~KesäMassut 2007~

Pepsukka, meillä kuuluu perheeseen myös miehen poika edellisestä liitosta. En oo saanut aikaiseksi rekisteröityä, mutta jospa tästä ryhdistäytyisin niin voitaisiin vaihtaa aatoksia aiheesta - omassa kaveripiirissä ei oo vastaavia tilanteita, eikä sellaisten kanssa oikein huvita tästä puhua jotka ovat vasta ensimmäisellä kierroksella

Kaikki hankinnat on edelleen tekemättä, mutta kantoliinoja olen vähän vilkuillut itsekin. Tuo Kanga-reppu ehkä kiinnostaisi eniten, rengaskiinnitys ja vielä paikallinen tuote, eli tulisi kannatettua kotimaista/kotikaupunkilaista.

Synnytystä en ole vielä jaksanut juuri miettiä, menee varmaan sitten omalla painollaan aikanaan Kivunlievitystä tosin sen verran pohdiskelin, että mitä vähemmällä pärjää, sen parempi. Tätä en tosin osaa mitenkään perustella, onpahan vain fiilis. Keisarinleikkausta en tahtoisi missään tapauksessa, jollei vauvan tai oma terveys sitä vaatisi.

Vauveli pyörii mahassa oikein urakalla, selvästi vilkas kaveri. Merkki ei paljastunut ultrissa, mutta vahvalla poikafiiliksellä edelleen mennään

Tänään taitaakin olla viikkoja jo 23. Hui!

 

Pikainen:

Kata: Minä ymmärsin sen, että olet odottanut massun kasvua ja toivonut siitä suurempaa. Yritinkin lohdutella, että täällä on jollain vielä pienempi massu kuin sinulla eli minulle sinunkin massusi on näyttänyt isolta :hug: !

Jensa: Olisi tosi mukava, jos jaksaisit kirjautua. Nyt etenkin on alkanut monenlaista ajatusta pyörimään päässä siitä, että miehellä on jo lapsi entuudestaan. Ei tosiaan ole kovin helppoa olla yksin näiden ajatusten kanssa, minullakaan ei ole kaveripiirissä ketään, jolla olisi sama tilanne.

Irmeli: Virtahepo =) , juu, eihän se oikeasti naurata. Minäkin koko ajan stressaan, että miten saan itseni kuntoon raskauden jälkeen, vaikka yhtään ei ole painoa tullut. Mutta niin se vain on, että vaikka painoa ei ole tullut, niin massu silti kasvaa eli on varmaan jostain muualta sitten pois- mutta ei lohduta minkään vertaa, kun tuntuu, että mahasta on NIIN lihava että ja muutenkin...kun mies osaa kyllä sanoa meillä todellakin vääriä asioita enkä ole kertaakaan saanut omiin korviini sellaista viestiä, että näyttäisin hyvältä. Tuntuu, ettei tässä kelpaa enää itsellekään, niin miten sitten koskaan kenellekään muullekaan. Seksiä en voi ajatellakaan kuin pimeässä, minua inhottaa mieheni puolesta, jos näkisi minut alasta ja massuun saa koskea vain erityisluvalla, joka on herunut pari kertaa. On tämä kamalaa, mutta en tiedä , mikä siihen auttaisi. :ashamed: . Toivoisin tosiaan voivani tuntea itseni säteileväksi ja kauniiksi...

Pepsukka ja massuneiti 23+3.

 

Käympäs minäkin äkkiä kuulumiset heittämässä!

(.) alkuun..

Täällä olis vielä tämä ja huominen päivä saikkua ja sit pitäisi töihin (oon siis työharjoittelussa sosionomiopinnoistani) lähtee kokeilemaan oloa. Enää ei ole niin kipeitä supistuksia kyllä tullu joten kai lepo on sitte auttanu. Nyt uutena vaivana taitaa hiivaa pukata, inhottavaa Mulla kun ei nuo apteekin puikot ja rasvat ole ikinä tehonnu vaan on pitäny syödä tabu suun kautta, ja se on raskausaikana kielletty.

