~KesäMassut 2007~

Moro kaikille!

Liitoskivuista kyseltiin. Minulla ne tuntui nimenomaan kävelylenkin jälkeen: jalkovälissä tuntui, että liitokset tosiaan repeää ja kohtu aukeaa.. tuntui varsikin kun nousi istumasta ja lähti kävelemään. Olen nyt venytellyt iltaisin kaikennäköisiä haara-asentoja ja joogaliikkeitä, ja ovat auttaneet. En tosin ole vielä uskaltautunut kovin pitkälle lenkille. Neuvolasta mulle sanoivat, että liitoskivut saattaa olla ohimenevää tässä vaiheessa, ei siis tarkoita, että koko loppuraskaus menisi näiden kanssa. Lisäksi minullakin on ollut pientä kipua vasemman pakarani yläpuolella, ilmenee kanssa kävelylenkin jälkeen. Venyttelyllä tämäkin vaiva on hieman helpottunut.

Supistukset tässä vaiheessa ilmenee sillä, että vatsa menee ihan kovaksi ja vähän nipistää.

Toivottavasti näistä oli jotain apua kyselevälle (jonka nimmaria en muista..)

=) kolmas & vauveli 21+3

 

Nuista supistuksista täällä on pohdiskeltu. Tuossa pari viikkoa sitten oli sellainen mukamas isompi riita kotona, jolloin yritin viimeiseen asti olla hermostumatta mutta kun mies ei osannut olla hiljaa...

No anyways, hermostuin niin kovasti että varmaan reilu tunti sen jälkeen tuli oikein kipeitä supistuksia. enkä siis tiedä että onko asialla yhteyttä, mutta jo ihan alussa huomasin että "riidan" jälkeen maha tuli kipeäksi, ja mitä pidemmälle mennään, tuntuu selkeinä supistuksina ja nyt niin kipeinä että pitää mennä kumaraan nojailemaan johonkin pöydän reunaan. Menee sitten kyllä harmistuksen myötä ohi..

Ja ei meillä mitenkään useesti "riidellä", sattuu vaan asumaan saman katon alla kaksi melkoista tulisielua, eli temperamenttia löytyis vaikka pikkasen muille luovutettavaksi... :ashamed: :ashamed:

Hauska seurailla työpaikan ikkunasta ( ison kaupungin keskusta) tuota Abien hauskanpitoa

Irmeli ja "Niilo" 23+4

 

Arh,kone väittää etä session expired..
kirjoitin paljon ja hukkaa meni.

Hb laskenut ja tuntuukin..110 oli enää kun 135 oli alussa.
sf mitta 22 mikä kai ihan ok.

kauhee tauti iskenyt ja olo sen mukainen.

Ei paljoa ajatus kulje.

kata 24+6

ai joo,putosin liki tuolilta kun terkka sanoi että 7.kk menossa.Ei kai vielä voi niin paljoa olla!!Juur alkoi 5 kk ja kamalaa kun aika menee nopeeta!!

TUlisin nyt terveeks ja saisin kii juonesta..

 

Kata. .

Miten teillä lasketaan kuukaudet? Jos sä olet menossa nyt 24+ jotain ja olet 7 kuulla..

Niin monennella minä sitten olen kun mulla menossa 27 viikko ja liberon kalenteri näyttää että olen vieläki 6 kuulla? en kyllä tajua yhtään miten näitä sitten lasketaan..

No kommentoin teille vähän myöhemmin muuta, kun ajattelin vaan lukaista nopeesti läpi ja syödä samalla. Joten kirjoittelen muuta sitten vähän myöhemmin.

 

Moikka!
Kerrankin sain hilattua itseni oikein päiväsaikaan koneelle, saatan jaksaa jopa selata vanhempia viestejä läpi ja kommentoida, jos on jotain olennaista jäänyt kommentoimatta.

Pikkusiskolla oli penkkaripäivä tänään, ei voi olla totta, että mun vauveli-siskoni on abi! Mähän en siis ole tuosta penkkaripäivästä ehtinyt vanheta lainkaan...

Pudendaali-puudutus kiinnostaisi muakin, siitä vaan tuntuu olevan aika vähän kokemuksia. On kuulemma erittäin vaikea laittaa, siksi sitä kai käytetään aika vähän. Mulla oli edellisessä synnytyksessä melko kivuton avautumisvaihe, mutta se ponnistaminen on kyllä yhtä... tai no, en nyt määrittele sen tarkemmin, jokainenhan kokee omalla laillaan. Mutta puudutus ei varmaan olisi siinä kohtaa pahitteeksi.

ja voihan prkl!!!
Tän tästä palstailusta saa! Kuopus sai loistoidean ja tyhjensi takan tuhkaluukun lattialle tässä koneella istuessani... (tietokone on kahden metrin päässä takasta, sohva vaan välissä) Puolitoista tuntia sitä sotkua siivosin. Että se siitä kommentoinnista, nyt ei enää jaksa ajatella...

http://www.aijaa.com/v.php?i=299743.jpg

http://www.aijaa.com/v.php?i=299746.jpg

Kreecher ja Antero 22+6

 

Kata ;

Tosiaan siis lasken siellä Liberovaipat sivuilla olevilla laskureilla.. ja tämän antaa sulle tiedoksi:

Näin raskautesi etenee
Laskettu aika: 1.6.2007

Lapsi hedelmöitettiin: 8.9.2006
Olet viikolla: 25

Olet kuukaudella: 6

Raskausviikkojen ja -päivien määrä: 24 viikkojen 6 päivien
Näin monta päivää synnytykseen: 106


Ja sieltä ku käy katsomassa viikko viikolta, niin siellä on tosi kivasti tietoa kuinka vauva kehittyy.

