Keskenmenon jälkeen plussaanneet!

Heippa kaikille! Tätä ketjua on tullut luettua moneen kertaan, ja täältä on aina hetkittäistä helpotusta saanut omiinkin huoliin. Kiitos siis teille, kun jaatte kokemuksianne.

Itselläni takana tuulimuna 11/2014 (yk1) ja lääkkeellinen tyhjennys. Sen jälkeen jatkettiin yrittämistä, ja nyt yk6 saatiin plussa viime viikolla. Oma pää on täynnä huolia, ei vaan pysty nauttimaan tästä. Viivat on vahvistuneet, mutta vahvistui ne viimeksikin. Oireita on ollut jo tosi aikaisin, ehdin testaamaan jo vajaan viikon negoja, kun olin ihan varma raskautumisesta (miten niin himotestaaja..)!

Plussan jälkeen on ollut todella voimakkaita särkyjä. Alavatsa ja -selkä särkevät säteillen takareisiin ja polvitaipeisiin asti. Nyt särky ei ole enää jatkuvaa, vaan olo aaltoilee. Neljä päivää sitten alkoi ruskea tuhruttelu, ja se pisti mielen matalaksi - taitaa tämä olla tässä. Aina kun kipu voimistuu, vuotaa hiukan enemmän pari tuntia, ja tämän jälkeen kipu sekä vuoto laantuu. Mitään ei tule housuihin asti, ainoastaan pyyhkiessä.

Kierto meni sekaisin tuon tyhjennyksen jälkeen, joten nyt voi olla kaikkea väliltä 4+2 - 5+0. Ultraankaan ei kannata vielä mennä, piina siis jatkuu. :/ Voi kun voisi uskoa, että kaikki olisi hyvin.. Tuo särky vuodon yhteydessä vaan pelottaa niin.

 

Tammikuisen keskenmenon jälkeen täälläkin plussattu. Pelonsekaiset tunteet tosin vielä..

 

Mukavaa, kun tämä ryhmä pysyy aktiivisena ja uusiakin tulee mukaan!
Tervetuloa! (Enhän ole toki itsekään pitkään ollut, mutta saanen nyt jo toivotella..?) :wave:

Niinkuin Pihla totesi täällä on hyvä henki ja ymmärrystä riittää kaikille mahdollisille peloille ja huolille. Se jo helpottaa kummasti!

Synnytyspelkoihin todettakoon, että oon käynyt piiiitkän polun asian kanssa mielessäni, käytännöstähän mulla ei oo kokemusta muuta kuin ne parin keskenmenon lääkkeelliset tyhjennykset. Oon suurinpiirtein lapsesta saakka pelännyt niin paljon synnytystä, että olin ehkä 25-vuotiaaksi asti varma, etten ikinä yritä saada lasta! Olen sitä sitten jotenkin kypsytellyt ja saanut hyvää apuakin. Tällä hetkellä olen jokseenkin luottavaisin mielin matkassa, mutta toki on mahdollista, että pelko nostaa vielä synkkää päätään. On hienoa, että tuo sektio on aidosti vaihtoehtona olemassa.

Enkeli30:lle ja muille sydänääniultraa odottaville hurjasti tsemppiä!! Muistattehan, että 1-2 keskenmenon jälkeen kolmannessa raskaudessa on tilastollisesti ymmärtääkseni yhtä hyvät mahikset saada raskaus vietyä loppuun saakka kuin jos ei ole ollut keskenmenoja. :attn: Ja oireiden kirjo on valtava ja joka raskaudessa erilainen. Esimerkiksi itse olen AINA tiennyt jo ennen plussaa (kaksi km:ää ja pari "muutaman päivän plussaa" kokeneena) olevani raskaana ja nyt ei kyllä ollut juuri aavistustakaan ennen viikkoa 6 (testasin 5+6)!

Neyda älä vielä heitä toivoa. Eikös noi tuhruttelut ole tosi yleisiä?!? Eihän se mieltä nosta varmasti, muttei ne välttämättä kerro, että jotain ois pielessä. Kaikki peukut pystyyn nyt tanakasti sinulle! :hug:

Toivottavasti muuten se Pihlan äänekäs naapuri tuosta tokenee. Tosi kurjaa tollainen metelöinti. Eikö hänelle voi hommata varoituksia tuosta touhusta?
Onnea 33 vkon poksumisesta!! Toivotaan edes pientä laantumista kipuihisi, ei ole kivaa tuo.

