**Keskenmenon jälkeen kuumeilevat**KESÄLLÄ 2013**

Fujin: Onnea haamulaisesta, toivottavasti vahvistuu :heart:

Mulla tänään kp 15 ja eilen jäi touhuilut kokonaan pois väsymyksen takia, toivottavasti tänään ehtii vielä korjata asian, limailu ja halut kertoo että ovis on nyt. Ja sitten alkaa 2 viikon kova odotus ja jännitys, alkaako menkat. Mutta ovistestejä en ole käyttänyt enää koska joko ovis tulee tai ei tule,en halua sillä itseäni vaivata.

Sanna-M kp 15/?

 

En nyt tiedä mitä Miwwiltä on seurattu tuo herkän crp:n suhteen, mutta alle 3:han on kuitenkin ihan viitearvoissa vielä?

 

En tiiä ootteko muut huomannu..mutta minua pisti taas vi*****maan oikein olan takaa, kun eräs nimimerkki tuolla odottajien puolella on suorastaan v******tunut siitä et hälle selvisi et oottaa kaksosia!! Liian pieni asunto ja 3 alle 2-vuotiasta tulee olemaan..! Voi luoja kuinka onnellinen minä olisin kaksosista, vaikka yksikin toki riittäis tässä tilanteessa! Mutta ei! 3 vuotta yritystä, 3 keskenmenoa ja niin v***n hankalaa tulla ylipäätään raskaaksi!! :kieh: Anteeksi, mutta nyt mulla kiehuu yli! Ja pahoittelen rumaa kielen käyttöäni. :ashamed:

 

MiNalo Mäkään en oo yhtään perillä noista ihme kokeista ym. Mutta mähän oon trampannu lääkärissä niin monen oireen takia ja kaikkia maailman kokeita otettu ja ne on ollu kaikki ok, mutta nyt 3 viikkoa sitte se ajatteli ottaa vielä muutaman kokeen ja voi että mä säikähdin kun lääkäriltä tuli tommonen viesti! Sanoi kyllä kun kysyin että onko akuutti asia niin ei kuulemma ollu? Mutta on kyllä koholla... Kiva tosiaan olla lomalla nyt ilman stressaamatta ja vielä jos oon raskaana! ja jos onkin joku syy keskenmenoille : /

eltsu81 Mäkään en oikeen tiedä edes! : /

 

Sanna-M: kiva olla taas suunnilleen samoissa päivissä piinailemassa, niin kuin silloin keväällä. Toivottavasti saataisiin plussat ja ne vauvat loppuun asti!

 

Pitäisköhän mun poistua täältä ja siirtyä tuonne lapsettomuuspuolelle...Sinne mä taidan ennemmin kuulua. :'( Toisaalta, en mä voi mennä sinnekään ku ei mulla edes ole mitään hoitoja menossa saati suunnitteilla.
Mä en edes tunnista itseeni enää. En todellakaan oo ollu ikinä mikään luovuttaja-tyyppi ja aina oon ollu se, joka uskoo parempaan tulevaan ja valaa uskoa muihinkin. Mitä mulle on tapahtunu!? Huomaan päivittäin ajattelevani kaikkea tätä epäonnisuutta, oon hemmetin katkera, pahantuulinen ja säälin itteeni. Mutta kaikista pahinta, ihan sietämätöntä, on se kaipuu mitä mä tunnen. Kaipuu siitä pienestä, joka niin monta kertaa on viety pois multa. Kuinka paljon "huonoa tuuria" voi yksi ihminen joutua kokemaan!!? Ekan km:n jälkeen muistan ajatelleeni, että kyllä se siitä, me onnistutaan seuraavalla kerralla. Ei näin voi käydä toista tai kolmatta kertaa putkeen, joskus sen onnen on pakko kääntyä. Vielä mitä, tässä ollaan! Kuinka tässä nyt pitäisi toimia..miten saan itseni ylös täältä pohjamudista? Ehdotuksia? Anyone?