Muuten kaik hyvin, vauva potkii jo hirmu kovaa, näkyy ja tuntuu päällepäin oikein hyvin! Meillä on ollu jo monia leikkituokioitakin vauvan ja isin kanssa, päivittäin. Kun isi lörpöttää suullaan mun masua niin alkaa hurja mukellus ja sit laitetaan pikkulelu masun päälle aina eri kohtiin ja pikkunen sen sitten potkaisee pois masun päältä Ja musiikkia ollaan kuunneltu aiempaa enemmän, vauva selkeesti reagoi alkamalla "tanssahdella" ympäri yksiötään.

Muutenkin oon tuntenu viime aikoina oloni erityisen ihanaksi, kauniiksi ja rakastetuksi. Mies halii, kehuu ja koskettelee ja saa mut tuntemaan itseni erityiseks Ja niinku aiemminki sanoin nii en ole ikinä ennen ollu näin itsevarma itteni ja varsinkaan kroppani suhteen. Vaikka masu kasvaa ja painoa tulee niin minusta se on vaan ihanaa ja raskaana oleminen ja pyöristyminen on musta jokaisen naisen etuoikeus mistä kannattaa nauttia

Onhan se outoa pyöristyä niin lyhyessä ajassa niin paljon, varsinkin jos on ennestään todella hoikka ja tietyllätapaa itsekriittinen kehostaan. Ei ole helppoa työntää kaikkia vanhoja vaatteita kaapin perälle odottamaan että jospa ne vielä joskus mahtuis päälle.
Mutta ajatelkaa pepsukka ja irmeli, että siellä teidän kauniisti pyöristyvien muotojen alla kannatte pienen pientä uutta elämää, joka on teistä täysin riippuvainen :heart: Olkaa ylpeitä tulevia äitejä ja hyväilkää massujanne oikein erityisen paljon Ja ainakin minun miehelle on tärkeää saada koskettaa masua ja päästä sitä kautta lähemmäs tulevaa pienokaistaan.

anni77: Me ostettiin se gracon autobaby, sen halusin jo alusta asti enkä muita vaihtoehtoja pahemmin edes katsellut. Se on turvallinen ja kätevä kun on se jalusta ja muutenkin tosi kivan näköinen öö, olitkos sie siis menossa (raderaderade) sokerirasitukseen pcon takia?..kun mulla on se kans todettu ja clomivauvaa tässä odotellaan, eikä mulle ole mitään puhuttu että pitäis mennä(?)

Voi kääk en muista enää mitään..

Onnea kaikille uusille hyville ultrakokemuksille!

no, olikin sit melki kokonaan omaa napaa :ashamed:

:wave: vauvaunelma ja pikkune 22+2

 

Kaipa se on Pepsukka niin että koskaan ihminen ei ole täysin tyytyväinen itteensä.
Mulla perspektiiviä antoi tänään iso kolaus,eräällä toisella kesäkuisella palstalla oli vauva ollut eloton neuvolassa...Tämä äiti joutuu keskiviikkona käynnistykseen ja synnyttää kuolleen lapsen.

Eli nyt taas olen ikionnellinen masusta ja siellä telmivästä pojasta.Oli mahani sitten iso taikka pieni.Siellä elävä pieni poikavauva.

Sitä vaan välillä kaikki maalliset jutut niin valtaa mielen ettei osaa olla kiitollinen siitä mikä oikeesti onkaan tärkeintä.
Ihan itkettää kun en osaa koskaan tyytyä ja olla kiitollinen siihen mitä on.

Vaan mikä tunteilleen mahtaa ja niitäkin täytyy purkaa,mutta niin se elämä heittelee..ja nyt masun koko tms tuntuu niin toisarvoiselta.


kata 24+4

 

:ashamed: :ashamed:

Mullaki tuli tuosta KAtan kirjoituksesta oikein tippa linssiin, onhan se ihan totta. ja Pepsukka, treenataan sitte kesän jälkeen kunnolla, jos vielä tältä tuntuu.. :hug:

 

Pepsukka ja Jensa: Meillä myös miehellä lapsia jo ennestään, itsellä eka.

Masussa riehutaan nykyään kovasti, kyljet on koetuksella jo nyt. Mitähän se on sitten parin kuukauden päästä?

Ulkonäkö on ollut monella mielessä. Minä olin siitä jotenkin tosi huolissani alkuraskaudessa, pinnallisesti mutta syvästi huolissani. Lihomisesta ja rupsahtamisesta. Hallitsemattomista muutoksista kropassa. Hämmästyttävästi nyt kun kroppa toisaan on hallitsemattomasti muuttunut ja painoakin tullut jopa neuvolan mukaan pikkuisen liian nopeasti lisää, en olekaan enää huolissani. Ihmettelen vain nopeita muutoksia: ai tällaiseksikin venyn?

