Keskenmenon jälkeen kuumeilevat ***kesällä 2012***

Miramei, onpa hienoa että uusi kierto alkoi ja nyt saisi sitten testi muuttua ihan negaksi ja sitten pian taas kunnon vahvaksi plussaksi. Kiva että Miwwi pääsit myös uuteen yritykseen, vaikka olisi se täti saanut jättää tulematta siitä oikeasta syystä..
Tiinellille tätipahoittelut!

Kiva kuulla susta Scarleth ja hyvä että IVF on jo "kulman takana", isot peukut sen onnistumiselle ja tietysti vielä mieluummin lähes-luomu-yllärille!

Tillukas, tsemppiä, toivon sulle vahvistuvia viivoja kun uskallat testailla!

ON: dpo 4, ei mitään fiiliksiä niin kun tietysti ei kuuluiskaan vielä olla

 

Miramei ja Miwwi onnea uuteen kiertoon molemmille!! Toivottavasti seuraavaa kp1:stä ei tulisi pitkiin aikoihin!

Scarlethlle onneaa lähestyvään IVF:n! :hug:

On: Tilasin ovistestejä, kääk!! :saint: En vaan yhtään tiedä mikä kp niitä kannattaa alkaa käyttää
Tilasin myös raskaustestejä valmiiksi, mustahan tulee kunnon välineurheilija..

Toisaalta pelottaa kovin jos plussan saisikin, kestääkö sekään...

 

itkettää ja veetuttaa :'( . kaikki muut ympärillä onnistuneesti raskaana ja on ultrakuvia ja kasvavia mahoja!!! mä en kestä itse muistan ultran jossa katsottiin vauvan hahmoa, mutta ei napanuoraa enää kiinni. yhtään ei ole sellainen tunne, että olisi tästä kierrosta tärpännyt.

 

Tervehdys. Täällä yksi kuumeileva. Esikko syntyi 3/11 ja saman vuoden elokuussa alkoi pikkukakkosen yritys. Jouluaattona sainkin plussan, mutta se raskaus meni kesken tammikuussa. Toukokuussa tuli toinen plussa. Se raskaus meni kesken kesäkuun alussa.

Henkisesti olen aika rikki. Alkuvuoden olen seurannut lähipiirissä raskautta, jossa LA muutaman päivän ennen kuin mitä meillä olisi ollut ensimmäisessä kesken menneessä. Tuska siitä, että joku toinen sai meidän vauvan on kamala. Oman surun läpi en osaa olla iloinen toisen onnen puolesta. Viime viikolla kuulin, että lähipiirissä on myös LA samana päivänä kuin meillä olisi ollut toisesta kesken menneestä. En ymmärrä, miten pystyn taas seuraamaan omaa raskauttani ulkopuolelta. Toki tiedän, että kyse ei ole meidän vauvasta eikä meidän raskaudesta, mutta se tunne kuitenkin on olemassa. En ole oikeastaan edes kateellinen. Olen vain surullinen.

Kaikesta huolimatta sain voimia näistä keskusteluista. Viikonloppuna ja alkuviikosta luin näitä useampia ja helpotti, kun tajusin etten ole tunteitteni kanssa yksin. Tajusin myös, että tästä surusta minun on noustava. Aiheesta ei kuitenkaan kovin monen kanssa voi puhua, joten toivoisin, että tässä foorumissa siihen kykenisin. Toki miehelleni näistä puhun, mutta eihän täysin ymmärrä. Tsemppaa vain uuteen yritykseen. Ja sehän tässä taas alkoi, greippimehun ja vyöhyketerapian voimin. Miehenkin pistin omalle kuurilleen. Katsotaan miten käy. Pelottaa kuitenkin. Mitä jos tulen uudestaan raskaaksi ja sekin menee kesken?

Vaikea ruveta heti alkuun kommentoimaan, mutta näin yleisesti. Tsemiä ja voimia! Ja itkekää ja surkaa, jos siltä tuntuu. Muuten suru saa vallan ja se on fyysisestikin jo haitallista. Suru aiheuttaa pahimmillaan kropalle stressitilan ja stressi voi vaikeuttaa uutta raskautta. Tai näin minä ainakin uskon.

 

Hei! Täälläkin ilmoittautuisi kuumeilijaksi uusi jäsen.