 

MiNalo mun oli pakko avata vielä kone ja yrittää kirjottaa sulle jotakin. Mä olen kokenut noita synkkyyden tunteita niin monta kertaa, vaikka takana on vasta yksi (ja toivottavasti viimeinen) keskenmeno. En siis todellakaan kykene edes etäisesti kuvittelemaan sitä, miltä susta tällä hetkellä tuntuu. Jos voisin niin ottaisin osan sun taakasta itselleni ja jos mulla olisi valta, niin te ette olis käyneet läpi tota kaikkea. Tällä hetkellä kun tikussa on ne kaks viivaa niin tuntuu ihan siltä, että en mä mitään raskaana ole. Tai siis ettei tää yksinkertaisesti voi onnistua, pakko olla kemiallinen, kohdunulkoinen tai joku muu sellainen tila, josta ei vauvaa syliin asti tuu.

Aina ei tartte jaksaa, olla tsemppaava ja iloinen. On ihan ok joskus itkeä, vollottaa ja olla oikeesti pahoillaan ihan itsensä takia. Raivota ja huutaa, päästää kaikki vaan menemään. Vetää pullo tequilaa ja kuunnella paskoja biisejä niin kauan, kunnes joko oksentaa tai nukahtaa.
Jossain vaiheessa todennäköisesti huomaa itkeneensä tarpeeksi ja raivonneensa niin paljon, että voi olla taas happyhappyjoyjoy ennen seuraavaa suossa rämpimistä. Vaikka aurinko kuulemma paistaa aina myös sinne risukasaan niin God only knows, että tässä pinossa kirjoitteleville se saisi paistaa paljon useammin kuin nyt. Yritä jaksaa muru :heart:

 

MiNalo, sä olet totisesti ollut tän ketjun kantava voima koko sen lyhyen ajan, kun olen tänne kirjoitellut. Kuten Fujin sanoi, ei aina tartte olla vahva ja jaksaa kaikkea. Sullakin on lupa olla surullinen eikä sun tartte pohtia ettet saisi täällä kirjoitella. Sulle toivon kovasti jaksamista ja pysyvää plussaonnea, että kaiken kokemanne jälkeen vihdoin saisitte onnea! :heart: :hug:

 

MiNalo :hug: kuule, vaikka tätä sä et varmaan halua kuulla, mutta sä pääset sieltä ylös kun olet ekana hieman kieriskellyt siellä kuopassa. Ei yksikään ihminen jaksa olla kokoaikaa vahva ja positiivinen, varsinkaan jos elämä näyttää vähän väliä pitkää nenää asiassa, jota haluaa maiilman eniten! Antaa, niin että saa vähän maistaa ja viekin sitten pois. Että "Ähähää, sait vähän esimakua ja siihen se nyt toistaiseksi jääkin" Ei kuule, kyllä sun täytyis olla vähintään uudesti syntynyt Jeesus (jos raamatun jutut pitää paikkansa) mikäli jaksaisit olla kokoajan positiivinen eikä tekis pahaa, niin että haluis pulla peitonkin silpuiksi kun vituttaa.

Mä en sano, että mä tiedän miltä susta tuntuu, koska mä en tiedä. En todellakaan. Mulla on näitä herranterttuja jo neljä, enkä mä osaa edes kuvitella millaista mun elämä olis, jos yhtään ei olis mulle suotu. Ja ainoa, joka yrittämällä tehty on tuo numero nelonen.

Mutta sen mä tiedän, että sulla on tasan oikeus sun tunteisiin. Sä saat, ja pitääkin, polkea jalkaa ja kiljua raivosta, kun toinen kiukuttelee kaksoisraskauttaan, koska siinä missä sillä toisella on oikeus tunteisiinsa, niin on sullakin siihen "että vittuakos siinä kiukuttelet, mä voin ottaa sun raskautesi vaikka heti!" Pahoittelen mun rumia sanavalintojani.

Ja hei, täällä me ollaan, juurikin sitä varten, että saat tuulettaa sun tunteitasi. Varmasti on monia, jotka tuntee samoin, kaikki ei vaan sano ääneen niitä, mutta ei se vie sitä tosiasiaa pois, etteikö niitä kuitenkin olis. Joten mä laitan sulle viellä yhden ison ja lämpimän halin täältä :hug: Maailma on joskus kiittämätön paikka, valitettavasti.

