~KesäMassut 2007~

Täällä taas!

Eilen ei sitten niin millään päässyt näille sivuille.. Kovin suuria vieroitusoireita en ihmeekseni kokenut, vaikka aika koukussa taidan olla :ashamed:

Supistuksista: Mulla tais eka harjoitussuppari tuntua tossa viikonloppuna. Ei mikään kipeä, mutta semmonen tukala kohdun kovettuminen. Esikoisesta en tuntenut supistuksen supistusta ennen synnytystä. Silloinkin ekat supistukset piti sairaalan seurantamonitorista varmistaa, että tääkö nyt oli semmonen Uudelleen synnyttäjät ovat kuulemma herkempiä tuntemaan suppareita.

Mulla alkaa olla jo ikävä neuvolakäyntiä.. Laskin just että tulee kuuden viikon väli edelliselle ja seuraavalle käynnille! Aika paljon. Ens viikon maanantaina sitten pääsee mittailemaan sf-mittaa ja kuuntelemaan sydänääniä! Ja saa ne kelan paperit eteen päin toimitettavaksi. Hemoglobiini ja verenpaine vähän jännittää, kun taitaa olla molemmat aika alhaalla vetelästä olosta päätellen. Salmiakkia olen syönyt ihan kiitettävästi ensiavuksi =)

Olin tänään taas uimassa. Poika oli ekaa kertaa mukana uimahallissa. Se kyllä tykkäsi ihan hirveästi! Oma takapuoli on taas uimareissun jälkeen vihotellut oikein kunnolla, mutta minkäs teet..
Pompula: Tule sitten kertomaan, saitko fysioterapiasta tai hieronnasta apua takapuolen vaivoihin, jookos? Mua ei ole mihinkään hoitoihin lähetetty, mutta kai ne aattelee, että kun ei kerran töissä ole niin mitä sitä hoitamaan Täytyis varmaan osata itse vaatia jatkohoitoja.

Kyllä kuluu viikot jotenkin nopeasti =) Toisaalta näillä pakkasilla kesäkuun loppu tuntuu tosi kaukaiselta, mut eihän siihen ole enää kuin neljä kuukautta!

-ebbuliini ja neiti rv 21+5-

 

Nosto :wave:

 

Heippa taas,

Kylläpä täällä nyt on hiljaista..??

Blääh.. eilen juuri kotona manailin kun sattuu tulemaan Aerosmith suomeen keikalle 7.7, ja vaikka laskettuaika on 10.6 niin mun telepaattiset tietokäyrät sanoo että tää vauva syntyy vasta juhannuksena.. Ja kun mä niiiiiiiiiiiiiiiiiiin oon niistä aina tykänny.. :'(

Noh, nythän sitte tuli tieto että Metallica on suomessa 15.7, ja sinnekkin mä haluun..

Jotta mitähän sitä pitäis tehä. Kauheesti ei oo aikaa miettiä kun liput menee molempiin sen siliän tien. Anoppi ottais lapset riemusta kiljuen kyllä hoitoon, mutta raaskiiko niin pientä vauvaa jättämään.. matkaa keikkapaikoille olisi n. 100 km, eli ei siinä nyt tolkuttoman kauan kestäisi...

Mies oli kavereiden kanssa järkännyt kesänalotusviikonloppurientoja sinne toukokuun viimeiselle viikonlopulle.. eli siis mökille lähdössä n. 200 km päähän. Pyysin nätisti että jos et ihan kauheesti tuuppais sinne ohjelmaa, meikä ei meinaan synnytä tätä lasta yksin :/

Mitähän nyt tekis... *raapii päätään*...

 

Heip,

Raivareista ja vihaisuudesta: Mulla noi ajoittui sinne alkuraskauteen. Otin nokkiini ihan kaikesta ja sitten ihmettelin itseäni, että kuinkas toikin nyt oli niin tärkeää, että tuolla tavalla piti tuiskahtaa . Nyt on paljon "tavallisempi" olo taas, mielen myllerykset ovat rauhoittuneet.

Kamala laiskotuskin, jota olen potenut ainakin kuukauden, on pikkuhiljaa väistymässä. Olen jopa löytänyt itseni uimasta ja jumpasta ja nauttinut liikunnasta. Mites muut, oletteko jaksaneet liikkua? Millaista liikuntaa olette harrastaneet? Minulta on jääneet kaikki entiset lajit pois, en vaan jaksa. Tilalle on tullut sellaisia juttuja, jotka ennen tuntuivat ihan lällyiltä kun ei tullut kunnolla hiki eikä lihakset väsyneet tai adrenaliini kohissut. Uimista - tai lilluttelua, ei ole tekniikka oikein hallussa mutta vesi tuntuu hyvältä - ja ohjattuja venyttelytunteja ja fitballjumppaa. Mammajoogaa olen yrittänyt löytää, mutta tuloksetta. Kävely yksikseen tuntuu edelleen tosi hölmöltä, kaverin kanssa sekin menee kun on juttuseuraa. Tai jos on joku päämäärä, kävelee jonnekin eikä vaan ympyrää. En minä kovin montaa kertaa viikossa vieläkään viitsi raahautua liikkumaan, vaikka ennen tuli ihan paha olo jos ei liikkunut tarpeeksi. Kumma juttu.

Yhdessäolosta: Me ollaan tiedetty toisemme vuosia, jostain vuodesta 2000. Varsinaisesti tutustuttiin ja rakastuttiin 2003, yhteen muutettiin 2004. Ja nyt on minun esikoinen, miehen mones tulossa. Naimisiin ei olla menossa.

Mitäs muuta? Vointi on hyvä, lapsi potkiskelee ja masu kasvaa. Koputan puuta, toivottavasti jatkuukin ýhtä auvoisena...