(.) Tänään on ollut iloinen päivä, koska kupillinen kahvia maistui, spagetti pestokastikkeella maistui, ulkona oli raikasta ja aurinkoista kävellä ja sain nukuttua ihanat pikku päikkärit! Superhyvällä fiiliksellä siis Unohdin myös kertoa, että sieltä labrasta oli tullut postilaatikkoon kirje, ei tarvi mennä jatkotutkimuksiin näiden kromosomijutskien suhteen tässä kohtaa. (Kukaan ei ollut muistanut käydä postilaatikolla torstaina, kun postia edellisen kerran jaettiin...)

Ariel ja 13+1

 

Tervetuloa uusille!

Ariel, mukava kuulla, että on ollut hyvä päivä ja ettei aihetta jatkotutkimuksille ole piristää aina kummasti mieltä tuollaiset mukavat asiat

Neyda, mulla oli alkuraskaudessa just tuollaista kovaa särkyä, mikä säteili reisiin saakka. Vuotoja ei ollut, mutta tässäkin ketjussa esimerkiksi Vauvatoiveisella on tuhruja ollut ja silti jo "turvallisemmilla viikoilla" ja kaikki hyvin tuhrut voi olla ihan harmittomia ja sitä me kaikki toivotaan, että niin on sullakin. Varmasti kuitenkin todella stressaavaa ja aiheuttaa huolta, mutta koita ottaa rennosti

Meluinen naapuri tosiaan hiljeni siihen, kun mies kävi klo 23 aikoihin sanomassa, että musat häiritsee. Sen jälkeen ei kuulunut enää mitään saa nähdä, milloin seuraavaksi meluavat. Toisaalta poika vaikuttaa niin harmittomalta ja tykkää kovasti meidän koirista (mikä on aina positiivista), ettei viitsisi itsekään olla inhottava. Mutta jos tuosta jatkuva riesa tulee, niin sittenhän se on valitettava eteenpäin. Ei meillä muuten kohta nukuta ollenkaan, kun vauva syntyy ja tyttökin saattaa öisin joskus heräillä ja haluta kainaloon tai rätti on hukassa tms. Siihen yösyötöt (mitä kyllä ihan ilolla odotan) ja naapurin biletys, niin johan on paketti kasassa

Täälläkin on tänään ollut ihan hyvä päivä. Lopulta saatiin nukutuksi kahdeksaan saakka. Sain aamusta hetken omaa aikaa, kun mies otti tytön ja koirat ja lähti lenkille. Tytön päikkäreiden jälkeen oltiin omassa pihassa 1,5 tuntia. Vähän yritin heilutella haravaa, mutta sain selkäni kipeäksi välittömästi. Mutta pääsinpähän nauttimaan ulkoilmasta lenkkeily kun ei enää onnistu. Panadolia jouduin kuitenkin nyt yötä vasten ottamaan.

Aamusta näin ahdistavia sektiounia ja tänään onkin välillä taas ollut synnytyksen suhteen ahdistuneempi fiilis. Yritän kyllä järkeillä, että kun se synnytys pyörii mielessä päivittäin, niin Tottakai se tulee uniinkin ja tosi elämässä mulle tuskin olisi sektiota tekemässä Riitta Väisänen

Synnytyspelkoon vielä, tosiaan on ihan mahtava juttu, että nykyään pelko riittää syyksi saada sektio. En ymmärrä, kenen etu muka on, jos tuleva äiti on koko raskausajan peloissaan ja ahdistunut ja menee synnytyksessä paniikkiin. Mullakin tosiaan oli ekassa raskaudessa tosi vahva synnytyspelko ja ekat raskausviikot itkin ahdistuksissani sitä, että sen lapsen on jotain kautta tultava uloskin. Ja joskus vähän ennenkuin 30 viikkoa oli täynnä, aloin soittelemaan ahdistuneita itkupuheluita äitipolille, kun se synnytys vaan pelotti niin paljon. Keskenmeno jätti sitten toisenlaiset traumat ja pelot, mutta niin se synnytyspelko taas kuitenkin nosti päätään siellä 28+ viikoilla. Ja en voi kuin ihmetellä, miten taas olen tässä tilanteessa tokihan palkinto on kaiken tämän arvoinen, mutta tässä kohtaa tulee niin vahvasti mieleen edellisen raskauden fiilikset ja se "ei enää ikinä" -ajatus, mikä silloin oli. Ja sitten kuitenkin taas olen tässä tilanteessa, vaikka reilut 2 vuotta sitten muuta vannoinkin. Tämä lapsi on kyllä todella haluttu ja toivottu, mutta jos nyt tällä kertaa sitten todellakin se viimeinen vihaan raskausaikaa kaikkien huolien, murheiden, henkisen mylläkän, kipujen ja särkyjen takia. Kun joku vaan voisi luvata, että kaikki menee hyvin, niin ehkä osan tästä ajasta osaisi käyttää nauttimiseenkin. Inhottavaa, että nyt, kun mieli on ollut rauhallisempi, joku uni saa minut taas murehtimaan asioita. Alkuraskaudessa näin koko ajan keskenmenounia.