EDIT: lisätty puuttumaan jäänyt sana ekasta lauseesta
EDIT2: Ja poistettu se, sillä eihän sieltä puuttunutkaan mitään, opetgtelen sen sijaan lukemaan

 

Kiitos teille sanoistanne Fujin ja Kettula! :heart: Nyt mä vasta itkee vollotankin. Te puhutte niin asiaa...mä en vaan osaa purkautua ja antaa tulla kaiken sen pahan ulos. Mä oon jo lapsuudessa kokenu kovia ja kasvattanu ympärilleni sen verran jykevän suojamuurin etten kait osaa rikkoo sitä. Mä oon jo pienestä pitäen aatellu et mun kuuluu pitää huoli muista ihmisistä ja vähät välittää itsestäni. Ajattelin aina ansaitsevani kaiken pahan..ettei mulla oo mitään arvoa. Onneksi mulla on ihana mies ja tyttö, jotka pitää mua maailman ihanimpana ja kauneinpana ihmisenä (mistä hitosta ne sen on keksineet ) ja te ihanat täällä, jotka jaksatte kannustaa toinen toistanne! :heart: Kyllähän mun pitäis olla paljosta onnellinen ja kiitollinen..ja olenkin. Silti olen hukassa, kunnes saan unelmani täyttymään. Kuten sanottu, oon ollu täällä jo liian kauan, iäisyyden! Mä haluun teidän mukaan pois täältä, ottakaa pliiiis!

 

MiNaloVoi kulta pieni rakas!

Saathan sinäkin olla surullinen, katkera, vihainen, ja epätoivoinen. Ilman näiden tunteiden läpikäyntiä ei jaksa taas nousta. Kaikilla on joskus se vaihe elämässä, ettei millään jaksaisi rämpiä tässä suossa. Vaan luonto on suonut meille kyvyn nousta sieltä jossain vaiheessa, mukana uutta tarmoa.
Jos voisin edes piristää sinua tuhannesosankaan siitä, miten siun sanat ja tsempit on miunua auttaneet ja piristäneet, ihan niinkuin muidenkin tämän ryhmäläisten, mutta erityisesti sinun. Itken monena iltana sitä, miten joskus saatoin olla niin tyhmä, lapsellinen, ja itsekeskeinen, että annoin vapaehtoisesti meidän vauvanalun pois. Kaikki tämä oma kokemus on varmasti rangaistus siitä. Miten annoin terveen? vauvan pois, kun kaikki ei saa lasta vaikka haluaisi sitä eniten maailmassa..
Tottakai sinulla on oikeus ottaa osaa sellaiseen ryhmään jossa saat parhaat mahdolliset neuvot, tsempit, ja vertaistuen. Olet ne ansainnut varmasti!
Ja olen ihan varma, että jonain päivänä, toivottavasti pian, saatte kaiken tämän paskan jälkeen sen oman pienen syliin asti, ja vaalitte sitä aarretta enemmän kuin koskaan. Lääketiede on nykypäivänä ihmeellistä, ja Suomessa asiat on hyvin. Harmi vaan, ettei mitään voida tehdä tunteille joita joudutaan läpi käymään näidenkin asioiden tiimoilta.

Toivon siulle rakas kaiken mahdollisen hyvän! Olette varmasti ansainneet iloa ja rakkautta elämäänne.. :hug:

 

Ääääh, vitsit te ootte ihania!! :heart: (nyt mä tunnen syyllisyyttä siitä et kauheella itsesäälillä lähestulkoon kerjäsin teiltä ylistyssanoja ja pään silityksiä ja haleja jajaja.. ) Tällanen syyllistäjä mä ooooon! No ei vaan ihan aikuisten oikeesti, KIITOS. :heart: Ja ihan samaa onnea ja ihanuutta minäkin toivon teistä jokaikiselle.

 

miss_piggy: Kiitos Kyllä mä aion tässäkin raskaudessa tehdä kaiken niinkuin kuuluu ja toivoa parasta.. Sääli sinänsä, koska ite en usko mihinkään luontaistuotejuttuihin, mutta toi gelee on oikeesti ollut tosi hyvä, iho, hiukset, kynnet - kaikki voi paremmin ja no.. Ensimmäinen kierto missä sitä söin ja lopputulos on tämä. Joko poppamies on tanssinut sadetanssia niin kauan että vihdoinkin sataa tai sitten se on oikeesti jotenkin ollut tehokas

Miwwi: Älä huolehdi liikaa. Sun hs-CRP on vielä ihan viitearvoissa (muistaakseni 0,05-3mg/l aikuisilla naisilla) vai sanoiko lääkäri mitään syytä siihen, miks pitäis olla huolissaan tosta sun tuloksesta?

