~KesäMassut 2007~

Terveisiä täältä Pohjolasta!!

Pikaisesti pääsin tässä koneella käymään, aika hidastahan tämä kyllä on....

Reissussa on ollut kivaa, maisemat on ihanat ja vaikka aika kirpeät pakkaset ollut, niin on ulkoiltu ja käyty kylpylässä yms.

Valtavasti olen saanut hyviä uutisia tällä viikolla, sokerirasitustulokset tuli ja kaikki arvot meni läpi!! Sillein hassua, että paastoarvo oli 5,1 ja viimeksi oli ylittynyt arvo, mutta neuvolatäti sanoi, että arvoja on hieman höllätty, ja jos arvo olis ollut 5,2 niin sit oltais ryhdytty toimenpiteisiin.

Kieltämättä vähän jännittää, kun viikkoja oli vasta n.22 kun testi tehtiin että viittaako tuo korkeahko arvo sitten puhkeavaan diabetekseen, mutta murehditaan sitä myöhemmin jos aihetta on.

Saatiin myös tieto asunnosta joka vapautuu samassa taloyhtiössä, joten ensi viikon lopulla on sitten muuttokin meillä edessä... Viereiseen taloon muutetaan, ihan alatasoon, niin ei tartte stressata enää noita portaita. ihanaa kun ei nyt tartte neuvolaa vaihtaa tms.

Vähän tätä omaa napaa pikaisesti, huomenna olisi pitkä matka takaisin etelään, niin sunnuntaina pääsee taas jo kunnon ajalla

Saapi vain nähdä kuinka pitkäksi ajaksi netti taas katkeaa muuton ajaksi

-Hiiviö & Elvis 23+5-

 

Mukavaa perjantaita kaikille B)

Mä oon vissiin jotenkin epätoivonen... Jo ennen raskautta, kun aloitin tän toimistotyön, paino alko nousee. Oon n. 169 cm pitkä, ja ennen raskautta mun paino oli jo jotain 67kg.. eli jokseenkin nousujohdanteinen..

Mulla sellai 57-60 kg on aina ollu se kun tunnen oloni hyväksi itseni kanssa, eikä sillä tavalla tarvi stressata miltä näyttää. Mulla on elokuussa tosiaan synttärit, ja aion ostaa itelleni lahjaks Cross trainerin kotiin ja liittyä painonvartijoihin. Ja piste. Onko täällä ketään ketkä olis joskus laihduttanut siellä?

Mä tiedän et monikaan ei tykkää et näistä jutuista aletaan jauhaa jo tässä vaiheessa, mutta kun mä ainakin tiedän et teen sen varmasti kun alan itseäni motivoimaan jo nyt. Ja mä uskon että osa meistä varmaan jatkaa juttuja sittenkin kun vauvat on saateltu masusta ulos, eiks je?


Vitsi mä oon kade teille ketkä lähette talvilomalla reissuun.. Me ei pidetä lomia nyt kun saadaan ens kuussa avaimet sinne uuteen kotiin ja siellä pitää tehä remppa. Mies pitää omansa silloin ja mulla alkaa jo huhtikuun 11. päivä äippäloma Ja mä otan kaikki lomat ym. rahana lähteissäni, mulla on määräaikanen sopimus..

Mäpäs lopetan nyt tän ainaisen oman p*****n koon ajattelemisen, ja jatkan töitä. Oikein hyvää ja rentouttavaa lomaa kaikille ketkä sen pidätte ja muille vaan hyviä terkkuja :flower:

Irmeli ja NiiloEveliinaPetteri 24+5

 

En jaksanu kirjautua, mut silti oli pakko jotain kirjottaa, vaikka nukkuminen ois parempi vaihtoehto... opinnäytetyötä kasassa reippaat 10 sivua(oon äärettömän ylpeä itestäni), hiihtolomaa ei meiän ahjossa oo, joten tääki viikko on menny opiskellessa.
Selkä alkaa olla förbii, mut onneks ens viikolla on neuvolalääkäri.

Kelan paperit jätin eilen ja pakkaus tosiaan otetaan. On se kumminkin sen arvonen, ettei samaa määrää kaupasta saa ja kun esikko mulle tulossa niin kaikki on pakko kokea=)

Syksyllä oon päättäny jumppaan lähteä, kun on halpa... voi käydä lähikoululla kerran viikossa tai sitten jopa ympäri kaupunkia kouluilla kolmesti viikossa, jos oikeen paha jumpa kärpänen iskee... mut ihan kerran viikossa ajattelin syksyllä alottaa...

Itellä on tullu painoa naimisiin menon jälkeenn ihan riittävästi ja osa ois kiva saada pois, vaikken nyt iso olekkaan, painoindeksi on vähän eri mieltä asiasta=)(29 ennen raskautta)

Öklötystä ja pahoinvointia on ollu havaittavissa, tunteet on aika pinnassa ja väsymys painaa edelleen...
Vatsanahka on aika arka, en tiiä mitä toi kaveri oikein öisin tekee, kun aamulla on ihan hakattu olo... en siis herää, ku aamuyöllä ehkä kerran veskiin...

Kovasti oon pähkäilly, et pitäsköhommata jo imetysliivejä/äippäliivejä, että sais rinnat tuettua yöksi... on aika turpeat ja kivistävä ja pikkusen tihkuileekin(oon jo tottunu ajatukseen)

Massu on aika mukavan kokoinen jo ja huomaa että kaveri painaa jo jotakin...

Mutta nyt pakko kyllä lähtee nukkumaan.... ÖITÄ :wave:

Maariana83+Iinuska 25+4

 

Yökyöpelinä pikaisesti muutamasta asiasta...

Kelalle tosiaan vein jo äippäraha- yms hakemuksen ja nyt sit odottelen. Käsittelyaika kuulemma nelisen viikkoa, joten maaliskuun lopulle ilmeisesti menee, ennen ku pääsen pakkauksen sisältöä hypistelemään. Pakkauksen ehdottomasti halusin, kun siinä on niin paljon kaikkea tarpeellista mitä esikoista odottavalla ei ennestään ole, jos ei ole sattunut jo ostamaan. Täti siellä tiskin toisella puolella mietiskeli ehtiikö pakkaus vaihtua odotellessa... Mulle aivan sama, vaikka viime vuotista ihan kivana kuoseiltaan pidänkin. Veikkaisin, että vanhempi sieltä on tulossa.

Maariana pohdiskeli äitiysliivien hankintaa... Mä ostin yhdet imetysliivit jo muutamia viikkoja sitten, kun halusin tuettomat kotiliivit. Nyt ne on kittanan kokoiset, joten kävin ostamassa toiset, tällä kertaa kaarituelleiset... (Kaksilla yritän pärjätä toistaiseksi.) Ihan hyvältä ne nukkuessakin tuntuu, ei paina yhtään kun on sopiva koko ja malli. Mun on öisin pakko liivejä pitää, kun suojat ei muuten paikallaan pysy enkä ilman niitä voi enää olla... Maitoa tihkuttelee sen verran reilusti. On myös ihan kiva saada rintoja tuettua myös öisin, kun on kuppikoko jo iso D... Toivottavasti ei paisu enää lisää.