Yritetään kaikki kestää kasassa pelkoinemme. Ne kuuluu asiaan, eikä niille koskaan pitäisi antaa valtaa. Mulla onneksi on ylihuomenna taas sype-puhelu.

Nyt tyttö simahti, joten jospa itsekin tänään yrittäisi päästä aikaisemmin nukkumaan, kun on hiljaista

Pihla 33+1

 

Ja niin täällä alkaa pelko hiljaa hiipiä ja aamulla kohtasin tutun näyn...vessareissulla rusehtavan paperin... Eikä tässä nyt järkipuheet auta... Pari päivää yritän malttaa mielen ja tehdä vielä digin jos ei vuoto oo runsastunu... Ei vielä kannata tehdä ku tänää on just 3vko siitä ultrasta jossa se folli nähtiin ja illalla tilanne hyödynnettiin... Joten ei voiskaan näyttää vielä 3+ ja nyt epäilen vahvasti että ei näytä muutenkaan..prkl!

 

Kiitos teille kommentoineille, hiukan helpottaa kun joku ymmärtää ja lohduttaa. Enkeli30, kovin paljon halauksia ja jaksamista myös sinulle! Kuten moni onkin jo sanonut, voihan se olla, että tuhruilu on ihan harmitonta. Mutta ei se huoli taida helpottaa ainakaan ennen sitä ensimmäistä ultraa, jos sittenkään.

Omaa napaa... Minä soitin tänään meidän terveysasemalle tilanteestani. Koska taustalla on endometrioosi ja laparoskopia -07, olen tietoinen kohdunulkoisen raskauden riskin lisääntymisestä. Siellä olikin ihana hoitaja, joka totesi että vuodon ja kipujen syy on hyvä selvittää, ja sain ajan jo tälle päivälle! Toki tiedän, ettei alkion elinkelpoisuutta vielä voida varmistaa, mutta ehkä saisin kuulla, vuodanko vatsaonteloon, näkyykö hematoomaa tms. Keskenmeno tapahtuu jo on tapahtuakseen, vaikka ei se tieto juuri lohduta. Kunhan vaan ei tapahtuisi enempää vahinkoa, tuo KU pelottaa. Kirjoittelen tännekin sitten kuulumiset jälkikäteen.

Neyda 4+3 - 5+1

 

Enkeli30, jospa olisi ihan harmitonta. Toivotaan niin. Ymmärrän kyllä huolesi. Toivottavasti vuotelu loppuu.

Neyda, onnea matkaan! Toivottavasti sielläkin on kaikki hyvin. Tulehan kertomaan kuulumiset, kun ehdit.

Mulla on kiukkuinen lapsi. Ei tähän päivään vielä oikein muuta.

 

No niin, täällä on lääkärireissu takana, ajatukset ei silti vielä suuntaan eikä toiseen. Hälyyttäviä merkkejä ei ilmennyt, kohdunsuu siisti, ei näkynyt nyt tuhruvuotoakaan. Tosin aamut ovatkin olleet joka päivä helpompia, yön jäljiltä vuoto on vähäisempää ja vasta liikkeellä ollessa lisääntyy. Sain kuitenkin noiden kipujen takia päivystyslähetteen naistenpolille, jonne meno ylihuomenna. Toivottavasti siellä sitten selviää jotain suuntaan tai toiseen. Vaikka huolet ei vähentyneet, on nyt kuitenkin hiukan parempi fiilis, kun tutkitaan kunnolla. Jos sitten onkin kohdunulkoinen, se toivottavasti ehditään havaita ennen suurempaa vahinkoa.

Eli päivä kerrallaan eteenpäin.

 

Neyda, hyvä että tutkitaan kunnolla toivotaan, että raskaus on oikeassa paikassa ja kaikki hyvin jo se huojentaa mieltä, kun tietää, että otetaan tosissaan, eikä vaivoja vähätellä.

Olo on hankala. Raskaus ja kiukkuinen 2 vuotias ei ole hyvä yhdistelmä. Tänään olen joutunut nostelemaan ihan liikaa ja kaupassa jo totesinkin miehelle, että jos en kohta pääse kotiin, niin sitten lähdetään synnyttämään. Halusivat tytön kanssa mummolassa käymään. Niinpä nuo sitten menivät, kun heittivät minut ensin kotiin. Ihanaa, kun mies tykkää käydä mun vanhempien luona, vaikka en itse lähtisikään mukaan mä taas näen jo painajaisia, kun tiedän, että anoppi on tulossa käymään...