Oma tarinani lyhykäisyydessään: minä ja mies yhdessä yli 10v, molemmat kolmikymppisiä ja ehkäisy jätettiin pois 2/12, 4/12 saatiin positiivinen raskaustesti. Nt-ultrassa todettiin kkm kesäkuussa (mitään oireita tai vuotoa ei ollut), ja sen jäljiltä keräilen vähitellen itseäni takaisin kokoon. Ensimmäiset kuukautiset käynnissä ja niiden jälkeen alkaa ensimmäinen yrityskerta.

Minulle on vielä hieman vieraita nämä kp:t ja muut lyhenteet ja laskentatavat, mutta jos oikein ymmärsin niin ensimmäinen kk-vuotopäivä on kp1. Minulla siis tänään kp 8.

Olen lueskellut tätä (ja monia muita) keskusteluja jo jonkin aikaa, ja päätin vihdoin liittyä joukkoon. Tuntuu vaan siltä etten pääse tästä pahasta olosta pois ilman tukea. Mies yrittää ymmärtää mutta luulen ettei täysin ymmärrä. Tekee todella pahaa kuulla muiden ilouutisia ja eilenkin pidättelin itkua kun sain tietää tutullani olevan sama LA kun minulla oli ollut. Vaikka tulinkin raskaaksi ilman yrittämistä, tuntuu asia silti epäreilulta. Voin vaan kuvitella kuinka pahalta teistä tuntuu, jotka olette kauan jo yrittäneet.

Siispä, kiitos jo etukäteen teille kaikille, olette tukeneet minua jo pitkään! =)

 

Sehän tässä onkin, tuo pelko ja epätietoisuus... Vaikka olenkin raskaana, mikä takaa, että "oikeasti" olen? Ettei taas ole tuulimuna? Tai tapahtuuko nyt jotain muuta ikävää. Nyt odotan ar-ultraa, jos siitä selvitään, np-ultraa, sitten rakenneultraa, loppuraskautta, synnytystä jne... enää raskaus ei ole mielessä onnellisena jatkumona, vaan tiedostan selvästi sen, mikä lottovoitto terveen lapsen syntyminen on!

Minulla lapsia on jo kaksi, he ovat pitäneet minut järjissäni ja olen heistä äärimmäisen kiitollinen. Olen sanonut uteliaille sukulaisille, että kaikkea ei voi saada, kolmannen edelleen haluaisimme ja jos hänet meille suodaan, olemme enemmän kuin onnellisia

 

Aivan, tämän kokemuksen jälkeen seuraava raskaus pelottaa aika tavalla. Oireisiinkaan ei voi luottaa ollenkaan. Jos nyt keväällä odottaessani pelkäsin niin mitä se tulee olemaan seuraavalla kerralla? Ravaan kerran viikossa ultrassa varmaankin

Toisaalta, tämän jälkeen sen oman nyytin syliin saaminen tuntuu varmasti ihan uskomattomalta.

Kuinka kauan teillä kesti keskenmenon jälkeen positiiviseen r-testiin?

 

Miwwi ja Miramei Hirveästi tärppionnea uuteen kiertoon :heart:

Haaveissani ja zapatalle pahoittelut joutumisestanne tähän pinoon. Itse täältä varsinaisesti olenkin jo "päässyt pois", sillä plussasin tuossa heinäkuun alussa, nyt kai rv 7+3 tai jotain. Silti tulee täällä vielä roikuttua ja lueskeltua muiden kuulumisia. Ihan hirveästi tähän uuteen onneen ei todellakaan voi luottaa, kuten WP tuossa aiemmassa viestissään myös totesi. Itselläni takana 2 km, mutta onneksi myös yksi lapsi. Se antaa uskoa tulevaan. Raskauduin heti kkm jälkeen, eli yksiäkään kuukautisia ei tullut välissä. Edellisellä kerralla tulin raskaaksi yksien menkkojen jälkeen ja sillä kerralla mentiin loppuun saakka :heart: Toivon nopeaa toimintaa myös teille! Itsestä ainakin tuntui, että uusi raskaus on ainoa asia, mikä km:n aiheuttamaan suruun ja kaipuuseen auttaa. Silti olen hieman katkera siitä, että itse en näköjään koskaan saa kokea "normaalia ja onnellista" raskautta, vaan km varjostaa taas tälläkin kertaa odotusta.