Olen varma, että kroppa palautuu imetyksen myötä. Ja olen myös täysin varma omasta viehättävyydestäni, vaikka olen nyt ihan eri mallinen kuin ihannevartaloni olisi ja kuntokin on huonontunut kun en jaksa liikkua niinkuin ennen. Pyöristyminen tuntuu kauniilta ja koen jopa olevani haluttava uusine kurveineni. Mies jaksaa kehua ja silitellä, se varmasti vaikuttaa asiaan paljon. Ei tarvitse epäillä omaa vetovoimaansa toisen silmissä, vaikka mha kasvaakin vauhdilla. Olen masustani jopa lapsellisen ylpeä, silittelen ja ihastelen sitä ja ihmettelen, miten se voi tuosta enää yhtään venyä. Eikä se ole vielä edes mitenkään valtava oikeasti, kun vertaa joidenkin teidän masukuviin =) .

Omaa masukuvaa ei ole tullut otettua, pitäisi varmaan muistoksi ottaa...

Hyvää huomista ystävänpäivää kaikille!

Naru

 

Pepsukka ja Jensa? Täällä kanssa yhteinen esikko tulossa, ja miehellä entuudestaan lapsi joka kuuluu pääsääntöisesti ruokakuntaan joka toinen viikonloppu ja kerran viikossa ja välillä hyvin vaihtelevastikin enemmissä määrin...

synnytys ei mua suoranaisesti pelota, eikä oikeastaan hirvitäkään... nää oman kropan omat jäynät nyt pelottaa kaikkein eniten=)
AAGH!! oli eka ajatus kun yöllä ihmettelin kun rintakehän kohdalla lakanassa oli märkä läntti... ensin mietein, et oonko mä kuolannu, mu sit tajusin et jos kuolaisin tyyny ois märkä eikä lakana ja sit tajusin... APUA!! tissit vuotaa!!! ja muutamaa tuntia myöhemmin sama homma uusiksi toisen kyljen puolella... nyt on ollu koko päivän ihan järkyttyny. Aamulla pääsi pikku itkukin kun oli niin hämmentyny, kroppa ei toimikaan enää totutulla tavalla!!!! Kertokaa nyt hyvät ihmiset, miten tästä kaikesta uudesta ja oudosta selviää suht täyspäiseksi äidiksi asti???

Massussa voidaan ilmeisen hyvin edelleen, vakuutuksia kilpailutetaan parasta aikaa ja valmiina olleita vaatteita pesin ja silittelin hoitopöydän laatikkoihin tossa jo...

Vaunut on oikeestaan ainoot jokka puuttuu, semmoset isommat sijotukset... amme ja jalat tietty vielä, mut sit on vaan pikkujuttuja jälellä.

*lisäys* Itse tunnen itseni suhteellisen seksikkääksi, napakka massu ja mahtavat rinnat ja rakastava ja ihaileva mies, niin mikäs tässä. Toivoisin kovasti että teistäkin tuntuisi tältä ja saisi tuntea itsensä lähes papittareksi ainakin välillä... tänään mies oli pessy pyykkiä, viikannu kuivat telineestä, vienyt ne kaappeihin, tyhjänny tiskikoneen, laittanu likaset pyöriin ja tyhjentänyt nekin... kyllä tänään oon saanu olla kiitollinen tuommosesta ukko kullasta... niin kai se rakkaus näkyy, eikä pääse taas moneen kuukauteen mutiseen, kun et säkään tee...

En taas yhtään muista mistä oli puhetta ja kyselyä, rade ja järkytys rinnoista edelleen, niin ehkä annettaneen anteeksi=)

Mutta nyt heipat ja :heart: hyvää ystävänpäivää kaikille huomiseksi!!!