:flower: Naru

 

Tänään sitten tuli leivottua erilaisia pulliakirosin vain et mitä helevettiä kun kikka leivontavuokien(niiden muffinssivuokien)pohja jäi pulliin kiinni..ikinä ei ole niin käyny.No en heitä roskiin-repiköön vieraat joskus hamas tulevaisuudessa paperit pohjasta irti

Ebbuliini ilman muuta tulen huomenna kertomaan mitä fysioterapeutti sanoo..Tänää oikein meinas alkaa itkettään kun ihana aurinkoinen pakkasilma-meikä ajatteli lähteä käveleen sen minkä uskaltaa/kestää...sääli et 20min hortoilun jälkeen olin jo kotona..enkä sit nauttinut yhdestäkään askeleesta,mut keli oli kaunis.

Mitäs teille, jotka on jo käynyt 2:ssa lääkärin tarkastuksessa,on sanottu/tehty??
Menen ti uuteen neuvolaan muuton takia ja lääkäril samal kertaa..Toiv.on yhtä mukavia kuin edellisessä..

mulla ei ole kertaakaan otettu sf-mittaa..sanoi viimeksi et ensi kerralla uudes paikas sen ottavat ja perhevalmennuksesta kertovat..
Pitääkö sinne perhevalmennukseen mennessä tietää jotain-siis tekeekö itsensä tyhmäksi jos ei tiedä ensi kertalaisena paljon mitään..eikös sinne mennä oppii?Ei kai siellä tentata?

 

Mukavaa pirteää pakkaspäivää kaikille!

Oon tässä ruvennu aamuisin heräilemään jo kuuden aikaan ihan pirteenä ja niin tänäkin aamuna ..sitte tuleeki vaan netissä pörräiltyä ja kaikkea pientä hääräiltyä.

Kreecher, oletko siis jo nähny uuden äp.n sisällön? (..onkohan multa menny joku sun kirjoitus ohi..) Jos olet niin minkäväristä vaatetta sieltä löytyy? Vaikka meille oikeastaan ihan sama kun ei sukupuoli tiedossa ole. Ajattelin vaan jos uus pakkaus olis enemmän unisex. Vaikka kiitollinen olen ylipäätään mahdollisuudesta saada äitiyspakkaus, on se sitten minkä värinen tahansa

Ebbuliini, oon kans käyny fysioterapiassa iskias, selkä ja pakaralihaskipujen takia ja oon sieltä saanu hyvän avun!..lääkärissä itse vaadin päästä kokeilemaan fysioterapiaa enkä olis lähteny sieltä lekurin huoneesta ennenkuin se lähete oli mulla kädessä niin inhottavia nuo kivut on! Siellä jumppailtiin ja tehtiin erilaisia venytyksiä ja vähän kokeiltiin missä on pahimmat kipupisteet ja niihin tärppivenytyksiä. Tunnin kertakäynti maksaa täällä vain 6e odottavalle äidille, mikä on musta tosi halpa! Mutta osaa siis vaatia pääsyä sinne, lekurit aika huonosti automaattisesti lähetteitä kirjoittaa.

Naru, täällä on liikunta ollu aika vähäistä koko raskauden ajan. Aluks pahoinvoinnin takia, sitten tuli selkäkivut ja kipeät supistukset mitkä rajoittaa. Mut olen yrittänny joka päivä edes pikkuisen lenkin heittää ja nyt oon ihan kotona ruvennu reenaa vatsa-selkä ja lantionpohjanlihaksia jo tulevaa synnytystä ajatellen Sain tosi hyviä neuvoja sieltä fysioterapiasta et miten mahan kanssa saa ja pystyy tehhä noita lihasharjoituksia Uimaan tekis mieli, pitäs vaan hommata uus uikka kun mitkään omat ei mahhu.

Pompula, mulla on kaksi lääkärintarkastusta takana ja samat jutut tehty molemmilla kerroilla, eli sydänäänet kuunneltu, sisätutkimus tehty ja sf-mitta otettu nyt tällä jälkimmäisellä kerralla. Tosi nopeita käyntejä on ollu, ei liikoja olla turistu. Mutten ole enempää niiltä käynneiltä osannut odottaakkaan ja siks ihan tyytyväinen olen nopeeseen tsekkaukseen

Irmeli, mua kans harmittaa kun vähän näyttää siltä että Metallican keikka jää väliin..Kuitenkin voi olla että menee raskaus yli ja muutenki osaako sitä edes olla erossa siitä pienestä niin kauaa ja nauttia keikasta.. :ashamed:

Harjoitussuppareita on mulla ollu paljon paljon ja saikullakin olen ollu nyt monta viikkoa kun osa supistuksista on säännöllisesti kipeitä ja kohdunsuu oli sillon kolmisen viikkoa sitten hieman pehminny.

Osalle on tullu jo kutsuja valmennuksiin, mulle ei ole vielä missään puhuttu koko valmennuksista Milloinkas niiden sitten pitäisi jo alkaa? Keskiviikkona kun on neuvola niin täytyypä ottaa asia esille.

Yhdessäoloajasta oli puhetta..Meillä tulee miehen kanssa 2 vuotta seurustelua 6.5 Sitä ennen tunnettiin vajaa puolisen vuotta, eli reilu pari vuotta ollaan toisistamme tiedetty. Yhteen muutettiin virallisesti vasta viime syksynä kun sitä ennen asuttiin mun yksiössä (hih) ja kihloista ollaan kyllä puhuttu... Eli nopeaa toimintaa mutta koska tuntuu hyvältä ja oikealta niin mitä sitä odottelemaan :heart:

Tulipas romaania taasen, ups Nyt lähen tuonne lukeen muita juttuja ja palailen taasen!


:wave: vauvaunelma & JonniMinea 23+4<br><br>

 

Hei vauvaunelma, mulla olis tarpeeton äitiysuikkis, Lindexin musta-v.puna-pinkki. Se on kokoa 42, oli siis mulle sittenkin liian iso..

 

Kiitos Sisi tarjouksesta, mutta taitaapi olla mullekkin liian iso kun oon kokoa 36-38/s-m :/

 

Hei kaikki,

Ulkona on hurjan kaunis ilma, vähän turhan viileää vain . Ajattelin kävellä töihin iltavuoroon muutaman kilometrin, happihyppely voisi tehdä hyvää. Nyt kun kävelystä vielä voi nauttia - joillakin täällä on jo niin ikäviä selkä- ym kipuja, että ihan sääliksi käy. :hug: .

