**Keskenmenon jälkeen kuumeilevat**KESÄLLÄ 2013**

Rosuliina Brutaali on juurikin oikea sana kuvaamaan sitä tilanteen luonnetta. Raadollista, mutta niinkin luonnollista vaikkakikin sitä ei suostu ihan äkkiseltään myöntämään. Biologiaahan tämä kaikki on. Mutta sitten taas toisaalta jyskytän päätäni aina seinään :headwall: siitä samaisesta asiasta että jos tämä lisääntyminen on niin pirun luonnollista niin miksi sen pitää olla näin vaikeaa?? Ekaa yritettiin kuitenkin 7 kiertoa, tässä päätöksenä onnellinen odotus ja ihana lapsi (kiitos tästä!!). Toisella kertaa myös 7 pitkää kiertoa meni yrittämiseen jotta saisimme kokea vain niin luonnollisen asian kuin keskenmenon. Monesti olen tuskaillut sitä että miksi minulla yleensäkin kestää raskautuminen näin kauan, mutta nyt mietin että mielummin pitkään odotettu plussa kuin keskenmeno.

Mutta sekin pitää tosin sanoa lohdutuksena kaikille tämän palstan naisille että nimenomaan hedelmälliset naiset saavat keskenmenoja. Luin jonkin tutkimuksen siitä että hedelmällisen naisen keho pyrkii hedelmöittämään myös "ei-niin-priimat" munasolut. Tämä osasyynä siinä miksi tätä ei nähdä niin suurena ongelmana lääketietelliseltä kantilta, tässä katsotaan että keho toimii juuri niin kuin pitääkin, pyrkii hedelmöittämään siittiön ja munasolun, mutta jos toteaa jotain vikaa alkiossa, keho tajuaa poistaa tämän.
Et hei, taidetaan olla evoluution kannalta aika priimayksilöitä koko porukka :heart:

 

SpiritMielenkiintoinen tuo kommentti tuosta hedelmällisten naisten keskenmenoista. Voi kunpa asia olisi näin! Antoi kyllä uskoa taas lisää tähän tilanteeseen. Kiitos siitä.

 

Kylläpäs oli taas ikäviä uutisia! Miten toi voikaan toisten puolesta ottaa niin paljon päähän, että ensin annetaan lupaus viivana testissä ja sitten sekin viedään ennenkuin on edes alkuun päässyt! Jotenkin nyt keskenmenon jälkeen sitä on alkanut suhtautua näihin tunteellisemmin kuin ennen..Eihän sitä silloin voinut ajatellakaan, että itselle kävis näin.

 

Rosuliina Kiitos vinkeistä. Kävin tosiaan Prismassa pyörähtämässä, mutta en ainakaan löytänyt mitään ovulaatio-/raskaustestejä sieltä.. : / Sitten kävin vielä siinä apteekissa, niin siellä oli ovulaatiotestit 7 kpl melkein 40e.. Huh huh. Kävin nyt sitten tuolla Raskauskeiju-sivustolla minkä vinkkasit ja tilasin sieltä liuskapaketin. Maksoiko tosiaan 20,80e 42 kpl liuskoja ja ei mitään toimituskuluja.. Että ei todellakaan mikään paha hinta.

Mikä se juttu muuten oli että kannattaa ennemmin "harrastaa" joka toinen päivä kuin joka päivä...? Onko se ihan tieteellinen fakta?

Niin ja Spirit Tervetuloa mukaan ja :hug:

 

Kukkurukuu voi itkujen itku :'( miten äärttömän epäreilua tää elämä joskus on! Oikein rutkasti sulle voimia ja miljoona lämmintä hallausta sinne sinulle :hug: Voi miksi, miksi nää keskenmenot ei voisi jakaantua tasapuolisesti, eikä niin, että toiset ne saa vaan uudestaan ja uudestaan?!?

Spirit pahoittelut tänne joutumisesta (sillä joutumistahan tämä on), mutta oikein lämpimästi tervetuloa! En voi edes kuvitella, miltä tuntuu saada keskenmeno kesken työpäivää ja selvitä sieltä lääkäriin.. :hug: tuntuisi itsestäni jotenkin...julkiselta nöyryytykseltä...