Maariana+ Iinuska 24+1<br><br>

 

voi kata ei saa kertoa tollasia juttuja, sydänkohtauksen partaalle siinä joutuu. mä kun oon ajatellu et näillä viikoilla olis vähän niinku selvillä vesillä. riski prosenttikin on enää 0,30.

mä ainakin tunnen itteni kauniimmaksi kuin koskaan. voisin peilailla itteeni vaikka koko päivän ja mies tykkää kovasti kanssa ja kommentoi kaikille kun maha on kasvanut.
mies pitää muutenkin mua hyvänä ja meidän suhde ei oo koskaan ollu näin hyvälä mallilla vaikkei mitään ongelmia siis oo ollukkaan, mut kyl tää lapsi täydentää meijän onnen täydelliseksi.

huomenna saan paremmin tuloksia näistä mun maha vaivoista, mut tänään olin siellä tutkimuksissa ja mulla on varmaa jonkunlainen sappikivi. tiiä sitten mitä se meinaa
toivottavasti ei mitään ihmeellisempää sit olis kuitenkaa.

me ostettiin tosiaan se gracon autobaby ja mä oon kyllä kuullu siitä pelkkää hyvää.
se hug a bub liina hiukan rupes kiinnostaa, mut en kyllä aio ostaa sitä kun se käyttö jäis niin vähäiseksi ja munsta se on hurjan kallis.
ens kuussa ajattelin sitten tilata vantaalta ne yhdistelmä vaunut. mistä laitoin joku aika takaperin linkin tänne.

painon lisääntyminen tai mahan kasvu ei haittaa mua yhtään ja käyn ahkeraan puntarilla kattoos onko tullu lisää. viimeviikolla paino kyllä harmiks putos 2 kiloa ja seuraava mittaus neuvolassa ens torstaina ku on ni tulee luultavasti sama tulos ku viime kerralla.

mut eipä taas muuta tällä kertaa

Hani ja Samppa 24+1

 

Mullakin on ollut vahan sama juttu, olen lueskellut juttujanne kylla, mutta vahaks jaany taa kirjoitteleminen. Oon ollut tosi tosi vasynyt viimeaikoina. Voisin vaan ottaa paivaunia kaiket paivat, outoa.. :\|
Ja jotenkin se vahan masentaakin kun haluais tehda ja olla reipas valilla. Onneks mun mies on ymmartavainen, ja antaa mun nukkua. Naurettavaa kun ei jaksa tehda edes ruokaa, tuntuu ihan ylivoimaiselta. Tamahan pitais olla se "iloinen" raskauskausi kaikista kolmesta, mutta ei..

Laakarinvastaanotosta sen verran, etta kavin eilen omalla synnytyslaakarissa ja meni kylla hyvin. Taytyy vaan kehua sita laakaria, miten asiantunteva ja auttavainen se on. Vauvelilla kaikki on ok, ja mut pistettiin kans siihen sokeritestiin (niin kuin taalla on tapana kaikilla kayda). Kerroin myos mun pyortymisesta, oli hiukan huolissaan ruokavaliosta, proteiinia pitais kuulemma lisata enemman. Sanoi myos mun painosta, etta on noussut aika rutkasti, mutta ei hataillyt yhtaan, kun sanoi, etta oon niin pikkuinen ollut, kuulemma kroppa ottaa sen minka tarvitsee. Itsestani ei vaan kuulosta hyvalta tuo painonousu. On ollut joskus vahan ongelmia sen kanssa, en puhuisi anoreksiasta, mutta lahelle sita. Miehelleni aina puran sita,etta oon niin pulskassa kunnossa.

Anoppi lahetti niita turkinpippureita! Tulin siita hirmu onnelliseks

Nyt nukkumaan, vasyttaa toden teolla, kirjoittelen myohemmin, oita kaikille!

 

:heart: :heart: IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ
KAIKILLE KESÄMASSUILLE!! :heart: :heart:


Hemmotellaan kaikki tänään itsejämme, ihania massujamme ja miehiämme oikein extra paljon!!


:hug:


:wave: vauvaunelma & pikkunen 22+3

 

:heart: :heart: Hyvää Ystävänpäivää :heart: :heart:

Irmeli ja miehen ristimä Niilo 23+3

 

Hei vaan, pikainen kirjoitus.

Kata: Oli ikävä kuulla, että jollakin ei ole massussa elämä jaksanut loppuun saakka. Pelkään itsekin samaa asiaa koko ajan ja neuroottisesti haluan heti aamusta tuntea liikkeet. Eilen satuin nimittäin lukemaan Kaksplus-lehdestä naisesta, jonka vauva oli kuollut kohtuun vko:lla 21 ja toisella oli loppuajasta kuollut kohtuun vauveli. Nämä asiat ovat jotain niin surullista, ettei niitä osaa käsitellä eikä osaa kuvitella, millaiselta heistä tuntuu, jotka menettävät lapsensa.