Ukkareista oli puhetta, se olikin iso kynnys uimahalliin lähtemiselle kun vanhat ei mahtuneet, bikineistäkin oli tullut minimaaliset laput vain nännien päälle. Huvittavan näköistä . Mammauikkaria en osta, yritän selvitä mahdollisimman vähillä "äitiys"hankinnoilla kun tuntuu niin turhalta jokusen kuukauden käytön takia laittaa rahaa sellaisiin. Onneksi löysin vanhat venyneet mustat bikinit, jotka luulin jo kauan sitten heittäneeni menemään, niiden yläosa mahtuu ja peittää säädyllisessä määrin. Alaosa meni roskiin, se tippui päältä. Käytän toisten mustien bikinien alaosaa sitten.

Meillä oli ensimmäinen perhevalmennuskerta jo ehkä kuukausi sitten, tosin molemmat oli töissä silloin niin ei sinne ehditty. Saatiin joku DVD, sanoivat, että sillä on ainakin osa samoja asioita mitä ekalla kerrralla tutustumisen lisäksi puhutaan. 2 muuta kertaa ja sitten käynti synnärillä lisäksi ovat lähempänä lasketua aikaa. Käytännöt tuntuvat vaihtelevan tosi paljon ihan saman kaupunginkin sisällä, mitä olen muilta kuullut niin meidän 5 perhevalmennuskertaa + synnärikäynti on tosi paljon. Niistä 3 on ennen synnytystä ja 2 sen jälkeen, viimeisillä kerroilla puhutaan kai parisuhteesta ja siitä millaisia palveluja perheille on meidän alueella tarjolla, mikä onkin minusta mielenkiintoista tulevaa kotona oloa ajatellen. JA tavataan samassa tilanteessa olevia perheitä, se on varmasti myös tärkeää.

Jep, lähden tästä tallustelemaan kohti duunia. Hauskaa päivää kaikille,
Naru

 

No niin,aamulla olin fysioterapiassa.Oikeastaan he ei voi tehdä kivulle mitään,koska tulehdus siellä vaivaa..Mutta sain si-vyön..sellainen tav.vyön levyinen kiristysvyö joka laitetaan mulla normaalin vyön alle niin kireälle kuin pystyy,tukemaan nikamia.eivät liikoja hankaa toisiaan vasten enään..aina seistessä pitäisi käyttää..no ensi viikolla töissä pääsee 8h käyttöön,kun on se seisomatyö.
kylmägeelipussia n. 3-5krt pväs 10min ajan tulee käyttää-se aivan mahtava kun vie tunnon koko pyllystä
sit mulla on alaselkä aika liikkuvainen-niin olis käyttäydyttävä kuin robotti-koko kroppa liikkuu samaan aikaan.

Öisin kipu ollut sietämätöntä koska se alue pääsee turpoon kun ei ole käytössä/liikkeessä.Tyyny pääll.jalan alle .jalka koukussa siis ja tyyny tos lantion kohdal jalan tukena.

Sanoi et pitkät lenkit ei välttämättä tule kuuloonkaan parannuttuaankaan..mut rauhall.pienien askelten kävely ok.
Tarvii ti neuvolasta kysyä tollasta vyötä,kun n 2vko saan käyttää lainavyötä

 

Hurjan kuulosta tuo kipuilu..Auts..
Toivottavasti ei pahene loppua kohden,vaan hellittäis.Jos tä on se vaihe kun liitokset löystyy ja siks kipuilua enemmän.

Mulla on sinänsä ollut joka raskaus aika lailla kivutonta,sillä mitään liitoskipuja eikä muita selkäkipuja ei oo ollut.Normaalia selän väsymistä kylläkin ja sekin on joskus ollut aika ikävää...Kaurapussi on auttanut mulla.

Onko tuo tukiliivi tiukka,sii eikö pidä ollakin?Miten masu siihen sopii?

Mun täytyy uus kuva päivittää sillä nyt on masua enemmän!! =)

Närästystä täälläkin tullut ja rennie iltaisin auttaa asiaan.
Mulla otetaan uusiks maanantaina ne hepatooskokeet,niitä nyt tarkkaillaan ainakin kerta viikossa.

Onko muita hepaihmisiä täällä?

Mua harmittaa kun näin aikasin jo puhkes,mutta se voi rauhoittuakin vielä.Äitipolille aikaa jos tuossa on koholla vielä sappihapot.Nyt pitäis varoa rasvasia ruokia ja sappea stimuloivia ruokia..Voi peijakas.Mitään ei saa tehä eikä syödä!!!

Huomenna vaihtuu viikko...kaameen äkkii nä viikot menee kyllä.
kata 25+6

 

Moro!

Mulla on liitoskivut loppuneet kokonaan! Ei mitään kolotusta missään, joten jospa ne teillä muillakin helpottaisi.

Jännä, miten nuo perhevalmennukset vaihtelee noin paljon! Itselläni esikoisen aikaan (v. 2000) ei ollut kuin yksi kerta + käynti synnärillä. Tuolla ainoalla kerralla katsottiin synnytysvideo (kaikki tulevat äidit kyynelehti vauvan synnyttyä.. tunteet pinnassa..) ja en muista mitä muuta terveydenhoitaja olisi jutellut.

Mullahan oli se parvorokko epäily, jos muistatte. Tulokset tuli negatiivisena, eli ei parvoa =). Silti näppylöitä nousi taas viime viikonloppuna kasvoihin. Aikani mietittyä mitä yhtäläisyyttä on ollut näinä päivinä, kun olen näppylöitä saanut, huomasin, että noina päivinä olen kävellyt pidemmän lenkin ulkona pakkasessa! En tiedä onko tällä asialla tekemistä ihon kanssa, mutta en muutakaan yhtäläisyyttä ole keksinyt. Onko kellään muilla ollut iho-ongelmia nyt raskauden aikana? Mulla ei ole ollut aikaisemmissa raskauksissa mitään. Pääasia, että ei ollut parvoa..

