Keskenmenon jälkeen kuumeilevat TALVI 2014

Listaan voi päivittää iäksi 27v, täytin jo kuukausi sitten :D Tänään on taasen sellainen päivä.. Ensi yönä tulee kuluneeksi vuosi (pilleriraskaus) keskenmenosta. Nyt on yk4 meneillään ja turhauttaa kunnei yrityksestä huolimatta plussaa näy vielä. Tiedän ettei ole pitkää aikaa kulunut, mutta silti |O

Parempaa Uutta Vuotta meille kaikille :hug:
 
Pakko on nyt tulla kommentoimaan...

Paljon onnea Vauvatoiveinen! Ihania uutisia :) toivottavasti kaikki menee tällä kertaa hyvin ja saatte vauvan syliin asti :) henkisesti tämä raskauskin on hurjan rankkaa, kun koko ajan jostain kehittää uusia pelkoja. Päivä kerrallaan ja toivotaan ja rukoillaan, että kaikki sujuu hyvin :)

Meillä oli viime viikolla rakenneultra. Siellä kaikki oli kunnossa ja saatiin poikalupaus :) nyt viikkoja 20+1 ja seuraavaan ultraan 8 viikkoa. Meillä tulee kasvukontrolleja tytön alhaisen syntymäpainon takia. Ihan hyvä, että seuraavat, vaikka tämä vastasi rv 19+5 viikkoja 20+0, kun tyttö vastasi aikanaan 20+5 viikkoja 19+5. Että nyt ainakin näyttäisi, että tämä kasvaa hyvin :)
 
Onnea vielä tätäkin kautta vauvatoiveinen! Ja hienoja ultrakuulumisia *Pihla*! Ihana nähdä ja saada esimerkki siitä että kaikki voi mennä hienosti vaikka ikävän keskenmenon onkin käynyt aiemmin läpi. Voimia raskauteen ja huoletonta oloa!

heidip* täällä samoin tunnelmin. Aika malttamaton on olo ja yritys kovasti käynnissä kp 31/47. Koitan vähän suuntautua muihinkin asioihin elämässä ettei ajatukset liika pyörisi vain tässä tärkeässä projektissa.
 
  • Tykkää
Reactions: *Pihla*
Onnea hurjasti vauvatoiveinen! :hug: upeaa kuulla, että olette saaneet plussan, pidän peukkuja että kaikki menee hyvin :)

Täällä on elelty kovin hiljaiseloa joulun ja uuden vuoden ajan. Välipäivinä tuli vuosi täyteen ensimmäisestä keskenmenosta ja hetkeksi se pisti hiljaiseksi. Tuntuu, että kulunut vuosi on kasvattanut (vanhentanut ?) kyllä useammankin vuoden edestä. Ei kiitos tällaisia vuosia enää, nyt voisi jo kelkka kääntyä, eikös vain?

Mun kroppa on jälleen aivan sekaisin, enkä oikein tiedä, millaisiksi mun kierrot on menneet viimeisimmän keskenmenon jälkeen. Mutta jännäpäiviä nyt todellakin elellään, täällä siis jo kp 32, eikä useamman päivän menkkakramppailuja lukuunottamatta muuta ole tapahtunut. Raskaustestit näytti kuitenkin viikonloppuna negaa, joten en hirvittävästi toiveita siihen suuntaan kerää. Eiköhän se täti sieltä piakkoin kurvaa kylään..

Kylläpä ihminen voi muuten pitkälle meneviä suunnitelmia murehtia! :p Vanhempani ovat jo pitkään suunnitelleet, että vievät meidät lapset perheineen etelänlomalle isäni 60-vuotispäivänä marraskuussa. Tänään tajusin, että mikäli tulen raskaaksi nyt, olisi mahdollinen vauva niin pieni vielä loppuvuodesta, ettei semmoisen kanssa vielä voi matkustaa. Tai jos ylipäätään raskaudun kevään aikana, olisin loppuvuodesta sen verran pitkällä, etten välttämättä enää uskaltaisi lähteä kuitenkaan. Miehelle pohdin asiaa ääneen, johon hän (onneksi!) omaan rauhalliseen tapaansa tuumasi, että katsotaan mitä vuosi tuo tullessaan ja turha asioita on etukäteen pähkäillä :D
 