Haluan/toivon, että ymmärretään, kuinka iloinen ja ylpeä olen omasta pienokaisestani, neidistäni, joka massussa kasvaa. Toivon hänellä olevan kaikki hyvin ja toivon, että hän syntyisi terveenä ja jaksaisi loppuun saakka massussa olla, että hänellä olisi sitten paremmat mahdollisuudet elämään. Se, ettei ole tyytyväinen ulkokuoreensa, ei minun kohdallani tarkoita sitä, ettei olisi tyytyväinen massussa olevaan elämään. Miten nyt omaa neitiä voisi olla rakastamatta? :heart: . Tosi asia on kuitenkin se, että vaikka elämässä on paljon surua ja vastoinkäymisiä, niin kyllä siihen mahtuu vielä omatkin kriisit ja kokemukset esim.ulkokuoren muuttumisesta niin hyvässä kuin pahassa. Olen tyytyväinen, että olen voinut jonnekin purkaa tätä turhautumistani, sillä uskon, että jos asiasta olisi vain hiljaa ja sen kätkisi sisälleen, niin siitä voisi tulla todella suuri ongelma. Tunteita mielestäni pitää ja saa purkaa niin hyvässä kuin pahassa eikä se minun kohdallani ainakaan vähennä yhtään rakkautta tätä neitiä kohtaa (joka muuten nytkin taas ylivilkkaana myllertää mahassa).

Haluaisin, että moni teistä, jotka kirjoittivat tuntevansa itsensä kauniiksi kirjoittivat samalla siitä, miten oma mies kehuu kauniiksi, seksikkääksi ja on yhtä ylpeä massuistanne kuin te itse: Uskon, että silläkin on suuri merkitys, kun voi oman kumppanin silmissä tuntea itsensä kauniiksi ja seksikkääksi kropan muutoksista huolimatta ! Meillä ei ole noin, minä en tunne noin enkä ole kuullut kertaakaan sanottavan, että olisin kaunis ja silloin on helppo uskoa, ettei olekaan.

OIKEIN IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ MINUNKIN PUOLESTANI KAIKILLE !
:heart:

Pepsukka ja massu 23+4.

 

Nyky-yhteiskunta asettaa hirmuiset paineet meillä äideille..
Pitää olla sitä ja tätä,tehdä niitä ja näitä.
Annetaan piutpaut ja nautiaan olosta.
Olin eilen hirmusen järkyttynyt tuosta kuolemantapauksesta ja musta sekin on asia,kasvavan masun ohella mistä täytyy saada puhua.

Koko päivän kyyneleet tipahti silmiin kun poika potki..
Tänään oli eka ajatus aamulla,että tämä päivä tulee jollekin äidill olemaan maailman kamalin ystävänpäivä.

Anteeks kun taas masennan.. :ashamed:

Tuntuu vaan nii kurjalta.

Meillä on mies intona myös mukana ja kuvaa masua viikottain..
Ekaa oottaessa olin itse epävarma ja kauhulla muistan kuinka ootin,miten valtava musta oikein tuleekaan!!!

Tiiän siis tunteen ja musta onkin ihanaa olla uudelleensynnyttäjä,ne ensimmästä ootavan epämukavat tuntemukset on poissa ja se epävarmuus myös.

Esikoista oottaessa on aivan erityinen asema,sitä tilaa ja tunnetta ei koskaan saa enää koettua.Mulle sanottiin silloin että nauti!!VAan olo ei aina ollut sellainen.

Kaksosia kun ootin oli epävarmuutta ilmassa koko ajan.VOinti oli ok mutta silti vasta tuo kolmas raskaus oli sellainen huippuihana,mä pyörin kyllä oman napani ympäri silloin niin lujaa että!!

Nyt on vähän sama olo,mutta tuo 1 v ja 7 kk ikäinen neiti vie kyllä osan tästä oman navan tuijottelusta,kuten muutkin lapset...

Mutta nyt on erilailla nautittavaa tämä odotus.
TIiän kuinka mun kroppa reagoi ja toimii,miten suurinpiirtein mennään.