Ja tää ei siis tosiaan ole millään pahalla laitettu Kata, vaan en oikeesti osaa itse laskea vissiin oikeen? Ja noiden laskureiden mukaan olen mennyt. Millähän viikolla sitten oikein olen ? Kun oikeesti laskettu aika on 19.5 ja viimeiset kuukautiset oli 12.8.06

Mutta rakenne ultrahan siirsi laskettua päivää tuonne 28.5 tai kesäkuun eka viikolle..
Mutta tämä 4 D ultra siirsi sen taas takas tuonne 19.5.. Tiedä sitten.. valaiskaa mua..

 

Heippuli...
Kuvittelin jo ihan että saan olla terveenä, antibiootit loppu tiistaina ja tänään taas kaamea flunssa palasi, kuumetta etc... kiukuttaa kun ei nyt sais olla kipeenä... kiukuttaa niin moni asia muutenkin... rahat on loppu, opinnäytetyö tekemättä,, tiimitehtävää ja yksilötehtävää tulee joka tuutista..... EI JAKSA!!!!!! mutta pakko se kai on.... ukkelinkin kanssa on tapeltu parina päivänä taas, lieneekö mun väsymyksestä ja rahapulasta...

kaipa se taas elämä ilostuu tässä... olisi edes hiihtoloma, mutta ei ees sitä meille suoda... vali-vali, nati-nati ja kälä kälä....

Massussa riehutaan edelleen ja kyllä mä ainakin juttelen joka ilta pikkusen ja muutenkin kun kotona oon... on kiva vastata pienelle, kun se tuolla potkiskelee ja tömistää.

Uusperheellisiä oli mukava määrä tosiaan, pitäskö meen tehä joku sivu palsta vai kirjotella y-viestejä, vai mahtaako muita häiritä, jos mielipiteitä muuten vaihdellaan???

Mutta nyt alkaa taas olla niin tsippi, että huilimaan on lähdettävä, kun huomenna on pakko mennä opiskeleen taas....

Maariana+iinuska 24+3

Jaa, juu... kalenterin mukaan on menos 6. kuukausi, mut raskauskuukausien mukaan 7.

 

0-4 vkoa = 1kk
5-8 vkoa = 2kk
9-12 vkoa = 3kk
13-16 vkoa = 4kk
17-20 vkoa = 5kk
21-24 vkoa = 6kk
25-28 vkoa = 7kk
29-32 vkoa = 8kk
33-36 vkoa = 9kk
37-40 vkoa = 10kk

Nämä siis raskauskuukaudet ja meillä neuvolan kirjasen "meille tulee vauva" mukaan mennään 7.kk.Siis jos jakaa raskausviikot 40 neljällä tulee niitä 10.

No,en tiiä-laskekoot jokainen kuinka tykkää.Se neuvolan akka sanoi vaan niin.
Mulle sama,loppuun asti ei kuitenkaan mennä.Eli sen mukaan mä voisin olla vaikka jo 8.kuulla jo.Hepatoosikokeet otettiin ja tulos tuskin epävarma,oireistoa sen verran löytyy.

Toukokuun alkuun kuitenkin koitetaan sinnitellä.Kun sais nää taudit loppumaan perkule.aivan kamala on olo....

 

Kokeilen, jos vaikka kirjoittaminen onnistuu - pätkii nimittäin aivan älyttömästi tämä meitin nettiyhteys... :headwall:

Tänä aamuna mulla oli se kauhean pitkästyttävä sokerirasitus ja iltapäivään asti sai jännittää, millaiset tulokset sieltä tulevat;
Onneksi kaikki arvot tosi hyvät (4,2/7,2/5,6), joten puhtaat paperit siltä osin ja stressi laukesi taas hetkeksi! :saint:
Terkkari tosin sanoi, että mahdollisesti tehdään ihan loppuraskaudesta tämä rasituskoe uudelleen, vaikka nyt arvot noin hyvät?!?
Hieman on omituista touhua mun mielestäni... \|O

Mulle on tehty toi rasitus noiden vanhempienkin lasten aikana, koska olen ylipainoinen.
Kuopuksen aikana heitti vain tuo eka arvo (5,1) ja siksi jouduin mittailemaan verensokeritasoja kotosalla ja olemaan ruokavaliolla.
Kuopus syntyi rv39+1 ja painoi vain 2990g, joten sanoisin että normaalilla ruokavaliolla lapseni olisi kasvanut varmasti ainakin 3,5 kiloiseksi eli standardi-kokoiseksi.
Kuopus oli tosi pienikokoinen syntyessään ja se on kyllä tiukan ruokavalioni ja neuvolan hätäilyn syytä!