TULKINNANVARAISELLE myöskin tsemppiä ja voimia surullisten ajatusten kanssa. Me kaikki täällä jaetaan varmasti nuo tunteet. Itsekin olin suunnattoman kateellinen, kun kuulin kaverista, joka plussasi samana päivänä mun kkm:n kanssa ja on nyt jo onnellisesti rv 13+. Mäkin olisin jo yli puolen välin, jos ekalla kerralla olisi onnistunut Nyt pitää vaan kärvistellä ja odottaa ja uskoa parasta.

 

Minä testasin tämän plussan samana päivänä, kun vuosi sitten kuulin ultrassa tuulimunasta... ja digillä sain 2-3 vkoa testiin samana aamuna, kun vuosi sitten makasin leikkaussalissa kaavinnassa, kuten monessa ketjussa (ehkä tässäkin) olen jo kertonut :| Eli aikalailla vuosi meni, ja siksikin toivon, että nyt saisimme onnellisen lopun.

 

Toivon todella Whisky Peat ja kwaidan että teillä vauvat pysyy nyt matkassa loppuun asti.

Näitä keskusteluja lukiessa itselleni on herännyt kysymys että miten keskenmenoja voidaan hoitaa ja seuranta näin eri tavalla paikkakunnasta riippuen? Itselläni ei ollut minkäänlaista jälkitarkastusta (r-testiä kotona lukuun ottamatta) ja epätietoisuus olikin aika ajoin aika suuri.

Luulen etten ollut kuitenkaan tyhjentynyt täysin, vaikka r-testi negaa näyttikin. *ällövaroitus* Näiden menkkojen 3. päivänä (kun rupesi vuotamaan runsaasti) tuli pyyhittäessä sellainen muutaman sentin halkaisijaltaan oleva möykky. Ei limainen eikä verinen vaan lähinnä sellainen lihainen. Jos joku ymmärtää mitä tarkoitan... Nyt onkin koko ajan takaraivossa tykyttävä tunne, että mitä jos näidenkin menkkojen jälkeen jotain vielä sinne jää...

 

Haaveissani ja zapata, tervetuloa joukkoomme. Tämä on juurikin se paikka, jossa ymmärretään ne kipeimmätkin tunnot ja tämän jälkeen keskustelua voi jatkaa tuolla raskaus-puolella vieläkin vankemmalla vertaistuella.

MiNalo No joo, enhän voi tietää, että tämäkin olisi taas kemiallinen, mutta en vaan enää viitsi muuta uskoa ennenkuin ollaan riittävän pitkällä. Pikkusiskon syntymään johtaneesta raskaudesta mieskin jo totesi: " Ai taas. No, ans kattoo nyt." Ja sillä mielialalla mentiin liki puoliväliin. Emme uskaltaneet edes puhua vauvasta kunnolla toisillemmekaan ennen puoliväliä. Vasta rakenneultran jälkeen alettiin edes miettiä, pitääkö vauvalle jotain hankkia. Ja sitten rv 24+1 todettiin paikat hyvinkin kypsyneiksi ja taas sai aloittaa jännäämisen, tuleeko lasta syliin saakka (tuli 41+0 ).

 

mulla tuli kkm jälkeen kaksissa menkoissa istukan palasia. vaikka testi oli negaa, niin silti juuri sellaiset lihaisat palat tuli alussa. eli siinä varmasti syy, miksi ei ole tärppäillyt. toivottavasti nyt on puhdasta kohdussa. nyt jännityksellä odottelen että voin testailla. yöllä olen palellut ihan kauheasti...samoin oli edellisessä rsaskaudessa joka meni kesken. Ihana kun on tällainen paikka jossa purkaa ajatuksia. ei kukaan muu jaksa tästä asiasta kuunnella. kiitos teille ihanat!! ja tsemppiä kaikille täällä oleville

 

TULKINNANVARAINEN Toivottavasti toi sun palelu oiskin pikkusen viesti itsestään. Hyvä tietää että muutkin käyvät/ovat käyneet samaa kurjuutta läpi (en kyllä kenellekään sitä toivo) koska ei missään kerrota näistä. Ohjeiden mukaan km menee siististi parissa viikossa ohi ja negatesti onkin sitten se ainoa johon luuli voivansa luottaa. Näillä ohjeilla pitäisi sitten mennä, ja kun mikään ei mene niin kuin ohjeissa, miehet ihmettelee että mitä noi naiset oikein panikoi ja hätäilee... Ainakin omani tekee.

tillukas toivottavasti tämä kuitenkin menisi ihan loppuun asti. On varmasti rankkaa tosiaan kokea kemiallinen kerta kerran jälkeen ilman että pääsee toipumaan.