Mutta
:heart: suloista ystävänpäivää :heart:

Jatkan koristeluja täällä.Kakkua koristelemaan,pinkki kuorrutus ja tomusokeria päälle,sydämmen malliin!!

Lapsille pikku paketit ja ukkokulta sai jo aamulla!!

moikka
kata 24+5

 

Tervehdys kaikille!
Vieläkö mahtuisi yksi matti myöhäinen mukaan? Olen jo jonkin aikaa lueskellut kuulumisianne ja nyt kai tähän raskauteen uskoo jo sen verran, että uskaltaapi "heimoutua" B)

Mutta siis kolmas lapsukainen olisi massussa kasvamassa. Edelliset ovat 5- ja 7-vuotiaat, joten jonkin aikaa vauva-arjesta onkin kulunut. Niin ja Oulussa asustellaan ja laskettu aika on 14.6.

Muuten olen voinut "kai" ihan hyvin. Kaikki arvot ovat olleet neuvolassa kunnossa, paitsi että sf mitta huitelee omilla käyrillään (rv21+4 sf24). Aiemmissa raskauksissa ei ole mitään sokeriongelmia ollut, joten uskoisin/toivoisin ettei sitten tässäkään
Jollain muulla taisi olla vastaavia ongelmia...en vain muista nimimerkkiä.

T.auramaria rv22+5

 

Hei!

Käyn minäkin välillä kommentoimassa. Oon lueskellut juttujanne jo pidempään, mutten kirjoita kovin aktiivisesti! Odotan ekaa vauvelia ja laskettu aika on 10.6. Synnytystä en vielä ole "suunnitellu" koska mullakin (jollain muullakin oli) istukka ulottuu kohdunsuulle ja kontrolli rv 30. Oulusta olen minäkin. Täällä olikin muitakin oululaisia odottajia, ehkäpä satutaan samaan valmennukseen tai samana päivänä osastolle! Tällä hetkellä olen sairauslomalla iskiasvaivan takia ja saatan olla "lomalla" äitiyslomaan saakka, selkä ja maha ei kestä työtä mitä teen! Muuten kaikki normaalisti ja hyvin ja en millään malttaisi odottaa vauvelia enää yhtään kauempaa! Tuntuu välillä että aika kuluu niiiiin hitaasti.

 

Nyt olisi profiilikin (toivottavasti) luotu. Kuvassa siis rv22+5

 

Jaa, pitääkin vissiin kirjautua. Eli nyt pitäisi profiili näkyä.
Täällä noviisi täyttää omilla sähläilyillään koko palstan

 

:heart: Oikein Ihanaa Ystävänpäivää kaikille kesämassuille! :heart:

toivottaa Teppana & pikku-ukko 22+2

 

:heart: Hyvää ystävänpäivää kaikille! :heart: ja tervetuloa uusille kesämassuille =)

Tänään oli taas neuvola. Kaikki on kunnossa, painokin on alkanut nyt nousta. Tällä hetkellä tullut yhteensä 4,5 kiloa. Hb oli 140, eli ei tarvitse alkaa ainakaan vielä syödä rautaa Kovasti vauva potkiskeli, kun sydänääniä kuunneltiin, syke oli n. 150. Sain myös Kelan paperit, mut ajattelin toimittaa vasta kun uusi äitiyspakkaus julkaistaan.

Irmeli ja Maariana kyselivät olenko menossa synnyttämään Satakunnan keskussairaalaan ja sinnehän minä. Tämä on ensimmäinen lapsi jonka synnytän siellä, aiemmat 2 synnytystä olen ollut Kättärillä Helsingissä. Meillä taitaa olla Maariana sama laskettu aika. Saa nähdä ollaanko yhtä aikaa sairaalassa

No tässä vähän kuulumisia, kun olen niin laika kirjoittelemaan. :ashamed: Lukemassa käyn kyllä päivittäin.

mama-75 24+2

 

Hyvää ystävänpäivää!

Tulin pikaselti vaan pyörähtämään keittiötouhujen välissä... Teen ateriaa ystävänpäivän kunniaksi, nyt kun ollaan saunottu romanttisesti kynttilöiden valossa.

Tervetuloa uusille! Kiva saada uusia porukkaan vielä tässäkin vaiheessa.