Jepulis, vielä vähän aikaa töitä ja sitten kotiin.. olen tosi väsy. Jotenkin olen nukkunut parina yönä levottomasti, ja se tietää sitä, että illat kotona olen tosi väsy ja kärttyinen.. huono omatunto, kun mies ja lapset joutuu kestämään..

Hyviä vointeja kaikille!

=) kolmas + beba 22 + 3 (olenkohan taas mennyt sekaisin viikoissa..)

 

Heippa kaikille,

Iho-ongelmista täytyy sen verran sanoa, että minusta mun iho elää nyt jotenkin ihan täysin omaa elämäänsä. Mulla ei sillä tavalla oo koskaan ollut mitään iho-ongelmia, paitsi pientä näppyä kasvoissa, mutta nyt siis tuntuu että ihottumaa on etenkin pakaroissa, kyljissä ja sisäreisissä. Toissa iltana suihkun jälkeen oikein pelästyin kuna loin kuivaamaan itseäni ja joka paikka oli kirkaanpunaisena. Ja sitte tuntuu että nyt taas on alkanut tulemaan finnejä naamaan, silloin alussa niitä oli etenkin kaulassa ja selässä, mutta muutamaksi viikoksi poistuivat. Tulis jo kesä..
Liitoskipuja ei myöskään enää ole ollut, alaselän särkyä kyllä. Tosin teen istumatyötä ja uskon että vähäinen liikunta on siihen suurin syy.

Oletteko muuten täyttäneet jo sen hakemuksen missä kysyttiin hätäkastenimeä? Uskotteko että siihen laittamanne nimet on se/ne nimet mitkä vauva oikeastikin saa? Mulla on ihan black out ja tenkkapoo minkä nimen lapsi saa, me varmaan keksitään se sitten kun näkee miltä toukka näyttää. Kun sittenkin ollaan tarpeeksi kauan väännetty siitä kättä. Nyt laitettiin molempien toiset nimet, jos nyt niin ikävästi kävisi että tarvii hätäkasteen niin halusin ne nimet. Muuten ei olla niitä ajateltu.

Parisuhteen kestosta, tavattiin miehen kanssa ekan kerran työn merkeissä syksyllä -04, mutta silloin molemmat oltiin vielä varattuja. Molemmat erosi suurin piirtein samoihin alkuvuodesta -05, vaikka siis emme kumpikaan sen enempää toistemme suhteista tienneet. Kuitenkin tuleva mieheni oli jäänyt lähtemättömästi mieleeni jo silloin ekalla kerralla, ja aina sellasta herjaa heitettiin toisillemme. Heinäkuun alussa -05 en ollut häntä nähnyt n. 2-3 kuukauteen ja sitten yksi päivä ilmestyi työpaikalleni työasioissa. Kävelin hänen ohi ja kun näin hänet siinä istumassa, menin ihan sanattomaksi... :heart:

Sitten siitä kun tokenin niin tiuskaisin että "Missä sä oot ollu koko kesän kun oon sua täällä oottanu??!!" Mies anto lähteissään käyntikortin, aina sen kuuluisan "viimeisen", ja sitä rataa

Että sillai aika nopeesti tässä edetty. Mutta tää meidän tuleva rakkauspakkaushan saikin alkunsa siinä välissä kun oli menkat ja piti asentaa kierukka, eli kauheesti ei ollut suunnitelmissa . Nyt ollaan jo enemmän kuin onnellisia vaavista. Miehen tyttöhän asuu meillä 2vko/kk, ja mulla on tyttö edellisestä liitosta, eli uusperheen sekamelskaa tässä koitetaan pitää kasassa. Joskus paremmalla ja joskus vähän huonommalla menestyksellä..

Ai kun tuli taas hyvälle tuulelle kun muisteli tuota kohtaamista. Kertokaa muutkin miten tapasitte siippanne )


Irmeli ja NiiloEveliinaPetteri 24+4

 

Ihana tarina..Kelpaa lapsille ja lapsenlapsille kertoa!!!

Me tavattiin yheisen kaverin tupareissa.Tämä kaveri oli töissä vielä ja suostuin menemään ja ottamaan vieraita jo vastaan.Ukkelini oli ollut kovasti vastahankaan ettei viitti lähteä mutta tämän sisko oli patistanut baanalle.

Mies soitti kelloa ja heti katoin että tuohan on se josta kaverini onpuhunut,yh iskä!
Ja tämä kyllä nosti osakkeita mun silmissä.
Mies sanoi että rakastui heti ensisilmäyksellä,mutta kiinnostusta ei näytetty heti vaan meillä oli vähän sellasta piikittelyä ja nyppimistä,mutta mukavalla tavalla.

Mulla oli sellanen tapailusuhde silloin,ei mikään vakava mutta satunnainen suhe ja kerroin sen heti.Mies sanoi että riittää että voitais tavata.Se ilta juteltiin oikeestaan koko ilta.Muiden lähettyä baariin jäätiin juttelemaan vielä.

Seuraavana päivänä käytiin syömässä ja joka päivä nähtiin.Se mun "seksisuhde" jäi hyvin äkkiä ja tuotapikaa huomasin että mähän olen In Love..
Meillä ollut alusta asti tosi rehellinen suhde,ja se ollut ihanaa.
Pikkuhiljaa alettiin romanttinen suhde ja kun se toimi,lasten ohella niin syksyn tullen -03 me muutettiin miehen isoon omakotitaloon kaikki.Eli keväällä -03 tavattiin.

Voi,kun mäkin tulin hyvälle mielelle!!! :heart:

kata 25+6

 

Ihania rakkaustarinoita teillä :heart: Vähän kateellisena lueskelen...meillä on ollut alusta asti hyvin realistinen suhde ja semmoisena jatkuukin

Me ollaan tosiaan oltu nyt kymmenen vuotta yhdessä, eikä olla muuten edes kihloissa!
Ensimmäinen lapsi sai alkunsa "vahingossa" kahden yhdessäolovuoden jälkeen. Suhde ei raskausaikanakaan tuntunut kovin vakavalta, mutta kun vauvamme syntyi vammaisena ja sairaana, niin kai se lujitti meidän suhdetta niin, että yhä tässä porskutellaan. Välillä mennään ylämäkeen ja toisinaan alamäkeen. Nyt siis kolmas lapsukainen tuloillaan.

