Paljon onnea Moonlight :flower:
Täällä olen vauvan kanssa kahdestaan kotona ja ajattelin kirjoitella hiukan synnytyskertomusta.
Reilu viikko sitten manailin täällä sitä alkavaa flunssaani ja toivoin, että synnytys ei ala, ennenkuin olen taas terve. No, viime tiistaina olo oli niin huono,pientä kuumetta ja aivan älytön räkätauti...ja eiköhän illalla istahdettuani tv:n ääreen alkoi supistella ihan erilailla kuin ennen. Väliä suppareilla oli vartin verran, mutta ne olivat jo ihan kivuliaita.
Menin siinä kymmenen aikaan sitten nukkumaan (ensin laitoin vaatteet valmiiksi ja synnärin numeron varuiksi kännykkään) ajatellen, että kyllä ne supistukset sitten pitävät hereillä, jos on tosi kyseessä. Ja niin kävi, että välit lyhenivät koko ajan, mutta kipu pysyi siedettävänä.
Kahden aikaan yöllä soitin Taysiin ja kehottivat siellä menemään kuumaan suihkuun ja ottamaan gramman parasetamolia. Jos supistukset siihen loppuisivat, niin synnytys ei todennäköisesti olisi vielä käynnissä. Ja jatkuivathan ne supparit suihkunkin jälkeen.
Siinä sitten herättelin miehen ja sanoin, että hälytetään pappa ajamaan minut Taysiin (matkaa n. 70km). Mies voi sitten laittaa aamulla lapset kouluun ja tulla perässä, jos jään sairaalaan. Neljän aikaan aamulla lähdin synnärille, takana yksi valvottu yö flunssan kourissa ja tämä ko. yö suppareita seuraillen.
Taysissa pääsin heti käyrälle ja sitten alkoi olla hiukan dramatiikkaa ilmassa. Vauvalla oli takykardia, eli syke oli aivan pilvissä n. 200 koko ajan. Lääkäri hälytettiin paikalle ja hän alkoi ultrata vauvaa. Mitään hälyyttävää ei löytynyt ja sykekin palasi normaaliksi. Sisätutkimuksessa kohdunkaulaa oli jäljellä puoli senttiä ja kohdunsuu oli neljä senttiä auki, kypsät paikat, mutta vauva ei ollut asettunut vielä synnytyskanavaan, joten synnytys ei varsinaisesti ollut vielä käynnissä.
Soitin miehelle, että tulee nopsasti ja olin aivan peloissani... kukaan ei tiennyt onko vauvalla hätää vai ei. Minut siirrettiin synnytyssaliin, jossa otettiin pidempi pätkä käyrää, n. 2 tuntia. Sen ajan vauvan syke oli aivan kunnossa. Lääkäri kysyi, haluanko että synnystä aletaan käynnistellä. Olin niin väsynyt ja kipeä, että pyysin , josko pääsisin osastolle ensin nukkumaan. Se kävi päinsä, mutta ensin lääkäri teki sisätutkimuksen ja samalla ärsytti kohdunkaulan reunoja, jotta jotain alkaisi tapahtua.
Mieskin kerkesi saapumaan, mutta lähti sitten takaisn kotiin, kun minä menin lepäilemään.
Osatolla sain hiukan torkahdettua ja syötyä ja puoli kahden aikaan iltapäivällä alkoikin sitten tapahtua. Supistukset muuttuivat jo tosi kipeiksi ja soitin taas miehelle, että takaisin tänne! Välit olivat heti viisi minuuttia ja alkoi olla kiire siirtyä saliin. Kävelymatka osastolta saliin ei ole pitkä, mutta siinä alkoivat supparit tulla jo parin minuutin välein.
Salissa menin heti makuulle ja pyysin ilokaasua, mies ilmaantui yhden kipeän supistuksen jälkeen ja minua helpotti hänen näkemisensä enemmän kuin koskaan! Supistukset olivat jo aivan "kaameita", mutta ilokaasu taittoi mukavasti kivulta pahimman terän.
Ensimmäistä kertaa tunsin synnyttäessäni, kuinka vauva kääntyi oikeaan asentoon kanavassa ja kuinka raivasi tietään alaspäin. Ja tietoisesti yritin rentoutua ja antaa kropan tehdä tehtävänsä. Ponnistamistarpeen tunnistin ajoissa ja soitin kätilön juuri parahiksi paikalle, sanoine ttä nyt ei kauaa jaksa enää pidätellä!
Kätilö totesi, että saan ponnistaa ja yhdellä työnnöllä oli tyttö maailmassa!
Hän syntyi kalvopussissa, eli "onnenhuntu yllään". Aika jännä juttu, että kalvot voivat tuolla tavalla pysyä ehjänä. Lapsivesi oli vihreää, mutta vauvalle siitä ei tullut mitään tulehduksia.
Vauva sai yhdeksän pistettä, paino 3950g, pituus 52cm ja päänympärys 36cm.
Synnytys oli siis viikolla 38+3, kesto 2h55min ja vauvalla kaikki kunnossa.
Kotiinlähtö viivästyi hieman, sillä vauvan paino laski yli 10 prosenttia, mutta neljäntenä synnytksen jälkeisenä päivänä pääsimme kotiin, ehtona se, että kävisimme neuvolassa heti seuraavana päivänä painokontrollissa. Siellä sitten vauva punnittiin ma ja ti, paino oli noussut 100g/vrk, joten kaikki on taas hyvin.
Vauva on erittäin tyytyväinen ja rauhallinen, syö paljon, kakkaa paljon ja seurustelee jo innokkaasti...ja isosiskot ja isoveli ovat aivan onnesta mykkyrällään.
Tämä äitikin on aivan onnensa kukkuloilla, varsinkin , kun tämä on meidän viimeinen vauvamme. Nyt yritän imeä itseeni tätä onnen tunnetta ja nautin joka hetkestä!
Onnea ja tsemppiä teille kaikille loppurutistukseen, on ilo seurata tätä palstaa. Jatketaanhan kesävauvaketjussa?
Lämmintä kesää teille kaikille!
Katti ja vauva 1vko