Oma olo helpottaa pikkuhiljaa, kun pääsi sohvalle lepäämään ja lämmitti kauratyynyn lapojen väliin. Vieläkö tässä oikeasti on 6 viikkoa ja 5 päivää laskettuun aikaan...

Tuskaileva Pihla 33+2

 

Neyda, aikalailla hermoja sinulta nyt kysytään. Onneksi tosiaan pääsit tutkimuksiin ja tilannetta seurataan tiiviisti. Voi hyvin ja toivotaan kovasti, että kaikki on juuri, kuten toivot! :heart:

Mitkäs Kiiltokuvan tunnelmat tänään?
Entä Enkeli30?

Huh, raskaus, kivut ja kiukutteleva pikkutyttö! Tsemppiä Pihlalle! Ihanaa, että sait hengähdyshetkesi tänään. Jospa ne viikot menisi hitusen nopeammin lämpötilan noustessa pihalla!

(.) Mä oon ollut jossain tunnemyrskyn silmässä tänään. Meillä on kämppä myynnissä ja ehkä yksi potentiaalinen ostaja tiedossa. Ideana ois muuttaa lähemmäs keskustaa, vaikka sitten pienempään asuntoon. Käytiin kattoon yhtä tänään ja melkeen itku sekä oksennus pääsi, kun siellä HAISI niin pahasti kissanpissalle! Täytyy vielä harkita näitä liikkeitään asuntoasioissa.... sitten menin neuvolaan, missä kivaa oli sydänäänten kuuntelu ja harmillista tieto, että pissassa on punasoluja eli verta, vaikka ei ole tulehdusta. Voitte arvata, että googlaamalla saa vain pahaa mieltä. No, ilmeisesti joillan raskauden aikana on tämä ilmiö ilman että se liittyisi mihinkään vakavaan. Nämä kissanpissat ja omat pissat sai mut kuitenkin tänään herkistymään ja itkeskelemään ja suremaan sitä, että paikkakunnalla on aika vähän omaa verkostoa. Sitä tuntee itsensä aika haavoittuvaiseksi tällaisessa elämänvaiheessa. Onneksi on tuo mies. Toki monet pärjäävät hienosti ilman kumppaniakin, mutta mä olisi nyt ihan superyksinäinen.
Saitte nyt tällaisen purkauksen.. :'(

Leppoisaa iltaa meille kaikille, kiitos taas, kun olette siellä!

 

Mie päätin että kaikki on hyvin kunnes toisin todistetaan. Ei se murehtimalla parane mihinkään..

Ariel: onpa sulla ollu kurjia sattumuksia tänään..

Tuo tukiverkoston puute kyllä huolettaa minuakin mutta onneksi on ihana mies

 

Onpa täällä ollut jännitettävää viime päivinä teillä! Huh! :O Tervetuloa kaikille uusille ja kovasti pysyviä plussatuulia sekä mahdollisimman stressitöntä odotusaikaa! :flower:

Mä olen lomalla. Vihdoin! Pitkästä aikaa myös yhtäaikaa miehen kanssa, joten vietetään nyt jokunen päivä laatuaikaa mökillä koirien kanssa, täällä jotenkin hermo lepää viime viikolla piti neuvolan tai lääkärin soitella lääkitysasioissa, mutta vieläkään ei ole soittoa kuulunut. En kuitenkaan viitsi peräänkään soitella, kun asia ei oo lähiviikoista kiinni, Primaspanilla kun kuitenkin mennään toisen kolmanneksen loppuun. Kivahan se ois tietysti jo hiljalleen tietää, mitä jatkossa on odotettavissa. :/ päätin kumminkin olla stressaamatta asiasta nyt lomaviikolla, nyt nautin vain pitkistä aamu-unista, hyvästä ruuasta, ulkoilmasta ja suorastaan poikkeuksellisen hyväntuulisesta aviomiehestä

Vointi on pysynyt yllättävän hyvänä, välillä mahassa tuntuu pieniä tökkimisiä tai nippaisuja, joita oon alkanut miettimään mahdollisiksi liikkeiksi. En mä vielä varma ole, onko ne kasvutuntemuksia vai liikkeitä - liikkeet tunnistan varmaan viimeistään siinä vaiheessa, kun pieni rupee pelaan potkupalloa mahassa Dopplerilla löytyy hyvä syke nyt jo suht nopeasti, joten se pitää pään kasassa

Pihla, tosi ihana että sulla mies osaa antaa tilaisuuden hengähdyshetkiin ja sai vielä naapurinkin kuriin! oon omallekin miehelle nyt jo yrittänyt neuvoa, että vauva-aikana suurin lahja mitä se voi mulle antaa, on se, että vie vauvan ja koirat vaikka vaunulenkille ja päästää mut päikkäreille

Ja Ariel, toivottavasti löydätte pian uuden, ihanan asunnon, joka tuntuu kodilta. Varsinkin jos niin hyvin on jo tilanne, että olette saaneet nykyasunnolle jo uuden ostajan! tukiverkosto jännittää täälläkin (molemmat tulevat mummolat 140km päässä ja mun lähellä asuvan veljen avovaimo saamassa näillä näkymin lapsen 3kk meidän jälkeen), mutta uskon että asiat järjestyvät kyllä!