Minusta nykyään neuvolassa ollaan liian tarkkoja joka asiassa ja aiheutetaan ihan turhanpäiväistä stressiä odottaville äideille! :headwall:

Taas tuli tämmöinen purkaus - anteeksi! :ashamed:

Riina-Niina ja satuaarre 23+2

 

mulla on sama tieto noista raskaus kuukausista kuin katalla ja niiden mukaan olen menny.

tänään oli neuvola käynti. siellä keskusteltiin paljon tästä kun olen kovasti kipuillut. syykin on selvinnyt, mulla on pieni sappikivi joka välillä kokonsa takia tukkii sappi tiehyet. ollu piilevä vaiva jo monta vuotta ja nyt raskaus aikana tulee kaikki tällaset esille. voi perk.... tämäkin vielä sitten lisäks. ei jaksa!!!!!! joka päivä jotain ihme kipuilua.

onneks neuvola tätskä sanoi vihdoin et jos tulee tosiaan seinä vastaan sen työnteon kanssa ni sit annetaan mullekkin pidempi saikku ja sillai et ei varmaan sit joutuis enää töihin. =) se oli sentään helpotus.

sf mitta oli 24
painoa tullu alusta hieman alle 5 kg

ultrassa näkyi kun sampalla oli hikka. nyt tiiän miltä hikka tuntuu
sydänäänten kuuntelu on ruvennu olee hankalampaa, varmaan kun vauva kasvaa ni joutuu aina ettii vähän aikaa. sama oli tyksissäkin.

Hani ja Samppa 24+3

 

No hyvä sitten, että minua valaistiin. Minulla kun ei täällä norjassa ole tuommoisia kirjasia. Ja ensimmäistä lasta odottavana en osaa laskea miten ne on.. + että kone antaa eriä tietoa sitten.

Ja ilmeisesti sitten loukkasin tällä kysymys/huomiolla Kataa.. Pahoittelut siitä.

Mutta niinku nyt sitten huomattu, niin laskekoon sitten tosiaan kukainenkin miten tahtoo. Parempi mulla laskea viikoissa kun en kuukausissa näköjään osaa.

 

Tää on muuten jännä homma tää kuukausissa/viikoissa laskeminen. Mulla ainakin kaikki ne kaverit, joilla ei ole lapsia, kysyy aina, että monennella kuulla olen. Ja sitten yritän plussailla niitä viikkoja kasaan, että osaan vastata. Ne kaverit, joilla lapsia on, puhuu aina viikoista ja ovat yhtä pihalla raskauskuukausien kanssa!
Ja sitten kun sanoo lapsettomalle kaverilleen olevansa 23. viikolla, on kaveri puolestaan monttu auki, että mitä tuo täti höpöttää...

Ikävä tuo Hanin vaiva, mutta hyvä, että saatiin selvyys siihen, mikä vikana. Ei varmaan se saikku tekisi yhtään pahaa, varsinkin kun työpaikalla se empatiapuoli taisi olla aika hakusessa.

Jeejee, huomenna 23 viikkoa täynnä! Menikö se keskosvauvan raja siinä vai viikolla 24? No, meni missä meni, toivottavsti ei nyt sentään vielä yritä syntyä.

Katalle jaksamista voinnin kanssa, ja tietysti kaikille muillekin, joilla ei ole aivan ruusuilla tanssimista tämä raskaanaolo ollut.

Kreecher & Antero

 

Kreecher Mulla tekee rautatabletti Obsidan fe++ mahan kuralle.viikon ajan sitä söin ja tänää jätin ekaa kertaa pois.Yritän rauhoitella masua ja syödä muutaman pvän välein.Terkka antoi ton tabletti laatikon,kun kuulemma ekan saa ilmaiseksi ainakin treen neuvolassa.

Kai mullakin sitten supistuksia kun välillä maha piukea eikä tiedä mihin asentoon kääntyisi.Yhden kerran yöllä kivulias sellainen muutoin vain outo olo.

Menen ma aamuna (vapaapvä kun on) lääkäriltä kysyyn apua pakarakipuun.viime yönä kääntyminen sattui siihen kohtaan ja tuntui et mahakin huippu iso ja tiellä..no on se parissa pväs varmaan vähän kasvanu..Piukea kuin mikä nytkin.Ei tohon kipuun auta edes venyttely.Jos vaikka fysioterapiaan laittaisi.Tuskaa kun työpvän jälkeen pääsee istuun kotimatkalla bussiin niin ei meinaa enää ylös päästä.

Millä perusteilla laitetaan sokerirasituskokeisiin??

 

Heippa!

Leivoin eilen itse(!) pullia ja tänään niistä tuli laskiaispullia, joita söin sitten kolme valtavinta.. Kyllä oli hyviä! Nyt on sitten maha kipeä, mutta oli se sen arvoista. Ihmeen hyvin onnistui pullatkin, vaikka edellisten leipomisesta ehti vierähtää viitisen vuotta.. Hiivaleivonnaiset ei ole mun juttuni..

