Moikat kaikille! Oli teitä ikävä.
Eilen siis päästiin iltapäivällä kotiin, kun pojan antibioottihoito lopetettiin. Voidaan molemmat hyvin ja maito on noussut ihan kivasti. Imetys hieman välillä takkuaa pojan keskola-aikaisen pulloruokinnan takia, mutta rintakumien kanssa saadaan kyllä homma hoidettua ihan kivasti.
Synnytyskertomusta hieman pyöristettynä tässä samalla:
Oksitosiinitippa aloitettiin siis ihan testausmielessä pian kontrollin jälkeen, kun ultrassa lapsiveden tilanne näytti huolestuttavalta. Tilanne näytti lupaavalta, joten tippaa lisättiin ja soitin miehen paikalle puolen päivän tietämillä. Supistukset oli tosi ilkeitä ja kun kaurapussista ei ollut apua, pyysin akuneulat. Selkäpuolella ne auttoikin ihan hyvin, mut masun puolella teho oli mitätön. Tippa lopetettiin kalvojen puhkaisuun kolmen aikoihin, mutta jouduttiin laittamaan seiskan tienoilla takasin... Omat supparit oli kyllä voimakkaita, mut kohdunsuulla tilanne ei edennyt. Suihkuun enkä ammeeseen päässyt tuon kalvojen puhkaisun takia, vaikka olisin sitä toivonut.
Ennen synnytystä vannoin, ettei ilokaasu ole mun juttu, mut suostuin kokeilemaan sitä silti. Epiduraalia (jota en myöskään aikonut ottaa) ei uskallettu antaa kovin varhaisessa vaiheessa, ettei synnytys hidastuisi. Tippa aiheuti 2-4 kyttyräisiä suppareita eli edellinen ei kerenny kunnolla mennä ohi tai vaan vähän heikentyä, kun taas vahvistui huimiin lukemiin. Siinä sitten temmoin ilokaasua ihan urakalla ja ihan kivasti se toimi. Huono olo ei tullut eikä noussut päähän sillai kun luulin. Muutin käsitykseni, käytän varmasti seuraavallakin kerralla.
Epiduraalin sain sit myöhemmin, kun ilokaasu ei enää riittänyt ja lisäannoksenkin vielä. Vähitellen siitä sit edettiin ponnistusvaiheseen ja pitkähkön pakerruksen jälkeen näki vauva viimein päivänvalon. Poika oli ihan sininen eikä hengittänyt aluksi... Olin niin väsynyt, etten tajunnut edes huolestua siinä vaiheessa. Hoin vaan että "hengitä rakas, hengitä". Kuultiin se pieni parkaisukin sieltä viimein ja hoitajat lähti puhdistamaan hengitysteitä ja sieltä poika vietiin pian keskolaan. Sain siinä välissä vauvan hetkeksi syliin. Pikaisesta virkoamisesta huolimatta otettiin seurantaan, koska loppu lapsivesi oli paksua ja vihreää. Myös mun positiivinen koetulos lapsivesiepäilyn yhteydessä oli syy aloittaa antibiootit. Sokeri- ja natriumarvot sekä hetkellisesti verenpaine heitti pojalla parin ekan päivän aikana, joten niitäkin seurattiin.
Vierihoitoon sain pojan lauantaina päivällä ja eilen aamuantibiootin jälkeen todettiin koetulosten olevan negatiivisia ja hoito voitiin lopettaa. Olin jo sunnuntaina esitänyt toiveen osastolla kotiin pääsystä, joten se sitten onnistuikin ihan sujuvasti. Lastenlääkäri tutki pojan ja saatiin lupa lähteä.
Henkilökunta synnärillä oli ihan huippua porukkaa ja osastoillakin kivoja. Hoidossa ei mitään valitamista, vaikka joittenkin kanssa ei ajatukset menneetkään yksiin. (Keskolassa osa ei tukenut imetysasiassa yhtään, oli vaan sillä asenteella että ehtiihän tuota... Kyllä poika rinnalle pullolta oppii. Keskolassa poikaa hoitaessa siis halusin imetystä harjoitella, että maito alkaisi nousta. Siitäkin sain kommenttia, että ihan turhaa, kun maitoa ei vielä ole... Sain kuitenkin 10 min:ssa lypsettyä jo toisella kerralla suuremman määrän kuin pojan kerta-annos.
)
Tiivistettynä: Synnytys käynnistettiin keskiviikkona aamulla 20.6. oksitosiinitipalla, poika syntyi torstaina aamulla klo 04.45. Painoa 3730g, pituus 52cm ja pipo 37cm. Kivunlievityksenä akuneulat, ilokaasu ja epiduraali. Epparia ei leikattu, 1/2 asteen repeämä tuli emättimeen ja siihen muutamia tikkejä. Papereiten mukaan synnytyksen kesto kokonaisuudessaan (katsotaan alkaneeksi siitä, kun oksitosiinitippa laitettiin takaisin seiskan aikaan illalla) 10h, josta avautuminen 8.20h, ponnistus 1.25min ja jälkeiset (täydelliset) 15 min. Istukka painoi 520g ja verenhukkaa 600ml verran. Niin ja lapsivettä olikin sitten kuitenkin ihan normaali määrä.
Mies aloitti tänään ekan viikon mittaisen
isyyslomapätkän. Tänään aloitetaan nimeämisasian ja nimiäisien järjestämisen hoitaminen ja onhan tuossa muutakin asiaa jo kaupungille. Rintapumppu pitää ainakin ostaa ja imetyspaitoja.
Poika on aivan ihana ja tosi suloinen... Ehdottomasti raskaan synnytyksen ja pitkän pakertamisen arvoinen. Yliaikaisuuskaan ei enää niin harmita, kun on viimein tuo käsittämättömän rakas nyytti sylissä. Isin poika näyttää kyllä paljolti olevan.
Onnea kovasti muille vauvautuneille ihan koko sydämestä! :flower: :flower: :flower: :hug: (Ja pahoittelut siitä mun purkauksesta... Ei ollu pahalla ketään kohtaan, en vaan sillon kyennyt iloitsemaan teidän kanssa.) Täällä onkin porukka jakaantunut nyt ihan urakalla... Hieno juttu!
Voimia ja tsempityksiä edelleen odottaville! :hug: Niin ja tietysti kiitos kovasti tsempityksistä ja onnitteluista! =)
Tervetuloa
Pii83! Kyllä tänne mahtuu... Joukkoon vaan.
Onnea vauvaantumisesta. :flower:
Jousimiehelle terkut... Oli kiva jutustella.
Niinhän siinä kävi kuten arvelinkin, eli mä tosiaan katoin sua eka ihan tyhmänä että kuka häh, vaikka tutulta näytitkin.
Mä varmaan kuule haahuilin keskolan puolella tai lastenläkärin juttusilla sillon sun lähtiessä... Oli vähän tohinaa päivä.
Kata... Mistä saa Pampersin pakkauksia? Tahtoo kans...
Luen noita teidän kuulumisia myöhemmin tarkemmin ja otan osaa keskusteluun. Poika on tuhissut tyytyväisenä isänsä vieressä sen verran kauan, että kohta alkaa tissi maistua. Itekin voisin yön torkkumisen jälkeen hieman vielä levähtää.
Hyvää vointia ja aurinkoisia päiviä kaikille. :wave:
PikkuMyy-80 ja poikanen 5vrk