MiNalo: Luin myös eilen MitäsNytiltä, kuinka jollain on megarankkaa kun saa kaksi lasta yhden sijasta. Pikkusen pisti kiehumaan, vaikka toki ymmärrän alkushokin merkityksen jnejnejne Ja mitä tulee sun eiliseen viestiin, niin eikö tää palsta oo sitä varten, että täällä voi sanoa just ne asiat, mitkä mietityttää.

ON: Tikussa on edelleen kaks viivaa! Ovistestikin on plussa, joten joko mulla on ovis, johon r-testi reagoi tai alkio elimistössäni, johon ovistesti reagoi. Aika vaikeaa sanoa, onko viiva eilisestä vahvistunut, mutta ainakin se iskee tikkuun nopeammin ja sen näkee ihan helposti yhtään vääntelemättä.


Ylempi on ovistikku.

 

Fujin: On se mun mielestä vahvistunut

ON: Eilen touhuttu, ja toivon että ajoitus olisi osunut kohdalleen. Silloin viimeksi kun tulin raskaaksi ja sain sen keskenmenon, siinä kierrossa ehkäpä 1-2 kertaa touhuttiin ja onnistuin tulemaan raskaaksi enkä edes pahemmin miettinyt kiertoani. Nyt tuntuu ehkäpä ikävältä sinänsä että vauvaa ns yrittämällä yritetään. Vaikka lupasin itselleni että vauva tulee sitten kun on tullakseen, niin jotenkin sitä vain yrittää osuttaa seksikerrat oletetun oviksen aikoihin. Ja ehkäpä vauva tulisi jos ei vain stressaisi..Mutta koko ajan on päässä se ajatus että mä olin jo raskaana, ja nyt olisin niin ja niin pitkällä yms.. Ehkäpä se lapsi meillekkin vielä joskus suodaan.

MiNalo: Täällä saa vuodattaa kaikki ajatukset mitä tulee ja kaikilla sama tilanne joten mun mielestä on ihanaa että on paikka jossa saa kertoa teille miltä tuntuu.Niin kuin muut jo sanoi, en osaa edes ajatella mitä ootte käynyt läpi mutta toivon todella että sinä etenkin sen pikkuisen vielä saisit. :heart:

Sanna-M kp 16/?

 

Oon pitäny hiljaiseloo viime menkoista lähtien. Oon miettiny ihan hirveesti elämää ja asioita ja koittanu olla pois täältä, etten tietäis kiertooni. No kyllähän mä sen nyt laskin jo, että menkkojen pitäis alkaa joskus 13 tai 14 päivä. En tiedä ovulaatiosta... Toisaalta tää on aika ärsyttävää, kun ei tiedä missä menee, mutta en tiedä, että miten se helpottais oloo, jos tietäis sen oviksen.... osaisin sekoilla ja tunnustella oloja oikeina päivinä? :O Ehkä parempi näin.

Ajatukset on menny toistaseks häitten suunnittelussa ja me ollaan päätetty mennä jo syksyllä naimisiin ens vuonna. Hääpukukin on jo ostettu Ehkä se nyt olis sellanen joka sais mut raskautuun... En tiedä...