Irmeli kyseli painonvartioita... :wave: Mä pudottelin siellä muutama vuos sitten reilun kympin, joka tuli seuraavan kahden ja puolen vuoden sisällä takas. (Ekan puol vuotta pysy samassa +/- 2kg, seuraavan vuoden aikana tuli muutama kilo ja loppuaikana loput.) Ihan oma vika. Ennen raskautumista sain useita senttejä vyötäröltä mitattuna pois (painon määrää en tiedä, ehkä viitisen kiloa) rajoittamalla herkkuja ja muita kaloripitoisia. Pisteily on kyllä hyvä ja helppo tapa tarkkailla syömisiä ja liikkumisia ilman kaloreitten laskemista. Oppii samalla terveelliset tottumukset ja oppii hallitsemaan herkutteluja (vaikka mä ite lipsunkin). Suosittelen. Oon välillä paiväkirjaa pitäny sen jälkeenkin ilman laskeskelua ja samaa ajattelin käyttää apuna, jos synnytyksen jälkeen täytyy painoa pudotella.

Hiiviön loma kuulostaa houluttelevalta... Mä tosin taidan päästä vaan mielikuvamatkalle, mikäli en lähitienoon tarjontaan raski rahojani sijoittaa. Voih... Kylpylään olis ihana päästä rentoutumaan. Voi sua onnellista... Onnea tosta asuntojutusta muuten! :flower:

Perhevalmennusta on meillä käsittääkseni 4 kertaa joista yks kerta ite sovittu käynti synnärille. Kaks aikaa on ilmoitettu ja ne on huhtikuussa. Paljon tosiaan näyttää olevan eroja niissäkin käytännöissä.

Hätäkastenimistä oli kans puhetta... Me ollaan nimet aika varmaks päätetty (mikäli lapsi sit näyttää sen nimiseltä, toivottavasti ettei tarvi keksiä uutta), mut meidän tapauksessahan sit tarvittaessa nimetään. Täytyykin katsoa, mihin kohtaan asiasta voi mainita. Eli siis laitetaan siihen sellaset nimet, jotka oikeesti aiotaan antaa.

Ihania kyl noi tapaamistarinat...

Ebbuliinille onnea ensiaskelten näkemisestä! :flower: Pian niitä varmaan lisää tulee... Äläkä suotta vähättele nettikohtaamista... Sellasesta on moni hyvä sunde saanu alkunsa. On nykyään ilmeisesti tosi yleinen tapa tutustua ihmisiin, myös kumppaneihin. Ite tunnen monia sen oikeen sitä kautta löytäneitä.

Piti kirjottaa pikaseen, mut tulihan tuota tekstiä ja ehti vuorokausikin vaihtua... Nyt unille ja jatkoa joku toinen päivä. Kauniita unia ja mukavaa viikonloppua!

PikkuMyy-80 ja poikanen 25+1

PS. Nyt on sit ultrakuvat viimein skannauksessa, joten pääsen niistä jonkun ens viikolla profiiliin valkkaamaan. Omassa kamerassa (filmillä) on masukuva, jonka voisin kans rajata julkaisukelpoiseksi. Katsotaan.<br><br>

 

Heippa kaikille tasapuolisesti!

Joku kyseli Painonvartijoista. Laihdutin ite siellä jokunen vuosi takaperin reilut 20kg, jotka tietenkin ovat jo tulleet korkojen kanssa takaisin. Ihan toimiva juttu se pisteidenlasku, mutta suosittelisin syömään parin ylimääräisen pisteen verran, niin paino tippuu ihan yhtä hyvin, muttei tuu repsahduksia niin helposti. Mutta siellä tosissaan oppii kevyeen ja turvalliseen ruokavalioon. Ite aloin vaan ajan myötä inhota niitä viikottaisia tapaamisia, johtuen ryhmänohjaajastamme. Mutta suosittelen kokeilemaan!

Ja iho-oireista. Mulla oli toissa viikonloppuna naama kiljuvan punainen. Täynnä pikkuriikkisiä verenpurkaumia! Aivan järkyttävä. Sitten ne parin päivän jälkeen vaan hävis.

Nyt viimisen viikon aikana on alkanut olemaan nukkumisongelmia. Kädet puutuu, oli asento mikä tahansa. Ilmeisesti masukki painaa verisuonia, tai hermoa tms. Mutta herään tunnin-kahden välein tuskaan kun sormissa pistelee ämmänneulat. Ja sitten on hirveen hankala löytää parempaa asentoa. Muutenkin oon alkanut heräämään tosi aikasten, noin viiden tunnin yöunien jälkeen, enkä saa enää unta vaikka kuinka väsyttäis. Toivon vaan että tämä olis vielä ohimenevää! :\|
Nytkin väsyttää...

\|O \|O \|O

Vyvyan rv tasan 22

 

Kiitos kaikille Painonvartijoista kertoineille. Pitää sitä ainakin käydä kokeilemassa. Mutta saako sinne mennä niin pian vauvan saatua? Onko imettäjille jokin oma taulukko tms.?? Tai voihan se olla ettei imettäminen taaskaan onnistu, mutta aion kovasti ainakin yrittää...

Meillä TAAS on tyttö kipeenä. Eilen illalla ei ollu mitään. Söi hyvin ja meni kiltisti nukkumaan. Nukku jonku tunnin ja sit alko heräilee itkuun, näki kaikkia painajaisia; ensin se oli ihan varma että joku oli koskenu sitä, sitte se joutu putkaan, sitte se luuli etten mä oo kotona ym.. sit se jossain vaiheessa yskäs kerran ja kokeilin sen kämmeniä, niin ne oli ihanasti kuumeisen kuumat. En mitannut kun sillä ainakin tietää siitä.

Ja sit heräsin yöllä ehkä öbaut 15 kertaa ja taas niin hyvin levänneenä ja ilosena aamulla töihin...

Sanoin kyl miehelle aamulla että täytyy sille vaan viedä yöllä mehua ja lääkettä ja käydä niistää nenää ja pitää kädestä. Niin tuoreessa musitissa vielä se parin viikon takanen poskiontelotulehdus ja ne valvotut yöt kun ei pystyny hengittää. Mies sairastanu samaa lenssua kans tän viikon, et vaik nyt itteään väsyttää niin pitää vaan koittaa olla "ilonen" tytölle. Ei oo kivaa ei... Miehellä oli helppoa kun veti reippaasti 600mg Buranaa, lapsilla ja meillä raskautuneilla se pieni määrä Panadolia..

Onneks miehellä oli tänään vapaa, että saivat jäädä kotiin. Heti huomas tytössä kun viime kevään jälkeen piti vaihtaa pienestä ryhmiksestä isoon päiväkotiin, vähintään kerran kuukaudessa on ollut jotain...

Mutta mutta. Oikein hyvää viikonloppua kaikille Pakkanenkin tuosta toivottavasti vielä laskee, pääsisi itsekin ottamaan happea

 

Irmelille painonvartioista nopeesti...