Ulkonäöllisistä seikoista on ollut puhetta. Mulla on ollut oikein kaunis olo siitä asti kun masun on vauvamasuksi tunnistanut =) Hitusen hirvittää ensi kesä sen jälkeen, kun vauva on pullahtanut ulos, mutta pehmusteet ovat edelleen vyötärön seudulla.. Esikoisen jälkeen mulla kesti aika tasan vuosi ennen kun raskauskilot lähti, mutta se ei tosiaankaan tarkoittanut sitä, että kroppa olisi näyttänyt mitenkään yhtä hyvältä kuin ennen raskautta... Sitten raskauduinkin jo uudestaan, onneksi, koska kyllä tää mun vartaloni on omasta mielestäni kauneimmillaan vauvamasun kanssa. En kyllä ole koskaan miettinyt suuremmin ulkonäköäni, enkä juurikaan ponnistellut näyttääkseni hyvältä.. Joillekin se on tärkeämpi asia enkä heitä siitä syytä =) . Se kuinka sinut on muuttuvan ulkomuotonsa kanssa ei mun mielestä liity mitenkään siihen kuinka paljon pikkuista sisällään rakastaa!

Pompula: Mulla on ollut samantyyppisiä kipuja takana reisissä ja pakaroissa melkein koko raskauden ajan. Tasaisesti kummallakin puolella. Rasituksen jälkeen kivut pahenee. Eka lääkäri oli sitä mieltä, ettei liity raskauteen (olin silloin vielä niin alussa) mutta nyt tää viimeisin sanoi, että todennäkösesti ovat juurikin raskaudesta johtuvia pehmytkudosten ja nivelten kipuja. Kumartumiset ja konttaamiset on ollut ihan tuskaa. Nyt oon oppinut olemaan provosoimatta kipuja ja pystynyt elämään suht. normaalia elämää. Mies mm. imuroi, pesee lattiat ja etsii lelut sohvien ym. alta. Kävely on aika vaivalloista ja hidasta, nolottaa kun mummot painaa mun ohi kun lyllerrän rattaita työnnellen..

Kreecher: Mulla Obsidan sopi hyvin ummetuksen hoitoon Tässä raskaudessa ei ole vielä tarvinnut aloittaa rautaa, mutta eiköhän ne seuraavalla neuvolakäynnillä jo suosittele sitä..

Yöt alkaa olla koko ajan levottomampia. Heräilen itsekseen tai pojan ääniin ja sitten en meinaakaan nukahtaa enää niin millään.. Ja tosi stressaavia unia näen koko ajan. Etenkin aamupäivisin oon tosi väsynyt huonosti nukuttujen öitten takia.

Tervetuloa uudet kesämassut! :wave:

Taas tuli kokonainen viikko täyteen! -ebbuliini ja neiti rv 21+0-<br><br>

 

Hei teille kaikille, kivalle vauvaporukalle!
Mukava oikeastaan vain lueskella teidan kommentointia.
Ystavanpaiva tuli ja meni, mutta kylla oli ihana olla vaan kotona miehen kanssa, tuli nimittain niin paljon lunta ja jaata taalla toisella puolella maailmaa, etta ne sulkee koulut ja jotkut tyopaikat silloin. Joten meilla sattui olemaan ystavanpaiva lumipaivana. Syotiin omatekemia mansikoita suklaakuorrutteella, NAM! =) Taalla se onkin sellainen "rakastavaisten hellittely paiva".

Onko teillamuita raskaanaolevia ystavia lahipiirissa? Mulla on yksi, joka on 5 viikkoa edella minusta, saa vauvansa siis huhtikuun puolenvalin jalkeen. Mieheni serkun vaimo on myos raskaana, mutta vaaralla mantereella. :\| Eipa niita kovin monta ole, varsinkaan mun ikaisia. Luulenpa, etta kaikki keskittyvat uraan, eika halua lapsia viela vahaan aikaan "hairitsemaan" . Niin ainakin mun monet ystavat Suomessa. :ashamed:

Sokerirastuskokeen aion tehda heti kun, mun tyot loppuvat eli kahden viikon paasta. Niin voi sitten olla huonovointinen ihan rauhassa, jos siita jotakin tulee. Pelkaan oikeastaan aika paljon mun sokeriarvoja,ne voi olla niin pielessa. Liittyyko sokeriarvot painonnousuun?


Hei älkää murehtiko teidan ulkonaosta.(inhottaa, kun ei tuu pisteita aan ja oon paalle,aargh :kieh: )
Meinaan vaan,etta kuormitatte itseanne silla turhaan, raskausaika on niin lyhyt, etta sen jalkeen on niin monta vuotta tehda toita muotojensa eteen. Olen ajatellut, etta itse haluaisin muistella myohemmin omaa raskausaikaa hyvilla mielin, en sillein, etta harmi kun olin niin rankka itseani kohtaan. Tottakai jos on ollut vaivoja, kuten selkakipua, oksentamista ym. niin ei fyysisille vaivoille mitaan voi, mutta psykkiselle puolelle voi vaikuttaa omalla asenteella. Taa on vaan mun mielipide. Taa kaikki on mun mielesta vaan plussaa jos on suotu lapsia. Ja se, etta saa kasvaa uuteen ihanaan suhteeseen tulevan lapsen kanssa.