).( Saa päivitellä Kp1/30-35 ja yk2 toinen "kiertohan tää kai on, kun tuota pientä yritetään? Eli täti hyökkäs tänään salakavalasti kesken vessareissun. Ihan säikähdin, kun huomasin, että pönttö punainen. Jokseenkin helpottunu olo. Ei tarvi stressata ja tikkuilla (tai piirellä niitä viivoja). Ja ensikierrossa lupaan olla katsomata killiin testitulosta

 

Mariah33 mun ymmärtääkseni se on ihan tieteellinen fakta, kahden päivän (vuorokauden) ikäinen siittiö on valmis hedelmöittämään munasolun. En tosin noita Heusalan lähteitä ole tarkistanut, kun on aika monta sivua niitä ja siinä sanottiin, että mies joka "tyhjentää" siittiövaraston 2pv välein hedelmöittää todennäköisemmin naisen, kuin mies, jolla on "vanhoja" siittiöitä paljon. Eli periaatteessa jo ennen ovista kannattaisi heilutella muutaman päivän välein lakanoita tai hoitaa asia muutoin

 

Joosukka Joo me ollaan aloitettu jo heti kun täti lähti kylästä.. Torstaina se lähti ja lakanat on viuhunu pe-illalla, la-aamulla ja eilen illalla.. Mutta pitää sitten tosiaan varmaan VÄHÄN kuitenkin himmata..

 

Mariah33 seksi on kuitenkin terveellistä ja mukavaa ilmaista puuhailu ayhdessä oman kumppanin kanssa, että antaa peiton heilua vaan Nostaa kuntoa ja polttaa kaloreita ja ehkäisee mieheltä kivessyöpää + että palkinnoksi voi saada suloisen nyytin syliinsä sekä harmaat hiukset loppuelämäksi :heart:

 

Kukkurukuu iso pahoittelu :hug:
Uusille kanssa pahoittelut ja tervetuloa !!

Täällä on kp 24 ja negan tuossa tikutin jotta toiveet ei ole korkealla vaikka kovin tuntuu röyhtäyttävän jota en yleensä harrasta, valkkaria tulee ihan kiitettävästi ja juilintaa on ollut mukana viime viikosta lähtien ja vielä se että aamusin masullani on oikein koliseva nälkä...:kieh:
Haluaisin olla niin selkärangallinen nainen että saisin -20kg itsestäni pois ja elämän mihin ei kuuluisi tikut eikä stiksit eikä mitkään muutkaan ja voisin olla niinkö "Hei hups ja oho, menkat on myöhässä - käääk...olenkohan raskaana" - asenteella... eikä näin että tikutetaan ja turpaan otetaan ja sit tuas syödään ja ollaan kohta että "hei missä ne mun tikut ja stiksit on ja oijoi...-30kg olisi laihdutettavaa..."

Mutta hyvää viikkoa kaikille !!!!
Minä jään tätin kurvailuja venailee ja vaimenen jälleen kiukkuni ja masennukseni kanssa.. kirves kaivossa, taas...

 

Joosukalle pahoittelut uuteen kiertoon joutumisesta!

Väpä08, ihan samoja mietteitä täälläkin, että miksi asiat ei voi vaan tapahtua hupsheijaa..Toisilla kun tuntuu niin usein käyvän ja ite on se, joka alkaa ressailun jo hyvissä ajoin ja raskaimman kautta..

Tällä hetkellä kp on ties mitä, en halua tarkistaa ja menkkoja ei näy. Viime yönä en nykyiseen tapaani saanut nukuttua ja yhtäkkiä alko vasemman munasarjan tienoilla tuntua tuttua särkyä, joten piti mies herättää, että jos ovis oli nyt, niin tulipahan hyödynnettyä. Ei mieskään pistänyt öistä herätystä pahakseen.

 

Voi ei kukkurukuu :hug: Todella kurjaa. Isot pahoittelut!

Spirit, tervetuloa minunkin puolesta mukavaan joukkoon! Täällä on kyllä niin ihanaa porukkaa, aina ei juttuja lukiessa uskoisi miten ikävän asian takia sitä täällä ollaankaan edes :heart:

Mariah, itse oon noita liuskatestejä tilannut milloin mistäkin, kaikki minusta toimineet suht hyvin. Prismasta en myöskään löytänyt ovis- enkä raskaustestejä vaikka kuinka etsin mutta sittarista kylläkin. Mulla on ollut vähän haasteita välillä tulkita niitä viivoja, niin oon tykännyt digistä kun se tekee tulkinnan mun puolesta.