Ihania neuvola yms kuulumisia ja massuja! Mulla neuvola maanantaina.

Mut nyt takasin keittiöön ja huomenna ehkä sit kommentointia.

Mukavaa iltaa kaikille!

Toivottelemassa: PikkuMyy-80 ja poikanen 23+5

 

Hyvää ystävänpäivää minultakin teille kaikille :heart:

Osaisikos joku kuvailla minulle supistuksia?

Entäs liitoskivut,millaisia ja millä alueella esiintyy?

Itsellä meni toissa päivänä taas oikean pakaran päältä jokin vinksalleen.Siis siihen sattuu kun kävelen omaan reippaaseen tahtiin ja silloin lenkin jälkeen en hyvin päässy penkistä ylös.Et voi veetuttaa kun ei voi ulkoilla /nauttia mistään.No tänään laitoin itseni ½h lenkille kun kerrankin töistä ajoissa kotona.Nyt en taas pääse nopeasti seisomisasentoon ja linkkaan jalkaani.Joka askeleella sen tunteen tuntee.

Joulukuun alussa oli pari pvää saikulla,kun sama kohta meni siihen pisteeseen etten kumartuessa saanu itseäni ylös..jäi jumiin.Muutaman pvän pääasiallinen lepo auttoi silloin.1h lenkin tein niinä päivinä,mutta en joutunut 8h seistä niin kuin töissä joudun.
Olo on väsysyt.
2 ½kk vielä töissä..no en ainakaan ole joutunut oleen tän 6kk aikana kuin 2pvää saikulla,joten ei olisi huono omatunto vaikka saikkua hakisin..Mutta toisaalta sijaisten osuus vielä heikko kun koulutus vielä heillä käynnissä.Yksin eivät osaa liikettä avata /sulkea.No eipä pitäisi olla minun ongelma,mutta kyl se haittaa kun ei toisia tahdo pulaan jättää,kun töihin pystyy kivusta huolimatta.

Onkos muilla samoja kipuja ilmaantunut?

Taidan lopettaa rautatabletit...saan juosta vauhdilla wc niiden ansiosta ja maha ihan löysällä..Auttaisivat kyllä väsymykseen,kai.

Iltaisin nukkuun mennessä piristää kummasti kun meikäläinen toimii vauvan nyrkkeilysäkkinä
tuleeko teidän juteltua paljon vauvalle?Itse hyvät yöt vain toivotan ja sammun saman tien useimmiten.

Anteeksi kun vuodatin!

Pompula81 23+5

 

:heart: Hyvää Ystävänpäivää kaikille kesämassuille! :heart:

Tänään oli viiden viikon tauon jälkeen vihdoin neuvola eli sieltä sitten kuulumisia:
*paino oli noussut 560g/vk eli nyt on tullut jo 3,4 kiloa lähtöpainoon, mutta ei kuitenkaan liikaa onneksi! :saint:
*Hb yhä hurjat 131, enkä ole rautaa syönyt...
*RR normaalin alhainen 115/60 (neuvolatäti mittasi kaksi kertaa, kun ei meinannut millään uskoa, ettei paineet nouse vieläkään).
*kohdunpohjan korkeus yläkäyrällä eli 22cm, kuten edellisissäkin raskauksissa vielä tässä vaiheessa (aina on oltu keskikäyrällä rv30:een mennessä).
*sain Kelan paperit, joten niitä pitäisi täytellä jossakin vaiheessa.

Ainoa yllätys neuvolakäynnillä oli se, että sain jo huomiseksi sokerirasituskokeeseen ajan!
Nyt sitten istun täällä koneella hurjan nälkäisenä ja ajattelinkin mennä heti nukkumaan, kun C.S.I. loppuu ettei tarvitse kattoa, kun isäntä herkuttelee pitkin iltaa... :'(

Pudendaalista joku kyseli joskus;
mulle laitettiin se esikoisen synnytyksen aikana, kun ponnistusvaihe pitkittyi yli 1½ tuntiseksi vaikka epiduraali vaikutti yhä ja kyllä se pudendaali auttoikin loppurutistukseen.
Eli ihan hyvä kokemus mulla on siitäkin puudutuksesta, mutta epiduraali kadotti supistukset ja olin oksitosiini-tipassa sen takia ja väsyin liikaa, jolloin avuksi tuo pudendaali.
Pikkasen tuli taas omituisesti selitettyä, joten koittakaahan saada siitä sitten selko...