Nyt taytyy lopetella tyonteko, lueskelen taas huomenna lisaa. Oita kaikille ja HYVAA VIIKONLOPPUA!!! :hug:

 

Ash,et Moonlight mua loukannut..Mä olin eilen tosi,tosi pahalla päällä ja kai se näkyi kirjoituksessa..
Tä räkätauti on ihan mahotonta ja sitten harmitti vielä tuo ystävänpäivä.Anteeks jos sulle tuli paha mieli... :wave:

Ukko ei muistanut mua mitenkään...Laitoin viestiä vielä että tulppaanit ois tosi kiva ylläri ja mitään ei tullut.
EIlen sanoin ettää ei uskois että vajaa vuosi ollaan oltu naimisissa.Sanoin myös etten aio olla ainut kun yrittää tähän suhteeseen jotain kipinää ja uutta,erilaista.
Sillä on niin pää täys tuota firmaansa,ei mitään muuta mahdu!

Kun tämä on meidän viimeinen odotusaika,toivoisin niin jotain muutakin kuin arkisia iltoja,vaikkei niissäkäänn mitään pahaa ole.

Ystävänpäivänä oli tuo nuorimmainen mun vanhemmilla illan että olis ollut aikaa muille.Mitä vielä,ukko on töissä viiteen..Mä söin muksujen kanssa hyvin,olin gourmet ruuat tehnyt ja saunottiin sekä laskiaispullille ukko tuli.

Plaah...

Täällä niin moni hehkuttaa ihanaa ja rakastavaa suhdetta ja mä masennun.En yltiöromanttista halua,mulle ei tarvis runoja lausua mutta jotain kivaa silloin tällöin.
Mut Turhaan tänne teille näitä puran,ukko se oikee osoite mutta sitä onkoitettu myös.

Mä koitan tuota Kräuterblutftsaftia taikka jotain,se on todettu kuulemma hirmu hyväks raskausden aikana kohottamaan hb:tä.
Eikä maistunu pahalle!! =)

Heipat,tänään vähän parempi olo tän taudin kourissa.
Yskä myös iskenyt mutta sain nukuttua jo paremmin!!!

kata 25+0

 

Perjantaita!

Nyt oon kahtena iltana katsellut kuinka maha "hyppii", eli potkut näkyvät selvästi ulospäin. Eilen mies tunsi ekan kerran potkun. Oli aika herkkä hetki... :snotty:
Lastenhuoneen tapetoinnin parissa menee viikonloppu täällä, vaikka eihän sillä vielä niin kiirettä olisikaan.

Hyvää viikonloppua Teille ! :wave:

Anni ja Pullukka 21+3

 

Kata32 Minäkään en kuulu niihin joilla romanttisuus kukkii parisuhteessa..Yhden viikon aikana sain huomiota enemmän kuin 4vuoden aikana.No siitä on nyt n.3kk-eli kesti sen minkä kesti.Nyt meillä mennään samaa vanhaa rataa.Mies nukkuu 16 asti..Kun itse iltapväl/illal pääsen töistä on hän hetken tietokoneen ääressä kunnes menee nukkuun ennen kuin töihin lähtee 21 maissa...Itseä kiukuttaa kun tää rytmi on tälläistä.Eikä hellyyttä/huomioo näy missään..Sitten taas itse olen jotenkin luotani pois työntävä jos näiden rutiiniensa keskellä hän jollakin tapaa osoittaa huomiota..Itse kun kaipais muutakin kuin yhden rutistuksen.
Mutta minkäs sille voi.Välillä on huonoja päiviä ja tälläset asiat painaa.Toisinaan yksi #&%?$!* hailee-kyllä yksinkin pärjää..Sitä kun nukkuu yksin vielä kaiken lisäksi.Toinen kömpii viereen kun itse herää.
No onhan mulla toi potkiva viikari masussa seurana =)

Ja elän aina toivossa,et joku pvä hän saisi pvä työn ja yhteinen elämä alkaisi..Jo vauvankin rytmien takia.

Jaahas kait töihin tarvis lähteä..klo 20 saakka saan siellä nauttia olostani

 

Huomenet hyvät kaikille

Tulin kommentoimaan tota parisuhde puolta kanssa.. Antoiko teidän miehet teille ystävänpäivälahjaksi jotain? Katan ei tainnut antaa..

Mä tein meinaan vielä niin strategisesti, että mies kun lähtee töihin aamulla ennen kuin edes herään, niin yöllä laitoin keittiön pöydälle kortin ja lahjan. Ihan perussettiä, viivi&wagner sukat, parit erikoiset bokserit ja löysin kaupasta sellasen keittiö magneetin missä lukee että " Isillä on lompakossa valokuvia siinä missä ennen oli rahaa". Kortissa oli sellai pyöree norsutyttö joka muiskaa pusun ja sanoo että OLET HELMI. Eli siis ei mitään isoa, musta se ajatus on aina tärkein.