Mitä muille kuuluu?

Jento 17+3

 

No...ei oo sitä rusehtavaa vuotoa aamun jälkeen tullu, mut ei tässä mahassakaan mitään tuntemuksia ole..vähän toisaalta sellanen "tyhjä" olo. Vähän niinku että ihan kuin ois elämä loppunut vaikkei vuotoa sen enempää olekaan.. No mutta eihän sille mitään voi jos kesken menee (jos nyt on mikää kesken mennäkseen..), mut kyllä se nyt koko ajan vähän takaraivossa on... Mutta on tänää käyty pojan kanssa muskarissa, kaupassa, tehty ruokaa, ja nyt nautittu ihanasta kevätillasta pihalla jäätä hakaten, lunta levitellen ja kerkesin vähän haravoidakin ja viime yönä syntyi tuleva kummipoikani <3

 

Kiiltokuva, ihailtava asenne! Pidä siitä kiinni

Ariel, voihan pissa sentään! En tiedä, mitä olet Googlella löytänyt (helkkarin google ), mutta mun kaverilla oli myöskin verta virtsassa raskausaikana ja ihan terveen, täysiaikaisen vauvan synnytti ja kissanpissan hajukin tosiaan on tyrmäävä, jos sitä on eksynyt väärään paikkaan tai on leikkaamaton kissa. Laadukas hiekka ja leikatut kissat, niin hajuhaitat pysyy kurissa. Nimimerkillä kissoja x kappaletta ja joskus myös sairaan kissan omistanut (pissat mm. pesuhuoneen lattialla lattialämmityksen päällä ei haise hyvälle).

Jento, jospa ne jo on liikkeitä, mitä tunnet tuskin siinä kauaa menee, että pystyt varmuudella tunnistamaan liikkeiksi. Ja siis mun mies oppi antamaan mulle hengähdystaukoja siinä vaiheessa, kun onnistui kokeilemaan mun mahaa just, kun supisti. Järkyttyi siitä, miten kova se oli. Ja kun olin pari viikkoa hirveän ahdistuksen syövereissä ja itkeskelin monta iltaa. Nyt tosiaan osaa toisinaan yllättää ja jopa itse tarjota mulle hengähdystaukoa kai se vähän pelkää sitäkin, että ahdistun uudelleen, kun sanoin sille sitäkin, että jos ei koskaan saa nukutuksi ja levätyksi, niin pelkään itse, että se ahdistus tulee uudelleen ja se on ihan kamala tunne. Jokaista hetkeä arvostan, jonka mies viettää tytön kanssa niin, että saan itse huilata johan se lupasi, että jos haluan kesällä naapureiden kanssa iltaa istumaan, niin se kyllä vahtii lapsia ja mähän en ole alkoholia ottanut tippaakaan kolmeen vuoteen, että ei nuo ryyppyillanistujaiset oikein ole mua varten.

Iltaväsytystaistelu tytön kanssa ja toiveissa parempi päivä huomiselle

Jentolle nautinnollista ja rentouttavaa lomaa

 

Heips. Täällä ollaan vielä yhtenä kappaleena rv 21+1 eli ainakin päivällä ylitetty edellisen keskenmenon ajankohta, ensimmäinen etappi saavutettu. Seuraavaan eli mahdolliseen elinkelpoisuuteen vielä 3vko makoilua, kontrolli on perjantaina. Eli ehkä se tästä, ainakin vauva potkiskelee reippaasti eikä tarvii ääniä enää kuunnella ellei halua muuten vaan.

Makuulla kirjoittaminen on niskat jumiuttavaa puuhaa, joten lyhyestä virsi kaunis: tsemppiä kaikille ja mahdollisimman rauhallista mieltä!
Niplis

 

Niplis, ihana kuulla, että siellä ollaan vielä yhdessä kasassa toivottavasti olet sitä vielä pitkään. Toivotaan myös, että kontrollista tulee hyviä uutisia