Täällä on muuten tullut jokin mahdoton vimma järkätä paikkoja ja tehdä kotitöitä,vaikka normaalisti inhoan niitä. Aivan uskomaton muutos itsessä tapahtunut. Yölläkin saatan helposti valvoa parikin tuntia ja aamulla silti tosi pirteä olo. Varmaan kevätaurinkoakin voi tästä energiapuuskasta jonkin verran syyttää.

Täällä myös supistelee päivittäin ja välillä oikein napakastikin. Jännittää vähän ensi viikon lääkäri, että ovatko supistelut saaneet mitään aikaiseksi. Ja tosiaan on jo ihan rampa olo tässä vaiheessa kun liitoskivut ja selkäkivut ovat alkaneet...ihan uskomatonta, että nyt on semmonen olo kuin viimeisillään. Mutta sitähän tämä raskausaika usein on.

En tiiä onko ollut jo puhetta, mutta aiotteko te muut ottaa äitiysavustuksen pakkauksena vai rahana? Minä laitoin jo hakemukset ja aion tosiaan sen pakkauksen ottaa. Kuitenkin tulee melkein kuusi vuotta ikäeroa edelliseen eikä mitään ole tallella.

Mitähän muuta oli mielen päällä... Kovasti oli asiaa, mutta nyt unohtui kaikki :headwall:

Katalle ainakin kovasti tsemppiä. Toivottavasti hepatoosi pysyis kurissa ja pääsisit kohtuu hyville viikoille raskauden kanssa. Aika harvinaista, että noin varhain jo puhkeaa.

Mutta nyt auttamaan esikoista läksyissä. Palailen viimeistään ensi viikolla lääkärikuulumisineen.

T. auramaria rv24+0

 

Ihania rakkaustarinoita teillä :heart: Vähän kateellisena lueskelen...meillä on ollut alusta asti hyvin realistinen suhde ja semmoisena jatkuukin

Me ollaan tosiaan oltu nyt kymmenen vuotta yhdessä, eikä olla muuten edes kihloissa!
Ensimmäinen lapsi sai alkunsa "vahingossa" kahden yhdessäolovuoden jälkeen. Suhde ei raskausaikanakaan tuntunut kovin vakavalta, mutta kun vauvamme syntyi vammaisena ja sairaana, niin kai se lujitti meidän suhdetta niin, että yhä tässä porskutellaan. Välillä mennään ylämäkeen ja toisinaan alamäkeen. Nyt siis kolmas lapsukainen tuloillaan.

Täällä on muuten tullut jokin mahdoton vimma järkätä paikkoja ja tehdä kotitöitä,vaikka normaalisti inhoan niitä. Aivan uskomaton muutos itsessä tapahtunut. Yölläkin saatan helposti valvoa parikin tuntia ja aamulla silti tosi pirteä olo. Varmaan kevätaurinkoakin voi tästä energiapuuskasta jonkin verran syyttää.

Täällä myös supistelee päivittäin ja välillä oikein napakastikin. Jännittää vähän ensi viikon lääkäri, että ovatko supistelut saaneet mitään aikaiseksi. Ja tosiaan on jo ihan rampa olo tässä vaiheessa kun liitoskivut ja selkäkivut ovat alkaneet...ihan uskomatonta, että nyt on semmonen olo kuin viimeisillään. Mutta sitähän tämä raskausaika usein on.

En tiiä onko ollut jo puhetta, mutta aiotteko te muut ottaa äitiysavustuksen pakkauksena vai rahana? Minä laitoin jo hakemukset ja aion tosiaan sen pakkauksen ottaa. Kuitenkin tulee melkein kuusi vuotta ikäeroa edelliseen eikä mitään ole tallella.

Mitähän muuta oli mielen päällä... Kovasti oli asiaa, mutta nyt unohtui kaikki :headwall:

Katalle ainakin kovasti tsemppiä. Toivottavasti hepatoosi pysyis kurissa ja pääsisit kohtuu hyville viikoille raskauden kanssa. Aika harvinaista, että noin varhain jo puhkeaa.

Mutta nyt auttamaan esikoista läksyissä. Palailen viimeistään ensi viikolla lääkärikuulumisineen.

T. auramaria rv24+0

 

Moikka kaikki!

Onki menny taas aikaa kun viimes kirjottelin.. Kiirettä pukkaa.

Yhdessäolosta Me ollaan varmaan kans aika nopean toiminnan ihmisiä .. Tavattiin vasta viime vuoden alkukesästä, muutettiin yhteen tosi pian sen jälkeen ja kihloissa ollaan. Vauva ei kuitenkaan ole vahinko, musta se on aika ruma ilmaisu. Se halusi tulla, se sai tulla :heart: .

Massua Tää on nyt aika omaa napaa (kirjaimellisesti ). Massu on oikein hypännyt esille, ei mitään toivoa että mahtuisi normivaatteisiin! Oon hirmu ylpeä tuosta kummusta . Sf-mitta taisi olla jotain 23, siinä ylärajoilla viime neuvolassa, mutta vauva oli ainakin viime ultrassa ihan normimitoissa. En tiedä, onko tuo mahan nopea kasvu ja esilletulo yhteyksissä siihen, että on vaikeuksia koululla ja kaupungilla liikkuessa.. Tuntuu että maha oikein työntyy esille kun kävelee ->supistuksia.. Ja ne ei tunnu kivoilta.. Oonkin yrittänyt ottaa vähän rauhallisemmin ja ollut aika paljon pois, kun tuota stressiä riittää muutenkin tenttien osalta. Varovainen venyttely ja ryhdin suoristaminen kuitenki helpottaa huomattavasti, joten jospa ei olis niistä avaavista suppareista kyse.. Koulusta olisi nyt vähän vaikea ottaa saikkua! Outoa, kun on aiemmin ollut aina se, joka kävelee reippaimmin ja joka jaksaa kierrellä kaupoissa/lenkkipoluilla monta tuntia ja nyt oon se joka pyytää kävelemään hitaammin :snotty: . Kai jotain liitoskipujakin on, kun alaselkää särkee ja epämääräisesti jomottelee nivusia/mahaa. Liikuntakin on jäänyt siihen hyötyliikunnan asteelle eli aika vähäiseksi..
Herkkuja tekee mieli liian kanssa.. Kaikkea makeaa, pakko saada! Paino oli pysynyt kuitenki käyrillä hyvin eikä sokerihumalaakaan tunnu tulevan niin äkkiä, mutta pitäis pikkasen yrittää rajoitella varmaan. Mutta kun pulla on niin hyvää, samoin soijakaakao ja karkit ..