Oon lukenu lapsettomuuteen liittyvää kirjallisuutta ja joka kerta jaksan yllättyä, kun joku kokee saman tunteen kun mä.. Toisaalta musta tuntuu väärältä verrata itteensä lapsettomaan. Saanko mä tuntee näitä tunteita mitä mulla on? Me ollaan nyt yritetty vuosi lasta. Joo.. Eikös se täytä yhden kohdan lapsettomuuskriteereistä? Mut saanko mä kutsua itteeni lapsettomaks, koska mä oon saanu "vasta" 2keskenmenoo ja nehän saattaa olla vaan huonoo tuuria?
Mä vaan haluaisin kuulua johonkin ja nyt musta tuntuu, että me ollaan väliin putoojia ja kukaan ei ota meitä vakavissaan. Taputtaa vaan päähän ja sanoo, että kyllä se siitä. Miks mun pitäis odottaa viellä vuosi tai että saan kolmannen keskenmenon, ennen kun kukaan alkaa tutkiin meitä? Se on henkisesti niin VITUN raskasta!
Mitä jos se syy miks me saadaan keskenmeno tai ei edes tulla raskaaks, johtuu jostain aivan typerästä, kuten vaikka jostain hormonin puutteesta. Tää olis voitu korjata jo aikaa sitten ja nyt mä joudun vaan odottaan ja kärvisteleen tän paskan keskellä. Miks me ei oltais voitu olla vaan raskautumatta?? Mä vihaan tätä!!!

Mihin mä kuulun? Mihin kategoriaan saan itteni lukee?

Musta on hassua, että just nyt muutkin täällä on alkanu miettiin tätä samaa asiaa... Mut toisaalta.. Samassa veneessä kellutaan...

Ja nyt kun luin ton, että Minalo on yrittäny 3vuotta ja saanu siinä ajassa 3keskenmenoo, hävettää mua entisestään miettiä näitä lapsettomuusjuttuja. Mä olisin kyllä jo 2vuoden jälkeen hakeutunu vaikka sit yksityiselle hoitoon. Mietin jo nyt, että voitaisko käydä... Mut ehkä viellä on liian aikasta?

 

Omaanapaa Juu, johonkin muuhun kuin raskaushormooni se eilinen RFSU reagoi..plääh. Mut no, kaks testiä oottelemassa kaapissa kuitenkin parempia päiviä Kaveri jo kysy, että enkö mee konkurssiin noiden testien kanssa

 

MiNalo musu, mä luin eilen sun tekstin juuri ennen nukkumaanmenoa, joten en ehtinyt sulle vastata. Mä mietin sua koko yön ja aamun ja nyt ennenku tästä juoksen asioille, kirjoitan sulle muutaman sekavan lauseen!

Kun mä sain keskenmenoni, etsin koko internetin tyhjäksi ryhmistä, joissa voisin asiasta keskustella. Neljä foorumia tämän lisäks ainakin. Kaivelin ihan kaikki. Keskustelut eivät olleet ikinä aktiivisia ja keskittyivät vain akuuttiin suruun. Sitten mä tulin tänne. Keskustelu on aktiivista ja tunsin, että täällä saa kertoa sekä ne ilot ja surut, joita me kaikki täällä tunnetaan. En ollut enää yksin. Meitä on monia (joka sinänsä on surullista).

Jos mä en täällä lukisi teidän ylä- ja alamäistä, mä en olis valmis yrittämään uutta raskautta vielä pitkiin aikoihin. Ja tää tulee ihan oikeasti sydämeni pohjalta. Jos mä lukisin vaan muiden positiivisista jutuista ja näkisin vaan, että kaikki plussaa ja on taas "seesteisiä ja autuaita" ja menneet pyyhitty unohduksiin niin mä en täällä hengais hetkeäkään. Mutta katsohan meitä. Meidän jokaisen puntit tutisee. Me ei uskalleta heti iloita. Me ei purnata, että voi ei, sieltä tulee tyttö kun halusin poikaa ja voi ei, kaksi yhden hinnalla nytmäkuolen!