Huoh piinaajan aika on pitkä. Onneksi on töissä kiirettä ja juhannukset sun muut, jos tässä selviäisiä kaksi viikkoa housuissaan pysyen...

 

coffeeBreak, Tsemppiä piinailuun! Aika onneksi aina menee vähän nopeammin, kun ei ehdi jokaista oiretta kytätä ja miettiä!

 

Kiitos kaikille lämpimistä tervetuliaistoivotuksista, vaikka kaikella kunnioituksella - mielummin olisin jäänyt tulematta.

coffeeBreak ja Mariah33 Prismasta ovulaatio- ja raskaustestit löytyvät luontaistuotehyllystä - kyllä, juuri sieltä. Alahyllyltä löytyvät ainakin meidän seudun prismoista, heti sopivasti leipäosaston vierestä. Siinä voi sitten samalla hoitaa ruispalaostokset ja ei tarvi koko hallia kiertää =) Etsin myös aikani ja lopulta kysyin myyjältä, en olisi kyllä muuten mitenkään niitä löytänyt oman logiikkani perusteella. Cittarissa ovat loogisemmin intiimituotteiden terveyssiteiden ym. hyllykön läheisyydestä.

).( taitaa kuukautiset olla alkamassa tuhruttelun jälkeen, hyvä olisi niin pääsisi taas homma rullaamaan

 

No just! Sieltä en tosiaan ajatellut niitä etsiä... Loogisin paikka olis ollut mun mielestä siellä missä on kortsujakin. Mutta kun en löytänyt niitä sieltä niin katsoin vielä viereiset hyllyvälit (siteet, pumpulit, rasvat jne..) mutta ei olisi tullut kyllä mieleenkään mennä etsimään niitä luontaistuotteista! Miksi ihmeessä ne siellä on??

 

Vaikka tää keskenmeno sattuu niin perkeleesti sydämeen, niin se sattuu viellä enemmän, että mun "ystävistä" KUKAAN ei eilen kysyny, että kaipaanko seuraa!!! Olin yksin koko päivän! Mies on työmatkalla....
Ne sano vaan "voi että! Oon niin pahoillani sun puolesta! <3 <3 <3" Siinä kaikki! Ei mitään muuta!

Mä en aijo enää ikinä puhua mun yhdellekkään "ystävälleni". Mitä mä teen sellasilla, jotka ei tue mua sillon, kun sitä tukee tarvin??? Vaikka olis vittu kuinka vaikee asia????!!!!??
Oon minäkin vaikka keskellä yötä joskus niitten kanssa menny, kun asiat ei oo ollu hyvin!
Mitä vaikeeta on vaan tarjota sitä seuraa ja olla vaan siinä toisen kanssa? Ei siinä sanoja tarvita!
Mua niin suututtaa ja tunnen itteni petetyks miljoonalla eri tavalla!!!

Mutta jos on jotain huonoo, niin aina on jotain hyvääkin. Se tunne mikä mulla on mun miestäni kohtaan. Mitä enemmän on vastoinkäymisiä, sen enemmän mä sitä rakastan. Se osaa aina valita ne kaikkein kauneimmat sanat sillon, kun niitä tarvii. :heart:

 

Minäkin olen nyt keskenmenon myötä yllättynyt ihmisten reaktioihin/reagoimattomuuteen. Ensinnäkään opiskelukaverit eivät edes pahoitelleet?! Vaikka nähdäänkin harvoin, niin tiesivät raskaudestani ja km:sta.
Eräs ystäväni hieman kauhisteli, mutta totesi myös, että saampahan ottaa rennosti omissa häissäni. No, vaihtaisin shamppanjan kyllä ilomielin siihen pikku kyytiläiseen.
Eräs ystäväni, jonka sisko oli kokenut myös keskenmenon oli kyllä pahoillaan ja järkyttynyt.