Mulla oli mahtava sype-puhelu! Mun pelot on aika hyvin kumottu. Siis se, että istukka kasvaisi sektioarven läpi (ei kuulemma ole kiinnittynyt arpeen) ja se, että mahdollisen sektion joutuisi tekemään istukan läpi (istukka on ollut jo viikko sitten turvallisen ylhäällä sektiotakin ajatellen ja luultavasti vielä nouseekin, mutta ei kuulemma ainakaan alaspäin valu ). Synnytystapa-arviota ajatellen kirjasi sinne toiveen, että on sellainen lääkäri, jonka kanssa ei ole kielimuuria, joka on ymmärtäväinen ja keskustelutaitoinen. Kaksi lääkäriä mainitsi nimeltä ja laittoi toiveeksi, että toinen heistä ottaisi minut vastaan, jos ovat töissä. Edelleen tässä sitä omaa toivetta synnytystavan suhteen mietitään. Jos päädytään alatiesynnytykseen, niin lupaili, että 38+ viikoilla voisi alkaa käynnistelemään. Eli 5 viikon päästä! Mutta edelleen ei voi tietää, onko alatiesynnytys edes mahdollinen. Tai riittääkö mun rohkeus mutta nyt on taas rauhallinen mieli ja yritän nyt loppuraskauden ajatella positiivisesti ja olla rauhallisin mielin. (kestää ehkä huomiseen )

Meidän sairaalaan on kuulemma ihan vasta tullut perhehuoneitakin. Toisaalta olisi ihana ajatus, mutta ei onnistuisi mitenkään. Koirat menisi vaikka mun vanhempien hoivissa sen muutaman päivän, mutta tätä kissalaumaa ei niin vaan hallitakaan vähän hirvittää jo miehenkin pärjääminen näiden kissojen kanssa. Pärjäsihän tuo toki viimeksikin ja vain yksi muutos on tapahtunut parin vuoden aikana.

Pihla 33+3

 

No niin, varhaisultra varattuna perjantaille, jolloin viikkoja pitäisi olla 8+1. Katsotaan kuinka käy. Paniikki on kova, yritän kuunnella omaa kehoa, ja samalla olla kuuntelematta. Raskausoireet on kyllä, mutta niinpä oli viime kerrallakin, vaikka pienokainen oli jäänyt matkasta jo kuukautta aiemmin.

 

Kimberley, tsemiä <3 iteki varasin ajan tänää 2vko päähän, toivotaan molemmille parempia uutisia kuin viimeks!

Pihla, minkälainen kissasirkus teillä siellä on? Meillä yks koiruus, 2 kissaherraa ja akva. Ja äärimmäisen vilkas ja eloisa esikoinen, joten ihan pientä hässäkkää välillä havaittavissa..

Tänää ei tuhruilua, aamulla digi näytti 3+ (en sitten tiedä jos on elämä hiipunut niin kuin pian hormonitaso tippuu, nythän viikkoja 5+1, ni vielä ihan hyvä tulos tuo digi). Ja tosiaan uskalsin varata sen varhaisen vko 7+1..

 

Pihla, tosi kiva kuulla, että puheluista on ollut noin paljon hyötyä! Toivottavasti siellä kotonakin on jo rauhoittunut.

Ariel, täällä on myös asunnon vaihto menossa. Tarjous on tehty ja hyväksytty, ja nyt hienosäädetään sopimuksen päivämääriä yms. Puoli vuotta meni tämän löytämisessä. Onko teillä pitkä aika etsintää takana?

Niplis, ihanaa, kun tuo etappi on takana! Voimia makoiluun, se totaalinen lepo käy oikeasti yllättävän äkkiä raskaaksi. Mutta mitäpä sitä ei pienen eteen tekisi.

(.) Minä pääsin tänään käymään polilla. Tsekattiin veri- ja virtsanäyte ja tietysti ultrattiin. Hemoglobiini hyvä, tulehdusarvot matalat, hCG 1700. Virtsanäytteestä ei sanonut mitään. Ultrassa näkyi pieni 4 mm rakkula kohdun sisällä, josta ei vielä voi sanoa mitään varmaa KU:n poissulkemiseksi. Hieman nestettä vatsaontelossa, joka sekin kuulema normaalia. Vasemmalla puolella näkyi keltarauhanen, joka saattaa osaltaan aiheuttaa kivut. Mulla on siis tuolla vasemalla niitä kiinnikkeitä, ja vas. munasarja kuulema "kiinni" kohdussa. Lääkärin mielestä viittaisi kaikki ihan normaaliin alkuraskauteen, vuodot ja kivutkaan eivät kuulostaneet hälyyttäviltä. Jatketaan kuitenkin seurantaa, la uusi hCG-arvo ja parin viikon päästä varmistusultra. Voi miten mahtavaa olisikaan, jos nyt kaikki menisi paremmin! Hetken ainakin voi hengähtää, vuotokin loppui (ainakin toistaiseksi).

