Meille syntyi pieni tyttö 17.6. :heart:
3180g ja 47,5cm. Synnytys oli nopea ja helppo.
Eilen tulimme kotiin. Kaikki hyvin. :heart:
3180g ja 47,5cm. Synnytys oli nopea ja helppo.
Eilen tulimme kotiin. Kaikki hyvin. :heart:
Mä hain itselleni oikeen apteekin rautaa kun oon väsynyt ja syönyt vaan luontaistuote rautaa ja toivon nyt ihmettä.Mutta mä en tiedä miten saisin työvoiton olosta, itseäni niskasta kiinni....Alkuperäinen kirjoittaja Tellu30:[Minulla oli alkuraskaudessa juuri samanlaisia ajatuksia kuin sinulla, en jaksanut enää itteäni ja säälin perhettäni kun olin kokoajan joko pahalla tuulella tai itkin.
Ja samoilla linjoilla mennään täälläkin että kroppa ei (eikä mieli) kestä enempiä raskauksia, eli pitää nauttia tästä täysin rinnoin kun viimeistä viedään. :hug:
Minäkin tosiaan säikähdin omia tuntemuksiani alkuraskaudesta, koska hehkutin niin että tulen nauttimaan tästä viimeisestä jne.. Eihän se tosiaan menny sitten niinkuin suunnittelin, otettiin miehen kanssa vähän väliä yhteen ihan kunnolla (tai minä siis tulkutin ja mies joutui vaan kuunteleen), lapsetkin sai kuulla suhteellisen helposti kunniansa.. :ashamed: :'( En tiedä miten olen nyt onnistunut muuttamaan omaa asennettani että rauhoitun ja kaikki ei tarvi mennä just niinkuin minä haluan (minä siis olen tuollainen, en tarkoita että kaikki muut olisi myös), uskon kyllä vakaasti että hormoonit ovat olleet kaiken takana. En kyllä aikaisemmin ole tuollaista kokenut ja en uskonut ikinä olevani mikään hormoonihiiri. Toivottavasti ymmärsitte mitä yritin sepostaa.. =) Lähinnä siis varmaan tarkoitin että enemmän on varmasti hormoonit tasapainoittuneet kuin työvoittokysymys, väärä sanavalinta. =)Alkuperäinen kirjoittaja Me9jaBonus:Mä hain itselleni oikeen apteekin rautaa kun oon väsynyt ja syönyt vaan luontaistuote rautaa ja toivon nyt ihmettä.Mutta mä en tiedä miten saisin työvoiton olosta, itseäni niskasta kiinni....Alkuperäinen kirjoittaja Tellu30:[Minulla oli alkuraskaudessa juuri samanlaisia ajatuksia kuin sinulla, en jaksanut enää itteäni ja säälin perhettäni kun olin kokoajan joko pahalla tuulella tai itkin.
Ja samoilla linjoilla mennään täälläkin että kroppa ei (eikä mieli) kestä enempiä raskauksia, eli pitää nauttia tästä täysin rinnoin kun viimeistä viedään. :hug:
Mä niin lähdin tähän odotukseen asenteella että nyt nautitaan ja lopputulos on tämä kiukkuisuus ja masentelu :ashamed: :/
Perhehän se tosiaan eniten tässä kärsii!!!!!!Ja sekös harmittaa!!
Kai se täytyis vaan päättää että nyt loppuu murjotus ja vääntää naama hymyyn =)