Onko se siis niin, että ihmiset, joilla ei ole mitään ns. "lähikontaktia" keskenmenoon, eivät yksinkertaisesti tiedä miten suhtautua siihen? Ymmärtääkö sen tuskan ainoastaan toinen keskenmenon kokenut? Keskenmenoa ei pidä vähätellä, vaikka niitä tapahtuukin niin monelle. Se on kuitenkin aina ihme kun uusi elämä saa alkunsa, sen olen nyt ymmärtänyt. Kukas sen sanoi, että raskauden yritys on kuin yrittäisi Eiffel-tornista neulan tiputtamalla osua appelsiiniin.

 

Kukkurukuu.. Kai siinä on se kun ne ei oo itse kokenu tällaista menettämistä niin ne ei ymmärrä kuinka helvetin kova paikka se oikeesti on. Mulle ei myöskään tapahtuneen jälkeen paljon kaverit ottaneet yhteyttä, mutta esim. yks kaveri kävi meillä siivoamassa sillä aikaa kun me oltiin vielä sairaalassa.. Se oli tavallaan "äänetön" osoitus siitä että haluaa edes jotenkin auttaa ja ymmärtää että nyt koetellaan liikaa.

Silloin kun päästiin sairaalasta kotiin, mä olin ihan hajalla... Makasin vaan sängyssä ja itkin, hengittäminenkin oli vaikeaa. Olin ollut vuorokauden kotona ja aina vaan samassa tilanteessa niin mun oli pakko sanoa mun miehelle että hommaa mulle jostain apua. Mun mies soitti sitten mun yhdelle ystävälle joka tuli meille ja olikin sitten heti monta tuntia. Hänen kanssa puhuminen teki hyvää.. Sai puhua keskenmenosta ilman että tuli sellainen tunne että toinen haluaa vaihtaa puheenaihetta. Mutta sitten vastapainoisesti puhuttiin myös kaikesta muustakin. Mun mieskin sanoi sen jälkeen kun mun ystävä lähti että tekipä hyvää puhua sen kanssa.

Sen jälkeen mulle tulikin tunne että ystävät on nyt lääkettä millä pääsen tästä asiasta eteenpäin ja toivun. Mä laitoin sitten itse lähimmille ystävilleni viestit että mä tarvin nyt apua ja tukea heiltä enemmän kuin koskaan aiemmin, joten toivoisin että he pystyisivät olla muhun yhteydessä nyt mahdollisimman paljon. Heitin siis tavallaan pallon heille. Ja kyllä se tavallaan auttoikin.. Hekin varmaan ajattelivat että en halua puhua asiasta, haluan olla yksin tai sitten pelkäsivät sitä osaavatko sanoa mitään mikä lohduttaisi.. Tämä ystävä joka tuli silloin kun olin kaikista syvimmällä osoittautui kaikista ymmärtäväisimmäksi. Vaikka ei hänelläkään ollut kokemusta vastaavasta mutta hän vain löysi ne oikeat sanat. :heart:

Meillä on myös miehen kanssa syventynyt vain suhde tämän hirvittävän kokemuksen myötä. Ihmettelimmekin kun jossain sairaalasta saadussa tiedotteessa luki että keskenmeno saattaa aiheuttaa kitkaa/ongelmia parisuhteeseen tms.. Mun mies vaan totes kun luki sen että "no kyllä meillä on ainakin päinvastoin"... :heart:

Mutta kukkurukuu, vielä kerran pitkä :hug: ja voimia.

 

Niin ja tosiaan itsekään en ymmärtänyt kuinka kova paikka km on ennen kuin jouduin kokea sen itse. Joten kyllä se tosiaan on niin että vain sellainen joka on kokenut sen voi oikeasti ymmärtää sen tuskan.

 

Täällä on kyllä niin matalat fiilikset, että uskaltaakohan tänne tulla sekaan...

Kukkurukuulle voimahalaukset. Vaikka se ei varmasti juuri tällä hetkellä lohduta tippaakaan, niin itse sain voimaa siitä ajatuksesta, että luonnollinen hedelmöittyminen ainakin onnistui ja se tulee onnistumaan paremmalla onnella sitten toisella kertaa. Olet mun ajatuksissa.


Jos jotakin harmittaa lukea toisten raskautumisesta, niin varoitus.

