En tiedä, onko se tää syksy tai jotain, mutta fiilikset on koko ajan aika matalana ja koko vauva-ajatuksen suhteen alan olla luovuttanut. Toki sitä voi "yrittää", mutta en mä usko enää että voisi onnistua.
Tiedän niin tuon tunteen. Vähän samaa vikaa itselläkin nyt taas, ja alankin kallistua sen puoleen että km tuossa testissä kummittelee, ei viimeksikään tärpännyt heti km:n jälkeen.
Juup, ja pistin tupakiksi tänään.
En siis polta, mutta viimeiset 2 vkoa olen satunnaisesti kärytellyt kun valaistuin siihenkin asiaan että lähtö täältä joskus tulee kuitenkin, ja jos poltan 1 viikossa, se tuskin multa henkeä vie.
Jos mä en ennen ensivuotta nyt raskaudu niin mullahan aloitetaan tutkimukset: takana on siis 1 terve lapsi (03/04), 1 halkiolapsi (09/05), yksi keskeytys geneettisin syin rv 18+ (12/08), Tuulimuna (06/09) Sitten tuli aviero yms... nyt uuden miehen kanssa KM 06/10 (rv 7) ja KM 10/10 (rv 7) joten mun liosta on aika surkeaa luettavaa.
Onneksi on nuo 2 ihanaa lasta :heart:
Mutta kummittelee pelko, etten enää koskaan tässä hommassa onnistu. Iän ei pitäisi riskien takana olla, 28 on mittarissa nyt.
Kyllä vetää mielen NIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN maahan:'
'(
Ympärillä kaverit saa lapsia, vaikkei edes halua, ja minä..... minä saan ne kaikki tilastontäyttö raskaudet :'(
Aina plussan jälkeen joka paikassa tolkutetaan että kyllä NYT kaikki menee hyvin, enää ei vaan jaksa uskoa siihe:'(
Yksi mun "ystävä" sanoi mulle päin naamaa kaupungilla, että mun ei pitäisi enää yrittää lapsia, koska olen selkeästi viallinen, koska olen yhden halkiolapsen maailmaan tehnyt (tyttö siis muuten täysin terve) Olin todella järkyttynyt siitä puolentunnin saarnasta jonka hän minulle piti miten minun kaltaiset "huonogeeniset" ei saisi tehdä lapsia (lääkärihän sanoi mulle että tämä mun historia on täysin sattumaa, koska jokainen tapaus erilainen...)
Arvatkaa onko tämä kyseinen kaveri enää kaveri???|O
No, kuitenkin, nyt vaan odotellaan taas sitä plussaa, ja sitten stressataan taas jos sellainen tulee...
kp nyt 22/23-24