Kiitos :flower:

Kyllä tämä on sietämättömän jännittävää. Tänään jo säikäytti pieni vuoto, mutta loppui muutamassa minuutissa ja housuihin asti ei tullut mitään. Toivottavasti harmitonta! Kyllä ne kaksi edellistä keskenmenoa kummittelee ja vertaa niihin koko ajan... Samalla tavalla oli edellisessä keskenmenossa, että tuli hiukan verta kahteenkin kertaan ja sitten pari-kolme päivää myöhemmin kuoli pieni. Nyt tää vuoto oli aikaisemmin ja niin menkkojen aikaan, että yritän luottaa siihen, että olisi vaaratonta... Hurjaa.

Plussatuulia!
 
vauvatoiveinen, aivan ihania uutisia, onnea :heart: Lisään sinut plussanneisiin! :)

Kyllä täälläkin ollaan kauhusta kankeita, tänään rv 7+5, eilen oli aivan sietämätön kipupäivä, alavatsa ihan tulessa koko päivän ja makasin sohvalla sikiöasennossa ja odotin vuotoa. Vuotoa ei tullut vielä tänäänkään, on vain paha olo... Josko tämä tästä? Ekaan ultraan on viikko ja olen niin varautunut siihen että lääkäri sanoo ettei löydä sykettä.
 
Kuulkaas naiset, mä olen ollut niiiin kipeä alkuraskaudet :D tytöstä olin vielä kipeämpi kuin tästä poikalupauksesta olen ollut. Ehkä nyt kun paikat on kerran löystyneet, niin ei kipeydy ihan niin kovin. Keskenmenneessä en ollut ollenkaan kipeä. Mun kohdalla ne kivut on siis olleet pelkästään hyvä juttu :) ja vuodot tuntuu olevan ihan hirvittävän yleisiä. Tuolla kesäkuisten ketjussa yhdellä sun toisella oli alkuraskaudessa jotain vuotoja ja osalla niitä on vieläkin ja silti kaikki hyvin. Myös mun siskolla oli rv 11+ melko runsasta vuotoa ja nt-ultrassa kaikki hyvin. Serkulla oli pientä vuotoa ja kaikki hyvin. Että toooosi yleisiltä vaikuttaa nuo harmittomat vuodot :) kyllähän ne aina säikäyttää silti.

Kipuja mulla tosiaan on ollut enemmän ja vähemmän. Välillä on just ollut alamaha tulessa, mutta ilmeisesti häpyluun liitoskivutkin voi aiheuttaa sellaista poltetta. Kyllä ne on aika säikäyttäneet. Ja edelleen säikyn kipuja ja olen huolissani milloin mistäkin tuntemuksesta. Nyt, kun tuntee liikkeitä, niin vähän helpottaa :) paitsi silloin, kun ne liikkeet on hukassa. Kätilö kyllä sanoi, että kun istukka on edessä ja kaveri potkii kohti selkärankaa, niin se vaimentaa liikkeet tosi tehokkaasti. Yhtä pelkäämistä ja huolehtimistahan tämä raskausaika on. Olisipa kristallipallo, josta voisi nähdä, että kaikki menee hyvin. Ja kun sen vauvan saa, pelot ja huolenaiheet muuttaa vaan muotoaan, mutta ei ne koskaan katoa :D

Pitäisiköhän meidän aktivoitua pelkoinemme tuonne keskenmenon jälkeen plussanneisiin? :) olisi vertaistukea.
 
  • Tykkää
Reactions: vauvatoiveinen
Pitää aktivoitua! Sinne siis :) en uskalla missään muussa plussaryhmässä vielä edes kirjoittaa.

Muoks. Ei siis ole tällä hetkellä olemassa plussaryhmää keskenmenon kokeneille. Pitäisi perustaa uusi ketju siis...
 
Viimeksi muokattu:
Eikö sitä keskustelua enää ole? Enpäs ole huomannutkaan. Oli niin epäaktiivinen, ettei tullut seurattua sen enempää.

Onko kukaan plussanneista halukas perustamaan uutta keskustelua? :) mä en itse oikein pysty, kun meillä ei ole enää tietokonetta käytössä ollenkaan ja tällä kännykällä tuntuu niin vaikealta. Tabletin kanssa en muuten vaan tule toimeen :D
 
Ei siis ole kuin se vanha kevät/kesä ja sekin on jossain monen sivun päässä, kun ei ole ollut aktiivinen moneen kuukauteen.