Mulla ei taida tulla kuukautisia ollenkaan keskenmenon jälkeen... Huomenna tulee 4 viikkoa tuulimunaraskauden keskeytyksestä ja taidan olla jo uudelleen raskaana. Ainakin oireet on ihan samanlaiset kuin kuukausi sitten päättyneen raskauden alussa. En ole testannut vielä, kun ei ole testejä valmiiksi kaapissa odottelemassa, mutta täytynee hankkia vielä tänään

Jos aavistukset osuu oikeaan, niin tää on kyllä hassua. Tosin edellinen km on vielä niin tuoreessa muistissa, ettei tästä osaa oikein mitenkään iloita.

Mietin kyllä sitäkin, että onkohan keskeytyksestä voinut jäädä kohtuun jotakin, joka aiheuttaa sen, että elimistöön jää hcg:tä vielä ja ilmaantuu nyt oireita. Tosin mulla kyllä raskausoireet loppui kokonaan keskeytyksen jälkeen ja alkoivat uudelleen n. 3 viikkoa sen jälkeen. Ovulaation tunnistin 2 viikkoa keskeytyksestä, mutta ei me sitä silleen hyödynnetty, kun ajateltiin että nyt ei yritetä.

 

Hei! Vaikka täällä olis kuinka surkeet fiilikset, niin toisten tälläsen kokeneiden PLUSSAT saa hymyn huulille!!! Koska te jos ketkä ootte ne plussanne ansainneet!!!!
ralliruutu Mä pidän sulle peukkuja :heart:

 

Raaliruutu sitä plussaahan me kaikki täällä metsästetään ja muiden puolesta iloitaan Voi että, mä pidän sulle peukkuja, varpaita, hiuksia ja jalkoja ristissä, että sieltä tulee se plussa! Katrinainen plussas (mun mielestä?) kanssa heti km:n jälkeen

Kukkurukuu mä en kanssa ole koskaan täysin käsittänyt, mitä keskenmeno on, ennenkuin sen itse koin. Ja mulla on lähipiirissä keskenmenoja kokeneita ystäviä. Jokainen niistä piti mulle seuraa lääkkellisen keskeytyksen aikana (istuin vessassa läppärin ja puhelimen kanssa ) ja tarkisti aika-ajoin pärjäänkö mä, mikä mun olo on ja antoivat mun käydä läpi keskenmenoa ja olivat, ja ovat yhä, läsnä. Mua ihan hävettää, että itse en ole osannut olla heille samallalailla läsnä ja apuna. Ja sitten ne, jotka eivät ole kokeneet keskenmenoa, niin ovat toimineet niinkuin minäkin, ennen omaa keskenmenoani. Paljon voimia sulle! :hug:

).( Musta ja kuukupista tuli nyt virallisesti bestikset! Voi kiesus, miks mä en oo aikaisemmin uskaltanut tätä kokeilla. Unohtaa välillä kokonaan, että se tätskä on kylässä. Ja toisaaltaan hyvä, että on Nyt voi sitten paremmin sitä Oilia paikantaa Ensiviikolla mun ja poitsun syntterit ja mun maailman paras ystävä tulee ulkomailta suomeen visiitille, ihanaa!

 

Kukkurukuu luulen että sun kaverit niin kuin moni muukin ihminen pelkää surua. Sun suru on niin suurta ja tällä hetkellä niin epätoivoista että ne ei vaan osaa käsitellä sitä. Mun mieskin pelästyi ihan silmin nähden mun "huutoitku" reaktiota, se parka ei osannut oikein sanoa mitään. Pelkäsi kai sanovansa jotain väärin. Mulla on kaksi kaveria jotka ovat itse kokeneet keskenmenon, he olivat oikeastaan ainoita henkilöitä jonka kanssa minä halusin asiasta keskustella. Jotenkaan en sietänyt niitä lässyn lässyn läsyttäjiäkään ympärillä, oli sellainen fiilis "että mistä tekään mitään tästä asiasta tiedätte kun ette ole itse kokeneet..." ja onhan niitäkin tyyppejä jotka saa kahvipöydässä lisää keskutelun aiheita toisten tragedioista.
Itse olen siis ehkä sitä kategoriaa että en välittänyt siinä kohta muiden (kuin ihan lähimpien) sympatioista, mutta ymmärrän toki että olisit tarvinnut sitä parasta kaveria siihen kuuntelemaan kun olit yksin kotona.