Jos mä jotain olen kivikkoisen elämäni aikana jotain oppinut on se, että näiden asioiden käsittelykyky on äärettömän suhteellista. Jos elämän suurimmat draamat on ollut sitä, että sukat on eriparia ja toppikin on ryppyinen niin silloin pienetkin yllätykset tuntuu maailmaa mullistavilta. Ja sitten on meitä, jotka kulkevat draamasta draamaan eikä meitä saa oikein horjumaan ihan pienillä asioilla. Ja asia, joka saa mut ehkä eniten katkeraksi näissä jutuissa on se, että me, joita aina koetellaan (ja draamathan kasvattaa luonnetta vai miten se nyt meni), me toimitaan ikään kuin draamamagneetteina. Meille tuntuu aina tapahtuvan se kaikki kökkö mitä ympärillä liikkuu ja samalla Barbie-prinsessat itkee finniä ylähuulessa. Miksei heille voida antaa edes murusta minun draamoistani, jotta heidänkin luonteensa kasvaisi vähän ja he tajuaisivat mikä elämässä on tärkeää? Miksi universumi on päättänyt, että ihmisten elämä on "kaikki tai ei mitään"? Missä keskitie? Mä voisin kyllä antaa pari elämän epäsointua muille kannettavaks, ihan ilmaiseks! Special price, just for you. Enkä itse henk. koht. tunne itseäni lapsettomuuden kanssa painivaksi. Kyllähän mä raskaaksi osaan pamahtaa... Mutta en sitten siitä eteenpäin. Eli ei tästä "raskautumisen lahjasta" kamalasti iloa revitä mun pääkopassani ainakaan.

Kaikki te täällä ootte upeita naisia. Teistä huokuu toivoa epätoivon keskellä ja sellaista voimaa, jotan en ole muualla ikinä nähnyt. Te oikeasti tiedätte miltä musta tuntuu. Jos joskus tuntuu siltä, että haluatte kiroilla odotuspuolen juttuja ettekä halua niistä täälläkään purnata, ihan vapaasti saatte heittää mua joko yksärillä tai blogini kautta (mä kun moderoin kommentit niin nekään ei mene julkisuuteen ennenku minä niin päätän). Mä kuuntelen koska mä tiedän, että tekin kuuntelisitte minua.

Tulipahan romaani, sori! Nyt mä lähden kaupungille enkä ole silittänyt toppiani enkä housujani. Eikä se horjuta mun maailmaani.

Niwhai lähettelee kauheasti rakkautta täältä käsin.

Fujin :heart: Tyttö sinä olet tähti! Onko pää ihan pyörällä? Ihanaa!!! Moon niin vilpittömän onnellinen sun puolesta!

 

Houkutus nro1 selätetty: tänään kauppareissulla hetken jo hipelöin raskaustestejä, mutta sinne ne jäivät.

 

Joosukka pakko kertoa, että täällä kaikki testit on vähintään €15. Ne on siis niin hyper kalliita, että todellakin oottelen viimoseen asti ennenku niitä ostelen. Viimeks paloi kolmeen testiin siis €60 (yksi oli digitaalinen). En voi edes niitä tilailla ulkomailta, sillä päälle pärähtää tullimaksut ja verot. Ei oo heleppoo, olisinpa McGyver ja osaisin tehdä omat testini klemmarista, purukumista ja foliosta.

Nyt mä juoksen, viuh!

 

Mä en oikein osaa edellisten kommenttien jälkeen kirjottaa MiNalolle mitään, mutta samaa mieltä olen Mulla on lähipiirissä tosi monella lapsettomuutta, ja vaikken itse tiedä miltä tuntuu, niin tiedän edes vähän millaisia ajatuksia ja tuntemuksia asian ympärillä pyörii..

Voiko mulla olla ovis, vaikka iiihan pientä tuhrua tulee vieläkin km:n jäljiltä (välillä ei tule mitään)..kai se voi? Nyt on kp14. Oireet meinaan täsmäis siihen. Olishan se kiva, jos on, niin tietäis, että menkat tulee ainakin suht ajallaan

 

Niwha apua! JA mostin just marketista kaks testiä hintaan 2,25€ tasan ei mee onnenlahjat (ja en mä konkurssiin tosta mee, vaikka kaveri pelkääkin niin ). Tosin apoteekista ostin kalliimman ja fiinimmän.

Josta tuli mieleen..kun arvoin siellä noita testejä, niin tuli apteekkari kysäsee, että tarttenko apua. Kysäsin sitten Predictorin earlystä ja siitä, että oon kuullu, jotta voi antaa väärää negaa. Ja apteekkari sano, että jos liian aikaisin testaa niin joo?! Enhän mä sitä uskaltanut sitten ottaa. Mutta aika hurjaa tuollainen ja paljon pettymyksiä ihmisille.