Mun tietääkseni niillä on omat pisterajat imettäjille, mut suosittelen silti odottamaan ainakin muutaman kuukauden synnytyksen jälkeen ennen aloitusta... Ihan sillä ajattelin, kun se rajoitettu energiansaanti saattaa kuulemma vaikuttaa maidoneritykseen. Itellä ei tosiaan ole kokemusta, mut näin oon kuullu. Voihan sitä alotella kirjaamisella ja myöhemmin alottaa sen pisteitten laskemisen, niin pääsee jo vauhtiin ja tulee niitä ylimääräsiä kaloripommeja vältettyä. Ite tietysti päätät... Sen imettäjille tarkotetun pisteohjelman tosiaan voi aloittaa vaikka heti synnäriltä päästyä, jos en väärin ole ymmärtänyt.

Onko muita pisteilystä innostuneita?

 

Terkkuja laivalta noutopöydän ääreltä. Mutta kyllä oli karu tänään paluu arkeen kaikkine ruuanlaittoineen ym.

Mutta ihanaa oli risteilyllä. Eka kertaa koko perheen voimin perhehytissä. Lapset nauttivat touhuamisesta laivalla ja leikkihuoneesta ja menosta ja meiningistä. Tukholmassa käväistiin Junibackenisa ja keskustassa syömässä. mac donaldsilla tietysti, lasten mieleen. Mutta kun ollaan perheristeilyllä mennään lasten ehdoilla.

Ihania rakkaus kertomuksia teillä. Omaamme en jaksa nyt kirjoittaa, meinaa iskeä flunssa :\| ja risteily väsyttää.

Paino asiaa moni pohtii, niin minäkin. Yritän syödä järkevästi etei tulisi ylimääräisiä kiloja. Niitä kun on niin työlästä saada pois. Painonvartijoilla on oma ohjelma imettäjille. Siellä laihdutin jo kertaalleen 10 kiloa, joka tuli takaisin uuden raskauden myötä =) Kait sitä laihempana jaksaa innostua seksistäkin enemmän ja tulee moninverroin helpommin raskaaksikin. Suosittelen.

Oma napa: Iso vatsa on jo. Siellä se toivo jyllää ja potkut tuntuu välillä alhaalla, välillä virtsarakkoa vasten ja toisinaan ylhäällä. Lapset on ihan haltioissaan kokeillut potkuja.

terv. tinzu rv 25 kait???

 

Niin kun olen täälläkin paasannut, ettei kannata liikaa vaatteita haalia.. ja tänään käytiin sitten tyhjentämässä h&m:n hyllyjä tyttövauvan vaatteista.. :ashamed: Ne vaan oli NIIN ihania ja oikein huutelivat sieltä että "osta minut, osta minut!" No ei niitä tyttövaatteita meillä liikaa vielä ole. Tosin anoppi ei ole vielä aloittanut vielä vaatteiden ja lelujen ostelua, ja kun se alkaa, niin siinä ei meinaa olla mitään tolkkua.. Jos ei nyt kuitenkaan niin älytöntä määrää kerääntyisi kuin esikoiselle.

Hätäkastenimet laitettiin synnärin papereihin sen mukaan, mitä mietittiin ihan ekaks esikoisellekin. Nehän ei ole mitään lopullisia ratkasuja, vaikka hätäkasteeseen jouduittaisiinkin menemään. Sitä lopullista nimeä meillä ei vielä ole. Mies hylkäsi mun ekan ehdotuksenkin :/ Taidan jättää nimen miettimisen kokonaan sinne, kun tyttö (tai poika!?) on syntynyt..

Vauvan kokoa oon tässä viime päivinä ihmetellyt. Tässä kun istuu normaalin huonoryhtisesti, niin iskuja tulee samaan aikaan rakkoon ja kylkiluihin! Iso neiti siellä jo on, kun tollain täyttää koko masun!

Pikkuisen kateellisena luen teidän lomareissuista! Miehellä ei ole talvilomaa, mutta tän viikon on sattunut sairastamaan kotona. Samalla mäkin oon saanut tavallista enemmän omaa rauhaa, kun mies on kuitenkin jaksanut puuhastella pojan kanssa. Toivottavasti teillä on ollut oikein mukava ja rentouttava lomaviikko! =)

-ebbuliini ja neiti rv 22+2-

 

Heippa kaikille ja terveisiä neuvolasta! Kaikki ok ja painoa tullut jo jotain 8-9 kiloa, huh... Täytynee alkaa pikkuhiljaa tarkkailemaan vähän noita syömisiä.

Sitten terkkuja Peijaksen sairaalan päivystyspolikliniikalta... Tää on pitkä juttu, mutta se alkoi tiistai-yöna kauhella suonenvedolla, joka ei meinannut mennä ohi. No, tottakai oli pohje ihan tuusana keskiviikkona ja ajattelin, että se johtui siitä suonenvedosta siis. Mutta niinpä sitten kävikin, että ei mennyt tuo kipu ohitse vaan perjantaina se yltyi lopulta niin pahaksi, etten meinannut pystyä kävelemään töistä kotiin ja kyykkyyn meneminen oli mahdotonta. En tajua miksen mennyt jo silloin perjantaina päivällä lääkäriin, mutta kai mä kuvittelin tilanteen helpottavan kunhan pääsen kotiin lepäämään ja saan tassut taivasta kohden hetkeksi. Eipä se vaan helpottanut ja makuullaankin jalka oli kuin tulessa. Illalla siis terveyskeskuksen ensiapuun ja ne lähetti aamuksi sairaalaan laskimoiden ultraääneen, oli kuulemma pieni mahdollisuus että suonessa olis tukos. Voitte kuvitella, että yöunet jäi aika levottoman vähäisiksi... Perusteellisesti ne sitten tänään ultrasi laskimot mahasta ja alaspäin (olin siis ihan oikeesti rintoihin asti uitettuna siinä ultrageelissä, yäk!) mutta onneksi mitään ei löytynyt!!! Vaavia ei harmi vaan vilkaistukkaan tai mä en ainakaan nähnyt. Nyt vaan sitten otetaan rauhallisesti ja magnesiumia, juodaan tarpeeksi joka päivä ja vaihdellaan töissä sopivasti istumista ja seisomista.

Ihania rakkaustarinoita monella!! Meidänkin tarina on aikamoinen eli taidanpa sen kertoa. Tavattiin siis Helsingissä yökerhossa kesällä 2002 ja vetovoima molempiin suuntiin oli sen verran vahva, että baari-ilta vaihtui lopulta jatkoiksi mun luona. Ainoa ja iso miinus koko hommassa oli se, että miehen loma loppui ja lentokone takaisin kotimaahan lähti seuraavana päivänä puoleltapäivin... No, vaihdettiin kuitenkin sähköpostiosoitteita mutta ajattelin, että sinne meni eikä koskaan enää nähdä. Senverran tyyppi kuitenkin jäi mieleen pyörimään, että kirjoitin jo samana iltana lyhyen meilin. Yllättäen siihen tuli pitkä vastaus saman tien ja alettiin kirjoittelemaan joka päivä. Kuukauden päästä olin siellä ekaa kertaa lomalla ja jouluna mies vaivihkaa kysyi multa olenko koskaan kuvitellut asuvani muualla kuin suomessa. Mulla oli vastaus jo valmiiksi mietittynä :heart: . Seuraavana kesänä muutin siis miehen luokse Sveitsiin ja kahden vuoden päästä miehen saatua opinnot loppuun päätettiin yhdessä, että on suomen vuoro. Täällä ollaan nyt asuttu jo kohta kaksi vuotta ja tänne ollaan jäämässäkin. Naimisiin mentiin 30.9.2006 ja välillä ihmettelen miten tästä vois muka vielä onnellisemmaksi tulla... Sitä voi varmaan kysyä multa sitten kesäkuun paikkeilla :heart: :heart: :heart:

Täällä taisi jollain muullakin olla ulkomaalainen mies..? Antakaa anteeksi mutta en muista nyt kuka se oli. Aiheuttaako teille päänvaivaa kahden eri maan tapojen yhteensovittaminen? Kaksikielisyys? Nimivaihtoehdot ja niiden äännettävyys..? Niin ja ootteko ajatelleet matkustaa pienen kanssa kuinka aikasessa vaiheessa? Me ollaan alustavasti suunniteltu reissua jo syys/lokakuulle jos vaan tuntuu, että pystytään lähtemään. (P.S. Ei ole pakko vastata jos menee henkilökohtaisuuksiin!)

