Heips!
Enhän minä täältä mihinkään ole kadonnut, oli vaan vieraita, niin en avannut konetta ennenkuin nyt.
Aamulla neuvolassa kaikki ok, painoa vähän reilusti: 1kg/vko. Ja hauskuutanpa taas neuvolatädin painojutuilla:
Täti kysyi minulta aivan yllättäen, että onko minulla lihavia ystäviä. (ja ihan sanasta sanaan noin!) Tästä häkeltyneenä totesin että eiköhän jokaisen tuttavapiiriin kuulu joku, jolla ylipainoa on. Antoi minulle sitten sellaisen kiloklubi.fi -kortin, jossa on joku tunnusnumero, jolla saa käyttää tät nettipalvelua ilmaiseksi kesäkuun loppuun asti. Totesi sitten täti vielä, että voithan siellä käydä itsekin vilkaisemassa, mitä siellä sivuilla on. En mielestäni yleensä ole kovin herkkänahkainen tai ylitulkitseva, mutta eikö tuo nyt ollut aika suora vihje, että tädin mielestä painoa on tullut liikaa...?
Sf oli 36, eli on se kasvanut, mutta vauva tuntuu silti olevan alempana kuin ennen. Kuulemma on siellä aika "pyöreänä", sellaisessa tiukassa sikiöasennossa, eli työntyy siksi aika paljon ulospäin.
Limatulppa saattaa tosiaan olla joka kerralla erilainen, mulla sitä irtoilee edelleen, on irronnut jo viikon verran. Tai olettaisin sen limatulppaa olevan, kun melko kiinteitä limapaloja irtoilee...
Katselin illalla sen imetysdokkarin ja olihan se aika... jännä. Olen kyllä iloinen, että asun Suomessa ja voin rauhassa imettää vauvaani puistonpenkillä ilman, että poliisi (tai luultavasti kukaan muukaan) puuttuu asiaan.
Ihana synnytyskertomus Katti, noita on vaan NIIN kiva lukea!
Päätin itsekseni, että nyt lakkaan odottamasta, että vauva syntyy. Jos meinaan hermoni menettää jo näillä viikoilla, niin miten kovin se pää lahoaa, jos mennään yliajalle. Jotenkin on itseasiassa tuntunut helpommaltakin olo sen jälkeen, kun lakkasin tuskistelemasta, ettei tää synny ikinä. Tämä kärsimättömyys varmaan tuli tuosta sairaalajaksosta, kun näytti siltä, että vauva syntyy etuajassa ja siihen jotenkin sitten jo valmistautui henkisesti. Tosiasia kuitenkin on, että tässä voi hyvinkin mennä vielä kuukauden verran ja jos sen koko ajan on kuin tulisisilla hiilillä, voipi tulla aika pitkän tuntuinen loppuraskaus. Ikiklisee, mutta paikkansapitävä: ei sinne mahaan kuitenkaan ole pysyvästi yksikään vauva jäänyt.
Nyt ruuanaittoon ja sitten siskon kanssa Ikeaan.
kreecher ja Antero 37+5
Enhän minä täältä mihinkään ole kadonnut, oli vaan vieraita, niin en avannut konetta ennenkuin nyt.
Aamulla neuvolassa kaikki ok, painoa vähän reilusti: 1kg/vko. Ja hauskuutanpa taas neuvolatädin painojutuilla:
Täti kysyi minulta aivan yllättäen, että onko minulla lihavia ystäviä. (ja ihan sanasta sanaan noin!) Tästä häkeltyneenä totesin että eiköhän jokaisen tuttavapiiriin kuulu joku, jolla ylipainoa on. Antoi minulle sitten sellaisen kiloklubi.fi -kortin, jossa on joku tunnusnumero, jolla saa käyttää tät nettipalvelua ilmaiseksi kesäkuun loppuun asti. Totesi sitten täti vielä, että voithan siellä käydä itsekin vilkaisemassa, mitä siellä sivuilla on. En mielestäni yleensä ole kovin herkkänahkainen tai ylitulkitseva, mutta eikö tuo nyt ollut aika suora vihje, että tädin mielestä painoa on tullut liikaa...?
Sf oli 36, eli on se kasvanut, mutta vauva tuntuu silti olevan alempana kuin ennen. Kuulemma on siellä aika "pyöreänä", sellaisessa tiukassa sikiöasennossa, eli työntyy siksi aika paljon ulospäin.
Limatulppa saattaa tosiaan olla joka kerralla erilainen, mulla sitä irtoilee edelleen, on irronnut jo viikon verran. Tai olettaisin sen limatulppaa olevan, kun melko kiinteitä limapaloja irtoilee...
Katselin illalla sen imetysdokkarin ja olihan se aika... jännä. Olen kyllä iloinen, että asun Suomessa ja voin rauhassa imettää vauvaani puistonpenkillä ilman, että poliisi (tai luultavasti kukaan muukaan) puuttuu asiaan.
Ihana synnytyskertomus Katti, noita on vaan NIIN kiva lukea!
Päätin itsekseni, että nyt lakkaan odottamasta, että vauva syntyy. Jos meinaan hermoni menettää jo näillä viikoilla, niin miten kovin se pää lahoaa, jos mennään yliajalle. Jotenkin on itseasiassa tuntunut helpommaltakin olo sen jälkeen, kun lakkasin tuskistelemasta, ettei tää synny ikinä. Tämä kärsimättömyys varmaan tuli tuosta sairaalajaksosta, kun näytti siltä, että vauva syntyy etuajassa ja siihen jotenkin sitten jo valmistautui henkisesti. Tosiasia kuitenkin on, että tässä voi hyvinkin mennä vielä kuukauden verran ja jos sen koko ajan on kuin tulisisilla hiilillä, voipi tulla aika pitkän tuntuinen loppuraskaus. Ikiklisee, mutta paikkansapitävä: ei sinne mahaan kuitenkaan ole pysyvästi yksikään vauva jäänyt.
Nyt ruuanaittoon ja sitten siskon kanssa Ikeaan.
kreecher ja Antero 37+5