Luulen että itselleni (ja varsinkin miehelle) on tuosta kkm:stä jäänyt sellainen olo, ettei seuraavasta kerrota kenellekään ennen kuin ainakin nt-ultra on ok, todennäköisesti ei silloinkaan kovin monelle. Me tyhmänä kerrottiin vanhemmille jo 9. viikolla, ja anoppi oli sitten seuraavana päivänä kailottanut sen koko kylälle. Varsinkin tuo kailottaminen ärsyttää, koska kerrottiin heille uutinen tyyliin "jos kaikki menee hyvin, niin meille tulee jouluvauva".

 

zapata: mulla on takana 4 km (2 spontaania&2 kkm) ja myös 2 ihanaa prinsessaa. Tällä hetkellä olen raskaana rv 20+2 nyt pari päivää sellaiset, että 1. krt kummatkin ovat uskaltaneet alkaa nauttimaan raskaudesta ja uskomaan, että ehkä meille sittenkin on tulossa joulukuuss pieni poika vauva. Rakenneultra teki tämän muutoksen. Sitä ennen olin vielä ihan varma, että jotain on vialla. Kerroin tämän myös kätilölle ennen ultrausta ja hän oli 1. kuka otti tosissaan meidän huolen. Hän ultrasi meitä tunnin verran ja selitti kaiken niin perusteellisesti ettei jäänyt mitään epäselvää, oli aivan ihana! Huomaa. Ihan se selvän muutoksen miehessä ja minussa, uskalletaan katsoa pieniä vaatteita, harrastaa seksiä ilman pelkoa (2 spontaania km alkanut seksin jälkeen heti), miehen hakeutuu mahalle tämän tästä kokeilemaan potkuja ym mitä ei aikaisemmin uskaltanut tehdä. Tottakai on vielä miljoona asiaa mitä voi mennä pieleen, mutta nyt 1. krt uskallan ajatella, että entä jos ei menekään pieleen ja me saadaan vauva joulukuussa. Tsemppiä kaikille yritykseen ja toivotaan että se palkitaan mahdollisimman pian!

 

zapataMullakaan ei ois km:a seurattu, eikä seuratakkaan, mitenkään jos en yksityiselle ois menny. Kerkesin varata ajan ar-ultraan maanantaille, ja vuoto alko perjantaina. Pääsin sitten vielä kahden viikon päästä kontrolliin, jossa varmistettiin että kohdussa ei varmasti ole enään mitään. Mitään hcg arvojen seurantaa ei kuitenkaan ole, joten itsekkin joudun tuohon kotona testailuun turvautuun. Mutta siis pointtina se, että jos kokee kivuttoman ja vuotojen kanssa kotona pärjäävän keskenmenon, niin ainakaan täällä meillä ei pääse muuta kuin yksityiselle. Mikä on mun mielestä kans niin tyhmää. Jotenki tuntuu että jos luonto hoitaa homman alusta loppuun, asiaan ei tarvi regoida mitenkään. Ei otetan huomioon että myös se henkinen hyvinvointi siinä kärsii : /
Tuosta kertomisesta vielä. Me ollaan kahesta ekasta kerrottu oikeastaan heti (4+ ja 6+ viikoilla). Nyt ajateltiin että ootetaan sinne nt-ultraan ennen ku kellekkään kerrotaan, ja näin kävi. Isovanhemmillekkin jouduttiin sitten kertomaan että meille piti tulla helmivauva, mutta menikin kesken. Eli sitten kun uudestaan tulen raskaaksi, niin kerrotaan varmaankin taas melko pian.

ON Onpa muuten ihana olla ilman sidettä tai phs:ää. Saihan tuota melkein 5 viikkoa kulkeakkin jokin rätti housuissa. Tänään siis viisi viikkoa km:sta, ja kolmas vuodoton päivä.