Ärhäkkyydestä Viime viikon aikana on kyllä tullut miesparan kauhuksi vedettyä oikein kunnolla herneet nenään pari kertaa aivan turhista aiheista. Olin aivan uskomattoman vihainen enkä oikein edes osannut puhua sille mitään - ei tälle kiukulle ole sanoja .. Ja itkuhan siitä lopuksi tulee, kun kiukku hälvenee ja tajuaa miten inhottava toiselle on, kaikki kunnia miehelle kun jaksaa aina ottaa syliin ja lohduttaa eikä sillä mene hermo. Miten selittää toiselle, että ei tälle nyt vaan voi mitään? Pelottaa, että sillä tulee raja vastaan pinnassa ..

Pepsukalla taisi olla synttärit, onneksi olkoon :flower: !


Hih, anteeksi nyt omanapaisuus.. Piti vähän päästä purkamaan omaatuntoa jonnekin välillä .

Mukavaa kohta alkavaa viikonloppua kaikille!

Niini ja massuasukki 23+2

 

Kata32 taisit kysellä siitä tukivyöstä,et kuinka se mahan kans menee ja kuinka tiukal etc.
No tää ei ole lähelläkään mahaa tää kai ihan lantioluihin/tähän ihmeen si-nikamaan(korjatkaa ken tietää et pötyä puhun) tukemaan tarkoitettu vyö..eli on melkein puolessa väliä persusta.Eli sitä kait pystyis käyttään aina vaikka ison mahan saisikin..kyykistyminen ja istuminen tosin sen kans ei oikein käy ja se pitäis avata aina silloin..

No meillä töissä joutuu kassalla olon lisäksi täytellä hyllyjä alakaapeista ym..niin f.terapeutti sanoi et mun ei kannattas tehdä sitä kyykkyyn ylös liikettä vyöstäkään huolimatta..no passaa mulle.seisten kun kaikes muussa työssä ollaan niin jätetään yksi hyllyjen täyttö muille.Ei ole kiva työtakin alta alkaa nosteleen/kiristeleen vyötä

Tää on oikeasti ihan kamalaa,kun tajuaa et 8vko äitiyslomaan...yksi talvilomaviikko vaan välis...koskahan mulle iskee paniikki?!

Voisko teistä jo esikoisen odottavista joku tehdä listaa hankinnoista..isommat ostokset tiedän mutta nää pienemmät vähän peitossa.
:ashamed: Mut kiitos sille joka viitsii :flower:

 

tarkoitin esikoisen jo omistavista tehdä listan

 

Heippa!

Meidän poika nousi ilman tukea seisomaan ja otti siitä ensimmäiset askeleensa! :heart: Kyllä äitillä kyyneleet valui, kun olen sitä niin kauan jo odottanut! No se taidonnäyte jäi siihen yhteen kertaan, mutta kyllä tuosta sai taas toivoa, että lähiaikoina poika lähtee ihan itse kävelemään. Pojalle tulee ensi kuussa 1,5 v. täyteen. Melkein isoveli :heart:

Ja pikkusisko päätti sitten samana päivänä potkaista isiäkin. :heart: Tähän asti on aina jähmettynyt siihen paikkaan, kun isi on laittanut käden masulle.

Täytyy maanantaina neuvolassa kysyä fysioterapiasta. Jos vaikka sitä kautta saisi ajan lääkärille ja lähetteen eteenpäin. Mulla kanssa venyttelyt on tuntunut tosi pahalta, enkä ole enää uskaltanut "urheilla" etten tee mitään väärin. Kovasti pelkään, että kivut vaan pahenee raskauden edetessä Alkaa olla pojan kanssa puuhastelu jo nyt aika minimissään..

Mun ja mieheni tapaamisesta ei saa kyllä millään vuosisadan rakkaustarinaa.. Sinkkuuteen ja "baaribongailuun" kyllästyneenä laitoin ilmoituksen johonkin nettipalstalle ja sain järkytyksekseni parikymmentä vastausta miesehdokkailta :ashamed: Niistä sitten valitsin yhden, joka tuntui sopivalta. Parin päivän päästä tavattiin ja oltiin kumpikin sitä mieltä, että ehdottomasti tavataan uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... Tämä siis tapahtui loppusyksystä 2004, nyt odotellaan toista lasta ja häitä :heart:

Äitiysavustus otetaan tällä kertaa rahana, kun esikoisen pakkaus on melkein alkuperäisessä kunnossaan tallella. Vaatteita ei ole juurikaan käytetty, ja esikoisella käytössä olleet peitto, lakanat, makuupussi ym. on jo vapautettu pikkusiskolle.