Mutta, oli miten oli, lohduttavia sanoja ei mun kohdalla oikein löytynyt, suuri osa niistä "lohdutuksista" kuulosti enemmän loukkaavilta kuin lohduttavilta. Henkilökohtainen suosikkini oli että "toihan oli vähän niin kuin kuukautiset olisi alkaneet, myöhässä vain." Ja yksi kaveri alkoi mun vuodatuksen keskellä miettimään kuinka hyvin asiat hänellä ovat loppujen lopuksi menneet, kolme tervettä lasta eikä ikinä keskenmenoja. Ihan hieno kiitollisuuden tuntemus varmasti, mutta oliko se oikea hetki ruveta pohtimaan sitä ääneen?

Ralliruutu varovaiset onnittelut, ihanaa. Jokainen plussa antaa toivoa meille muillekin. Kyllä tämä tästä- ajatuksella mennään kp-päivä kerrallaan.

Niin kuin moni tällä palstalla on jo todennut niin on tämä vaan niin väärin ja epäreilua. Miksi me jotka toivomme sydämemme pohjasta vauvaa emme sitä saa ja sitten ne jotka ovat niitä "hupsista heijaa taas raskaana tyyppejä" rutisevat joka käänteessä kun piti taas tulla raskaaksi. Miksi se menee niin. Pitäiskö alkaa kitiseen ja rutiseen, hä?

 

Terve tuolta toiselta puolelta!

Prisman testeistä; täällä ne ainakin on samassa hyllyssä missä on terveyssiteet ja kortsut, eli ilmeisesti sijoittelu vaihtelee paikkakunnittain

Sitte vähän omaa napaa, mulla oli eilen neuvola, ja täti oli sitä mieltä että pääsen julkiselle ultraan jo ensi maanantaina ku takana on tuo kkm ja tämä raskaus sai clomeilla alkunsa Muutenkin oli puhetta, että parin viikon välein vois sitte ultrailla tai ainaki kuunnella sydänääniä että onko kaikki kunnossa.
Nythän tilanne on se, että mulla ei oo mitään oireita. Tissit on vaan vähän arat, ja välillä mahaa turvottaa, mutta ei muuta. Ja tää oireettomuushan saa mut taas epäilemään pahinta. Oon varmaan ihan paska jäykkänä siellä ultrassa, ja jotenki oon jo iskostanu itelleni sen ajatuksen, että seki on varmaan joku kohdun ulkopuolinen, tuulimuna tai keskeytynyt keskenmeno..
No onneks on maanantai ja tiistai töistä vapaata, niin voi joko surra rauhassa tai sitten iloita, tietysti mieluummin jälkimmäinen vaihtoehto. Mullahan viikko sitte tuli taas yhdellä vessakäynnillä vähän punertavaa valkkaria, niin olin jo sillä asenteella että tää oli sitte tässä. Digitesti näytti kuitenki eilen että 3+, joten jotain tuolla sisällä vielä on.

Eipä tänne sitten muuta. Pahoittelut uusille ketjuun joutumisesta ja niille jotka on joutunu palaamaan takaisin :'( Kunpa kaikki pääsis täältä joskus pois. Tästä ketjusta siis.

piggy ja otus 6+4

 

Pahoittelut etten ole päivittänyt listaa. Reisusta kotiuduttu juuri. Päivitän illalla kun lapsonen menee unille.

 

Täällä edelleen hengissä ja kaikki hyvin, kp:t huitelee jossain 15 paikkeilla ja fiilikset edelleen rennot ja stressittömät.. En tiedä onko stressittömyyteen vaikuttanut sekin, että vasta eilen tajusin, ettei meidän tyhjennyksestä ole aikaa kuin vasta kolme kuukautta. Tai siis että aika ihmeenkauppaa se varmaan olisi ollut raskautua heti etenkin kun kierrot on olleet mitä on.
Jäätävät seksihalut on olleet vallalla jo muutaman päivän, eli varmaan oviskin sattuu johonkin näille paikkeille, vaikka laskennallisesti onkin vasta parin päivän päästä tai jotain. Vähän lohduttaa kuitenkin ajatus siitä, että seksi pari-kolme kertaa viikossakin riittää, eli ei tartte kello kaulassa sekstailla välttämättä.

Mulla on sellainen olo, että tästä kierrosta tärppää. Sama olo ollut monesta muustakin kierrosta, mutta kuitenkin. Oon jo melkein raskaana