Katkerasta kiukuttelusta niin kyllä sitä multakin löytyy. Vähä jälkeen kleskenmenon törmäsin blogiin, jossa joku oli tullut vahingossa raskaaksi. Ja huolimatta raskaudestaan kertoi, kuinka oli vetänyt muutaman päivän lärvit ja hupsii, tuli keskenmeno. Koko blogi oli kirjoitus asultaan niin epäselvä, että se varmaan oli jatkuvasti kännissä, kun ei siitä oikein selvää saanut. Ja silloin mun teki mieli tulla tänne kiroamaan kovaan ääneen ja olisin halunnut kirota sille blogin kirjoittajallekkin. Mutta en mä voinut, koska sillä oli pahamieli. Ihan selvästi. Mitäpä mä olisin siinä voittanut, muuta kuin lisäämällä sitä pahaa oloa. Mutta kyllä korpes ja kirpas, syvältä ja lujaa. Mutta olis mun tehnyt mieli sanoa, että voi yhyy, etkö saanut syödä ja säilyttää kakkua samaan aikaan.

Vaikka ei siinä, ei se sitä meinaa, että siksi keskenmeno olisi tullut. Ja sehän siinä onkin! Niitä tuntuu tulevan ihan randomisti, arpomalla. Mun äitini on ollut viidestä raskaudesta neljä (minä mukaan lukien) varmaan puolet raskausajasta ihan tillintallin. Sen mielestä se on ihan normaalia! Ja lääkärit plus minä, ollaan ihan ylihysteerisiä nipottajia. Vaikka se sai yhden kampurajalkaisen lapsen, joka johtuu alkoholin käytöstä ja yhden keskosen, joka kuoli kuukauden iässä. Niin oppiko se mitään? EI! Mä olin niin kiitollinen, kun viimeisimmän syntyneen sisaruksen jälkeen se teki abortin. Ihan kauheeta sanoa, mutta se miten väliinpitämätön oma äitini on ollut omien lastensa suhteen ja sen, että vammautuuko se syntymätön lapsi ja kuinka paljon enemmän se on humalassa siellä mahassa sillä hetkellä, kuin äitini. Ja kun mä kysyin omalta äidiltäni silloin aikoinaan, kun se oli ihan pieruissa, että kuinka helvetissä se uskaltaa ja eikö pelkää fassia tai ennenaikaista synnytystä...niin tiettekö..se nauroi mulle päin naamaa.

Että ei nää aina ihan mene tasan nää nallekarkit...

 

Tulipa paha mieli Joosukan puolesta, sun äidin käyttäytymisestä siis Kumma etteivät ole tuon perusteella huostaanottaneet lapsia?

 

eltsu81 Kyllä ne huostaanotti, useammankin kerran Eikä tarvitse mun puolesta olla pahoillaan, me selvittiin, kuka mitenkin, mutta kuitenkin. Mutta valitettavasti näitä perheitä ja lapsia on, jotka eivät ole jäänneet "haaviin". Tässä elämässä on tullut vastaan sellaisia vanhempia, että välillä on tehnyt mieli itkeä ja kysyä, että kuka helvetti niitä arpoo tuolla taivaassa ja millä kriitereillä, koska mulla olis sananen jos toiennkin niihin sanottavana..

 

Pakko tulla hiukan viellä kyselemään. Onks täällä ketään, kellä olis PCO? Ehkä yksi suurin syy, miksi oletin (joo tyhmää, tiedän) että tän päivänen testi olis näyttänyt plussaa, on noi mun mahakivut. Ja pyöräillessäni tänään kauppaan, niin kohtua tai alamasua aristi joka kuoppa ja töyssy. Yksi ystävistäni on tuon sairauden takia saanut lapsettomuustuomion (joka on tosi rankkapaikka hälle, vaikka neljä ihanaa lasta onkin) ja leikattukkin on kaksikertaa ko. tautia. Mietin vaan, että missäs vaiheessa noista mahakivuista pitäs olla huolissaan?

 

Tänään oli töissä aika kovat maha säryt ja tärähtely sattui, mutta illan tullen se helpotti. Joten kyllä se ovis tänään oli. Viimeksi oviksen aikaan oli myös mahakipua.. Toivottavasti auttaa se eilinen touhuilu, tänään ei enää ehditty miehen työreissun takia :/ Nyt alkaa kova jännäily mitä tapahtuu