meille. Tänään ultrassa rv 10+4 ei sykettä, sikiö vastasi viikkoja 9+0. Sain cytotecit mukaan.

Gynen mukaan todennäköisin syy toistuville keskenmenoilleni on munasolujen laatu ja jos väläytti myös ajatusta, että kun kohtuullisen helposti raskaudun niin ilmeisesti kohtuni ottaa vastaan vähän mitä laatua tahansa. Vähän "valikoivampi" kohtu olisi tässä mielessä parempi.

Tämä oli meidän kohdalta tässä, pää ei kestä enempää epävarmuutta, pelkoa ja menetyksiä. Kaikille muille parempaa onnea ja ihania nyyttejä kotiin saakka.

Mää en löydä sanoja, koska jotenkin elän nyt niin voimakkaasti näitä keskenmenojen aikaa ja pelottaa. Oon pahoillani.

 

Kalabaliikki: olen pahoillan, ikävä kuulla ei ole sanoja..toivon teille jaksamista! Oliko teillä jo nt-ultra ja siellä selvisi? Enpä ole tullut ajatelleeksi, että voi se tosiaan noinkin päin mennä..meille kun raskautuminen niin kovin vaikeaa on. Ei tämä helposti näytä meillä kellään menevän. Voimia toivottelen!

 

kalabaliikki: ei löydy sanoja......kamalaa.....jaksamista koko perheelle.......hali paljon isompia lapsia....se auttaa edes hiukan......

 

Kalabaliikki: voi ei! En tiedä mitä sanoa! Voimia ja jakamista! Tuo on asia jota niin moni meistä pelkää ja joka on jatkuvasti mielessä.. Mä en uskalla kun elää päivä kerralla mutta en jotenkin pysty luottamaan että menee hyvin loppuun saakka.. Tuomiota odotan vaan kun v.uä lähestyy viikon päästä