Anyway, levollista sunnuntaita kaikille kesäkuisille!

Sisi ja Toivo 25+4

 

Eipä ole tullut taas hetkeen kirjoiteltua, kun tämä nettiyhteys on TAAS pätkinyt ja lisäksi pari viikkoa sitten niskassani ollut flunssa uusiutui eli aika huonossa kunnossa olen jälleen! :headwall: :snotty:

Parisuhteen kestosta on ollut keskustelua, joten meidän stoori lyhykäisesti tässä;
Seurustelemaan alettiin toukokuussa -97 (tunnettiin entuudestaan ja oltiin hyvän päivän tuttuja) ja kuukauden seurustelun jälkeen mentiin kihloihin.
Kihloissa ehdittiin olla peräti 5 vuotta, kunnes esikoisemme ilmoitti tulostaan hormonihoitojen aikana ja mentiin naimisiin kesäkuussa -02. :heart:
Kuopus syntyi -04 hormonihoidoilla myöskin ja nyt odottelemme kolmatta lasta, joka on "luomulapsi"... :heart: :heart:
Toukokuussa tulee siis 10 vuotta yhdessäoloa täyteen samaisen miehenkörilään kanssa! :heart:

Äitiysavustuksen otan rahana, kun edellisiltä lapsilta on lähes kaikki äp-vaatteet tallella.
Tuolla rahalla ostan uuden syöttötuolin ja kapeamman istuinkorokkeen autoon esikoiselle, kun muuten eivät mahdu kaikki kolme lasta takapenkille vierekkäin.

Laihdutuksesta on sen verran omaa kokemusta, että Painonvartioiden pisteitä laskeskelin (ihan omin päin) reilun vuoden verran ennen tätä raskautta ja sain pudotettua 15 kiloa eli suosittelen lämpimästi pisteilyä.

En nyt muista muuta kommentoitavaa, joten hyvää sunnuntaita ja alkavaa viikkoa pinolaisille! :flower:

Riina-Niina ja satuaarre 24+5

 

heips!

nyt mä aion vaihtaa täysin aihetta siitä mitä täällä on kirjoteltu viime aikoina, mut mua vaivaa tämä asia ja ajattelin teiltä sitä kysellä.
eli mulla on tosiaan ollu nyt tosi hyvä ruokahalu ja munkkejakin menee aika paljon ja niitä en muuten syö ikinä. karkkia täytyy kans saada melkeen joka päivä. voiko lapsi kasvaa jättiläiseksi masussa sen takia kun äiti syöpöttelee herkkuja raskausaikana??????
tämä asia aina jossain vilahtaa kun ihmiset pelkää että joutuu synnyttämään jättiläisen? me ollaan miehen kanssa oltu kummatkin pieniä ja oon ajatellu et perintötekiät vaikuttais tähän asiaan miten vaavi kehittyy?
kertokaa jos jollain jotain kokemusta/tietoa tästä asiasta.

Huomenna taas alkaa uus raskausviikko ja viimeiselle kolmannekselle siirryn, hui hirveä 3 kk H-hetkeen
pitäis jossain vaiheessa tosissaan ruveta laittaa kotia kuntoon pientä varten.

Hani ja Samppa 25+6

 

Aurinkoista sunnuntaipäivää!

Tenttikirja odottelee tuossa tietokoneen vieressä, ajattelin vielä kuluttaa hieman aikaa ennen kuin tartun siihen ..

Äitiyspakkaus otetaan, Kelan paperit on jo käyty viemässä. Toivottavasti pääsee pian hypistelemään pikkuvaatteita.. Synnytysvalmennuksin alkais meillä kohta, kun seuraavat ryhmät olis jo sen verran raskauden loppupuolella, että h-hetki vois koittaa ennen kuin valmennus päättyy. Osallistutteko te valmennuksiin ja mitä siellä tapahtuu? Täällä päin järjestetään hammashuolto-, lapsen hoito- ja varsinainen synnytysvalmennuskerta.

Vaivoista ja muuta valitusta Tuntuuko teillä liitoskivut selässä? Ristiselkää särkee, ja se myös naksuu.. Tuntuu kuin olisin robotti jonka nivelet on unohdettu öljytä :kieh:

Supistuksista ja säikähdyksestä.. Matkustin junalla ja bussilla muutaman tunnin ajan kyläilemään mennessä, ja tärinä vissiin jotenkin edesauttoi supistelua jota oli ollut aika paljon sinä päivänä.. Kaiken lisäksi puolivälissä matkaa jokin aivan kuin olis mennyt mahassa kramppiin. Ei voinut istua eikä seistä, massu parka oli aivan kivikova ja sattui ****sti.. Itku kurkussa ja suhteellisen kauhunsekaisissa tunnelmissa meni loppumatka ja paikalliseen terveyskeskukseen suoraan :'( .. Pääsin onneksi heti tutkittavaksi, paikat oli kiinni ja vauveli siellä nukkui kaikessa rauhassa ja kaikki hyvin onneksi!! Pääsin kotiin sillä ehdolla että lepäilen ja muistan juoda ja syödä kunnolla. Huh.. Illalla olo olikin jo ihan hyvä eikä nytkään ole ollut ongelmia *kopkop*. Koko episodille ei löytynyt mitään selitystä, ehkä olin vain juonut huonosti ja stressannut tai sitten vatsalihakset joutui venymään sen verran kasvavan massun tieltä että ne kramppasivat tosi pahasti. Toivottavasti ei enää käy uudestaan.. Tk:ssa oli tosi mukava lääkäri joka otti homman hoitaakseen vaikka sen työvuoro oli jo loppunut, katsottiin ultralla napavirtaukset ja kaikki varalta. Kaikki pointsit sinne :flower: !

Nyt lukemaan auringon lämmittämälle sohvalle, ihanaa . Pikkuinenkin myllertää massussa, se on kyllä saanut useammat ylimääräiset massusilitykset ja taputtelut tuon terveyskeskuskäynnin jälkeen!

