Kiva juttu
Raffel et vauva on oikeinpäin =) Välillähän se on tosiaan hankala vatsan päältä tietää, että kumpi on pää ja kumpi peppu. Potkutkin voi tulla tosi ylös, vaiks oliskin peppu eellä tulossa. Ei mulla polillakaan osannu lääkäri sanoa viimeks, ennenkun ultras, että kumminpäin tää on.
S-anttu toivotaan, et pikkunen pääsis pian vierihoitoon.
Kuanyin ei tarvi tollasesta huolestua: oisko sulla vauva lasketunu? Sehän muuttaa mahan muotoa ja kokoa usein, tai sekin voi vaikuttaa jos vauva jotenkin eri asennossa.
LS reippaasti vaan otat asian puheeksi! Ymmärrän kyllä sun huolesi siitä, että osuu ymmärtämätön lääkäri :/ Mutta tosiaan: eihän se niin ole, että se kipu olis se ainut mitä "saa" pelätä. Siis mä en henk.koht. oo pelännyt synnytyksiä, mutta siin vaiheessa kun on ollu aika puristaa pää ulos, ni oon aina jänistäny ja joutunu kokoomaan itteni. En pelkää kipua, enkä edes vauvan mahtumista, vaan joku siin viimisessä rutistuksessa vaan pelottaa :| - vaikka koko hommahan on periaatteessa jo melkeen ohi siin vaiheessa.
Ootko miettiny jotain vaihtoehtosta hoitomuotoa tohon käynnistämiseen? Esim. vyöhyketerapiaa? Mulla itellä on siitä tosi hyviä kokemuksia - ei tosin käynnistyksen suhteen, kun sitä en o tarvinnu - joten suosittelen lämpimästi kokeilemaan jos yhtään kiinnostaa
MUTTA: sit tarttis löytää hyvä terapeutti, eli olis hyvä jos joku vois jotakuta suositella - niitäkin on aika moneen menoon.
maranooka ihanalta kuulostaa tuo päiväkodin juhla! Just tässä muistelin haikeena kun esikoinen toi ensmäisen omatekemän äitienpäiväkortin mulle... :heart:
Mä täällä ihmettelen, et mitähän mahassa tapahtuu
Hirvee mylläys oli eilen ja täl hetkellä en kyllä tiä, kuinpäin tää sankari täällä oikeen on. Ei oo tullu kunnon potkutteluja ni kauheen vaikea arvailla.