Ai niin, tervetuloa uusille!

Riina-Niina ja satuaarre 23+1

 

Taaskaan en ehtinyt kommentteja laittaa päivällä, kun oli kaikenlaista huseeraamista. Kavereita oli kylässä, oli ihana istuskella ja höpöttää tyttöjen kesken! Yksi tosin jo meni ja totesi mahan muodosta:"poika tuokin taitaa olla, valitettavasti". :headwall: \|O

Supistuksista oli puhetta. Näitä harjoitussupistuksia voisi ehkä kuvailla parhaiten niin, että maha kovettuu ja tulee pientä paineentunnetta. Voi hieman nipistelläkin, mutta kovasti ei saisi sattua.

Mekin ollaan nyt vihdoin ostettu se Graco autobaby, kaverilta ostettiin vähän käytetty versio. Kolmen mukelon kanssa kun matkustaa niin aika luksusta on se, että edes yksi istuin on helppokäyttöinen! Kukahan keksisi sellaisen turvaistuimen, mihin saisi lapsen helposti kyytiin...

Täytyy varmaan itsekin kokeilla sitä rautalisää, vaikka hemoglobiini ei ole lähtölukemista kauheasti pudonnutkaan. Väsymys on ihan tolkutonta, vaikka miten aikaisin menisi illalla nukkumaan, ei aamulla meinaa päästä ylös sitten millään. Minkä merkkisellä rautalisällä on saanut vatsan löysälle? *kiinnostuu* Mulla kaikki merkit tuntuvat aiheuttavan täysin päinvastaisen efektin ja kun tuota ummetusta on jo ennestäänkin, ei sitä kyllä kaipaisi yhtään sen enempää.

Krääh, pakko mennä koisimaan. Öitä!

Kreecher ja Antero 22+5

 

Täällähän oli useampiakin uusperheellisiä - ainakin siis Pepsukka, Maariana, Naru ja minä. Ja taisi olla vielä nimenomaan niin päin, että miehellä on aikaisempia lapsia, ja itse odotellaan esikoisiamme?

Sain viimeinkin aikaiseksi rekisteröityä, ja Pepsukalle pistin ensimmäisen virallisen testi-y-viestinkin Tätä edistysaskelta lukuunottamatta elo on varsin rauhaisaa, vauveli myllertää mahassa ja töissä pitäisi saada kai jotain vielä aikaiseksi ennen äippärille jäämistä. Motivaatio-mopo oli tainnut karata joltain muultakin - tuttu tunne. Onneksi ei ole montaa kuukautta enää jäljellä.

*muoks* vielä sen verran, että noita harjoitussuppareita on piisannut täälläkin. Ei kivuliaita eikä mitenkään sarjatulena, mutta kuitenkin. Lääkärineuvola on vasta ensi kuussa, mutta kaipa sitä pitää vain luottaa siihen, että ovat vaarattomia... pahaltahan ne ei sinänsä tunnu, kummalta vaan.<br><br>

 

Moro kaikille!

Liitoskivuista kyseltiin. Minulla ne tuntui nimenomaan kävelylenkin jälkeen: jalkovälissä tuntui, että liitokset tosiaan repeää ja kohtu aukeaa.. tuntui varsikin kun nousi istumasta ja lähti kävelemään. Olen nyt venytellyt iltaisin kaikennäköisiä haara-asentoja ja joogaliikkeitä, ja ovat auttaneet. En tosin ole vielä uskaltautunut kovin pitkälle lenkille. Neuvolasta mulle sanoivat, että liitoskivut saattaa olla ohimenevää tässä vaiheessa, ei siis tarkoita, että koko loppuraskaus menisi näiden kanssa. Lisäksi minullakin on ollut pientä kipua vasemman pakarani yläpuolella, ilmenee kanssa kävelylenkin jälkeen. Venyttelyllä tämäkin vaiva on hieman helpottunut.

Supistukset tässä vaiheessa ilmenee sillä, että vatsa menee ihan kovaksi ja vähän nipistää.

Toivottavasti näistä oli jotain apua kyselevälle (jonka nimmaria en muista..)

=) kolmas & vauveli 21+3