 

malttamaton Ihanaa että saitte hyvän kätilön, joka ymmärsi huolenne. Nyt pääsette kunnolla nauttimaan uuden tulokkaan odotuksesta. :heart: Meillä kaveripariskunta taisi pelästyä oikein urakalla meidän kkm:ää, heillä samoihin aikoihin rakenneultra kun meillä oli tuo nt. Sinänsä ikävää että heidänkin odottaminen kärsi meidän menetyksestä. Tosin tiiviissä kaveripiirissä nämä ilot ja surut on yhteisiä, enkä ole hänelle mitenkään kateellinen vaikka vauvan saakin (toivottavasti) syliinsä, olen vain mielettömän onnellinen heidän puolestaan.

Marlin komppaan niin tuota sidettömyyden ihanuutta! Itsellä kkm:n vuoto kesti lähes 5 viikkoa, ja siitä 2 viikon päästä alkoi menkat. Nyt on sellainen olo, että kun nämä menkat loppuvat rilluttelen kotona ilman housuja

Toikin on totta, että on kurja kertoa raskaudesta sitten kun se on jo päättynyt. Itselle oli ihanaa saada ystäviltä tukea kun kuitenkin tiesivät raskaudesta. Tuo anopin käytös vain sai miettimään, että kannattaako sitä kertoa. Kun ei sieltä päin myöskään ole minkäänlaista sympatiaa tai tukea kkm:n jälkeen tullut, asia on lakaistu maton alle. Ehkä jätetään vain heidät seuraavassa pimentoon.

Mietin että pitäiskö munkin käväistä tuolla yksityisellä kun menkat loppuu. Saisi varmuuden että kohdussa ei nyt sitten olisi enää mitään. Mielenterveyteen käynti ainakin auttaisi, jos ei muuten.

 

malttamaton On kyllä ihana kätilö ollut teillä. Toivotaan kovasti että neljän menetyksen jälkeen saisitte taas vihdoin nauttia siitä ihanasta ajasta jota vauva tuo mahassa ollessa, ja täällä maailmassa :heart:

zapata Mulla onneks ne menkat tuli heti vuodon perään, eli viime viikolla alko eka kierto km:n jälkeen. Hyvä että sullakin alko uus kierto nuin pian No on kyllä aika pöyristyttävää käytöstä jos ei anoppi mitenkään ole reagoinut teidän menetykseen. Kannatan kyllä itsekkin tuota että sitten vasta kertoo kun vauva on jo syntynyt Vieläkö sulla r.testi näyttää plussaa? Ajattelin kun mulla oli kohtu jo lähes kokonaan tyhjä tuollon neljäntenä vuotopäivänä, ja kaks viikkoa siitä oli kokonaan tyhjä, mutta r.testi oli vielä viikko sitten positiivinen. Eli siis neljä viikkoa km:sta. Pitää nyt viikonloppuna vielä testata että joko se ois negatiivinen. Mutta siis tarkotan että jos sulla on r.testi nega, niin uskosin myös kohdun olevan tyhjä, eli ei kannata yksityiselle rahoja tuhlata

 

Kertomisesta. Me kerroimme esikoisesta vanhemmilleni alkuraskauden ultran jälkeen, about rv7+ ja muille ekan kolmanneksen jälkeen, pari ekaa km ei sanottu lainkaan, kolmas kerrottiin vanhemmilleni, kun vihdoin tuli ulos (12+0, kkm, kuollut 6+), seuraavat kolme kerrottiin heti vanhemmilleni, mutta se kolmas ja synnytykseen saakka edennyt paljastettiin vasta kun oli pakko, eli siinä ekan kolmanneksen jälkeen, kun ei mahaa enää saanut mihinkään piiloon. Nyt näistä ei olla puhuttu kenellekään, kun ei ne meitäkään muuten kosketa kuin ottavat päähän. Emme enää jaksa käsitellä näitä kemiallisia keskenmenoina; niitä on ollut niin paljon, ettei ihmisen pää niitä enää kestä. En tarkoita vähätellä jonkun muun tuskaa kemiallisen jälkeen, oli se tuska meilläkin kova tuota pikkutermiittiä yrittäessä, mutta enää ei vaan jaksa.

Pikkusiskon myötä olemme maininneet, että hän on kuudes kullannuppumme esikoisen jälkeen. Nythän rotla on jo kunnioitusta herättävä G9P2. Plus tämä yrittäjä.

 

Marlin Mulla 5 viikkoa kkm:stä r.testi negatiivinen, siksi olinkin siinä oletuksessa että kohtu on tyhjä. Nyt kuitenkin menkkojen 3. päivänä tuli ilmeisesti vielä istukan palasia, siksi tämä paniikki on palannut. Luulin oikeesti että sentäs tuohon negaan olisi voinut luottaa. Niitä positiivisiakin tuli muutama tehtyä...