Niini ja massuasukki 23+5

 

moikka kaikille ja ihanan aurinkoista odotusta.......

itse kävin tänään vaa alla ja painoa on tullut lisää 6.5 kiloa hiukan hirvittää ja olen kyllä myös tämän raskauden myötä tullut melkoiseksi karamellin syöjäksi että ehkä kannattaisi hiukan edes vähentää....2viikon päästä menen sokerirasituskokeeseen onko muita meniöitä?????

tämän tulokkaan kanssa vatsa on kasvanut ihan hirveän nopeasti ja minusta on tullut melkoinen pallo ...
odotan jo kovasti sitä että päääsen hypistelemään äitiyspakkauksen tavaroita

saako joku muu ensin palkkaa äitiys loman alusta sairaskassasta????? :wave: :wave:

 

Ihania rakkaustarinoita täällä! :heart: Me ollaan oltu kohta kahdeksan vuotta yhdessä, ensi kesänä kolme vuotta naimisissa. Mies on mun veljen hyvä kaveri ja sitä kautta olen miehen tavannutkin. Muistan kuitenkin hyvin ekan illan, jolloin rupesin katselemaan miestäni sillä silmällä ja hän myös minua. Oltiin molemaat kavereidemme kanssa kotipaikkakuntamme pesäpallokentällä, josta jatkettiin yhdessä matkaa ja illanviettoa. Jonkin ajan kuluttua ja muutamien mutkien jälkeen järkättiin sitten treffit ja heti ekojen treffien jälkeen olin ihan myyty.

Äitiyspakkaus otetaan, pitäiskin viedä paperit Kelalle mahdollisimman pian. Mulla on jäänyt taas vauvahankinnat vähän taka-alalle koulujuttujen takia, mutta jotain pientä oon kuitenkin ostanut. Pinnasänkyä oon katellut ja yhdistelmävaunutkin on alustavasti valittu. Pinnasängyn suojuksen löysin kirpparilta.

Minäkin oon ollut välillä ihan ilman syytä kiukkunen ja ärtyisä. Onneks en kuitenkaan kovin usein. Välillä vaan ärsyttää ihan suunnattomasti joku asia ja sitten pihisen ja puhisen siitä vähän aikaa. Sitten kiukku menee ohi yhtä nopeesti kuin tulikin. Mies tuossa kyselikin, että onko mulla kuitenkin menkat myös raskausaikana, kun välillä oon semmonen kiukuttelija.

Myös mulla tihkuu rinnoista maitoa aina välillä. Kaks ensimäistä kertaa tapahtui sen jälkeen, kun olin pitänyt pikkuista vauvaa sylissä, mutta nyt rinnat tihkuttaa milloin sattuu.

Oon ollut koko vuoden esi- ja alkuopetuksen sivuaineeseen liittyen opettajaharjoittelussa ekaluokassa. Lapset on suhtautuneet tosi ihanasti open mahassa kasvavaan vauvaan. Vauva on saanut piirustuksia ja musiikkiesityksenkin lapsilta. Kovin kiinnostuneita ekaluokkalaiset kyllä on uudesta elämästä. Perjantainakin kesken tunnin yksi tyttö tuli hellästi silittämään mun mahaa. Tosi suloista kyllä! =) Pojat viekkaa, että mahassa on poikavauva ja tytöt puolestaan vaikkaa tyttöä. Lapset päätyi kuitenkin yhdessä siihen tulokseen, että ei ole väliä, tuleeko tyttö vai poika, kunhan tulee vauva! =)

Tänään harjottelin muuten kantoliinan sitomista ja käyttöä. Ekaks kokeilin kanniskella nukkea, mutta sitten siskon nelikiloinen koira joutui mun uhriksi. Ihan hyvin onnistui kantaminen kyllä ja koirakin tais viihtyä. Vähän kummissaan se kyllä tais olla aluksi...

Kaikille, jotka kärsii kivuista tai muista vaivoista, toivotan tsemppiä ja jaksamista! :hug: Onneksi Niini selvisit kivuista säikähdyksellä!

Aurinkoista sunnuntaita kaikille!

Katziina ja Paavo 24+3

 

Hanille,mä en usko että suoranaisesti vauvaan vaikuttaa äidin syömiset,diabeetikkojen lapset on eri juttu,mutta ehillä se sokerianeenvaihdunnan säätely heittelee muutenkin.

Mä söin Maisaa ja kaikkia muitakin oottaessa niin kauan kun sain (Ennenkuin jouduin hepatoosin vuoksi dieetille,ja maisasta en joutunut ollenkaan) söin kun hevonen.
Siis ihan ruokaa mutta makeetakin.
Noin 3-5 kertaa viikossa meni iltasella puoli litraa jätskiä ja suklaata!!Ah,mä joskus taivastelin kun mun äiti voi syödä kerralla levyn...No,todellakin huomasin että siihen pystyn minäkin!! :snotty:

Monet mun kaverit on herkutelleet ja vauvat olleet ihan normeja.
Kyllähän lapsi kasvaa vaikkei äiti saisi ravintoa juurikaa eli vauva ottaa omansa.

Uskon että sama pätee toisinpäin.
Loput jota vauva ei käytä niin jää mamin runkoon jos on jäädäkseen!!

Nyt pakattava,huomenna lähtö!!!

p.s yöllä Joona alkoi oksentamaan....on kuitenkin ollut ökäämättä yön jälestä,toivotaan etteit artu että päästään reissuun!!

 

kiitos Kata suhun voi aina luottaa, että ainakin yrität vastata jollain tavalla ihmisten kyselyihin =) ja kokemustahan sulta löytyy kivasti

 

Heippas!!

Huomenna aamulla sokerirasitukseen... onneks on pari tuntia aikaa vielä syödä.... tuntuu että aina illalla on hirvee nälkä... ei oo tullu herkkuja syötyä kun ei ole ollu rahaa ostaakaan. makeeta tekee mieli hirveesti iltasin, mutta kyllä syön muutenkin kaikenlaista ruokaa, allergian rajoissa tietenkin...

meillä sairaalapaperiin päätettiin hätäkastenimet ja ne tulee olemaan semmoset nimet, jotka muutenkin annettais kasteessa... nimivaihtoehtoja oli paljon tytölle, mutta jo muutama viikko sitten löydettiin semmonen nimiyhdistelmä, joka ei sit enää poistunu mielestä lainkaan... pojalle valkattiin toinen hyvistä nimistä ja toinen jäänee sitten tulevaisuuteen oottelemaan... vaikka kyllä tytteliä jotenkin tässä odotellaan... hirveen vaikea on ajatus et masussa ois poika, mutta tervetullut on kumpi tahansa=)

mäkin joskus laskeskelin painonvartijoiden pisteitä ja ne toimi mukavasti, kunnes taas oli rahat loppu ja oli pakko syödä sitä mitä oli, niin kyllästy laskeskelemaan pisteitäkin...

meillä ei vauvajuttuja nyt olla osteltu mitään.. pakkausta ja kesätöitä(miehen) odotellessa... lakanoita on jo miehen pojalta ja ollaan saatu myös... kaikenlaista, pyyhettä ja sun muuta on... kestovaippoja ajattelin tässä kokeilla, kunhan saa tenttejä ja tehtäviä pois alta...

meikä paukkuu myös kuin robotti, sängystä nouseminen aamusin on aika vaikeeta ja iltasin on selkä ihan loppu, ei meinaa mihinkään päästä...

mutta mutta... jospas tästä menis tekemään vispipuuroa, kun anoppi toi ison kipan puolukoita... saadaanpa taas vitamiineja jostain, tänää ruoaksi onnsituin tekemään parasta makkarakastiketta mitä ikinä oon syöny=) mutta nyt nää ruokajutut saa loppua.. heippuli!!