Hankintalistaa en jaksa alkaa väsäämään :ashamed: Sen vaan sanon, että vaatteita ei kannata liikaa haalia, etteivät jää sitten käyttämättä, kun pikkuinen kasvaa niin nopeasti. Sitteri oli tosi hyvä hankinta pakollisten vaunujen, autokaukalon ja pinniksen lisäksi. Näin siis meillä, jollain muulla varmaan ihan eri jutut tärkeitä ja pakollisia =)

-ebbuliini ja neiti rv 22+0-

 

Ihania rakkaustarinoita teillä :heart:

Ehkä minäkin kerron omani.
Kun ekan kerran tavattiin reilu 2 vuotta sitten niin asuin vielä entisen mieheni luona vaikka oltiin erottu. Olin sinkkuilemassa baarissa, aikamoisessa tuubassa vissiinki ja ilta meni tanssiessa. Sit tunsin kun joku tuli tanssimaan ihan mun taakse ja kuiskas korvaan että sulla on hyvä peppu. Katoin miestä ja se näytti NIIIN hyvältä että ajattelin et toi mun on pakko saada pongattua Noh, sillä oli paita missä luki edessä "varattu" ja siitä sitten mainitsin pettyneenä..Mies veti mut siitä syrjäiseen nurkkaan ja käänsi mulle selkänsä. Paidan selässä luki "...muttei sulle honey." Rakastuttiin sinä hetkenä, oli ihan mahtava fiilis. (Voi ei tulee tippa linssiin kun muistelee!!)
Ei kuitenkaan edetty suhteessa kun tapailutasolle ennenkuin löysin kämpän ja muutin pois entiseni luota. Ja nyt keväällä siis tulee se 2v täyteen ihan yhdessä oloa. Alettiin muuten jo sillon ihan heti yrittämään vauvaa, mutta sehän ei sitten tullutkaan ennenkuin vasta nyt hoitojen avustuksella

Olipa stoori..musta tosi romanttinen ja ihana vaikka tapahtuikin muutaman cosmopolitanin liikaa juoneena savuisessa baarissa :heart:

Auramaria, me otetaan pakkauksena äitiysavustus. Vaikka vaatetta onkin jo aikas paljon ja varmaan osa jää käyttämättä pakkauksen sisällöstä niin jo siitä tunteesta kun saa hakea pakkauksen ja penkoa sitä ja ihastella olen valmis sen 140e "maksamaan".
Kun saisihan sillä rahanakin paljon ostettua mutta meillä näin

Onko muuten mielipiteitä että milloin sen isyyspakkauksen voisi tulevalle isälle antaa? Kun jotkut antavat jo samaan aikaan kun äp tulee, jotkut vasta syntymän jälkeen..

..pakko lähtä syömään ennenku tulee oksu

:wave: vauvaunelma & JonniMinea

 

Aurinkoista pakkaspäivää!

Paljon olette täällä pohtineet monenlaista...
Yhdessäoloa meillä tulee ennen vauvan syntymää 10 vuotta. :heart:
3kk seurustelun jälkeen mentiin kihloihin, 6 vuoden jälkeen naimisiin ja 4 vuoden yrityksen jälkeen saimme vihdoin tämän ihanan vauvauutisen. (hoitojen avulla) :heart: :heart:

Perhevalmennus alkoi meillä jo tammikuussa. Sitä oli kaksi kertaa ja jatkoa seuraa vasta toukokuussa, sitten on vielä 6 kertaa. Saa nähdä ehditäänkö ennen synnytystä käymään kaikki läpi.

Isyyslomasta just pohdittiin että varmaan kesällä osa ja sitten loppusyksyllä lähdetään vauvan kanssa etelän rannoille lämpimään niin silloin sitten loput.

Neuvolassakin tuli käytyä tällä viikolla. Painoa raskauden aikana kertynyt 1.7kg. Hb laskenut ja nyt sitten rautaa saan popsia minäkin. Muuten hyvin.

Anni ja vauva 22+3
<br><br>

 

Mä annoin isyyspakkauksen kun mies tuli synnäriltä kotiin eli soitin ja laitoin että sulle jotain yhessä kaapissa.Mies soitti itkusta herkkänä ja sanoi että ihana paketti oli.Tilanne oli kuulemma just sopiva,juur syntynyt maailman ihanin tyttö ja hän tuli tyhjään kotiin ja sitte vaimo oli niin ihania juttuja hommannut.Muki jossa luki "olen saanut maailmain ihanimman isin" vei kuulemmas sydämmen,siinä pieni,vanhanaikasiesti maalattu tyttö kattelee ja ojentaa kätensä.

Hepatoosista,joo-harvoin näin aikasin puhkee,ekasta tuli 35 viikolla,kaksosista 22 viikolla ja nythän mennään 27 viikolla....

Maisasta oli vasta 38 viikolla,mutta siinä oli 6 vuotta väliä kaksosten kanssa.Nyt ei ole kuin reilu vuosi ja se kuulemma vaikuttaa.
Suositushan on raskauksien väliä pari vuotta,jotta maksa ehtii palautumaan.

No,toivotaan että laskee arvot eikä nouse.Sappihapot oli siinä rajalla.Ja nyt maanantaina uusiksi kokeet.Harmi kun kestää ne sappihapot niin kauan valmistua,maksakokeiden tulokset kun saa jo samana päivänä.

Mullakin iso hoppi,listoja en ehdi nyt väsäämään.Pakkaamista kun lähetään viikon reissuun!!

Meillä iso kuomullinen peräkärry jotta mahtuu 6 hengen sukset,pulkat,kelkat lumilaudat sun muut!!!
Tä pakkaaminen vaan tuskaa!

kata 26+0

 

Moi!

Kirjottelin vähän hassusti, tekstistäni tosiaan sai kuvan, että olisin päässyt jo uutta ä-pakkausta tirkistelemään. En siis tokikaan ole, maaliskuussakohan se vasta julkaistiin... En nyt muista.

Mä tässä vältelen siivoamista ja keksin kaikenlaista oheistoimintaa, mulla on siis mukavasti aikaa väsätä listaa niistä vauvakamoista, jotka meillä tuli tarpeeseen.