KIITOS Sarasofia :)

Täällä ei oikeastaan vuoda, mutta ihan hailakkaa punaista on pyyhkiessä. Jospa se vain limakalvo hiukan tihkuisi... Varhaisultraan on aikaa...
 
Jospa se täti ei sittenkään kurvaisi niin nopeasti kylään.. Toivottavasti ainakaan.

Tänään piirtyi apteekin testiin vahva plussaviiva. 4+5 olisi siis laskujen mukaan. Katsotaan, olisiko neljäs yritys jo se onnistunut.. Nyt lähinnä pelottaa, mutta seuraavat viikot kertovat taas lisää.
 
Jento paljon onnea! Käykäähän täälläkin jatkossa välillä kertomassa kuulumisia ja luomassa uskoa ja toivoa. Toki toiveena ois itselläkin päästä sinne toiseen ketjuun pian.

Nyt on luvassa aktiivinen ja mukava kevät muutenkin joten yllättävän rennolla mielellä on itsekin raskautumisen suhteen. Välillä tosin tulee malttattamattomia oloja.
 
Jento, aivan mahtavaa, onnea kovasti! :heart:

Niin se vaan on joka kuussa aina joku plussannut, eli jos ei tälle kuulle ole enempää plussia tulossa niin pianhan on jo helmikuu... plussatuulia kaikille keskenmenon kokeneille!!
 
Tervehdys kaikille. Olen pitkään seurannut keskusteluanne taustalla, mutta ajatelin nyt liittyä joukkoon. Taustaa sen verran että meillä on 4/2012 syntynyt termiitti kotona ja toista alettiin yrittämään huhtikuussa. Toukokesäkuun vaihteessa sain keskenmenon viikolla 6. Yhden välikierron jälkeen plussasin uudelleen. Valitettavasti tämä raskaus meni kesken lokakuun lopussa raskausviikolla 16. Nyt takana on kaksi yrityskiertoa ja kova kaipaus saada raskaus uudelleen alulle.

Listoille en vielä halua, mutta ajattelin että on kohteliasta esitäytyä ja kertoa taustoistani kun kerran juttujanne lueskelen.
 
Minäkin voisin sekaan tulla. Km takana 1/15 ( muutamaa päivää vajaa 12 rv).
Kolmatta kuumeillaan, tai miehelle se olisi ensimmäinen. Tässä kuitenkin yritetään tämä kierto olla raskautumatta jotta tietäisi että tulee normaalit kuukautiset välissä, eli kaikki ylimääräinen olisi tullut kohdusta pois. Päädyttiin siis kaavintaan koska menetin paljon verta eikä kaikki tullut kuitenkaan pois.

Itsehän olen siis kahden lapsen 23 vuotias äiti.
 
Heippa kaikille.

En muista toiveilinko täällä joskus mutta nyt voisin liittyä takaisin seuraan ikävään, vertaistuki olisi hyvästä. Alkaa nimittäin oma usko ja mielenterveys olla koetuksella.

Eli meillä on hartaasti toiveissa pikkukakkonen, esikoinen syntynyt syksyllä 2012.

Meillä on taustalla lapsettomuutta, ensimmäinen raskaus alkoi parin vuoden yrittämisen jälkeen clomeilla, ja meni kesken rv19. Tämä oli siis meidän ensimmäinen keskenmenomme josta syntyi enkelipoika. Syynä oli tällöin hematooma ja rajut verenvuodot jotka haurastuttivat kalvot ja raskaus käynnistyi lapsivesien menolla. Mitään vikaa/poikkavuuksia ei silloin lapsesta eikä minusta löydetty.
9kk päästä plussasin uudestaan ja tämä raskaus meni onnistuneesti loppuun saakka josta meille syntyi poika. :)

Pikkukakkosta alettiin toiveilemaan 07/13 eli kohta alkaa olla pari vuotta taas toiveilua täynnä. Eikä matka ole ollut helppo. 3kk yrittämisen jälkeen meille pärähti plussa, joka meni kuitenkin ihan alkuviikoilla kesken eli toinen km tuli 09/13, seuraavassa kierrossa tärppäsi uudestaan ja päästiin varhaisultraan asti jossa näkyi heikko syke ja viikot eivät täsmänneet. Tästä alkoi kuukauden piinaava odottelu että sykkeet hiipuivat pois ja saatiin lääkkeillä lopulta käynnistettyä, eli kolmas km 11/13.