Maariana + Iinuska 25+6 (viiminen kolmas alkaapi... aika äkkiä aika menee...)

 

Tervehdys!

Hanille jättiläisvauvoista Katan vastaukseen yhtyen ja ihan huhupuheeseen perustuen uskon myös että vauvan suuri koko ei liity niinkään omaan syömiseen vaan perimään. Ekaa odotellessa söin varsin maltillisesti herkkuja etten kauheesti lihoaisi, ja silti mut määrättiin loppuraskaudessa sokerirasitukseen vauvan suuren koon takia. Liian alhaalla oli paastoverensokeri, joten mulle sanottiin sit vaan että vauvat alkaa loppuraskaudessa erittää insuliinia kerätäkseen omaa rasvavarastoa, ja siihen ei voi ite vaikuttaa. Eli vauva ottaa joka tapauksessa omansa, äidin sokerit vaan sit laskee liiaan alhaalle jos ei syö tarpeeksi. Normaalisti äidin verensokerin pitäis kai pysyä varastoenergian turvin normaalin rajoissa, mutta mulla se ei vaan ihan toimi. Nyt oon syöny paljon herkkuja, vaikka tiedän kyllä että se aiheuttaa nopeita heittoja verensokerissa... mutta kun on niin ihana herkutella... lisäenergialla jaksaa kummasti pinnistellä arjen askareissa flunssien ja kolotusten keskellä.

Suppareita tuntuu tulevan aika paljon muillakin, niin täälläkin. Usein masu kovettuu, mutta kerran on tullu oikein kipeekin supistus. Työpäivän jälkeinen väsymys tuntuu aiheuttavan eniten ongelmia tolla rintamalla, tulee seistyä töissä aika paljon. Lääkärintarkastuksia Turussa on uudelleensynnyttäjille vain yksi ainakin mun neuvolassa, sekin vasta loppuraskaudessa. Eipä sillä muuten niin väliä, mutta ois ihan kiva tietää että supparit on tosiaan niitä harmittomia eikä vaikuta kohdunsuuhun.

[/b]Pikkutarvikkeista Kreecherin lista oli musta hyvä, muutama lisäys/tarkennus tuli mieleen (siis näitä meillä ei ollu hankittuna, mutta ois ollu tarpeeseen):

-kuukautissuojien lisäksi vähän imukykyisemmät siteet (vaikka harmonyt) voi olla tarpeen aluksi jos vuoto on runsasta tai pissan pidätyskyvyssä ongelmia.

-Jos joku kiinnostui villarasvasta, apteekista saa ainakin Lansinoh-merkkistä villarasvaa joka oli kyllä tehokkaampaa kipeisiin nänninpäihin kuin sairaalassa annettu Bepanthen.

-Vauvan silmien pyyhkimiseen ostettiin apteekista pieniä sidetaitoksia, ne oli jotenkin kivampia käyttää kuin pumpuli.

Ei kannata olla kauheasti huolissaan siitä onko kaikki tarpeellinen hankittuna, meillä ainakin mies oli ihan otettuna kun sai käydä tuoreena isänä tarvikkeita hankkimassa Esikoisesta saa usein niin paljon vaatteita lahjaksi ettei kauheesti tarvitse ostaa etukäteen varastoon, mutta lakit on kyllä tarpeeseen kesävauvallekin. Ruskovillan silkkimyssy on mielestäni ihana ensimyssy jos ei budjetti ole tiukalla.

Huomen aamulla on pitkästä aikaa neuvola, jännä nähdä onko rautatabletit vaikuttanu hemoglobiiniin ja onko verenpaine vielä kovin alhaalla...enää ei tunnu sydänääten kuuntelu samalla lailla tärkeälle kun liikkeet kertoo kuitenkin sen tärkeimmän. Toivottavasti vielä ei kysellä nimiehdotuksia sairaalan papereihin, meillä kun ei oo mitään mietittynä... Ei kyllä oo tarkoitus pistää lopullista nimeä sairaalapapereihin, tuntuu niin vaikealle löytää sopivaa nimeä etukäteen. Luotetaan siihen että vauva näyttää selvästi jonkun nimiselle synnyttyään...

Hyviä vointeja kaikille ja nauttikaahan keväthankien kimmellyksestä!

Nipsu seuralaisineen (kai 25+6)

 

Huomenta!

Maariana83; onnea matkaan sokerirasitukseen, toivottavasti pääset läpi!

Kotiin ollaan tultu takaisin ja kieltämättä vähän orpo olo, kun kun ei ole koko ajan hirveää hälinää ympärillä. Poika oli ihan onnesta soikeana illalla kun tultiin ja juoksi joka huoneen läpi ja sit alkoi ajalemaan pirteänä autolla, kello kun oli jo puoli 11.

Kohta pitäisi muuttoa alkaa järjestää, näillä näkymin muutetaan joko to tai pe, soittelen kohta vuokraajalle ja kysyn tarkemman päivän, niin voi alkaa muuttoilmoitusta rustaamaan ja tekemään netti- ja sähkösopimuksia.

Muuttolaatikot saatiinkin jo tilattua ja ne haetaan huomenna.

Tuli oikein tälläinen pikamuutto, kun viikko sitten ei ollut tästä tietoakaan, mutta pääseepähän nyt vähän alempiin kerroksii, alkaa tänne noitten portaiden kiipeäminen olla aika työlästä.

Mullakin vissiin jos oikein olen laskenut, niin pyörähti sitten 7 raskauskuukausi käyntiin!

Hirmu nopeaa tämä aika kyllä menee...

Niin ja Gallupmaisesti tähän loppuun voisin mielenkiinnosta kysellä, kauan teillä on mennyt aikaa äitiysraha ja avustuksen päätöksen tekoon, entäs jos ottanut rahana, kauan mennyt että tullut?

Vein silloin 16päivä hakemuksen ja nyt mielenkiinnolla (malttamattomana) odotan päätöstä

-Hiiviö & Elvis 24+1-

 

Huomenia!

Neuvolakuulumisia aluksi pikaisesti. Kaikki oli hyvin niin mulla kuin vauvallakin. Paavon syke oli siinä 140 molemmin puolin, 134-144. Mun pissanäyte oli onneks ihan puhdas, joten virtsatietulehdusta ei tartte nyt miettiä. Hemoglobiini ja verenpaine oli molemmat ok. Sf-mitta oli aivan keskikäyrällä. Painoa on tullut yhteensä 3,7 kiloa, mikä on terkan mukaan ihan sopivasti. Ruokahalu on edelleen suuren suuri, joten saapa nähdä, miten paino tuosta lähtee nousuun.