 

Haaveissani ja Zapata, tervetuloa, vaikka tänne ei kenenkään toivoisi päätyvän, niin sitten kun keskenmenon/menoja on joutunut kokemaan, on tosi tärkeä löytää paikka, jossa pystyy keskustelemaan toisten saman kokeneiden kanssa tunnoista ja kaikesta tähän liittyvästä! Isot pahoittelut kokemastanne:hug:!

Zapata, mäkin olen ihmetellyt tuota suurta vaihtelua kontrollien, jälkitarkastusten ym suhteen paikkakuntien välillä! Jo ihan henkisenkin puolen takia varsinkin tilanteessa, jossa on jo nt-ultraan asti päästy, olis mun mielestä jonkinlainen kontrolli tarpeen. Toivottavasti nyt sulla on kohtu puhdistunut ihan kokonaan ja uusi kyytiläinen pääsisi pian tarraamaan matkaan!

Kertomisesta vielä, itse olen päätynyt kertomaan aivan lähimmille ystäville silloin, kun raskaana ollessa asia on tullut esiin, esim on suoraan kysytty olenko raskaana, kun ei viini illanistujaisissa maistu. Mutta vain niille, joille olen ollut valmis kertomaan uudesta keskenmenostakin ja joihin luotan, etteivät kerro eteenpäin. Helpommalta on kyllä tuntunut kertominen jälkikäteen sekä raskaudesta että km:stä samalla kertaa, mutta en ole halunnut noille tärkeille ystäville valehdellakaan. Viimeisimmästä raskaudesta kerrottiin parille lähimmälle ennen nt-ultraa, muutamalle lisää nt-ultran jälkeen, töissä ja esikoiselle oli tarkoitus kertoa vasta rakenneultran jälkeen, mutta sinne asti ei sitten enää päästykään. Vatsa oli kyllä sen verran kasvanut jo, että esim töissä oli huhut jo liikkeellä ja päätin kertoa sitten km:n jälkeen tapahtuneesta (siis vain tästä viimeisimmästä). Sekin on jotenkin raskasta, että aihe on ihan tabu, ei sitä oikeen voi kahvipöydässä alkaa tilittämään yrityksen venymisestä ja toistuvista pettymyksistä.

 

Keskenmenon jälkeen kuumeilevat ***kesällä 2012***

Sunnuntaina 5.8.2012

HAAVEISSA ESIKOINEN

miuku9__21v___TM 2/12___________________________KP 80/28-30
Starhope___37v__KKM 3/12___________________________KP 43/30
Mirtsu81_____KKM 4/12_____________________________KP 66/34-37
Miwwi___21v____KM 5/12___________________________KP 5/28-35
Miramei___24v___KKM 4/12_________________________KP 5/33-38
Mosmos____22v___KKM 5/12________________________KP 49/30-32
Mimmiel__29v___KKM 2/12___________________________KP 66/29
zapata______KKM 6/12______________________________KP 10

HAAVEISSA TOINEN

MiNalo__27v___KKM 6/11, KKM 3/12_________________KP 28/30-32
Quu__35v_____KM 10/10,12/10,3/11,8/11,3/12________KP 21/28-32
pupu75__36v____KM 1/12__________________________KP ?
kultakimpale2___KM 10/08,KKM 3/09,KM 12/10,KKM 4/12___KP ?
Lilleri82__30v___TM/KM 11/11______________________KP 28/25-27
Naneni___28v___KM 5/12___________________________KP 28

HAAVEISSA KOLMAS

Tulkinnanvarainen___KM 4/12________________________KP 27/30
tillukas__32v__KM 5/09,8/09,11/09,2/10,5/10,5/12,7/12_KP 35/28-33
Marlin__28v___KM 7/12_____________________________KP 13/28

HAAVEISSA NELJÄS

tiinelli____KKM 1/12, KM 5/12__________________________KP 7

HAAVEISSA VIIDES

puskajussi__40v__KKM 12/11_________________________KP 8/28-30
miss bamse____KM 11/10____________________________KP 99/28
Carolina30+____KM 06/09,TM 03/12___________________KP 20/28-30
piuu__30v__KU 3/12________________________________KP 47/28