Jotenkin tuntuu, että niiden aiempien kokemusten "rajapyykistä" kun pääsee yli, niin on henkisesti jo hiukan helpompaa. Tai en tiedä, nouseeko sitten vaan uudet huolet pintaan?

Neyda 4+4 (?)

 

Kimberley ja Enkeli30, tsemiä ultraan molemmille! Toivotaan, että kaikki on niinkuin pitääkin

Enkeli30, meillä on viisi kissaa aika erilaisista taustoista kaikki. Yksi hylätty ja pahasti nälkiintynyt meille tullessaan, yksi epäonnistunut lopetusyritys, yksi tappotuomiolta pelastettu ja pari vahinkolasta (jotka siis ei ole pentuja enää ). Tälläinen kiva pieni lauma, jonka kanssa on tehty töitä jonkin verran tytöt on melko sosiaalisia, mutta porukan ainut kolli lymyilee jossain piilossa aina, jos meillä käy vieraita. Sen olemassa oloa ei vieraat huomaisi, jos eivät tietäisi. Eikä vieras ruokkija saa sitä kyllä syömäänkään. Jo senkin takia se perhehuone on poissuljettu, vaikka toki mies voisi käydä kotona ruokkimassa kissat. Mutta ei se olisi oikein, että ovat täällä keskenään monta päivää niin, että joku käy vaan ruokkimassa. Koiriahan meillä on pari kappaletta ja sitten tuo lapsukainen 2v4kk, joten elämää riittää meilläkin

Neyda, kiva kuulla hyviä uutisia toivotaan, että tällä kertaa kaikki menee hyvin loppuun asti. Kyllähän kiinnikkeet venyessään aiheuttaa erilaisia kipuja, jotka on ihan normaaleja. Mulla oli nt-ultrassa nesterakkula vasemmassa munasarjassa ja sillä puolella olikin ollut pientä kipuilua niin, että itsekin pelkäsin kohdunulkoista. Mutta onneksi oli ihan tuollaisesta vaarattomasta jutusta kyse ja niitä kiinnikkeitäkin varmasti on sen sektion jäljiltä. Toivon todella, että kaikki menee sullakin tällä kertaa hyvin ja hei, se huojennus kestää vain hetken. Sitten tulee seuraavat huolenaiheet. Ja ne ei todellakaan lopu vauvan syntymään, ne vaan muuttaa muotoaan. Näin ainakin mulla

Rauhallisin mielin edelleen huomenna neuvola ja pappa saa vahtia tyttöä sen aikaa. Pääsen kerrankin yksin, eikä tarvi pelätä kiukkua.

Pihla 33+4

 

Niplis, hienoa kuulla että siellä ollaan vielä yhtenä kappaleena! Vuodelepo käy varmasti hermojen päälle, mutta kovasti jaksamista odotukseen. Päivät ja viikot menee onneksi eteenpäin koko ajan

Mulle soitti tänään vihdoin neuvolaterkka! Gyne oli ilmeisesti konsultoinut hyytymisarvoasioissa yliopistosairaalaa ja jatkoja tuli vähän enemmän kuin osasin oikein odottaakaan. Nyt tuli taas uusi lähete verikokeisiin - siitä en vielä tiedä miten sen tulokset jatkossa vaikuttaa. Hyvä uutinen oli se, että saan jatkaa Primaspanin käyttöä rv 35-36 saakka, hirveän aikaisin ei tarvitse siis alkaa pistämään Klexanea. Lisäksi konsultoitu lääkäri oli suositellut ylimääräistä kasvunseurannan lääkärikontrollia ennen rv30. Nyt on jotenkin taas rauhallisempi olo sen suhteen, että koen asioiden olevan taas vähän paremmin hoidossa - jossain vaiheessa kun alkoi jo melkein ärsyttämään se, että moni asia oli yhtä kysymysmerkkiä eikä kellään tuntunut olevan oikein kaikki langat käsissä.

Eiköhän tämä tästä taas

Jento 17+5

 

Oli muuten viime viikolla apua kotidopplerista, kävi nimittäin ihan samoin kuin Jentolle oli käynyt tässä taannoin!

Onneksi kuuntelin äänet kotona jo aamulla, koska terkkarilla niitä ei löytynyt. Terkkari lähti hakemaan ultralaitetta, itse makoilin tutkimuspöydällä rauhallisin fiiliksin. Siellä ultran ruudulla näkyikin sitten ihan normaalin eloisa pikkuinen, niin kuin uskoinkin näkyvän

ralliruutu 16+1

 

Moi,

Hienoa, että Niplis on yhtenä ja toivottavasti pysyykin vielä pitkään!

Jento: ihanaa, että olet hyvässä hoidossa!

Pihla: sype-puhelut on kyllä tärkeitä. Toivottavasti mieli pysyy nyt rauhallisena!