Täällä perhevalmennukseen kuuluu synnytysvideoiden katselu (videot annetaan kotiin lainaan) ja ohjattu tutustumiskäynti synnytyssairaalaan. Tutustumiskäynnillä kerrotaan kaikki mahdollinen erilaisista kivunlievityksistä ja synnytysasennoista jne. Kätilö antoi mulle kyllä jo nyt neuvolakäynnillä matskua synnytyksestä ja kertoi siitä muutenkin. Lisäksi täällä järjestetään vauvanhoitoon, imetykseen ja vanhemmuuteen liittyviä luentoja/keskusteluiltoja, joihin saa halutessaan osallistua.

Hani mietti äidin ruokailua ja sen vaikutusta vauvan kokoon. Yhdyn tässä Katan ja Nipsun sanomisiin. Jos äidin sokeriarvot on normaalit, ei syömisillä ole varmaankaan kovin suurta vaikutusta. Mun lääkärisisko kuitenkin kiusaa mua joskus karkinsyömisestä: kasvatan kuulemma makrosomista eli suurta sikiötä mahassani. Ei kannata siis kuitenkaan ihan älyttömästi syödä makeaa, vaikka mieli tekisikin. Mutta ei tällä asialla kannata kyllä stressatakaan! Jos saan siskolta tähän asiaan vielä jotain erisuuntaista lääketieteellistä tietoa, voin kirjoitella siitä tänne.

Kiitos muuten Kreecherille ja Nipsulle tarpeellisten tavaroiden hankintavinkeistä! =)

Mulla on tällä viikolla muutama vapaapäivä, hiihtoloma melkein siis. Nyt ajattelin yllättää miehen siivoamalla huushollin ja leipomalla lämpimiä sämpylöitä siihen, kun se tulee kotiin.

Katziina ja Paavo 24+4

 

Sisi kyseli ulkomaalaisesta miehestä ja kulttuurierokokemuksista. (mullakin on ollut mielessä kysyä onko muita vastaavis sekapareja tällä palstalla ).

Joo, mun mieheni on etelä-Euroopasta, ja onhan noita törmäilyjä ollut jonkun verran. Nimet ollaan valittu sillä lailla, että on helppo lausua molemmilla kielillä, ei esim. kirjoitusasu poikkea lausutusta. Nyt jos kolmas lapsemme on poika, niin hänen nimensä tulee olemaan miehen kotimaasta, suomesta löytyisi myös tämä nimi, mutta mies haluaa, että nimi on alkuperäinen.. nimi on kyllä helposti lausuttava suomeksikin, mutta tiedän, että suomalaiset tulee lausumaan sen suomalaisittain . Kädenvääntöä meillä on ollut siitä, että kuinka monta nimeä lapselle laitetaan. Miehen maassa kun on ainoastaan yksi nimi, ja minun suvussa taasen kolme nimeä. Tytöille on annettukin kolme nimeä, molemmilla on yksi toisista nimistä kummankin suvusta. Pojalle meillä on toiset nimet samalla periaatteella, mutta jos tyttö tulee, niin ei ole päästy yksimielisyyteen toisista nimistä.. mies nyt on ruvennut inttämään, että ei tarvitsisi olla kuin yksi nimi, mutta en aio antaa periksi, varsinkin kuin isommilla lapsilla on kolme nimeä..

Mies on puhunut tytöille omaa kieltään alusta asti, tosin on vuosien varrella lipsunut siitä ja puhuu suomea enemmän (mä aina jupisen tästä sille, koska en voi ymmärtää, että miten voi olla niin vaikeaa puhua omaa äidinkieltään lapsilleen..). Tytöt kyllä ymmärtävät hyvin hänen kieltään, mutta vastaavat suomeksi. Ongelmana meidän kohdalla on ollut se, että emme ole päässeet käymään hänen kotimaassaan kuin todella harvoin, eikä sukulaisia sieltäkään ole käynyt meillä, joten he eivät kuule tuota toista kieltä kuin isältään. Nyt oli nuorempi (4 v) pari kuukautta sitten lomalla isänsä kanssa mummunsa luona pari viikkoa, ja jo tuossa ajassa hän rupesi käyttämään kieltä! Jopa kotona puhuu silloin tällöin kieltä isälleen. Toisen kielen opettaminen lapselle vaatii kieltä puhuvalta vanhemmalta paljon, varsinkin jos ei ole muita tuota kieltä puhuvia ympärillä. Pitäisi lukea, pelata pelejä, laulaa lauluja ym. lapsen kanssa heti alusta alkaen ahkerasti. Mutta pääasia, että edes puhuu omaa kieltään lapselle heti alusta alkaen, oma äidinkieli on kuitenkin se tunnekieli. Tiedän muuten paljon ihmisiä, jotka eivät ole puhu lapselleen omaa kieltään, en voi ymmärtää..

Lapsen hoitoon on mun mies osallistunut kiitettävästi (mikä todellakaan ei ole tapa hänen kotimaassaan!). Vaihtaa vaipat ym. ja oli synnytyksessä mukana! Kyllä ihmettelivät tätä hänen kotimaassaan! 'mihin on maailma mennyt kun miehen pitää olla synnytyksessä..'

Kiva vaihtaa kokemuksia näistä ulkomaalaisista puolisoista!

Jeps, nyt taas vähäksi aikaa työn ääreen.. viikon päästä talviloma! Ja keskiviikkona pitkästä aikaa neuvola. Mä vielä pähkäilen äitiyspakkauksen kanssa.. meillä on kyllä vauvan vaatteita tallessa edellisiltä, mut toisaalta olis kiva saada uutta vauvalle.. hmm..

Hyviä vointeja kaikille!

=) kolmas + bebe 23 (miten en voi olla varma??)

 

Heippa!

Terveisiä Tukholmasta! Oli aikamoista rytyytystä paluumatka, aallot löi hytin ikkunaan asti! Vähän jo hirvitti... Mutta hengissä selvittiin! Olin kyllä jo varmistanut reitin lähimmälle pelastuslautalle... Keinuttiko tinzu teitä kovasti?

Voi ei, mä en ole saanut vieläkään kiikutettua noita ä-rahapapereita postiin, tuossa ne lojuu pöydällä täytettynä. Onko joku muuten hakenut ä-päivärahaa puolen vuoden tulojen perusteella? Pitääkö siihen laittaa se joku selvityslomake työnantajalta mukaan, vai riittäiskö palkkakuitit? (tai siis niiden kopiot) Mun äippäraha on ollut tähän asti aina minimi, niin ei ole noita tuloasioita tarvinnut miettiä. Menoasioita sitten sitäkin enemmän...