:heart: :heart: PLUSSANNEET :heart: :heart:

Tammikuu: Koski, adora, Riikka90, _Lumi_, Fantteli
Helmikuu: Unelma kolme, Micaela, Johnu, Idylli?
Maaliskuu: Nellielli, Ipna, rontti1, Missa-76, Daizy06, Jenksula
Huhtikuu: mame31, malttamaton, Wandii, tiiru, vaavimasu, meadow, Lynette, Suerte, m1n1
Toukokuu: zoobles, *kenguru*, adora, Aniit, diiselikissa, Pink89, Sirel, Toivotonko
Kesäkuu: Tuuliannaliina, Neiti-81, Sanniz, cannes, mamiksi monelle, kodehu, heidukka, Jiiii, Suikkis, Missa-76, P12
Heinäkuu: kwaidan, kokkeli, dyddö, Whisky Peat

TAUSTALLA:

mammuzki, DingeLiDong, miinu92, maikkuliini, beebe010, taraolivia, Suerte, cannes, miinä, fossiili, hannahi1, salasei, iitu85, Scarleth, duello, Vinku85, Sussu-72, kattikati, Cattibrie, Taivaanrannan maalari, Sachie

Linkki odotuspuolelle siirtyneisiin:
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/odotusaika/2106856-keskenmenon-jalkeen-plussanneet-kevat-2012-a/

 

Tänään tehty elämäni eka ovistesti, tosin nega. Laskureiden mukaan pitäisi olla vasta keskiviikkona, joten eiköhän ne viivat sieltä vahvistu. Vähän jännittää että löytyykö se ovis. Sain kaverilta sen ylimääräiset testit, sekin joutui km:n jälkeen bongaamaan tikuilla oviksen, kierto kun oli mennyt ihan sekaisin.

Toivon tosiaan että onnistuisin raskautumaan nopeasti, mulla on kuitenkin endometrioosi riesana, ja näistä luomumenkoista se varmaan riehaantuu kunnolla. Gyne sanoikin mulle silloin kun olin raskaana, että mut on tarkoitettu olemaan raskaana tai pillereillä. Itse valitsisin tietty tuon raskaana olemisen.

 

Mä en kestä! Taas alkoi vuoto, nää menkat on nyt loppunut jo 2 kertaa ja nyt siis 2 kertaa myös alkanut uudestaan. Joka kerta samana tai seuraavana päivänä pupuilusta. Pitäisköhän mun sittenkin pistäytyä siellä lekurissa? Rupee pää hajoamaan tähän vaippailuun!

 

Ensinnäkin tervetuloa zapata ja Haaveissani! Tosi kurjaa, että olette tänne päätyneet, mutta toivottavasti ette viivy pitkään ja meistä on vertaistukea vaikeiden asioiden käsittelemisessä.

malttamattomalla ollut aivan ihana kätilö! Kovasti tsemppiä jatkoon, toivottavasti nyt pikkukaveri pitää kovasti kiinni ja pysyy kyydissä kevääseen asti

kwaidanille ja WP:lle vauvaliimaa putkiloittain, halu uskoa tulevaan pitää toivottavasti vauvan kyydissä tällä kertaa Askel kerrallaan, päivä päivältä eteenpäin!

ON: Laitetaan nyt teillekin näkyville nämä, mitä mieltä olette? Mä oon tuijottanut noita nyt silmät kieroon ja kyllä se musta on vahvistunut, muttamutta Toi on rfsu:n testi ja siinä ohjeessa sanottiin, että vaikka olisi kuinka hento toinen viiva, niin kyllä se silloin on plussa, mutta kun musta noi on niin toooosi hennot, että onko vaan viivanpaikkaa sittenkin?

Perjantaina:

Tänä aamuna (tänään pitäis menkkojen alkaa):

 

Naneni Tuosta perjantaisesta näen vain viivanpaikan mutta tämän aamuinen näyttäisi jo mielestäni hailakkaa plussaviivaa. Toivottavasti vahvistuu siitä ihan kunnon plussaksi! :heart:

Itselläni tuon kevään raskauden alussa näytti haaleaa plussaa (hieman tummempaa kuitenkin kun tuo) vielä muutama päivä sen jälkeen kun menkkojen olisi pitänyt alkaa. Sitten seuraavalla viikolla teinkin digin, ja se olikin sitten jo "raskaana 2-3 viikkoa".