Vauvalle:
- lakanoita kannattaa olla muutamat (ettei ole kaikki yhtäaikaa pesussa)
- perusvoide, jos on kuivakka vauva
- pumpulipuikkoja navan puhdistamiseen (ja septidiniä, jos napa meinaa tulehtua)
- harsoja saa olla ihan reilusti! Ovat käteviä pukluliinoja, imetysrättejä (pullonalusrättejä), kyläillessä toimii pyyhkeenä ja hoitoalustana, autossa ja vaunuissa aurinkosuojana...
- vaippoja menee (ylläri...)
- jos tykkää kyläillä, on hoitolaukku hyvä juttu
- vaatetta maltillisesti: vasta käytössä huomaa, millaisia vaatteita tykkää käyttää. (meillä jäi kaikki kietaisupaidat käyttämättä, bodyt oli enemmän mun juttu)
- cuplaton (masuvaivoihin)ja keittosuolatipat (tukkonenälle)ei välttämättä ole pahitteeksi olla jo valmiina

itselle:
- terveyssiteitä
- liivinsuojia
- tisseille jotain rasaa. (itse tykkäsin villarasvasta. on kallista, mutta auttaa kipuun, kun vauva imi rinnanpäät rikki aluksi)
- hyvää ruokaa ja mielellään vielä joku laittamaan se valmiiksi pöytään

Sitte meillä oli kantoliina ihan ykkösjuttu, samoin itkuhälytin, mutta nää on sitte taas semmosia, et toiset tarvii, toiset ei...

Hauskaa viikonloppua kaikille! Mie lähden Tukholmaan!

Kreecher ja Antero 24+0

 

Moro!

Nyt on meillä esikoiselle tullut kova yskä ja kuumetta, joten kotona ollaan. Tosin mun työni 'haittapuoli' on se, että kotoakäsinkin voi sitä tehdä, joten pitää yrittää jotain saada aikaseksi kitinöiden välillä...

Ihania rakkaustarinoita! Mäkin kerron meidän, hieman erikoisemman tarinan:

Olin töissä ulkomailla matkaopashommissa, ja mieskin oli töissä samalla saarella, vaikka ko. maasta ei ollut kotoisin. Minä menin retkelle ryhmän kanssa yhdelle ihanalle rannalle, ja mies oli siellä ottamassa ryhmää vastaan.. heti bongasin, että wau mikä mies.. kiinnostus oli molemminpuolista heti ensi silmäyksestä lähtien, mies nimittäin asetti mulle aurinkotuolin oman pisteensä viereen ja pyöri ja hääräs ympärillä.. Tuosta ensitapaamisesta meni sitten pari kuukautta, koska jostain syystä minua ei tuolle retkelle enää laitettu, ja ko. ranta sijaitsi saaren toisella puolen.. luulin jo miehen unohtaneen, kunnes eräänä päivänä sain puhelun häneltä: hän oli kesän jäljitellyt minua muilta lukemattomilta matkanjärjestäjiltä ja oppailta, ja vihdoin törmännyt kollegaani, joka tiesi kenestä hän puhui.. loppu onkin historiaa. Oltiin molemmat alusta alkaen tosi varmoja siitä, että tämä on jotain erikoista.. päätettiin jo lasten nimet (kahdelle pojalle ja kahdelle tytölle..) parin viikon päästä virallisista eka treffeistä!

Minut oltaisiin siirretty talveksi tietenkin toiseen kohteeseen, mutta en halunnut lähteä, ja päätettiin että jäädään talveksi tuolle ihanalle saarelle. Kohtalo puuttui kuitenkin peliin, ja mies joutui lähtemään käymään kotimaassaan, josta ei uhkaavan sotatilan takia päässytkään takaisin. Niinpä minä tulin Suomeen, ja yritimme saada häntä tänne, mutta sekään ei onnistunut, koska viisumia tuon maan kansalaiselle ei myönnetty (rasismia!). Oltiin siis etäsuhteessa puolisen vuotta, kunnes menin käymään hänen luonaan, mentiin kihloihin, tulin takaisin Suomeen, Nato rupesi pommittamaan hänen kotimaataan ja minä olin tietenkin todella hysteerinen tästä.. Asiat oli hieman mutkilla, koska jos aioimme olla yhdessä, niin joko minä muuttaisin hänen maahansa, missä olosuhteet eivät olleet hyvät, tai menisimme naimisiin. Niinpä, päätimme mennä naimisiin mahdollisimman pian. Hieman oli vanhemmilleni järkytys, kun ilmoitin heille meneväni viikon sisällä naimisiin eräässä Euroopan kaupungissa! Eiväthän he olleet tavanneet koko miestä, mutta onneksi veljeni ja siskoni olivat hänet tavanneet ja huomanneet että olemme tosissamme rakastuneita. Lensin sitten vanhempieni kanssa tuohon kaupunkiin, jännistystä elämään toi vielä se, että emme olleet varmoja pääsisikö mies kotimaastaan rajan yli.. onneksi pääsi, meidät vihittiin hänen kotimaansa kirkossa -vihkitoimituksesta en ymmärtänyt sanaakaan.. tilaisuuden jälkeen vietimme 'kuherruskuukautta' pari päivää, jonka jälkeen tiet taas erosi, minä tulin Suomeen ja hän meni kotimaahansa. Häiden ja ensitreffien välillä oli muuten 9 kk! Tästä meni vielä 4 kk ennen kuin mies lopulta pääsi Suomeen ja pystyimme aloittamaan 'normaalin' elämän. Aika nopeasti sitten halusimme molemmat vauvaa.. ja seuraavana kesänä -tasan 2 vuotta ensitreffien jälkeen- meille syntyi ensimmäinen lapsi. Toinen tuli parin vuoden päästä ja nyt 7 vuoden naimisissa olon jälkeen tulee kolmas.. :heart: :heart: :heart:

Tosi hyvin on mennyt, vaikka välillä kauhulla ajattelee, että miten olisi voinut käydä, kun lopulta toisiamme emme tunteneet juuri lainkaan kun naimisiin mentiin.. Mies on oppinut suomen kielen tosi hyvin, ja tulee loistavasti toimeen vanhempieni kanssa.

Huh-huh, tulipas pitkä tarina, toivottavasti jaksoitte lukea. =) Hyvä mieli tuli kyllä muistella noita aikoja..

Jeps, täytynee lähteä ruoan laittoon..

Hyviä viikonloppuja kaikille!

=) kolmas + bebe