Vuodoista on ollut puhetta. Mulla on ollut koko raskauden ajan, mutta harvakseltaan. Syyksi paljastui pieni hiussuoni kohdunsuulla, joka herkästi tiputtelee mm. Ponnistustilanteessa tai muutoin tiukoissa paikossa. Seksin jälkeen toisinaan myös... Täällä on kaikki ihan hyvin. Paniikin tosin vedin juuri eilen, kun en vielä ole varma liikkeistä ja tuntui siltä, että kaikki ei voi olla hyvin. Soitin itkupuhelun neuvolaan ja pääsin heti kuuntelemaan sykkeen. Normaali sykehän siellä oli ja liikkeet onkin nyt vielä harvakseltaan tuntuvia. Helpotti... Mutta on tämä kyllä yhtä pelkoa...

Ihanaa odotusta kuitenkin kaikille!

Vauvis ja pieni 17+1

 

Vauvatoiveinen, ihanaa, kun olet jo noin pitkällä. Ihan kohta puoliväli! ja ihanaa, että sulla on sellainen terkka, jonka luokse voi mennä rauhoittamaan hermonsa. Tuo on toisaalta ihana vaihe, kun liikkeet alkaa tuntumaan, mutta toisaalta sekin on niin piinaavaa, kun ne liikkeet voi välillä olla pitkäänkin hukassa ihan vaan sen takia, että vauva potkii selkään päin. Tässä raskaudessa itse olin huolissani, kun en vielä puolivälissä tuntenut liikkeitä yhtä hyvin kuin ekassa raskaudessa (ja toisessa muka tuntee paremmin ja aikaisemmin), rakenneultrassa sitten selvisi, että istukka on edessä ja vauva potkii selkään päin, joten ei ihmekään, että liikkeet oli hukassa.

Neuvolassa käyty ja kaikki niinkuin pitikin. Hemoglobiini oli raudasta huolimatta laskenut 123->107. Nyt siis tupla-annoksella. Ja myös täällä kävi nyt niin, että sykkeitä sai ihan oikeasti etsiä! Vielä näillä viikoilla! Onneksi vauva oli aamun aikana liikkunut ja just siinä hetkeä aikaisemminkin puskenut peppua mun kylkiluihin, niin en ehtinyt pelästymään eikä ehtinyt terkka-opiskelijakaan, kun sanoin, että äsken just liikkui. Ja sieltä ne sykkeet sitten löytyikin tapasin siis tänään ihan vaan terkka-opiskelijan ja oli parempi käynti kuin omalla terkalla koskaan. Tuo opiskelija on ollut vauvateholla töissä, niin oli ihan kiva päästä kyselemään kaikenlaista. On taas toukokuussa vauvateholla, joten saatetaan jopa törmäillä osastolla, kun vauvateho on evakossa synnyttäneiden osastolla. Toki molemmat toivottiin, ettei tällä kertaa törmätä vauvateholla.

Viime yönä tuli pyörittyä 2,5 tuntia hereillä. Olisi vähän väsyttänyt aamulla, kun tyttö heräsi 7.30. Nyt onkin ihan umpiunessa, kun ovat papan kanssa käyneet aamulla kaupoilla (neuvolassa ajat oli puoli tuntia myöhässä, kun terkka - ei siis opiskelija - oli sössinyt...) ja neuvolan jälkeen oltiin vielä toista tuntia omassa pihassa touhuamassa

Seuraava neuvola mulla on vasta 37+ viikoilla (tyttö on syntynyt 37+5). Olisin saanut ajan kahden viikon päähän, mutta kun en koe saavani mitään irti noilta neuvolakäynneiltä oman terkan kanssa, niin menkööt tuonne vapun jälkeiselle viikolle. Välissä tulee kuitenkin käynti äitipolille synnytystapa-arvioon.

Melko rauhallisin mielin tässä edelleen on oltu terkka-opiskelijakin mulle mainitsi, että tuo edellisen ultran tehnyt lääkäri on todella kokenut ja hyvä lääkäri, joten voin luottaa siihen, mitä on sanonut.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Pihla 33+5

 

Heippa!

Pikatiedotus täälläkin (anteeksi omanapaisuus!), hCG oli noussut 2 vuorokaudessa 1700 -> 3700 mIU/ml. Arvot viittaisivat normaaliin raskauteen, ja sainkin varmistusultran jo ensi viikon perjantaille! Nyt yritän oikeasti heittää huolen hetkeksi taka-alalle, ja nauttia aurinkoisesta päivästä. Tänään ei ole ollut kipuja, vaikka eilinen ilta oli kivulias (ja olo oksettava). Vuotoa ei ole nyt näkynyt. Ehkäpä tämä vielä tästä.

Neyda 4+6