No voi pahus sentään! Mä kirjottelin aamulla pitkät pätkät, omia kuulumisia ja kommentointiurakkaa. Sähläsin siinä sit jotain ja kaikki katos. :headwall: Vanhasta tottumuksesta yleensä kopsin välillä, mut tietenkään tällä kertaa en... Ehti kyl käydä mielessä hetkeä ennen, mut ajattelein ettei tarvi. Ärrrgggrrrr!!! :headwall:
Nyt en kyllä välttämättä malta naputella kaikkea uusiks... Täytyy kattoa miten pystyn istuskelemaan tai seisaaltaan kirjottamaan. Kellotan suppailuja samalla ja on muuten aika tujakoita välillä...
Eli ihan ekana...
Oikein paljon onnea kaikille uusille vauvaantuneille :flower: :flower: :flower: ja
kovasti tsemppiä vauvanhakureissulle lähteneille ja lähteville! Ihanaa, kun porukka poksuu!
Ihania vauvojen kuvia profiileissa!
Eilen tosiaan olin siellä
vyöhyketerapiassa ja oli siitä apua... Nukuin tyytyväisenä kuuteen asti aamulla ilman vessareissua ja sit olikin kupla otassa. Eli vaikeuksia könytä ylös, kun suppas aika napakasti. Siitä lähtien on supistellu ainakin 10-15 min välein, tosin välillä kivuttomasti... Välillä sit tulee ihan sellasia tujakoita ähinäsuppareita, mut ei näillä vielä synnärille olla menossa. Kesto on puolesta minsasta pariin ja alkujen välit 3-10 min kahdestatoista lähtien... Toivo herää, mut en vielä valmistaudu. Sitten vasta kun alkaa oikeesti sattuun ja on aihetta lämpöselle suihkulle tms.
Tajusin viimein, että vauvakortit on vielä tekemättä... Poikkesin siis Tiimarista lisää aukollisia korttipohjia ja paketin kulmatarroja. Teen kannet valmiiks ja kirjotan tekstin koneelle, vauvan synnyttyä lisään kannen taakse kuvan ja teksteihin tiedot... Sit vaan tulostus, leikkely, liimaus ja postitus. Laitan kuoretkin valmiiks. Nimiäiskutsuihin meinaan löytää jostain aikaa vauvan synnyttyä.
Mistäs täällä olikaan puhetta... *Piipahtaa tarkistamaan...*
Pupuilusta... Onnistuuhan se vielä, vaikka toisin luulin. Masu on niin alhaalla, että on tosi hankalaa ja hermo meinaa mennä, mut soveltamalla siitäkin selviää. Oonkin mielissäni, ettei vielä tarvinnu siitä ilosta luopua, kun kohta tulee kuitenki pitempi tauko.
Joko joko -kyselyitä on tullut yllättävän vähän. Mutsi alotti ne varmaan jonkun aikaa ennen laskettua, mut rauhottu sit mun piruilun vaikutuksesta. Appivanhemmat on ollu muhun yhteydessä harvakseltaan, kun malttavat uskoa meidän sit ilmottavan. Miehelle välillä pirauttavat muissa asioissa ja samalla kysyvät vähän tilanteesta ja mun voinnista.
Voivotteluilta ja varotteluilta oon kans aika hyvin välttynyt. Mä kans pyöräilen lyhkäsiä matkoja välillä ja varovaisuuteen on kehotettu, mut ei muuta... Supparitkin on ihan toivottuja. Vointia ja jaksamista kysellään kyllä, mut ei sillai paapatusmielessä onneks.
Puoltuttujen ja vieraitten kyselyt siitä, minkä verran on aikaa laskettuun on aika jänniä tilanteita... Hauskoja ilmeitä, kun totean, että "meni jo".
Kaikesta mäkin huumoria revin...
Autoilun jätin jo keväällä, kun huomasin sen tuntuvan epämiellyttävälle... En pystyny istumaan enää rennosti siinä, vaan jännitin lihaksia koko ajan. Nyt en mahtuis edes penkin ja ratin väliin, jos meinaan ylettyä polkimille...
Vauvan liikkeet on muuttunu erilaisiks, sellasiks pehmeemmiks, mut määrällisesti samalla tavalla liikuskelee edelleen. Pitkiäkin aikoja saattaa olla ihan hissukseen tai sit vaan yksittäisiä muksauksia / muljahduksia tuntua, mut sit vastaavasti välillä on melkoset bileet käynnissä. Punkee kai itelleen vauhtia ja porautuu alemmas... Ainakin toivon niin.
Pompula... Mulla ainaki suppari tuntuu pinkeytenä ja siihen liittyvänä kiristävänä tunteena koko masulla ja sit juilintana tuolla alamasulla ja lantiolla, välillä ylempänäkin masua ja selkää. Tulee sillai aaltomaisesti ja kestää 20 sekunnista reiluun pariin minsaan. Välillä tuntuu tosin vaan tuo pinkeys.
Synnyttäneille kyssäriä... Missä vaiheessa te ootte ekoja kertoja lähteny vauvan kanssa reissuun? Eli minkä ikänen vauva on ollu esim. kesälomareissulle lähtiessä? Kyseessä siis ihan kotimaassa tapahtuva automatkailu rauhallisella tahdilla. Meillä kun on pari viikkoa tarkotus sukuloida ja ajankohta mahdollisesti ennen nimiäisiä... Kun muuten menee niin myöhäselle kesälle se mökkireissuilu ja elokuun lopulla tehdään toinen reissu kuitenki. Tietysti huomioidaan mun ja vauvan vointi, mut jos kaikki on kunnossa.
Nyt ei takapuoli kestä enää istumista eikä selkä seisomista... Täytyy liikuskella aktiivisemmin. Oon kyl tässä välissä puuhaillu muutakin, mut ei tunnu riittävän... Ja tulihan tässä taas tätä tekstiä...
Koitetaanhan me masukkaat päästä vähitellen jakaantumaan... Jos me lasketun ohittaneet aloteltais.
Hyviä vointeja kaikille! =)
PikkuMyy-80 ja poikanen 40+6