Aivan ihania rakkaustarinoita ihmisillä on! Meillä on hyvin tavanomainen ja tylsä tarina. Tutustuttiin kesällä -97, pyörittiin vuosia samoissa kaveriporukoissa, mieheni seurusteli pitkään parhaan kaverini kanssa. Sitten v.2000 loppukesästä järjesteltiin kaveripariskunnan häitä ja huomattiin vilkuilevamme toisiamme aivan uusin silmin. Seurustelin tuolloin vielä lukioaikaisen poikaystäväni kanssa, oikeastaan olin yrittänyt tätä suhdetta lopettaa jo vuoden päivät, mutta poikaystäväni oli erittäin taitava manipuloimaan ja piti suhdettamme yllä milloin uhkaillen ja kiristäen, milloin syyllistämällä. Jälkeenpäin olenkin monesti miettinyt, miten ihmeessä alistuin sellaiseen, en ole kuitenkaan pitänyt itseäni mitenkään kovin helposti pomputeltavana. No, poikkeus vahvistanee säännön.
Siellä kavereiden häissä sitten sopivissa promilleissa uskalsimme tunnustaa toisillemme kiinnostuksen. Sain itse rohkeutta päättää edellisen suhteeni ja joulun kieppeillä aloimme sitten "julkisesti" kulkea yhdessä. En silloin uskaltanut ottaa uutta miestä kuvioihin kovin pian, koska exäni olisi luonnollisesti syyttänyt miestäni erosta.
Naimisiin mentiin 6.7.2002, runon ja suven päivänä ja esikoinen saapui perheeseemme seuraavana vuonna juhannusaattona. Ihanaa on ollut elämä tämän miehen kanssa, vaikka tuo aina toisinaan osaa olla aikamoinen nuijapää. Niin taidan osata minäkin, joten lopputulos lienee ihan hyvä.

Tulipa tuosta pitkä tarina...

Yhdyn edellisiin tuossa, että äidin syömiset tuskin vaikuttavat vauvan kokoon. Esikoisen kohdalla vedin niin järjettömiä määriä pizzaa ja suklaata, että ihmettelen vielä tänäkin päivänä, miten se oli mahdollista. Poika painoi syntyessään 3610g ja oli 49cm pitkä. Keskikokoinen vauveli siis.

Mulla on alkanut mennä toi kärttyisyys vissiin ohi, ei ainakaan ole v-tuttanut mikään pitkään aikaan. Vielä kuukauden päivät takaperin sain järjettömiä itku-potkuraivareita jostain sarjakuvalehdestä, jonka mies oli unohtanut laittaa paikoilleen. (minähän siis saan levitellä kamoja, mies ei!) Mieli on kyllä tosi herkkä edelleen sillä lailla, että pahoitan mieleni tosi herkästi. Pudotin kameran lattialle tossa yks päivä ja mies meni vähän sarkastisella äänensävyllä huomauttamaan, että piti sitten ruveta heittelemään tavaroita. Ja minähän sitten siitä itkemään, että pakkoko on olla niin ilkeä. Normaalioloissa olisin luultavasti vain todennut, että "niin piti juu".

Esikoista odottaessa käytiin perhevalmennuksessa, josta en henk.koht saanut oikein mitään irti. Keskeinen sisältö taisi olla, että synnytys sattuu ja vauva itkee. Mutta näissä valmennuksissa taitaa olla tosi isoja eroja. Ja varmaan riippuu tosi paljon porukastakin. Meillä oli kauhean nihkeä sakki siellä valmennuksessa. Kun yritti mennä juttelemaan muiden kanssa, kaikki vaan vastaili sanalla ja kahdella ja pariskunnat tuntuivat viihtyvän jokainen omassa nurkassaan keskenään. Taisin kyllä olla aika paljon nuorempi kuin muut ja koska olen (tai olin silloin) vielä ikäistäni nuoremman näköinen, niin muut taisi katsoa kauhuissaan, että mikä teiniäiti tuokin on...

Hui, mitä on Sisi joutunut kokemaan! Onneksi oli kaikki hyvin, pikaista paranemista!

Iloista alkavaa viikkoa kaikille!

Kreecher ja Antero 24+3

 

Tulipa tuosta kulttuuriero-keskustelusta mieleen muutkin eroavaisuudet, lähinnä se miten eri asemassa avioliiitossa ja avoliitossa elävät ovat.

Onko täällä muita avoliittolaisia, ja jos on, niin mitä mieltä olette tästä isyyden tunnustamisasiasta? Lueskelin juuri netistä aiheeseen liittyvää lakitekstiä, ja onhan tuo aika nöyryyttävää...

"Tuomioistuimen on vahvistettava, että mies on lapsen isä, jos on selvitetty, että mies on maannut äidin lapsen siittämisaikana, ja lapsen äidin sekä miehen lausumat ja kaikki muut seikat huomioon ottaen voidaan pitää todistettuna, että mies on siittänyt lapsen."

Toisaalta taas tuntuisi siltä, että otollinen aika naimisiinmenolle olisi kiva sopia muista syistä, kuin isyyden takia. Ei olla selvästikään otettu tätä virallista puolta tarpeeksi vakavasti ennen vauvasuunnitelmia

Uusperheellisistä joku kyseli, pitäisikö meidän perustaa oma pino, kirjoitella y-viestejä vai mitä. Minä ja Pepsukka ollaan vaihdeltu ajatuksia y-viestein, tervetuloa mukaan vaan Isolle porukalle tuolla tavalla on tietty vaikeampi jutella, mutta toisaalta osa näistä asioista on sellaisia että niistä mieluummin puhuukin pienemmällä porukalla.

 

Heippa!

Täällä kyseltiin miten on tavannut miehen: Me tapasimme mieheni kanssa 1/2005 netin kautta, tapasimme muutaman kirjoittelu kerran jälkeen ja sen jälkeen tapailimme lähes päivittäin eli kiinnostus oli heti alusta asti molemmin puolista. 5/2005 muutimme yhteen asumaan, 7/2005 menimme kihloihin ja 8/2006 meidät vihittiin ja nyt sitten on esikoinen tulossa. Eli siis nopean kaavan mukaan mekin olemme edenneet. =)
Kiva oli lueskella muidenkin tapaamisista.

Äitiysavustuksesta: Meille oli itsestään selvyys että otamme äitiyspakkauksen kun on esikoinen tulossa.

Oma napa: Masu kasvaa todella nopeasti, ihmeellistä. Aika menee todella nopeasti. Neuvolassa viime viikolla oli painoa tullut 5kg lisää alusta, Hb oli ekalla käynnillä 141 ja nyt 131, sydän äänet kuului oikein hyvin ja pikkuinen potkaisi dopleria , sf mitta oli 24cm (rv 21+6) , sain kelan paperit ja esitietolomakkeen synnytystä varten. Pitäisi vaan vielä tuo hakemus täytää ja viedä kelaan. Nimiä ollaan vasta hieman mietitty, mutta täytyy alkaa urakalla miettimään tuota esitietokaavaketta varten.
Vauvan liikkeet tuntuu jo oikein hyvin, ihanaa ja niin ihmeellistä. Alkuun oli hieman epävarma olo että onko ne liikkeitä vai mitä. Kovasti pieni myllertää ja potkii.
Täälläkin olisi sokerirasitus edessäpäin maaliskuun lopulla kun BMI oli 25. Että pitikin olla juuri rajaarvo, mutta pääsepähän varmistamaan sokeriarvonsa.
Töissä olen jaksanut edelleen olla oikein hyvin, tällä viikolla olisi edessä kaksi viimeistä yövuoroa pitkään aikaan, jippii
Ihanaa ensimmäistä kertaa saa olla kotona koko kesän hyvällä omalla tunnolla. B)

Töissä yksi 8v tyttö totesi minulle että synnytätkö sinä kun vauvamassu näkyy jo työvaatteiden altakin, ei siinä voinut kun hetken aikaa nauraa ääneen. Vastasin hänelle että sitten kesällä.

Äiti77 Rv22+3