Niin, siis laitoin siks ne aamulla, että mies ehtii sitten edes vaikka kukkia käydä ostaa töistä tullessa. Viime vuonna osti...tosin vihjailin niistä koko päivän. No, eipä ostanut mitään. voivotteli vaan päivällä puhelimessa kun ei ole mitään. Kyse siis aivan täysin viitsimisestä eikä esim. siitä ettei tiennyt mikä päivä oli tai etteikö olisi päässyt joko päivän aikana tai työmatkalla ostamaan. edes niitä perkuleen tulppaaneja mitkä maksaa 5 ? kimppu... :headwall: :headwall:

Et silleen... Mies ollut vielä aikasemmin sellanen tosi hyvä ideaattori kaikkien lahjojen suhteen. Keksiny kaikkea kivaa minulle, entisilleen ( ainaki kehunu..) ja kavereilleen... Eipä sitä tosin muutenkaan ole kotona näkynyt, harrasta tota autojen ropailua ja tallilla vissiin kait kivempaa kun kotona. Mulla on jotenki muutenki sellanen olo et nyt tarvis sitä hellyyttä ja kainaloa tosi paljon. Seksi mua ei kiinnosta tippaakaan, kaipais vaan jotain...

Mutta hei, mäpäs näinki viime yönä unta siitä Big Brotherin Mankista

Mulla ainaki siitä unet mistä puute. Tyyppi oli tosi ärsyttävä käytökseltään ainaki minusta, mutta viime yönä meillä oli tosi hauskaa

Ja jotten mene yksityiskohtiin, niin nyt pitää alottaa työt. Tulinpas hyvälle tuulelle

Päivänjatkoja kaikille!!!!!

Immeli..

 

Ei meilläkään muisteta ystävänpäivänä toisiamme mitenkään. Tämä sopii siis meille. Ollaan molemmat luonteeltaan vähän laiskoja muistamisasioissa. Esimerkiksi äitien- ja isänpäivätkin ollaan yhteisestä sopimuksesta jätetty omaan arvoon. Sitten huomioidaan kuitenkin arjessa, jos muistetaan Mutta jokainen parisuhdehan muotoutuu omanlaisekseen, ja jos molemmat ovat tyytyväisiä, niin senhän pitäisi riittää.

Riina-niinalle: Ihmettelin, että miksi sinut on jo näin aikaisessa vaiheessa laitettu rasitukseen. Nykyään suositellaan, että rasitus tehtäisiin jopa vasta rv30 jälkeen, sillä sokerimuutokset eivät välttämättä näy näin varhain. Yleensä kuitenkin rasituksessa käydään 26-28 viikoilla. Hyvä kuitenkin, että nyt arvot ovat olleet hyvät

Itsellä ei oikeastaan voinnissa järkyttävää ummetusta ja liitoskipuja lukuunottamatta kummempaa. Kyllähän tämä kolmas raskaus on sinällään ollut kaikkein raskain...tai sitten aika kultaa muistot. Sopeutuminen uuteen vauvaan on kestänyt ehkä nyt kaikkein pisimpään, mikä on aika jännä juttu. Mutta nyt tuntuu jo tämä vauvanodotus ihanalta asialta :heart:

T:auramaria rv23+1 :wave:

 

:flower:
Irmeli sulle kukkia!!!

Meillä oli siis ihan sama juttu,aamulla kahvipöydässä annoin sen kellon ukolle ja me ei olla kauheemmin ystävänpäivänä muistettu,mutta ei joka kerta tarvii samallalailla tehä.Aattelin että kiva ylläri.Ja todella laitoin viestin että ne tulppaanit ois ihana ylläri ja olin ihan varma että ne hakee.5 minsaa ois mennyt siihen.Mutta ei-KERINNY!!!
Joo,joopa joo.

No,olkoot,mutta jotenkin sitä kaipaa sellasta pientä huomiointia...

 

Moi!

Täällä on ilmeisemmin olleet vähän tunteet pinnassa. :hug: . No raskaana ne yleensä on, ainakin itse olen sen huomannut varsin hyvin.

Vielä siitä ulkonäköjutusta, kun sitä oli kommentoitu. Ulkonäkö EI ole sama asia kuin rakkaus lapseen eikä yhdisty rakkauteen lapseen tai onnellisuuteen odotuksesta, vaan minä käsittelen ja ennen kaikkea koen ne eri asioina! Toivon siis, ettei kukaan ajattele, etten rakasta neitiäni massussani, koska en pidä ulkonäöstäni. Hassua, miten tunnenkin itseni niin lihavaksi ja turvonneeksi, vaikka massua ei niin paljon vielä olekaan, mitenhän sitten, kun massua kunnolla on .

Raskausviikot lasken samalla tavalla kuin Kata. Itsekin muuten huomaan, että välillä kirjoitan kauhean raivon vallassa joitain asioita tai itku kurkussa tms. tunteiden johdattelemina, vaikka tunteet eivät täältä syntyisikään. Esim. eilen riideltiin miehen kanssa ja se sanoi kyllä taas sellaisia asioita, etten tiedä, mitä enää ajattelen ja totta kai olen nyt raivoissani. Toivottavasti ei tekstissäni kovin näy... :ashamed:

Ystävänpäivä: Voi, miten minäkin kaipaisin jotain romanttista välillä ! Meillä ei ole KOSKAAN mitään romantiikkaa, ei tosiaankaan. Ystävänpäivää meillä ei edes mainittu. En edes odottanut mitään, kun tietäisin kuitenkin tulemaan pettymään. Todella ikävä heille, jotka olette olettaneet miehenne tuovan teille esim.kukkia. Kyllä minuakin ärsyttää, rehellisesti sanoen, välillä tosi paljon, kun moni puhuu ihania romanttisia asioita tehneensä miehensä kanssa ja meillä ei mitään- tai no ei ärsytä, mutta harmittaa, ettei itsellä mies vaivaudu mihinkään !