Noh, seuraavaa plussaa odoteltiin pikkuisen päälle vuosi eli plussasin tuossa uutenavuotena onnensekaisin tuntein. Jälleen päästiin varhaisultraan 21.1 jossa todettiin tuulimuna. Raskaus oli jälleen pysähtynyt alkuviikoille. Nyt odottelen että vuoto alkaisi itsestään mutta eipä näytä näin tapahtuvan. Lääkeet olisi tarkoitus hakea torstain jälkeen. Eli neljäs keskenmeno sattuu nyt kohdalle ja lääkärit totesivat että ei hyvältä näytä. Kokeisiin ja tutkimuksiin päästään nyt helmikuun alussa, toivotaan ettei mitään löydy että tämä olisi vain huonoa tuuria.

Toiveilemaan tulen kunnolla sittenkun tämä asia on saatu päätökseen ja on lupa yrittää. Raskauden onnistuminen suhteen on aika pessimistinen olo, plussan jos saan niin toivotaan että on onni matkassa.
 
Surusilmät :hug:

heidip* täällä samoin tunnelmin. Aika malttamaton on olo ja yritys kovasti käynnissä kp 31/47. Koitan vähän suuntautua muihinkin asioihin elämässä ettei ajatukset liika pyörisi vain tässä tärkeässä projektissa.
Mitä teille kuuluu? Täällä edelleen yk4 menossa ja kp37/~33 (40). Mä oon jo osin luovuttanut tän kierron suhteen sillä tänään labrassa negatulos (eilen tuli roskishaamu) ja lääkäriaika varattiin 13.2. Voihan tietysti olla, että jos ovis oli kp26 niin ei näkyisi vielä (mulla tulee ovistikkuun vahvaa viivaa koko ajan vrk ajasta riippumatta koko kierron), muttei toiveet ole enää kovin korkealla. Harkinnassa nyt ilmeisesti terolutit tai clomit kiertoja lyhentämään.
Teki mieli mennä lankoja pitkin, kun sh puhelimessa totesi että eihän mulla/meillä ole mitään hätää, kun ollaan vielä niin nuoria. Juu ei olekaan, mutta kun |O He voisi kyllä joskus tutustua vaikka taustatietoihin - pilleriraskaus/km ja esikoisen yritystä 18kk on aika oleellisia - ennen kuin laukovat mitään.. Vähän on kyrsiintynyt fiilis, mutta kaipa se tästä.. Jospa sitten saisi beibin 2016 alkuvuonna.

Onnittelut plussanneille :heart:
 
Tervetuloa Surusilmät ja Kiiltokuva sekä voimia! Kurjalta tuntuu teidän puolesta.

Heidip kuulostaapa tutulta sun kuulumiset. Mulla on menossa kp 53/~47 ja raskaustestit näyttää negaa. Kkm jälkeen kierto on pidentynyt yli pitkäksi. Hidasta puuhaa ja hermoja raastavaa kun tuntuu että seuraavaan yrityskiertoonkin on siksi ikuisuus aikaa. Jos jatkuu näin pitkinä nämä kierrot niin apua se on haettava varmaan itsekin. Hyvä että sinä saat apuja ja toivon mukaan niiden kanssa tärppää!

Minulla olisi pian alkanut äitiysloma. Jotenkin suru tulee aina uudelleen esiin ja seuraa mukana... Ajattelin että vuoden vaihde olisi helpottanut vaan edelleen sitä miettii mitä jos olisi asiat menneet toisin :(. Voimia kanssa siskot!
 
Täällä saatiin varmistus tilanteeseen, eikä lähde spontaanisti tulemaan, huomenna aloitellaan lääkkeillä ja saadaan asia vihdoin päätökseen.

5.2 olisi aika perinnöllisyyspuolelle ja siellä saadaan vastauksia kysymyksiin ja jatkosuunnitelmia. :)
 

Yhteistyössä