Liitoskivuista: Minä koin ne kolmena päivänä peräkkäin, muistaakseni raskausviikolla 21 (jos en ihan väärin muista). Muistan sen, kun nousin yksi ilta sohvalta ja olin kuolla kipuun, joka repi alavatsaani. Kivut jatkuivat sen illan ja seuraavan päivän todella rajuina ja kolmantena päivänä alkoivat hellittää. Minulla tunne oli sellainen todella repivä, että tuntui, ettei kykene kertakaikkiaan kävelemään tai hengittämään. Soitin silloin neuvolaankin, kun tuli hätä ja muistaakseni täällä kyselin, että mikä minulla on. Neuvolassa sanottiin, että on ihan normaalia kohdun kasvua, kunhan ei tule vuotoja. Supistuksia: Niitä olen kokenut ehkä pari kertaa, ihan pieninä. En oikein osaa kuvailla niitä, kun en ole ollut varma, onko ne supistuksia, mutta täytyy niiden olla ollut. Neuvolakäynnillä varoitettiin niistä ja sanottiin, että on normaalia, että kohtu alkaa harjoittelemaan supistuksilla. Vatsa vain sekunnin ajan minulla tuli hieman kovaksi ja sitten lakkasi, todella pieniä minulla siis supistukset olleet.

Tänään on synttärit ja ikäkriisi painaa päälle todella rankasti ! Haluaisin vain unohtaa koko synttärit, 26v. tulee täyteen.

Huomenna massu täyttää tasan 24 viikkoa.

Mutta siinä kai tällä kertaa kaikki...väsyttää !

Pepsukka ja massu 23+6. <br><br>

 

Pepsukka :flower:

Hyvää syntymäpäivää!!! :hug:

Ja Katalle kanssa kukkia, ei samoja takaisin :flower: . ostetaan ne lahjat ens vuonna itellemme. Lahjakortti alusvaate liikkeeseen tai uus rannekoru tai kello, voidaan sitte sanoa miehille että ihan ite muistettiin miten hyviä ystäviä itellemme ollaan.

Muista nyt Pepsukka ainakin itse muistaa itseäsi, jos ei muuta niin synttäreiden kunniaksi =)

Ja ei tietenkään ne omat fiilikset itsestä vaikuta tunteisiin lasta kohtaan. Yritä vähän piristyä, jookos kookos :heart: :heart: .

Irmeli ja Niiluska 23+5

 

Morot kaikille!

Taitaa muuten olla näillä raskausviikoilla jotain tekemistä sen kanssa, että itse kukin palstalainen on ollut herkkänä tai tapellut siippansa kanssa! Meillä myös on jostain syystä tällä viikolla otettu yhteen ihan hölmöistä asioista! Itse olen tietenkin ihmetellyt miehen omituista käytöstä, mutta saattaahan se toki olla vikaa tässäkin päässä

Ystävänpäivänä 'yllätin' mieheni suklaaleivoksella -mies kun on himona suklaan perään- ja iloisesti hän yllättyikin. Olen muuten tehnyt saman yllärin melkein joka vuosi, ja aina hän yllättyy iloisesti! Kyllä hän nolona sanoi sitten, että ei mulla ole mitään.. mutta en odottanutkaan, sain itselleni hyvän olon tuolla yllätyksellä. Sekään ei tosin auttanut tähän tappeluaikaan, ei mennyt montaa minuuttia kun taas huudettiin.. No, se on ohi menevää.

Jepulis, vielä vähän aikaa töitä, ja sitten viikonlopun viettoon. Ihana viikonloppu tiedossa, kun ei tarvitse opiskella.. jos lähtisi huomenna vähän kierteleen kauppoja ja hypistelemään vauvan vaatteita..

Hyvää viikonloppua kaikille! Jospa ensi viikolla puhaltaisi uudet tuulet!

kolmas + beba 21+4

 

Heippaus pitkästä aikaa!

Ihan ekana onnittelut Pepsukalle eli mukavaista synttäripäivää!

Harmi, että niin moni joutui pettymään ystävänpäivänä siippansa muistamattomuutta. Ei ole tarkoitus vääntää veistä haavassa, mutta kun kerran kyselitte... Mie sain miekkoseltani suloisen tulppaanikimpun. Hän tuli hakemaan minua töistä autolla ja pelkääjän paikalla tökötti kukkapaketti. Kyllä suuni levisi hymyyn, niin kovasti rakastan kukkia. Kovin usein en niitä saa, mutta juuri sopivasti muutaman kerran vuodessa.

Ulkonäköasioista on ollut puhetta. Jotenkin on ollut helpottavaa lukea, etten ole ainoa, jonka on ajoittain vaikea sopeutua muuttuneeseen kropan muotoon. Välillä on ollut tosi vaikea sietää pursuilevia muotoja. Tuota mahaa rakastan kovasti, mutta kaikki muu ylimääräinen ällöttää. Minulla paino on vieläpä noussut ihan hurjaa vauhtia verrattuna teihin muihin. Lähtöpainosta on tullut lisää liki kymmenen kiloa. Neuvolan täti on jaksanut rauhoitella, että hoikilla painoa saakin tulla lisää. No, en tiedä, olenko erityisen hoikka, mutten kyllä ylipainoinenkaan ole ollut. Saa nähdä, olenko raskauden jälkeen. Joskus nuorempana kärsin lievästä anoreksiasta, joten ehkä kropan pyöristymistä on senkin takia vaikea sulattaa, vaikka anoreksia ei enää vaivaakaan. Aika tarkka olen ollut syömisistäni ja laskenut ennen raskautta jokaisen leipäpalan. Siis olen voinut illalla tarkaan sanoa, mitä olen syönyt. Nyt en moiseen kykene, kun on pakko syödä vähän väliä, ettei tule huono olo ja heikotus. Ehkä on vaikea soputua siihen, ettei voikaan kontrolloida syömistään ja kroppansa kokoa samalla tavalla kuin ennen. Laskiasen jälkeen aloitamme mieheni kanssa perinteisen herkkupaaston pääsiäiseen asti, joten ehkä se vähän hillitsee painon nousua. Ei ole kiva, jos vauvelista tulee hurja jättiläinen. Se pitää miehen kiitokseksi sanoa, että hän jaksaa kehua masua ja muutenkin ulkonäköä. Ihan aidosti hän vaikuttaa pitävän minua kauniina kaikkine uusine muotoineni. Kiva on myös kuulla työkavereiden ja muiden tuttujen kommentteja nätistä masusta.

Huh, tulipa pitkällisesti yhdestä aiheesta.

Kreecher... kuten muutkin ovat todenneet, Obsidan saa vatsan toimimaan vilkkaasti. Itselläni hb oli laskenut 105, joten neuvolatäti ehdotteli kahden tabletin syömistä. Sitä ei mahani kyllä kestänyt. Tällä hetkellä popsin pillerini yölliselläv essareisulla greippimehun kera, jottei vatsassa olisi muita ravintoaineita sotkemassa raudan imeytymistä. Raskaana olevan naisen yöllisiä hupeja...vessassa on kuitenkin käytävä, joten voihan sitä samalla keittiössäkin piipahtaa.

Joku kertoili laulavansa masulle eri kohtiin. Se kuulosti ihanalta. Mie oon jokusena iltana laulanut ja soittanut vauvalle iltalaulut. Ihan kiva nähdä, tunnistaako lapsi ne synnyttyään. Jossakinhan on väitetty näin.

Tunteet ovat täälläkin olleet pinnassa. Muutimme noin kaksi viikkoa sitten ja muutto otti tosissaan voimille, vaikka sujuikin nopsasti reippaiden apulaisten ansiosta. Muuton jälkeisellä viikolla olin iltaisin niin väsynyt, että olisin voinut vain itkeä ja kiukutella. Eikä edes tarvitse puhua konditionaalissa...mies rassu. Hän jaksoi onneksi olla kärsivällinen.

Miten teidän miehenne aikovat pitää oman isyyslomansa? Me suunnittelimme, että mies jäisi lomalle heti vauvan synnyttyä. Tosin jos vauva syntyy juuri laskettuna päivänä, niin mies on jo opettajan piiiitkällä kesälomalla. Veikkaan kyllä, että pikkuisemme ponkaisee maailmaan jo toukokuussa. Onneksi mieheni koulun reksi on joustava ja lupasi, että mies voi jäädä isyyslomalle heti lapsen synnyttyä, jos hankkii itselleen sijaisen.

Liitoskivuista ja supistuksista en osaa sanoa mitään. En ole moisia tunnistanut. Joskus kyllä kiristää ja pistelee oudosti, mutten tiedä, mitä tuntemukset ovat. Tänään kävelin uudesta kodistamme keskutaan n.7km. Vähänkö olin ylpeä itsestäni, vaikka kaikki muut menivätkin ohitseni. Lyllertävä mamma jo olen. Ja jumpassa vatsa on viikko viikolta enemmän tiellä.

Jokin asia oli mielessä vielä ,mutta se jo unohtui... ai, niin... nyt tiedän, mitä on raskaus dementtia. Jokin aika sitten vielä ihmettelin sitä. Nykyään töppäilen harva se päivä. Postitin esimerkiksi Kelan äippähakemukset ilman postimerkkiä. Saa nähdä, miten Kela reagoi. Tänään kaupassa valitisin herkullisimmat päärynät tiskiltä ja ilmeisesti tungin ne naapurin ostoskärryyn, koska kotoa niitä ei löytynyt. Ja uusiin naapureihin pääsin tutustumaan aamuna muutamana, kun kaksi naapurin ystävällistä setää irrotteli minua liki puoli tuntia lumipenkasta, jonne olin onnistunut peruuttamaan. Oliko vähän blondi olo?! Mitähän töppäilyjä on vielä edessä. Joskus ihan pelottaa lähteä auton rattiin. Minulla ei edes ole sitä paljon puhuttua turvavyön alenninta.

Nyt laitan pisteen tähän ja annan suun vuoron jollekin toiselle. Kivaa viikonloppua!!! Mukava, kun olette olemassa.


Manteli ja Masumatkaaja 24+6<br><br>